Alkuraskauden keskenmeno + kuvia

Hei! Halusin kertoa teille oman kokemukseni keskenmenostani ja kuulla myös muiden kokemuksia. Tekstin lopussa pari kuvalinkkiä.
Tarinani alkaa sitä kun tein raskaustestin, koska kuukautiseni olivat myöhässä viikon ja minulla oli rintojen arkuutta sekä kiinnitin huomiota siihen, että perinteiset pms oireet puuttuivat (kierto normaalisti 29pvää, testipäivänä kuukautisista laskettuna rv 4+6). Raskaustestinä oli pregcheck liuskatesti ja testiin piirtyi kaksi vahvaa viivaa heti kun kastoin tikun pään pissiin. Olin häkeltynyt, enkä ollut uskoa tulosta, siksi tein seuraavana päivänä uuden testin ja sekin hyvin vahva positiivinen.
Sain neuvolasta ajan ultraan, jossa varmistettaisiin ettei kyseessä ole tuulimuna. Ultra oli kuukautisista laskettuna rv 8+0, mutta ultrassa sikiö vastasikin vain viikkoja 6+3, eli 1,5vkoa pienempi kuin piti, mikä ei mielestäni ollut mitenkään mahdollista. Ruskuaispussi ja syke näkyi, lääkäri vakuutteli kaiken olevan kunnossa, mutta itselleni tuli tunne että kaikki ei ole hyvin, koska laskujeni mukaan raskaustesti olisi silloin näyttänyt vahvaa posiitivista rv 3+1. Ei vain ole mahdollista.
Noh, seuraavana päivänä ultrasta alkoi vaaleanpunainen vuoto, mutta kipuja ei ollut. Se säikäytti ja lähdin sairaalan päivystykseen. Sieltä laittoivat kotiin kun ei kipuja ollut, joten varasin ajan yksityiselle Terveystaloon ultraan. Ajan sain ylihuomiseksi.
Ultra oli vuotopäivänä 3 (vuoto oli nyt kuukautisvuodon tapaista). Ultran mukaan pikkuisella oli kaikki hyvin. Syke vaihteli 148-167 välillä ja sikiö vastasi vikkoja 6+5, sekä kaunis, pyöreä ruskuaispussi löytyi. Lääkäri onnitteli ja kehui kuinka kaikki näyttää niin hyvältä, mutta ei osannut sanoa mistä vuoto tulee. Sanoi että kyseessä luultavasti harmitonta alkuraskauden verenvuotoa. Silti minulla oli tunne, että kaikki ei vain ole hyvin. Halusin selvittää mistä vuoto tulee ja sain ihanan neuvolatätimme kautta uuden ultra-ajan taas ylihuomiseksi.
Vuotopäivänä 5 vuoto oli jo todella runsaiden kuukautisten tapaista, mutta edelleenkään ei ollut kipuja. Ultrassa sikiö vastasi kokoa 7+1 ja kaikki näytti olevan edelleen mainiosti sekä kohdunnapukka oli lääkärin mukaan kiinni. Hänkään ei osannut sanoa mistä vuoto johtui. Sain kontrolliajan seuraavalle viikolle, jolloin katsottaisiin tilannetta uudestaan.
Seuraavana päivänä (vuotopäivä 6) alkoivatkin sitten kivut, jotka vetivät polvilleen lattialle, ja itkin kaksinkerroin lattialla. Vuoto runsastui niin että tuli 20 minuutissa paksusta siteestä läpi. Lähdin päivystykseen, mutta passittivat kotiin, koska "lääkäri kiireinen eikä minulla ole hengenhätää". Otin 1g panadolin ja yön pyörin sängyssä tuskissani.
Seuraavana päivänä (vuotopäivä 7) alkoikin vuodon mukana tulla sellaisia isoja, sitkeitä ja limaisia riekaleita. Lähdin uudestaan yrittämään päivystykseen, jos olisin saanut edes jotain vahvempia särkylääkkeitä tai jos olisivat ultranneet. Tällä kertaa lääkäri tuli käymään neljän tunnin odottelun jälkeen luonani ja sanoi "emme pysty auttamaan sinua, soita neuvolaan". Lähdin siis taas kotiin kovien alavatsakipujeni ja runsaan verisen vuodon kanssa.
Soitin vuotopäivänä 8 neuvolaan ja sieltä käskivät odottaa kontrolliultraa. Verinen vuoto oli hyvin runsasta ja sen mukana tuli riekaleita ja hyytymiä. Kivutkin olivat todella voimakkaat ja päivässä meni 3g panadolia, eikä tuntunut auttavan.
Vuotopäivä 9 olikin jo helpompi. Vuoto oli hieman vähentynyt, eikä vuodon mukana tullut enää kuin pieniä limakalvon palasia.
Vuotopäivänä 10 oli kontrolli, jolloin ultrattiin. Vuoto oli jo niukkaa ja kivut olivat loppuneet. Kuukautisista laskettuna olisi pitänyt olla rv 9+5, sikiön mukaan rv 8+1. Ultrassa ei kumminkaan näkynyt enää mitään. Tämä ultra oli eilen. Lähdimme miehen kanssa kyyneleet silmissä kotiin.
Tänään on vuotopäivä 11. Vuoto on jo hiipumaan päin. Kävin tänään aiemmin vessassa ja tunsin kun "jotain isoa" valui hitaasti alaspäin. Laitoin käden alle ja sieltä tuli sikiöpussi. Kohdunnapukka on auki, siinä on sormen mentävä reikä. Mitään kipuja minulla ei ole tällä hetkellä ja sitä ihmettelen suuresti. Tänään olisi ollut kuukautisista laskettuna rv 9+6, sikiön mukaan 8+2. Syytä keskenmenolle ei selvinnyt.
Suru on suuri ja tuntuu kuin keuhkoni puristuisivat kasaan joka kerta, kun mietin miksiköhän meidän pikkuisen sydän ei enää jaksanutkaan lyödä kauemmin. Hcg on verikokeiden mukaan vähän päälle 200, eli laskenut on huimasti, mutta vielä veressäni on raskaushormonia.
Tarkoitukseni tässä postauksessa oli se, että NAINEN, KUUNTELE ITSEÄSI. Minulla oli alusta asti tunne, että kaikki ei ole hyvin, vaikka lääkärit sanoivat että vuoto alkuraskaudessa on normaalia ja ultrassa kaikki vaikutti hyvältä. Luota omaan vaistoosi.
Alla linkit, joissa kuvat ulos tulleesta sikiöpussista. Jos olet herkkä, en suosittele katsomaan kuvia.
1) http://aijaa.com/vmW6VN
2) http://aijaa.com/AuNYOE
Alla kuva tekemästäni raskaustestistä:
http://aijaa.com/ysAALg
Ja tässä kuva ensimmäinen ultrakuva:
http://aijaa.com/3a4O30

 

Todella kurjan kokemuksen olet kokenut Alkuraskauden keskenmenon, jotka ovat niin yleisiä, mutta se yleisyys ei helpota kun omalle kohdalle sattuu. Eikä sille syytä löydy eikä etsitä ennenkuin kolmannen peräkkäisen keskenmenon jälkeen. En avannut kuvia, koska en kokenut tarvetta.
Itse kokenut vuoden sisään kaksi 8+ viikoilla, suru ollut valtava, pettymys suuri ja vaikea ollut ymmärtää miksi.
Sure niin kauan kuin surettaa. Itsellä helpotti olo huomattavasti viikossa, mutta kuukausia itketti aina kuukautisten aikaan. Ja hae keskusteluapua mikäli tuntuu, että jää suruun vellomaan.
Itselle jäi vahvasti sellainen, että mihinkään varhausultriin on turha rahaa hassata, koska ne eivät todista mitään. Sikiö voi kuolla sen jälkeenkin. Sitkeästi vaan odottaa ja toivoo ekaan ultraan. Teilläkään ei loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä useista ultrista, ne eivät keskenmenoa estä.
Voimia ja onnea uudelleen raskautumiseen, senkin aika tulee vielä!

 

Pahoittelut sinulle kokemastasi ja jaksamista tulevaan! Itse sain 4 vuotta sitten tähän aikaan keskenmenon, jonka kaava oli hyvin saman tyyppinen, kuin kuvailemasi. Itselläni oli raskauden alusta asti sellainen epämääräinen tunne alavatsalla. Kävin ultrassa, jossa sydän löi ja viikkoja piti olla 7+5. Vuoto kuitenkin alkoi pian tämän jälkeen ensin vähäisenä, lisääntyen joka päivä. En enää muista, monesko vuotopäivä se oli, kun kivut yltyivät ja sikiöpussi tuli ulos. Otin silloin burana 600mg ja panadol 1g kolmesti päivässä, ja silti kivut vastasivat synnytyskipuja. Mut kivut laantuivat vuorokaudessa ja jo seuraavana päivänä menin töihin. En osannut olla menemättäkään, niin tyhjä oli oloni. Olen tässä välissä saanut terveen vauvan. Olisimme halunneet vielä saada vauvan, ja olemmekin yrittäneet jo jonkin aikaa siinä onnistumatta. Tein kolme viikkoa sitten iltasella voimakkaan plussan. Yllätyinkin siitä. Alavatsalla oli taas outoja tuntemuksia ja kävin varhaisultrassa. Sikiö vastasi viikon pienempää, kuin piti. Vaikka taas gynen mukaan kaikki näytti hyvältä, tiesin heti, ettei ole. Ja kyllä, nyt olen vuotanut viikon verran. Hiljaksiin tiputteli useamman päivän, nyt maanantaista asti menkkamaista, runsaampaa. Nyt ei ole tuntunut selkeästi, milloin kaikki raskausmateriaali olisi tullut ulos, mutta on se tullut. Erilaista on se, etten ole ollut edes niin kipeä, kuin yleensä menkkojen aikaan. Ja on jotenkin niin väärin, että töissä yritän peittää pahoinvoinnit ja huimaukset, jotka liittyvät raskauteen itseensä, vaikkei sitä enää edes ole. Toivon niin, että nämä hormonitasot laskisivat nopeammin ja olo edes paranisi.