Alkuraskauden hermoilijoita?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Katar"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"Katar"

Vieras
Onko paikalla muita alkuraskauden hermoilijoita? Itse plussasin eilen eli nyt vasta 4+2 ja pelottaa että mitä jos se ei pysy mukana! Tiedän etten sille mitään mahda ja jos menee kesken on se niin varmasti parempi, mutta silti...olen vasta plussannut eli odotusta on tiedossa vielä monen monta viikkoa :( Miten olla tulematta hulluksi? Olisi ihanaa uskaltaa iloita tästä, mutta tuntuu vaikealta kun pelottaa niin järjettömän paljon, että jos nyt iloitsen ja kaikki ei menisikään hyvin :/ Ennen sitä ajatteli, että kuhan plussa tulee kaikki muuttuu, mutta enpä osannut kuvitellakaan tälläisiä pelkoja tulevan...

Pliis kohtalotoveireita, vinkkejä...?
 
Itsellä nyt 7+5, ja päätin heti alussa lopettaa liiallisen panikoinnin, sillä siitä ei mitään apua ole. Kuten sanoitkin, menee kesken jos on mennäkseen, siihen ei auta vaikka kuinka asiaa murehtisi. Itse koitin ajatella pikemminkin niin, että nautin siitä plussasta niin pitkään kuin mahdollista, nyt kun se viimeinkin tuli. Surraan sitten, jos sen aika tulee. Toki pieni "pelko" on alitajuisesti läsnä siitä, että onko siellä ketään/onko kaikki hyvin, mutta en anna sen pilata päiviäni ja käytä energiaani sen murehtimiseen.
 
Paras keino on varmaan se, että nauti tästä hetkestä. Olet raskaana ja teille on mahdollisesti vauva tulossa.
Jos keskenmeno tulee, se on silloin tullakseen eikä sille mitään voi.
Tietty se iloitseminen on hankalaa kun on sellainen pelko perseessä. Mutta se alku on vaan sen pienen pelon kanssa elettävä..

Itse suhtaudun raskauksiin jo aika neutraalisti. Joko raskaudesta tulee vauva tai sitten ei. Kaksi lasta olen synnyttänyt ja kolme keskenmenoa saanut.
 
Kiitos vastanneille,- tämän illan aikana olen kaiken tuon oivaltanut :) Yritän nyt nauttia tästä plussasta niin kauan kuin mahdollista,- toivottavasti onnelliseen loppuun saakka :D Tsempit teille muillekin jännäilijoille! Ei anneta pelolle yli valtaa!
 
18. viikko ja stressaan prkl vieläkin, vaikka ei ole missään vaiheessa tullut pisaraakaan vuotoa, ei koskaan keskenmenoa, 3 kertaa on ultrattu ja kaikki on ollut hyvin, veriseulonnassa kaikki hyvin...Mulla pelko ja stressi vaan lisääntyy raskauden edetessä. Alkuraskauden keskenmenon olisin ehkä kestänyt ihan hyvin, mutta entä jos joutuukin rakenneultran jälkeen tekemään sen päätöksen että pidetäänkö vaiko ei, tai jos nyt tapahtuukin jotain...ARGH mä tuun ihan oikeasti hulluksi.

Ei kahdessa ekassa raskaudessa tällaista ollut.
 
Juuri olen siitä pelosta ja itkusta päässyt. Monta pitkää viikkoa pelättiin ja kovin suuria toiveita ei antaneet, mutta nyt olen kun olenkin ihmeen kaupalla vielä raskaana :) Ei siitä pelosta vaan pääse ja varsinkin kn alkaa tulla niitä keskenmenosta vihjaavia oireita :(
 

Yhteistyössä