Alkoholistiperheen lapsesta hyväksi kumppaniksi

[kumppanit]

Seurustelen alkoholistiperheen miehen kanssa, hänen isänsä siis ryypännyt koko ikänsä ja ollut ankara kasvattaja. Poika kasvanut pelossa, kurissa ja nuhteessa. Hänen tunteiden hallintansa on aivan olematonta. Hermostuu pienistä, on epävarma itsestään, ei osaa asettua toisen asemaan. Vaikuttaa usein jopa aika "tyhmältä" koska ei vaan ymmärrä normaaleja sääntöjä, ei ole saanut hyvää kasvatusta. On äärimmäisen herkkä ja jopa kiltti, kumppanina hankala koska ei osaa ottaa vastuuta ja hermostuu helposti (itseensä lähinnä).
Miten tällaisesta miehestä saa vakaan kumppanin? Hän ei itse ryyppää eikä rällästä, käy vakitöissä ja elää kunnollisesti. Perhe on hänelle tärkeä. Aiemmin hän on jättänyt kumppaneitaan hyvinkin yllättäen, mutta nykyään siinäkin suhteessa todella paljon rauhoittunut ja kypsynyt. Ongelmia on ollut, mutta niistä selvitty yhdessä. Tällaisen miehen kumppanilla ei kuitenkaan ole kovin luottavainen olo, joutuu kantamaan vastuuta miehenkin puolesta... Itse olen sitä mieltä, että hän tarvitsisi terapiaa, muttei kuulemma osaa puhua mitään eikä halua/ehdi minnekään kallonkutistajalle. Miten tällainen osaa olla hyvä vanhempi?

 

[Suosittelen terapiaa]

Kuvailemassasi tilanteessa suosittelisin keskusteluterapiaa ammattilaisen kanssa. Yritä puhua miehellesi ja kertoa ettei terapiassa ole mitään hävettävää tai noloa. Monet muutkin ihmiset ovat joutuneet käymään juttelemassa ja omasta kokemuksestani voin kertoa että siitä on ollut apua. Puhumattomuus on usein kaikkein pahimpia ongelmia ja uskallan sanoa että puhumalla asiat paranevat. Jotkut ihmiset pelkäävät myös pakkohoitoon joutumista jos menevät juttelemaan asioista. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Lisäksi pitää muistaa että terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus ja puhutut asiat eivät leviä eteenpäin.

 

[Kasvua kaiken ikää]

Kuulostaa tutulta, minulta. Oikea kumppani auttaa kummasti. Vanhempana olen hyvä, lapset huomioon ottava, suojeleva ja maailmaa yhdessä hämmästelevä. Kumppanina varmasti välillä raskas, välillä masentuva ja eristyvä. Yhteistä liittoa silti takana pian 10v. Rakkaus riittää ja elämä kasvattaa koko iän.

 

[Alkuperäinen]

Mä mietin johtuuko tuo miehen käytös "tyhmyydestä" vai ainoastaan siitä ettei häntä ole kasvatettu kunnolla? Yleissivistys nyt on aika olematonta, ei hän jaksanut opiskella koulussa. Mutta häkellyn usein hänen puheistaan.. esim. kun poliisit antoivat sakot väärään paikkaan parkkeeraamisesta, mies menetti aivan hermonsa ja ihmetteli miten poliisit voivat rangaista kun hän ei saanut autoaan muuallekaan mahtumaan. Minä olin huuli pyöreänä, että miten aikuinen voi edes kysyä tuollaista, miten joudun selittämään tuollaisia toiselle... että tietysti sakotetaan, ei poliisi sun tilannetta ajattele eikä ole syyllinen sun tekoon.
"Kasvua kaiken ikää" - oletko siis sitä mieltä että häntä saa "ohjaamalla" opetettua ja kyspsytettyä oikeaan suuntaan? Mitä mun pitää tehdä? Hän hermostuu kun jätän asioita hänen vastuulleen, mutta eihän hän muutenkaan opi mitään tekemään.

 

[mun mielipide]

Onhan tuossa jo hyvä pohja, jos mies on peruskunnollinen ja tahtoo olla parisuhteessa ja isänä. Monet ryyppäävät ja ovat muuten vaan kylmiä, tuo taitaa sentään _haluta_ olla hyvä kumppani? Häntä täytyy vaan ohjastaa siinä, ajan kanssa hyvä tulee? Mutta toivottavasti joku osaa antaa ohjastamisesta hyviä neuvoja!

 

[ohjastamisesta]

Onhan tuossa jo hyvä pohja, jos mies on peruskunnollinen ja tahtoo olla parisuhteessa ja isänä. Monet ryyppäävät ja ovat muuten vaan kylmiä, tuo taitaa sentään _haluta_ olla hyvä kumppani? Häntä täytyy vaan ohjastaa siinä, ajan kanssa hyvä tulee? Mutta toivottavasti joku osaa antaa ohjastamisesta hyviä neuvoja!

Ohjastamisesta tulee väkisinkin mieleen hevosen hallinta. Kai eläintenkäsittelyssä on paljon yhteistä ihmisten kanssa toimiseen. Luin aamulla hiukset pystyssä ilmaislehdestä uutisen kennelinpitäjästä, joka oli syyllistynyt eläinrääkkäykseen. Nykyään hän hoitaa eläimet hyvin eikä viranomaisilla ole enää huomauttamista.

Parempi on kun en ala "ohjastamaan." Ellien palstoilla liikkuu joku Elli, joka kyttää viestejäni.
Hän jaksaa aina käydä kommentoimassa, että minun pitäisi hakeutua hoitoon.

Viikko sitten Aamusydämellä ohjelmassa vieraana oli miestukihenkilö ja yli 30-vuotias alkoholistiperheessä kasvanut mies. Selviytymistarina, joka päättyi onnellisesti.

Kannattaa samasta asiasta kärsineenä vain seurata positiivisia selviytymistarinoita. Mallioppimista.

Tykkään Fakta homma sarjasta. Kai moni muukin, kun niitä jatkuvasti kerjätään uusinnoiksi.
Viimeksi näkemäni Marjareissu oli kutkuttavaa huumoria. Heka on erittäin vähäpuheinen mies.
Sarjassa ei kuitenkaan (tehty 1987) anneta osviittaa mitä vaivaa Heka potee. Onko autismi vai joku muu taustalla. Tuskin silloin kaikkea edes tiedettiinkään. Tuollaisia Hekan tyyppisiä miehiä on aina ollut ja tulee olemaan. Ei syy välttämättä löydy onnettomassa lapsuudessa. Valuvika, joka voi olla erittäin helyttävä ja meitä ympärillä olevia elämän rikkaudesta opettavia.

Ostin aamulla IS:n etusivun takia. Luin jutun ja muuten lehti jäi lukematta töiden takia.
Tarina on melko samanlainen kuin omani. Vuosien päästä tuollekin kirjan kirjoittajalle ja tilittäjälle osaa vain hymyillä. Nelikymppinen ihminen on ihan toinen kuin 10 vuotta sen jälkeen.
Elämään tulee uusia asioita ja entiset murheet menettävät merkityksensä.

Ap:n ei kannata olla joka asiassa "tulkkina." Anna miehen selvittää sotkut omalla tavallaan.
Jos poliisien jutut aiheuttavat kaaosta, niin älä välitä siitä. Jos miehen ajatuksen juoksu vaikuttaa köykäiseltä, niin so what exääni lainaten. En minäkään ole ruudinkeksijä, mutta olen pärjännyt valan mainiosti yh-vuodet ja sen jälkeisen ajan ihan miehettömänä.

Jos sinulla ap. on hieman hitaalla sytytyksellä varustettu mies, niin ihan mukava asiahan se on.
Odottelen milloin lamppu syttyy pään päällä. Sitä odotellessa roikut vaikka Elleissä.
Kyllä täällä murheita riittää. Voit vaikka terapoida minua. Minähän olen nimimerkki kotipsykologin ja monen muun Ellin mielestä kipeästi hoidon tarpeessa.

 

[alkkisnainen]

Tällaisen miehen kumppanilla ei kuitenkaan ole kovin luottavainen olo, joutuu kantamaan vastuuta miehenkin puolesta... Itse olen sitä mieltä, että hän tarvitsisi terapiaa, muttei kuulemma osaa puhua mitään eikä halua/ehdi minnekään kallonkutistajalle. Miten tällainen osaa olla hyvä vanhempi?

Älä lähde siitä liikkeelle, että annat miehellesi vähemmän vastuuta suhteestanne koska hänellä on ollut lelut patterin välissä pienenä.
Paras terapia tulee ammattilaiselta, vaimon tehtävä on tarjota normaalia elämää ja vaatia samaa kuin muiltakin vaatisi.

Minuakin on auttanut alkoholistiperheen lapsena se, että näen normaalia elämää ja sellaisia ihmisiä jotka eivät ole "vaikutuksen alaisia", ja katson mitä heiltä tulee, opin vahvoilta ihmisiltä paljon enemmän kuin paapojilta.

En välttämättä edes halua mainostaa alkkismenneisyyttä, koska kohtelu muuttuu. Ja siitä ottaa myös itselleen äkkiä tekosyyn: kun on vaikeaa niin alkaa syyttää lapsuutta ja pääsee kuin koira veräjästä.

 

[mies1]

oletkin jo huomannut, että hän on äkkipikainen ja voi paukauttaa suustaan mitä tahansa; se on paljon, että tiedät niiden sanomisten unohtuvan nopeasti ja niillä ei oikeastaan tarkoiteta mitään. Se mitä voit tehdä on kannustaa oikeissa asioissa.

 

[taas tätä]

Vaikuttaako alkoholistiperheessä kasvaminen siihen, että tulee kaikkia noita ominaisuuksia (ja ongelmia), vai olisiko hän sellainen joka tapauksessa? En oikein jaksa uskoa että lapsuus vaikuttaisi aivan kaikkeen, ainakaan aikuisella ihmisellä. Sekä minulla että miehelläni on alkoholisti-isät, mutta reagoimme aika eri tavoin kaikkiin asioihin.

Ainoa yhtäläisyys on se että riitatilanteessa menee helposti huutamisen ja syyttelyn puolelle - sen varmaan opimme kotoa, koska äitimme tekivät sitä. Tosin tästäkin on jo nyt opittu aika hyvin pois ihan tietoisesti yrittäen. En halua syytellä omasta käytöksestäni lapsuudenkotia. Harvalla kuitenkaan on täysin ongelmaton lapsuus eli aina on jotain syyteltävää jostain, ja toisaalta omassa lapsuudessanikin oli paljon erittäin hyviäkin asioita enkä voi sanoa että isän ryyppääminen mitenkään tuhosi lapsuuttani.

 

[aika parantaa ja kasvattaa]

Minun mieheni kasvoi myös alkoholistiperheessä, ja vähitellen hän on oppinut suhteellisen normaaliksi ihmiseksi Ensimmäisten tyttöystävien kanssa oli vaikeaa kun ei osannut osoittaa tunteita eikä ymmärtänyt miksi pitäisi halailla jne. Siihen ne suhteet silloin yleensä kaatuivatkin mutta oppi sitä kautta ja osaa nykyään ilmaista tunteitaan sekä suullisesti että halaamalla.

Joitakin asioita on tietysti jäänyt, on vaikeuksia käsitellä tunteita vanhempiaan kohtaan (vihaa/rakkautta) ja jos riitelytilanteessa erehdyn sanomaan häntä typeräksi sitä hän ei yhtään siedä koska lapsuudessaan kuuli niin paljon isältään kuinka on tyhmä ja kunnoton.

Eipä minun miehenikään kouluja ole käynyt kun oli niin paljon ongelmia kotona että ne heijastuivat koulunkäyntiin ja aiheuttivat ongelmia muillakin elämän osa-alueilla. Nyt kuitenkin vakituisessa työpaikassa ja todella hyvä mies.

 

[kasvanut jo]

Minun mieheni kasvoi myös alkoholistiperheessä, ja vähitellen hän on oppinut suhteellisen normaaliksi ihmiseksi Ensimmäisten tyttöystävien kanssa oli vaikeaa kun ei osannut osoittaa tunteita eikä ymmärtänyt miksi pitäisi halailla jne. Siihen ne suhteet silloin yleensä kaatuivatkin mutta oppi sitä kautta ja osaa nykyään ilmaista tunteitaan sekä suullisesti että halaamalla.

HaH! eIKÖ NUO NYT OLE AIVAN TYYPILLISIÄ juttuja kenelle tahansa suomalaiselle nuorelle pojalle. ei osaa näyttää tunteitaan jne.
Ei siihen alkoholistiperhettä tarvita.

vai johtuisko siitä että suomessa varmaan 80% ihmisistä on kasvanut enemmän tai vähemmän alkoholinkäyttäjien perheissä? Tämän ostan kyllä.

Tuosta alkoholismin syyttämisestä:

Minä olen myös eräänlaisen tuurijuoppoisän kasvattama, äiti on raitis.
Kaikki poikaystävät jotka ovat asiasta tienneet, ovat riidan tullen väittäneet että kaikki negatiivinen tai tunteellinen asia mitä sanon tai teen johtuu siitä, koska eihän nyt herranjumala heissä ole mitään vikaa.
En voi esim. olla vihainen jos mies on ollut baarireissulla eikä soita eikä laita viestiä vaan jää jonnekin yöksi: Kun sanon että perkele, niin johan on vastaus kuin apteekin hyllystä: "Se että isäsi on viikon paarireisulla ei tarkoita että minä olisin"

Jee. Kuinka moni normaali nainen hyväksyy , oli anonyymi alkoholistin omainen tai ei, sen että ukko esimerkiksi vaikkapa suhaa menoillaan miten sattuu? tai vaikkapa haukkuu tai on välinpitämätön. Eikö kukaan ei-alkkisperheestä oleva koskaan kohtaa pientä erimielisyyttä puolisonsa kanssa siitä miten on tottunut tunteistaan puhumaan?

Korkeintaan se että NIELEN paljon tavallista enemmän paskaa miehiltäni, voi johtua siitä, mutta se että on joku normaali tunnereaktio johonkin asiaan johtuu muka aina lapsuudesta..hohhoijaa

En oikein usko. Aikuinen vastaa itsestään, jos ei pääse suomalaisittain normaalista perhehelvetistä eteenpäin 10-20 vuodessa, niin sitten on jo tyhmä.

 

[vielä]

ja se vielä että "osoittaa tunteitaan puhumalla ja halaamalla"

heh heh. Miehet oppii halaamaan naista jotta rauha tulee maahan, ei ne välttämättä tunne sitä samaa mitä nainen luulee että he tuntee.

 

[vielä]

Useimmiten miehen tunteidennäyttämättömyys on ihan sitä itseään: EI OLE SITÄ TUNNETTA joka kirvoittaa halaamisen.
Aina ei kannata analysoida parhain pin. Joissain tapauksissa ymmärrystä tarvitaan mutta ei aina.

 

[Alkuperäinen]

Tämä mun mieheni (siis mies, yli 30v, ei poikanen..) kyllä halailee kovastikin. Hän myös lässyttää valtavasti, mikä minusta on aika ärsyttävä piirre. Mutta koska se tarkoitettu positiiviseksi asiaksi, koitan olla noteeraamatta..

Niin ei varmasti kaikki johdukaan alkoholistiperheen lapsuudesta. Esimerkiksi älykkyyshän on periytyvä ominaisuus, ja alkoholistiperheistä on ponnistanut vaikka miten pitkälle päässeitä ihmisiä. Minua huolestuttaakin, periytyykö miehen "heikkolahjaisuus" tai kuten joku kuvasi "hitaalla sytytyksellä käyvyys" lapsillemme? Sitä tosissani pelkään. Eikö sitten kasvatus riitäkään, jos lapsi vaan ei "hiffaa" niin minkäs tekee? Apua.. :/

 

[reteeri]

Mä mietin johtuuko tuo miehen käytös "tyhmyydestä" vai ainoastaan siitä ettei häntä ole kasvatettu kunnolla? Yleissivistys nyt on aika olematonta, ei hän jaksanut opiskella koulussa. Mutta häkellyn usein hänen puheistaan.. esim. kun poliisit antoivat sakot väärään paikkaan parkkeeraamisesta, mies menetti aivan hermonsa ja ihmetteli miten poliisit voivat rangaista kun hän ei saanut autoaan muuallekaan mahtumaan. Minä olin huuli pyöreänä, että miten aikuinen voi edes kysyä tuollaista, miten joudun selittämään tuollaisia toiselle... että tietysti sakotetaan, ei poliisi sun tilannetta ajattele eikä ole syyllinen sun tekoon.
"Kasvua kaiken ikää" - oletko siis sitä mieltä että häntä saa "ohjaamalla" opetettua ja kyspsytettyä oikeaan suuntaan? Mitä mun pitää tehdä? Hän hermostuu kun jätän asioita hänen vastuulleen, mutta eihän hän muutenkaan opi mitään tekemään.

No etpä ole sen miehen "äiti". Jos haluat ottaa huollettavaksi aikuisen vieraan miehen, tuossa on oikein loistava tapaus.

Suosittelen kuitenkin että pysyvään parisuhteeseen asettuessasi puolisosi olisi ajatteleva ja sivistynyt järkevä itsenäinen aikuinen, jota sinun ei tarvitse "kouluttaa", "kasvattaa", "opettaa". Eli ainoat asiat missä opitte on toinen toisistanne ja elämään yhdessä. Tämän kaverin kanssa suhteestanne ei tule tasapainoista parisuhdetta. Jos lapsista haaveilet, tämän kanssa voit unohtaa. Lapsi ja itsekin kehittymätön ei pysty lasta kasvattamaan. Lasten kasvatus jäisi sinun niskoillesi, ja samalla saisit kasvattaa tätäkin tapausta.

Siitä huolimatta, että hän on "herkkä", "ihana" ym. Niin on moni muukin ihminen. Hyvää tahtoa löytyy myös oikeesti aikuisista. Ei hän ole voinut perhettään valita, se on tietysti ikävää, mutta hän voisi itse tulla maailmaa vastaan toisella asenteella. Eikä kuten kuvailit, huutamalla poliiseilla kun on rikkonut lakia.

Sori vaan, tää on mun mielipide. Taustahan ei merkitse jos ihminen muuten on fiksu ja järkevä, mutta tämä tyyppi ei tunnu olevan.

 

[sotketut asiat]

Minusta tuo " tyhmyys " miksi poliisi sakottaa ihan normaalista väärin pysäköinnistä.
Ym . hitaus ei liity kyllä mitenkään minkälaisesta perheestä tulee..

Alkoholisti perheen lapsena itse ainakin olen edennyt hyvin eteenpäin. En nimenomaan lässytä pätkääkään paremminkin olen kulemma " cool " ja pidän tietyn etäisyyden aina ihmisiin..
Minua ainakin sieppaa että ap. sotkee jonkun vanhempien ongelman nykyisen miesystävänsä järjen juoksuun..

 

[dsafa]

Esimerkiksi älykkyyshän on periytyvä ominaisuus, ja alkoholistiperheistä on ponnistanut vaikka miten pitkälle päässeitä ihmisiä. Minua huolestuttaakin, periytyykö miehen "heikkolahjaisuus" tai kuten joku kuvasi "hitaalla sytytyksellä käyvyys" lapsillemme? Sitä tosissani pelkään. Eikö sitten kasvatus riitäkään, jos lapsi vaan ei "hiffaa" niin minkäs tekee? Apua.. :/

Tuo nyt on aivan älytön pelko. En usko että yksikään (terve) lapsi on syntynyt sellaisilla aivoilla varustettuna, ettei pystyisi geneettisesti ymmärtämään, mistä parkkisakoissa on kysymys. Ei älykkyys "periydy" fysiologisesti noin suoraviivaisesti, ja geenejä on turha syyttää kaikista kasvatuksen puutteista.

Eiköhän kyse ole miehelläsikin siitä, ettei ole kotona johdonmukaisesti jaksettu selittää syyn ja seurauksen lakeja, opetettu että yhteiskunnassa vallitsevat tietyt säännöt, joiden rikkomisesta seuraa tiettyjä sanktioita. Kieltämättä kuullostaa tyypilliseltä alkkisasenteelta: "en mä voinut olla juomatta kun se juoma vaan väkisin tippui mun kurkustani alas". Enemmän olisin sinuna huolissani kasvastuskykyjenne puutteista kuin geneettisestä perimästä.

 

[jheh jheh]

Parkkisakkojuttu kuulostaa omalaatuiselta: jotkut ihmiset ajattelevat mutkan kautta asiat.
Ihan kuin naiivi lapsi: Kyseenalaistaa asioita jotka "aikuiselle" ovat selviä sellaisenaan.
Poliisisetä oli hiukan epäreilu hänen mielestään.

Mitä jos miehesi onkin älykkäämpi kuin muut: tulinen oikeudenpuolustaja, paatoksellinen suuri ajattelija.

Ehkä olet ap itse tyhmä, kun et näe sitä että erilaisuus tai kokemattomuus parkkisakkojen saamisesta tai byrokratian koneiston vääjäämättömästä toiminnasta ei ole välttämättä mitään tyhmyyttä.

Yleensähän sitäpaitsi naisen omalla älykkyydellä on paljon tekemistä sen kanssa millaiseen seuraan hän joutuu. Jos miehesi on tyhmä, niin kuinka olet hänen kanssaan alunperin kimppaan mennytkään?
Vai oletko sinä niitä jotka katsoo ensin perät ja sikpäkin, sitten vasta tutustuu itse henkilöön?

 

[Jaa-a_]

HaH! eIKÖ NUO NYT OLE AIVAN TYYPILLISIÄ juttuja kenelle tahansa suomalaiselle nuorelle pojalle. ei osaa näyttää tunteitaan jne.
Ei siihen alkoholistiperhettä tarvita.

No hohhoijaa. Ensinnäkään ei ole kyse edes suomalaisesta miehestä. Hänen kulttuurissaan kyllä näytetään tunteita enemmän mitä suomalaisessa (jopa minusta tuntuu joskus vähän vaivaannutavalta miehen sukulaisten osoittama "lämpö" minua kohtaan), mutta kun on kasvanut perheessä jossa molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja ei ole mitenkään ihme että se vaikuttaa omaan tunteiden ilmaisukykyyn, mieheni on käynyt läpi aikamoisen rumban sijaisperheiden ja oman perheen välillä tapahtuneen pallottelun muodossa.

heh heh. Miehet oppii halaamaan naista jotta rauha tulee maahan, ei ne välttämättä tunne sitä samaa mitä nainen luulee että he tuntee.

No ei välttämättä mutta minun mieheni ainakin tuntee. Lässyttää ja hellittelee liikaakin tällaista järki-ihmistä kuin minä. Ei tarvi minun luulla turhia, eikä hänen halailla jos ei siltä oikeasti tunnu. Rauha tulee maahan kun riita on käsitelty ja päätetty ihan keskustelemalla.

Sinä tunnut olevan hyvin katkera ihminen, ehkä olet törmännyt liian moniin huonoihin miehiin.