V
vieras
Vieras
Miten saada tehtyä päätös siitä mikä on lapselle parhaaksi?
Lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä vielä että isä juo ja on humalassa joka päivä.Ei isä ole väkivaltainen mutta riitaahan siitä tulee kun äiti selvänä ja humalaista "pitää "katsoa.
Selväähän on että kun lapsi oppii ymmärtämään kodin ilmapiirin (enemmän) ja isän tilan niin hän tulee kärsimään.Toisaalta sitten tiedossa on että todennäköisesti eron jälkeen isä ei "jaksa " tavata lastaan.Ja sitten hän kärsii kun isää ei ole.Toisaalta tahti on niin hirveä että onko sitä isää kohta muutenkaan muutaman vuoden päästä kun kroppa pettää.
Selvänä ollessaan isä kyllä huomioi lapsen ja kuljettaa häntä kerhoihin yms.ja yrittää katsoa lasta ja touhuta lapsen kanssa.Mutta ehkäpä se alkoholi vie kuitenkin senverran mukana että selvänäkin on ajatukset muualla ts.illassa jolloin saa taas aukaista ensimmäisen pullon.Enemmänkin kieltämättä voisi lasta hoitaa.
Joka ilta ajattelen että otan lapsen ja lähden,aamulla taas päätän katsoa vielä vähän aikaa.Järki sanoo että ainoa mahdollinen tapa antaa lapselle ns.normaali elämä on lähteä.Tunteet taas sanovat etten voi ottaa lapselta isää pois.Koska poisottamista se meidän tapauksessa olisi-tapaamiset tuskin tulisivat pyörimään.
Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat olette päätyneet ratkaisuun ja viekö se tosiaan "sata"vuotta päästä selvyyteen itsekin asiasta ?
Voiko tämä päätöksen teko oikeasti olla näin vaikeaa ?
Lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä vielä että isä juo ja on humalassa joka päivä.Ei isä ole väkivaltainen mutta riitaahan siitä tulee kun äiti selvänä ja humalaista "pitää "katsoa.
Selväähän on että kun lapsi oppii ymmärtämään kodin ilmapiirin (enemmän) ja isän tilan niin hän tulee kärsimään.Toisaalta sitten tiedossa on että todennäköisesti eron jälkeen isä ei "jaksa " tavata lastaan.Ja sitten hän kärsii kun isää ei ole.Toisaalta tahti on niin hirveä että onko sitä isää kohta muutenkaan muutaman vuoden päästä kun kroppa pettää.
Selvänä ollessaan isä kyllä huomioi lapsen ja kuljettaa häntä kerhoihin yms.ja yrittää katsoa lasta ja touhuta lapsen kanssa.Mutta ehkäpä se alkoholi vie kuitenkin senverran mukana että selvänäkin on ajatukset muualla ts.illassa jolloin saa taas aukaista ensimmäisen pullon.Enemmänkin kieltämättä voisi lasta hoitaa.
Joka ilta ajattelen että otan lapsen ja lähden,aamulla taas päätän katsoa vielä vähän aikaa.Järki sanoo että ainoa mahdollinen tapa antaa lapselle ns.normaali elämä on lähteä.Tunteet taas sanovat etten voi ottaa lapselta isää pois.Koska poisottamista se meidän tapauksessa olisi-tapaamiset tuskin tulisivat pyörimään.
Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat olette päätyneet ratkaisuun ja viekö se tosiaan "sata"vuotta päästä selvyyteen itsekin asiasta ?
Voiko tämä päätöksen teko oikeasti olla näin vaikeaa ?