En oikein tiennyt, mille palstalle kirjoittaisin, mutta halusin jonnekin kirjoittaa. Kun taas on mieli kuohuksissa lopetettua puhelun äitini kanssa. Ihmettelen eniten itseäni siinä, miten jaksan vielä pahoittaa mieleni. Kaikkien näiden vuosien ja kaiken pahan kokemani ja kuulemani jälkeen jaksan vieläkin tuntea jotain muuta kuin kylmyyttä äitini takia. Mikä siinä on , että ei voi vain antaa olla. Jättää vastaamatta puhelimeen. Mikä se taika on, mikä saa uudelleen ja uudelleen ottamaan vastaan kipeästä ihmisestä vuotavaa itsekkyyttä ja ilkeyttä.
Sattuisiko paikalle muita, joilla kokemuksia vastaavasta?
Sattuisiko paikalle muita, joilla kokemuksia vastaavasta?