alkoholisti

[mummo]

mulla olis tälläinen ongelma kun miehen äiti on ihan totaalinen juoppo. tyttömme on nyt 7 kk ja tämä mummo on nähnyt lapsen n. 7 kertaa eli kerran kuussa kun jaksaa olla ehkä viikon selvinpäin. tyttö on tämän mummon ensimmäinen lapsenlapsi ja oli tosi innoissaan silloin sai kuulla että vaavi on tulossa mut nyt vaan viina vie ja tyttöä en sinne silloin halua viedä kun siellä jatkuvasti ryypätään. mieheni on yrittänyt puhua äitillensä järkeä että menisi hoitoon ja jos haluaa lapsenlastansa nähdä niin olisi syytä olla selvinpäin. mummo vielä asuu ihan lähellä n. 500 m meiltä ja olisi kiva jos voisi katsoa joskus tytön perään että pääsisimme iskän kaa kahdestaan vaikka ostoksille. mutta kun ei sille uskalla viedä neitiä hoitoon kun ei yhtään tiedä milloin ratkeaa. muita hoitajia ei meillä täällä olekaan. oma äitini käy katsomassa lastamme joka viikko vaikka asuu 70 km päässä. ja hänen luonaan neiti onkin ollut jo muutaman kerran myös yökylässä. tämä juoppo mummo on nyt sitten tullut mustasukkaiseksi minun äidilleni, koska hän näkee vauvaa useammin; sanoi viime viikolla miehelleni että nyt se yrittää tuo toinen omia lapsen kokonaan itselleen. nytkin ovat ryypänneet 4 viikkoa putkeen ukkonsa kanssa mut ei tunnu kaaliin menevän et sinne ei mennä kylään sillon ku siellä otetaan. ajattelinkin et pistän nyt kovan kovaa vastaan ja sanon mummolle et jos ei suostu apua hakeen ittelleen niin en vie tyttöä sinne enää koskaan. teenkö mielestänne väärin, onko tuo liiaan radikaalia? sillä onhan hän kuitenkin lapsemme mummo? vituttaa(anteeksi vaan kielenkäyttöni) vaan niin älyttömästi tuo touhu. onko muilla samoja kokemuksia ja miten olette asian ratkaisseet. kiitos vastauksista.

 

[Toinen näkökulma...]

Mun miehellä on sama näkökulma. Se vaan sattuu olemaan vaari joka juo ja minun isäni. Itse en äitinä halua altistaa omaa lastani millekään alkoholin ikäville puolille, mutta en usko vauvan siitä vaurioituvan, jos hän on minun hoidossani ja hiukan hiprakassa olevan vaarin läsnäollessa. Vaarista ei tietenkään ole hoitajaksi... On niin helppo tuomita tuo, kun kyseessä ei ole oma äitisi. En puolustele alkoholisteja ja olen itsekin kärsinyt juomisesta, mutta minusta olisi myös kiva tavata omaa isääni ja lapsemme vaaria, mutta mies on ottanut aivan saman kannan kuin sinä ja siinä on sitten itse kivassa välikädessä. Kaikki alkoholistit eivät parane ja näen ihmisissä juomsesta huolimatta hyvää...

 

[ap]

kerran vein tytön mummon luokse kun oli ryypännyt ja tyttö säikähti ja alkoi itkemään kun siel oltiin niin kovaäänisiä ja tultiin viinalta haisten lääppimään ihan naaman eteen. oltiin kuitenkin jonkin aikaa ja juteltiin niitä näitä. seuraavana päivänä ei mummo edes muistanut mitä oltiin puhuttu eli mitä kaikkea olin neitistä hälle kertonut. lisäksi mummo, noin paljon kun juo, saa vähän väliä sellaisia viinakramppeja, että kaatuu maahan ja saattaa mennä tiedottomaksi ja jos tosi paha on, joutuu soittamaan ambulanssin. en todellakaan puhu mistään tissuttelusta vaan siellä juodaan viinaa päivätolkulla. krapulaan sitten otetaan vasta kaljaa. jos olisikin vain muutaman kaljan pöhnässä, voisin tytön kanssa siellä käydäkin mutta kun ei. en itse ole mikään totaalikieltäytyjä(silloin tällöin on päästävä vetämään lärvit) mutta en vaan kerta kaikkiaan jaksa tuota mummon touhua enää. ajattelinkin että kun neiti on tarpeeksi vanha itse päättämään, haluaako mummoaan tavata, saa sen toki tehdä mutta en haluaisi ihan pienestä pitäen tytölle sellaista maailmankuvaa et on ok olla kokoajan kännissä.

 

[Toinen näkökulma...]

Juu kyllä sitten ymmärrän, hiukan eri tilanne kuin meillä. Anna ajan kulua ja ehkä mummu sitten tajuaa mitä menettää ja jopa yrittää ryhdistäytyä tai sitten tosiaan tytön kasvaessa katsotte mikä on tilanne.

 

[minna]

Mitä mieltä miehesi on tästä kaikesta? Jos hän haluaa yhtä radikaaleja toimenpiteitä kuin sinäkin niin mikä ettei. Ehkä nyt on vähän liian radikaalia sanoa, ettei lasta enää koskaan saa tavata, jos ei juomista lopeta, mutta minusta on täysin oikeaa toimintaa, että raja vedetään siihen, että kännissä ei ole teille tervetullut ettekä te voi vierailla mummon luona, jos hän on kännissä.
Selvinä päivinä mun mielestä voi tietenkin tavata, mutta en varmaan itse uskaltais kuitenkaan jättää lasta mummolle hoitoon.
Itsellä ei ole vastaavaa kokemusta eli nämä on vain mietteitä muuten vaan.

 

[Jep]

Meillä myös miehen äiti juoppo. Itse olen vasta raskauden alkuvaiheessa mutta ollaan kyllä jo miehen kanssa juteltu asiasta. Olen sanonut että lastamme en vie hänen äidilleen ollenkaan silloin kun äitinsä on kännissä. Ja hoitoon en suostu jättämään koskaan. Mieheni on täysin samoilla linjoilla. Hän on itse kärsinyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa äitinsä juomista ja on sanonut että haluaa suojella omaa lastaan alkoholilta kaikissa tilanteissa. Mieheni äiti ei juo joka päivä ja on oikein mukava ihminen selvinpäin. Varmasti kyläilemme siellä lapsemme kanssa, mutta tosiaan hoitoon en jättäisi ikinä, en luota siihen että pystyisi lapsesta huolehtimaan. Saa nähdä sitten ajan kanssa kysyykö hän lastamme hoitoon ja kuinka tiukka paikka siitä tulee. Onneksi mieheni on kanssani samaa mieltä ettei joudu ikävään välikäteen.

Mielestäni et tee väärin, jokainen haluaa suojella omaa lastaan. Onko miehesi sanonut äidilleen suoraan miksi lasta ei tuoda kylään? Tosi inhottava tilanne kyllä. Ainoa ratkaisu varmaan olisi sanoa suoraan että lapsen kanssa voidaan tulla kylään silloin kun kaikki ovat selvinpäin, muuten ei.

Voimia!

 

[T]

Lapsi voi todellakin alkaa pelkäämään kovaäänistä touhua (kokemusta on, olen katsellut omaa isääni ja siskoni lasta) ja silloin on yhtä tuskaa käydä kylässä. Kyläilyt tehdään yleensä heti aamusta ja mielellään ukin poissaollessa. Meillä käytiin erittäin kannustavassa ilmapiirissä ollut keskustelu jossa vedettiin ukin kanssa heti kättelyssä keskustellen selvät säännöt ettei sitten kumpaakaan voida syyllistää tai syyttää jos säännöt rikotaan.

Lapsen kyläillessä viinaa ei oteta ja jos havaitaan että toinen möykkää ja on kännissä lähdemme pois ja siitä EI saa loukkaantua. Alkoholistin kanssa on oltava niin kuin lastenkin, selvät säännöt ja niitä noudatetaan orjallisesti joka kerta vaikka itteään harmittaisikin. Ukki on nyt ollut juomatta ja hänen elämänsä menee nyt hyvin, mutta kukaan ei tiedä kuinka kauan joten nautimme tästä hetkestä ja odotamme joulua innolla

Huutaen ja kiukuten meillä ei päästy ratkaisuun. Keskusteltiin oikein kunnolla ja kummatkin yritti pitää jäät hatussa keskustelun aikana, vaikka helppoa se ei ollut. Kun ukki tajusi että lapsi alkaa häntä pelkäämään ja ei halua tulla kylään, hän halusi yrittää muuttua jottei yksin tarvitsisi olla jatkossa.

Tsemppiä, keskustele miehesi kanssa asiasta, hän on kuitenkin miehesi äiti. Anopin kanssa muutenkaan ei aina niin helppoa ole !!!!

 

[nasu]

Mulla on kokemusta vain odotusajalta, mut samanlaista touhua on tännekin siis tulossa....

Olen jo hyvissä ajoin päättänyt että lastani en mummolle jätä hetkeksikään aikaa yksin koska ei tiedä missä on piilopullo ja kuinka paljon on naukkaillut eilen ja aikooko jatkaa loiventavilla tänään.... Mummo naukkailee olutta ihan korin kaksi viikonlopussa ihan itsekseen, ei ole miestä, eli on jo alkkis sanan varsinaisessa merkityksessä!

Hankaluutena on mieheni... Hän ei näe että äidillään on ongelma ja minusta tuntuu ahdistavalle ajatus ottaa asia puheeksi miehen kanssa.. Olen alkanut näyttää nyrpeää naamaa kun mies käy viemässä äidilleen 12-packin, on vissii alkanut tajuamaan missä mennään...... Mummo vielä kehtaa siis juoksuttaa meitä hakemaan hänelle olutta, ""kun on saunapäivä/Kun on pikkujoulut/kun on synttärit/kun lomareissu/ kun naapurit juo kaikki hänen oluensa/ Kun pitää naapurin rouvan seurana ottaa/kun on grillikauden avaijaiset(n.6-12xkeväällä)""............ Olen päättänyt että itse hän saa hakea oluensa mutta onpa oppinut teettämään likaisen työn minulta tietämättä! Myöhemmin vain kuulen kuinka piti käydä kaupassa töissä tullessa ostamassa äidille saunakaljat.............

Mummo on jotenkin kylmä ja ankara poikaansa kohtaan, teettää aina vain hommia ja haetuttaa kaljaa.... Ei kiva! Poika on oppinut olemaan kiltisti tossun alla ja tekemään kaiken.........

Kun lapsi syntyy ja olemme aikeissa lähteä vaikka kaksin ostoksille, saa joku muu lapsemme hoitoon, mummoon en luota!!! Mies saa oppia sanomaan ei! Ja enää en aio tehdä kaljan juontia anopille helpoksi, saa itse käydä kaupassa ja itse ostaa ja kantaa kaljansa kotiin ja viedä MYÖS ne tyhjät pullot pois! Ärsyttää! Hyväksikäyttäjä, tyhjien lupauksien antaja, arvostelija/haukkuu tekemisiäni/valintojani......... Se loppuu kun vauva syntyy, hyvällä mallilla jo nyt, onneksi!



Tsemppiä kanssasisaret!!!!!!!

 

[Mamma86]

meillä myös miehen isä eli ukki on kova juomaan ja ei ole ollut sen vertaa selvinpäin että olisi tyttöä tullut edes katsomaan tyttö nyt reilun kuukauden ikäinen.olen sanonut miehelleni että se ei tule lähellekään vauvaa jos on yhtään ottanut..miehellä ei vaan riittäisi sydäntä sille sanomaan..aion tehdä asian ukille selväksi kun sitä nään. Mummolassa eli äitini luona ollaan oltu yökylässä jo monta kertaa koko perhe ja kaikki muut sukulaiset ovat tytön nähneet paitsi ukki.. ymmärrän hyvin että miltä sinusta tuntuu. Meilla ristiäiset tulossa ja ukilla ei sinne asiaa ellei ole vesiselvä.. jota minä suuresti epäilen koska ne ristiäiset on sunnuntaina ja sillon se on aina kännissä...
voimia sinulle ja pysy lujana!!

 

[mom]

uusimmassa meidän perhe lehdessä oli juuri juttu 'alkoholisti perheessä' ja siinä joku asiantuntija sanoi, että lapselle voi olla pelottavaa nähdä humalassa olevia aikuisia, vaikka mitään ns. pahaa ei tapahtuisikaan. Lapsi ei ymmärrä miksi aikuinen toimii eritavalla ja on ""kummallinen"".

 

[Tuuli]

Mieheni äiti on ""sivistynyt"" alkoholisti, joka maistelee punaviinejä aiheuttamatta varsinaisesti pahennusta. Anoppi on töissä ja elää periaatteessa ihan normaalielämää.

Tämä tekee asiasta mielestäni vaikeamman (tietysti omasta mielestä omat ongelmat on aina vaikeimpia = ). Anopin alkoholismi on salaisuus, eikä hän itse taatusti myönnä, että juominen on ongelma. Tuntuu vaikealta kieltää anopilta mummonoikeuksia, kun ei ole osoittaa selkeitä ongelmia hänen käyttäytymisessään.

Lapsemme syntyy parin kuukauden päästä ja toki vierailemme anopilla ja anoppikin on meille tervetullut. Emme aio lopettaa viinin nauttimista sunnuntaisin perheateriolla, emme anopilla emmekä muuallakaan.

Mielestäni alkoholisti on kuitenkin alkoholisti ja siksi epäluotettava. En haluaisi antaa lastani hoitoon anopille, koska en voi olla varma että hän on selvinpäin. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että anoppi odottaa todella mummoksi tulemista ja mm. suunnitteli kesämökin hankkimista ihan vaan sen takia, että lapsenlapset voisivat sitten lomailla siellä.

Mutta taidan itsekin jättää asian mieheni hoidettavaksi. Hän tietää mielipiteeni asiasta ja selvittää sen äidilleen. Harmi vaan, että kun olen vuosia työstänyt välejäni anopin kanssa etäisen kohteliaiksi, niin nyt hän alkaa taas vihata minua.

 

[vähän eri juttu]

Ex mieheni isä oli/on alkoholoisti. Jatkuvasti kännissä. Ja ihan kunnon sellaisessa! Ekaa lastamme tämä ukki näki 2 vuodessa 2 kertaa ja toista näki kerran. Sitten erottiin miehen kanssa kun rupesi miehellekkin maistumaan alkoholi ja nykyään on kuulemma aina ja kokoajan humalassa (asuu äitinsä luona ja tämä äiti kertoo minulle aina, käydessään meillä, kaiken).

Nykyään ei lähipiirissä ole holisteja mutta mieheni äiti on tosi huonossa kunnossa ja sairas. Meillä oli jo raskaus aikana miehen kanssa kova riita siitä, kun mieheni halusi että vauvamme menisi joskus vaikka koko viikonlopuksi mummille hoitoon! Sanoin että ensinnäkään vauva ei mene edes yhdeksi yöksi saati että koko viikonlopuksi! Ja toiseksi ainakaan sinne sairaan, huonokuntoisen ihmisen hoidettavaksi! Mieheni äiti on todella mukava ihminen, mutta ei jaksa pitää vauvaa sylissä edes viittä minuttia. Ei sellaselle voi antaa vauvaa hoitoon. Koko ajan sitä paitsi pitää olla happilaitteet mukana yötä päivää kun muuten ei henki kulje mummilla. Mieheni ei ymmärtänyt kun yritin selittää että miten sujuu pyllypesut kun hyvä jos mummi itse pääsee vessaan, miten onnistuu maidon juotto kun vauvaa pitää sylissä pitää? Mieheni vain sanoi että onhan mummi hoitanut 7 vuotta sittenkin vauvoja! Vauva on reilu puol vuotias konttaaja joten ei pysy/voi koko aikaa istua sitterissä. Ja kun vauva oli ihan pieni niin silti piti aika paljon pitää sylissä kun oli itkuinen tapaus. Kun ollaan kerran viikossa mummilla käyty ihan vauvan syntymastä asti, niin pientä vastasyntynyttä ei mummi edes suostunut ottamaan syliin ja salaa olin helpottunut. Vähän kun vauva kasvoi niin mummi piti hetken niin että joku avusti. Kun vauva painoi yli 5kg niin mummi ei jaksanut pitää kuin muutaman minuutin. Nykyään sitten mummi kattelee vierestä kun vauva konttaa eikä ota ollenkaan syliin. Ja aina näiden käyntien jälkeen riideltiin miehen kanssa meneekö vauva hoitoon vai ei. Viime kerralla mummi sitten itse sanoi että hän on niin huonossa kunnossa, eikä parane, että hän ei vauvaa hoida että saatte etsiä muun hoitopaikan jos tulee tarvista! Silloin vasta miehenikin tajusi että eihän mummi olisi mitenkään pärjännyt vauvan kanssa.

Vähän erilainen juttu mutta kuitenkin. Lähellä asuvalle mummille en suostu antamaan vauvaa hoitoon, kylässä kuitenkin käydään joka viikko!

 

[ap]

kiitos vastauksista. lohduttavaa kuulla että muillakin on vastaavia ongelmia. haluaisin että tytöllä olisi kaksi mummoa, itselläni oli vain yksi, vaikka ihana sellainen olikin. mutta mitäänhän en voi, jos toinen ei suostu hoitoon menemään. mietin vielä sitäkin että kun tyttö muutaman vuoden päästä osaa jo kysellä että miksei käydä toisella mummilla ollenkaan tai tosi harvoin, niin vastaanko vain että mummu on nyt taas pari viikkoa kipeänä ja sitten voidaan mennä kylään(jos mummu enää tuolla ryyppäämisellä hengissä onkaan). kaikkea sitä etukäteen murehtii mutta sellainen on luontoni. mieheni onneksi ymmärätää tilanteen ja oli viimeksi sanonutkin terveiseni mummolle, joka ei asiaa oikein kummemmin noteerannut, ei visssiin usko että tosissani olen kun sanoin etten sinne enää tyttöä vie ollenkaan. mutta koitetaan jaksaa ja iloista joulun odotusta kaikille teille kaikesta huolimatta

 

[Lellukka]

Meillä on molempien perheessä alkoholisteja (tosin kaikki ovat lopettaneet vuosien saatossa juomisen, luojan kiitos) joten tilanteesi kuulostaa tutulta. Mielestäni teet tietenkin siinä oikein, kun et vie lasta humalaisen/krapulaisen luokse kylään, ei ole lapsen asia olla sellaista todistamassa. Mutta itse koen, että tuo ""kiristys-juttusi"" on kyllä jo kuolleena haudattu idea. Alkoholistille alkoholi on tärkein, kaikki muu tulee sen jälkeen ja valitettavasti juovan alkoholistin on itse tultava siihen tulokseen, että juomiseen on tultava loppu. Se, missä vaiheessa kukakin kokee pohjansa on hyvin yksilöllistä. Ei ole mielestäni lapsenkaan oikeuksien kannalta hyvä, että tehdään tälläinen ""Et enää koskaan näe lastenlastasi"" -tyyppinen kiristysjuttu. Tiedän, että pinna on kireällä seuratessa juopon elämää, mutta ehkä huolissaan oleva kannanotto on kuitenkin parempi idea.

Suosittelenkin kissan nostamista rehellisesti pöydälle, pistäkää mummo pöydän ääreen ja kertokaa, että olette huolissanne hänen viinankäytöstään ja terveydestään yms. ja että haluaisitte hänen viettävän enemmän aikaa lapsenlapsensa kanssa, selvinpäin.

Voithan toki kaivella mummolle AA:n ja katkaisujen yhteystiedot saataville (tosin melko varmasti hän ne jo tietää) , mutta valitettavasti alkoholismi on sairaus, jossa juomisen lopettamisesta päättää ainoastaan itse alkoholisti. Siihen ei sukulaisten ja perheen itkut ja uhkailut auta. Tietenkin kaikkia mahdollisia ""kannustuskeinoja"" (uhkailu, lahjonta ja kiristys) voi käyttää juomisen lopettamiseksi, mutta omasta vuosien kokemuksesta voin sanoa, että alkoholisti EI lopeta juomistaan, ennen kuin on itse valmis.

Positiivisena asiana voin kertoa sen, että kun meidän omat juopot =) ovat lopettaneet viinan käytön ja selvitelleet vuosia elämäänsä ja asioitaan, on heistä tullut aivan upeita persoonia. Minusta jotenkin tuntuu, että alkoholismi on saanut heidät näkemään maailman ihan eri tavoin ja on ihana seurata, miten tälläinen kova koulu muokkaa ihmisestä hyvässä lykyssä aivan mahtavan tyypin.

Kannattaa ottaa vaikka yhteyttä paikkakuntasi AL anoniin, eli alkoholistien läheisten tukiryhmään. Sieltä saat hyvää tietoa alkoholismista, siitä toipumisesta ja sen vaikutuksesta alkoholistin läheisiin. Lisäksi saat tukea ja jaksamista omaan vaikeaan elämäntilanteeseesi. Alkoholismi on sairaus, joka vaikuttaa erittäin vahvasti kaikkiin sen kanssa kosketuksissa oleviin, joten on lastesikin kannalta hyvä, jos perehdyt asiaan.

Toivottavasti mummo tajuaa tilanteensa ja saa voimia juomisen lopettamiseen. Alkoholismista toipuminen on loppuiän kestävä prosessi, jossa läheisten apu ja hyväksyntä on tärkeää. Voimia koko perheellenne.

 

[meillä]

saman tyyppinen tilanne.
Luulen, että vain pahennat asiaa jos pistät välit totaalisen poikki. Älä riistä lapseltasi mummoa, toista ihmistä ei voi muuttaa, vaikka itse haluaisi ja alkoholismi on sellainen sairaus, että kaikki eivät kykene hakemaan siihen apua, vaikka olisi miten tiukat ehdot.
Anna lapsen nauttia mummostaan silloin kun mummo on selvä.
Voimia!