Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
alkoholi
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="pomppis77, post: 4829321, member: 3636"]</p><p>Olen elänyt alkoholistin rinnalla reilut kaksi vuotta,vai pitäisikö sanoa elin alkoholistin rinnalla reilut kaksi vuotta ja olin todella onneton tuon aikaa. Näin se meidän tarina meni.</p><p></p><p>Tapasin miehen chatissä,jossa hän haki rinnalleen normaaleja perhearvoja arvostavaa äitiä ja ajattelinkin vastata hänelle. Viestejä vaihdettiin ja pian jo soiteltiin. Kerkesin jollain tasolla jo ihastumaan häneen näkemättä. Ja kun vihdoin tapasimme pakkasessa tammikuisena pvänä olin sulaa vahaa... Edessäni seisoi se ulkoisesti unelmieni mies kaikessa komeudessaan lastenvaunujen takana. Tapailimme satunnaisesti ja lopulta päätimme ruveta seurustelemaan ja sormuksetkin vaihdoimme aika pian,näin jälkikäteen mietittynä. Minusta oli siis kovaa vauhtia tulossa suurperheen äiti, omia lapsia oli kaksi ja mies oli kahden saman ikäisen lapsen yhi.</p><p></p><p>Käytännön syitä emme koskaan puhuneet yhteen muuttamisesta,koska lapsia oli silloin 4 alle 3vuotiasta ja jotenkin tuntui hirmuiselta ajatukselta muuttaaa saman katon alle. Asuimme siis kumpikin omissa kodeissaimme ja kyläilimme useita öitä vuoroin kummassakin osoitteessa. Kaikki sujui suhteellisen hyvin kesään asti jolloin tajusin mieheni alkoholiongelman häritsevän pahasti heidän vai pitäisikö sanoa meidän arkea. Saattoi mennä useita pviä,että en kuullut heistä tai saanut vastausta viesteihini jne. Jossain vaiheessa hän ei sitä enää pystynyt salailemaan. Hän siis joi siellä useita pviä pienten lasten ollessa kotona. Sammui milloin minnekin pienten lasten katsoessa vieressä. Puutuin tilanteeseen ottamalla hänen sukulaisiinsa yhteyttä ja kauhukseni kuulin kaiken jatkuneen jo kymmenisen vuotta. Ongelma oli siis alkanut jo kauan ennen lapsia. Tunsin suurta vihaa,sääliä lapsia ja miestä kohtaan ja olin todellakin surullinen ja tunsin suurta epäonnistumisen tunnetta... Olin jo epäonnistunut toistamiseen... Vaikka lasteni isällä ei alkoholi-ongelmaa ollutkaan.</p><p></p><p>Yritin kuitenkin tukea ja antaa vaihtoehtoja miehelleni,mutta viina meni kuitenkin kaiken edelle. Tunsin miten kenelläkään muulla mieheni läheisistä ihmisistä ei mieheni silmissä ollut mitään arvoa. Kunnioitusta saivat vain pullot ja mielihyvä juomisesta. Kiitosta sain ainoastaan muutamia kertoja ja silloinkin pelastin mieheni huostaanotolta. Miksi sen tein? Kai siitä suunnattomasta halusta auttaa häntä,koska olin korvia myöten rakastunut myös tuohon kolmikkoon.</p><p></p><p>Jaksoin hädintuskin pyörittää arkea omien lasten kanssa pahoina hetkinä,mutta onneksi sain paljon tukea ystäviltä ja vertaistukea samankokeneilta. Jossain vaiheessa päätin alkaa irrottamaan itseäni tuosta kamalasta kierteestä,siitä pahanolon tunteesta mitä päivittäin tunsin. Siitä pelosta,että koska jotain sattuu miehelleni tai hänen lapsilleen. </p><p></p><p>Oli kuitenkin vaikeaa satuttaa ihmistä ja kertoa miten tunteeni ovat sammuneet pikku hiljaa jokaisen juodun pullon myötä. Tein vuoden töitä tunteiden kanssa. Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa mainita,että selvinpäin hän osasi olla ihana ja huomioi kuitenkin pienillä tavoilla. Sen takia kai en aikaisemmin tahtonut hänestä irti päästäkään. Vaikka muistelin useati niitä häijyjä sanomisia,mitä kännipäissään mienini minulle puhui... Sekä minustaa,että lapsistani.</p><p></p><p>Sitten vain mittani yhtenä keväisenä päivänä täytyyi lopullisesti ja kirjoitin miehelleni kirjeen ja laitoin sen postiin. Puhuin siinä niin suoraan,kuntoiselle ihmiselle vaan voi. Onneksi mieheni sattui sinä päivänä olemaan selvänä,kun hän sen kirjeen sai ja luki. Hän soitti ja itki. Hän ei olisi halunnut menettää meitä hän lupasi taas aloittaa antabuslääkkeiden syönnin ja lähteä hoitoon. Olin hyvin viileä häntä kohtaan,koska tuo hoitomuoto ei aikaisemminkaan ollut tehonnut,koska oma halu puutui häneltä kokonaan. Hän ei aikaisemminkaan ollut halunnut muuttua millään tapaa,vaikka olin sitä monesti pyytänyt ja toivonut sitä. Pidin pääni ja sanoin olevani liian onneton jatkaakseni siitä suhteessa.</p><p></p><p>Tuosta on nyt kulunut jonkin aikaa ja mies edelleen soittelee ja pyytelee uutta mahdollisuuta. Hän on nyt ollut kuivin suin kuukauden ajan,mutta en silti olle "hullu" ja luota siihen,että hän olisi muka parantunut tuosta mukaansa vievästä sairaudesta. Meillä sujuu nyt arki lasten kanssa paljon paremmin,kuin tein tuon ratkaisevan päätöksen lähteä tuostas suhteesta. Toivon tietenkin hänelle paljon voimia taistella tuota suurta mörköä vastaan. Minä voin siihen osallistua enää hyvin vähän vai kannattaisiko osallistua enään millään tavalla? Takaisin en häntä ota itselleni,koska luottamusta ei ole ollut aikoihin ja se kuitenkin on suhteen yksi tärkeimmistä pylväistä.</p><p></p><p>Voimia kaikille asian kanssa painiville ihmisille. Tässä meidän tarina lyhyesti. Muistakaa,että kenenkään ei tarvitse olla onneton,maailmassa on kuitenkin niitä hyviäkin ihmisiä. Olen sen huomannut ja oppinut tiedostamaan.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="pomppis77, post: 4829321, member: 3636"] Olen elänyt alkoholistin rinnalla reilut kaksi vuotta,vai pitäisikö sanoa elin alkoholistin rinnalla reilut kaksi vuotta ja olin todella onneton tuon aikaa. Näin se meidän tarina meni. Tapasin miehen chatissä,jossa hän haki rinnalleen normaaleja perhearvoja arvostavaa äitiä ja ajattelinkin vastata hänelle. Viestejä vaihdettiin ja pian jo soiteltiin. Kerkesin jollain tasolla jo ihastumaan häneen näkemättä. Ja kun vihdoin tapasimme pakkasessa tammikuisena pvänä olin sulaa vahaa... Edessäni seisoi se ulkoisesti unelmieni mies kaikessa komeudessaan lastenvaunujen takana. Tapailimme satunnaisesti ja lopulta päätimme ruveta seurustelemaan ja sormuksetkin vaihdoimme aika pian,näin jälkikäteen mietittynä. Minusta oli siis kovaa vauhtia tulossa suurperheen äiti, omia lapsia oli kaksi ja mies oli kahden saman ikäisen lapsen yhi. Käytännön syitä emme koskaan puhuneet yhteen muuttamisesta,koska lapsia oli silloin 4 alle 3vuotiasta ja jotenkin tuntui hirmuiselta ajatukselta muuttaaa saman katon alle. Asuimme siis kumpikin omissa kodeissaimme ja kyläilimme useita öitä vuoroin kummassakin osoitteessa. Kaikki sujui suhteellisen hyvin kesään asti jolloin tajusin mieheni alkoholiongelman häritsevän pahasti heidän vai pitäisikö sanoa meidän arkea. Saattoi mennä useita pviä,että en kuullut heistä tai saanut vastausta viesteihini jne. Jossain vaiheessa hän ei sitä enää pystynyt salailemaan. Hän siis joi siellä useita pviä pienten lasten ollessa kotona. Sammui milloin minnekin pienten lasten katsoessa vieressä. Puutuin tilanteeseen ottamalla hänen sukulaisiinsa yhteyttä ja kauhukseni kuulin kaiken jatkuneen jo kymmenisen vuotta. Ongelma oli siis alkanut jo kauan ennen lapsia. Tunsin suurta vihaa,sääliä lapsia ja miestä kohtaan ja olin todellakin surullinen ja tunsin suurta epäonnistumisen tunnetta... Olin jo epäonnistunut toistamiseen... Vaikka lasteni isällä ei alkoholi-ongelmaa ollutkaan. Yritin kuitenkin tukea ja antaa vaihtoehtoja miehelleni,mutta viina meni kuitenkin kaiken edelle. Tunsin miten kenelläkään muulla mieheni läheisistä ihmisistä ei mieheni silmissä ollut mitään arvoa. Kunnioitusta saivat vain pullot ja mielihyvä juomisesta. Kiitosta sain ainoastaan muutamia kertoja ja silloinkin pelastin mieheni huostaanotolta. Miksi sen tein? Kai siitä suunnattomasta halusta auttaa häntä,koska olin korvia myöten rakastunut myös tuohon kolmikkoon. Jaksoin hädintuskin pyörittää arkea omien lasten kanssa pahoina hetkinä,mutta onneksi sain paljon tukea ystäviltä ja vertaistukea samankokeneilta. Jossain vaiheessa päätin alkaa irrottamaan itseäni tuosta kamalasta kierteestä,siitä pahanolon tunteesta mitä päivittäin tunsin. Siitä pelosta,että koska jotain sattuu miehelleni tai hänen lapsilleen. Oli kuitenkin vaikeaa satuttaa ihmistä ja kertoa miten tunteeni ovat sammuneet pikku hiljaa jokaisen juodun pullon myötä. Tein vuoden töitä tunteiden kanssa. Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa mainita,että selvinpäin hän osasi olla ihana ja huomioi kuitenkin pienillä tavoilla. Sen takia kai en aikaisemmin tahtonut hänestä irti päästäkään. Vaikka muistelin useati niitä häijyjä sanomisia,mitä kännipäissään mienini minulle puhui... Sekä minustaa,että lapsistani. Sitten vain mittani yhtenä keväisenä päivänä täytyyi lopullisesti ja kirjoitin miehelleni kirjeen ja laitoin sen postiin. Puhuin siinä niin suoraan,kuntoiselle ihmiselle vaan voi. Onneksi mieheni sattui sinä päivänä olemaan selvänä,kun hän sen kirjeen sai ja luki. Hän soitti ja itki. Hän ei olisi halunnut menettää meitä hän lupasi taas aloittaa antabuslääkkeiden syönnin ja lähteä hoitoon. Olin hyvin viileä häntä kohtaan,koska tuo hoitomuoto ei aikaisemminkaan ollut tehonnut,koska oma halu puutui häneltä kokonaan. Hän ei aikaisemminkaan ollut halunnut muuttua millään tapaa,vaikka olin sitä monesti pyytänyt ja toivonut sitä. Pidin pääni ja sanoin olevani liian onneton jatkaakseni siitä suhteessa. Tuosta on nyt kulunut jonkin aikaa ja mies edelleen soittelee ja pyytelee uutta mahdollisuuta. Hän on nyt ollut kuivin suin kuukauden ajan,mutta en silti olle "hullu" ja luota siihen,että hän olisi muka parantunut tuosta mukaansa vievästä sairaudesta. Meillä sujuu nyt arki lasten kanssa paljon paremmin,kuin tein tuon ratkaisevan päätöksen lähteä tuostas suhteesta. Toivon tietenkin hänelle paljon voimia taistella tuota suurta mörköä vastaan. Minä voin siihen osallistua enää hyvin vähän vai kannattaisiko osallistua enään millään tavalla? Takaisin en häntä ota itselleni,koska luottamusta ei ole ollut aikoihin ja se kuitenkin on suhteen yksi tärkeimmistä pylväistä. Voimia kaikille asian kanssa painiville ihmisille. Tässä meidän tarina lyhyesti. Muistakaa,että kenenkään ei tarvitse olla onneton,maailmassa on kuitenkin niitä hyviäkin ihmisiä. Olen sen huomannut ja oppinut tiedostamaan. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Puutarhat joo.
7 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Suomitenavat
21 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
39 min sitten
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miten muotoilisin miehelle joka on väkivaltainen, muiden naisten perässä jne etten halua enää tavata
Tänään 02:54
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Pitäisköhän ärsyttää miesystävää ottamalla esiin taasse selvästi ihastus,
Tänään 01:12
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voiko kuolleen ihmisen henki auttaa maan päällä elävää? Tietääkö kukaan?
Eilen 23:45
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Maailmalla leviää nyt uusi koronaviruksen muunnos – Voi tarttua rokotettuihin Uusi variantti voi tarttua jopa niihin, jotka ovat vastikään ottaneet ko
Eilen 23:15
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Eilen 21:40
Echo
13 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Eilen 11:54
Luettu: 453
Aihe vapaa
2.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Started by Johnny Appleseed
Eilen 04:12
Luettu: 213
Aihe vapaa
3.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Started by vierailija
Eilen 01:01
Luettu: 202
Aihe vapaa
4.
Olisiko Sanna Marin voinut lomailla, jos Viipuria olisi pommitettu sen pääministerikauden aikana?
Started by vierailija
Eilen 17:51
Luettu: 178
Aihe vapaa
5.
Brasiliassa on alkuperäisväestöllä oikeuksia, joista voisi ottaa mallia Suomeenkin. Täällä tarvitaan persulakeja
Started by vierailija
Eilen 10:23
Luettu: 159
Aihe vapaa
6.
Sota lähenee päivä päivältä, Ukrainalaiset hyökänneet Viipuriin (entistä suomea, 30km nykyrajalta!)
Started by vierailija
Eilen 16:31
Luettu: 144
Aihe vapaa
7.
Presidenttivaalitappiosta katkeroitunut Pekka Haavisto päätti toteuttaa unelmansa ja lähti kiihdyttämään ilmastonmuutosta
Started by vierailija
Eilen 15:36
Luettu: 143
Aihe vapaa
8.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Eilen 21:40
Luettu: 134
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Puutarhat joo.
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
3.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra haluaa pitää Euroopan monikulttuurisena maanosana
Latest: Johnny Appleseed
12 min sitten
Aihe vapaa
4.
Suomitenavat
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
5.
Miten muotoilisin miehelle joka on väkivaltainen, muiden naisten perässä jne etten halua enää tavata
Latest: vierailija
46 min sitten
Aihe vapaa
6.
Voiko kuolleen ihmisen henki auttaa maan päällä elävää? Tietääkö kukaan?
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
7.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:12
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 03:09
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
alkoholi
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu