Alkoholi ottaa otteen..

Huomaan lähes joka päivä haaveilevani parista siiderilasillisesta.. Haluisinsen pienen pöhnän päälle. Haaveilen että viikonloppuna saan ottaa pari.
Samantyylisiä himotuksia oli kun lopetin tupakoinnin.
En siis ole antanut himolle valtaa, ennen ei tullut edes mieleen juoda viikolla, eikä juominen ole ollut runsasta eikä joka viikkoista.

En tiedä mihin purkaa tätä kärvistelyä ja oloa..
Mies on vähentänyt paljon juomist, joten tuntuisi väärältä aloittaa itse juomaan myös viikolla ja päästää himojen valtaan. Voi luoja.
Mietin jopa salaa juomista ettei mies alkaisi minun takia enempää juomaan.

Mulla pyörii vaan juominen mielessä! Miten saan tän loppumaan?

Lisään vielä et käyn töissä, raha-asiat ok jne. Mut nyt on tili tyhjä ja mietin silti että voisin käydä kaupan kautta juomista hakemassa. Ennen ei tullut mieleenkään että joisin jos rahaa on vähön..0

 

Mikset voisi ottaa joskus paria siiderilasillista?

Minä haaveilin raskaana jatkuvasti lasillisesta siideriä Oikeastaan koko raskauden ajan, teki niin mieli. Ei sitä enää sitten tehnykään niin mieli, kun raskaus oli ohi ja olisi saanut juoda.

 

mene vaikka aa-kerhoon, jos pelkäät sortuvasi alkoholistiksi

 

Mitä jos käyttäisit alkoholitonta versiota? Rentouttaa minusta ihan samalla tavalla, jos on hyvän makuista ja sitä voi juoda viikollakin. Nyt raskausaikana olen juonut vain sekoitettuja, oikeasti alkoholittomia juomia. Ne 'alkoholittomat' nimittäin sisältää pienen määrän alkoholia. Himo minullakin on, vaikken tosiaan ole itsekään juonut usein. Sekoitan Pommacia ja Spriteä, niin saan kuoharin maun ja sitten nautin sitä kuoharilasista. Ennen ihmetytti, että miksi ihmeessä pitäisi juoda jotain alkoholitonta, että eikö sitten vaan voi olla ilman, mutta ei sitä tiedä, ennen kuin se tunne iskee itselle. Nykyään en voi juoda mehua, joten se karsii hirveästi juomien määrää. Kyllä sitä välillä haluaa juoda muutakin kuin vettä, jotain missä on vähän makua.

 

Olet siis alkoholisti

 

Olen aika samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Alkoholi pyörii mielessä tosi usein. En kuitenkaan juo paljoa määrällisesti ja hyvin harvoin arkisin. 1-2 0,33 siideritölkkiä riittää kerralla. Ongelma on kuitenkin se, että tuo juomisen ajattelu hallitsee mua.

Olen yrittänyt analysoida tilannetta, tulematta kuitenkaan mihinkään järkevään lopputulokseen. Tässä on ollut paljon kaikenlaista stressiä, mutta en voi sitäkään pitää syynä. Mulla ei ole koskaan ollut mitään runsasta alkon käyttöä ja kunnon humatilat elämän aikana voi laskea yhden käden sormin ja olen siis 38-vuotias. Kai se pieni pöhnä on sellainen rentoutumiskeino. Huono sellainen tosin.

Tiedän varsin hyvin, että alkoholisoitumisen riski on olemassa. Pienestähän se ryyppääminen lähtee. Eihän aluksi tarvii kuin sen yhden siihen pöhnään, mutta kohta tarvitaan kaks, sit kolme jne. Sitten vaihtuu siideri johonkin vahvempaan, kun ei jaksa juoda kovin montaa tölkkiä. Ei kai kukaan suunnittele alkoholisoituvansa, eikä se hetkessä tapahdu, mutta jossain vaiheessa huomaa, että ei hallitse käyttöä, mutta lopettaa ei pystykään omin avoin. Nainen kuitenkin alkoholisoituu nopeammin kuin mies. Mun yks tuttu nainen on alkoholisti, hakee nyt tosin apua, mutta pienestä se lähti.

 

Täällä ihmiset pelkää alkoholismia, vaikkeivat edes juo koskaan?

Luin muuten otsikon "alkoholi ottaa eteen" (ja luin vielä aloitustekstin lukemisen jälkeen uudelleen ja taas sama tulos) ja ihmettelin, että miten se eteen ottaminen tähän liittyy

 

Ei juomisen määrä ole ainoa kriteeri alkoholismille. Ihan riittää jo se, että juominen on koko ajan mielessä ja tavallaan suunnittelee sitä seuraavaa kertaa, koska pääsisi juomaan.

Minä olen (raitistunut) alkoholisti, eikä mun juomiseni kovin runsasta ollut. Välillä oli kuukausiakin välissä. Mutta koko ajan juominen pyöri mielessä.
Olin ns. kuivahumalassa. Ongelman myöntäminen toi helpotuksen ja ymmärryksen omaa käytöstä kohtaan.
Siitä oli hienoa mutta rankkaa lähteä rakentamaan uutta, raitista elämää.

 

Voi ei... Koita keksiä kovasti jotain muuta tekemistä. Urheile tms. tai käy puhumassa lääkärille. Mun isän alkoholismi alkoi noin

Ensin laajeni lauantain saunakaljat joka iltaiseen keskaripulloon. Sitten niitä meni pari- kolme illassa ja äiti huomautti asiasta. Isä alkoi juoda salaa. Hän "muutti" jopa vierashuoneeseen ilmeisesti jotta sai juoda rauhassa ja määrät vaan kasvoi -ihmeteltiin äidin kanssa tyhjiä pulloja kaapissa. Isä kärähti yksi aamu ratista ja oli sen jälkeen melkein vuoden juomatta. Jossain vaiheessa hän kuitenkin alkoi nappailla väkeviä ja siitä alkoikin oikea perhehelvetti. Isä ei enää välittänyt salailla asiaa, vaan joi avoimesti, muuttui äkkipikaiseksi, hyvin itsekkääksi ja agressiiviseksi. Vanhemmat erosivat ja isä jäi yksin. Yritettiin äidin kanssa monet kerrat puuttua isän hommiin ja auttaa milloin mitenkin, mutta mikään ei tehonnut. Isä menetti työnsä, ystävät, sukulaiset käänsivät selkänsä ja lopulta meni koti. Isä kuoli tapaturmaisesti -oli kovassa humalassa silloinkin.

Tämä tapahtui alle kymmenessä vuodessa ja sitä oli hirveää seurata vierestä. Mitään ei mahtanut, ei auttanut tuen tarjoaminen,rakastaminen, puhuminen, ei raivoaminen ja uhkailu Isä oli mieleltään sairas. Vieläkin on kova ikävä, suru mielessä joka päivä, säälittää vanhempani ja päällimmäisenä on kysymys MIKSI. Miksi hän joi, miksi hän tuhosi vapaaehtoisesti perheemme, miksi hän ei välittänyt kaikesta hyvästä mitä ympärillä oli, miksi hän ei raitistunut, miksi hän ajoi kaikki pois läheltään... :,(

 

Vastausketjussa on jo sen verran varoittavia esimerkkejä, etten enää jatka samaa. Mutta oletko yhtään seurannut tuleeko ne himohetket tiettyinä aikoina? Onko sulla nälkä? Ja jos on nälkä voi samalla tavalla tulla himo alkoholiin kuin joku popsii suklaata. Tykkäätkö olla hiprakassa vähän nälkäisenä? Se on yksi, mistä monet tykkää ja silloin keho oppii himoitsemaan sitä mitä sille nälkään antaa. Koska sä tiedostat siiderihimosi mulle vaan tuli mieleen, ettei tilanteesi ole paha ja sun aivot voi ehkä stimuloida tietynlaista addiktiota. Todennäköisesti, jos ongelma olisi siinä nälässä se himo hellittäisi, jos söisit ensin ruokassi/välipalasi.

Jos sä kiellät siiderin haluat sitä kaksi kertaa enemmän lisää. Sen takia anna itsellesi siideripäivä karkkipäivän tapaan. Lupaat itsellesi, että keskiviikkona saat ottaa pari pulloa. Jos ei maistukaan ohitat päivän ja pidät seuraavasta siideripäivästä kiinni. Huijaa sun tunteita ja tahtoasi.Ja jos sekäään ei auta lupaa itsellesi, että juot sitten pään täyteen siideristä perjantaisin. Pääasia, että teet sopimuksia, etkä kurita itseäsi. Kun antaa vähän löysiä kasvaa myös vastuu, mitä tekee.

Sitten kun et enää tiedä maailmassa mitään niin kivaa kuin olla nousuhumalassa ja kunnon kännissä, etkä enää yhtään välitä miltä muista tuntuu katsella sua olet pahassa jamassa. Mun mielestä sulla ei ole asiat vielä niin huonosti.

Ja keksi muuta tekemistä juomisen tilalle. Nyt on vaikeaa, mutta kuuluu ollakin kun koettaa päästä addiktiosta eroon. Helpottaa, jos mietit valmiiksi mitä muuta kivaa voisit tehdä. Kun muutaman kuukauden jaksat helpottaa. Onnea eteenpäin!

 

En tiedä enkä usko olevani alkoholisti, mutta taidan olla koukussa siihen. Se hallitsee tällä hetkellä aika hyvin ajatuksia.

Tällähetkellä ei olisi hyvä juoda jotta saisin lääkkeet toimimaan ja itseni pikaiseen kuntoon. Mutta nyt on sellainen olo että kaupan kautta kotiin. Vaikka mun pitäis olla ilman.

 

En tiedä enkä usko olevani alkoholisti, mutta taidan olla koukussa siihen. Se hallitsee tällä hetkellä aika hyvin ajatuksia.

Tällähetkellä ei olisi hyvä juoda jotta saisin lääkkeet toimimaan ja itseni pikaiseen kuntoon. Mutta nyt on sellainen olo että kaupan kautta kotiin. Vaikka mun pitäis olla ilman.

Noin puhuu alkoholisti.

Ajatukset on melkein koko ajan juomisessa, et saisi juoda jotta lääkkeet auttaisivat ja saisit itsesi kuntoon, tililläkin on rahat vähissä. SILTI ajattelit kennä kaupan kautta kotiin ja hakea pari pulloa.
Alkoholi on sulle ongelma.

 

Niin.. Tuli ainakin olo purettua. Iltapäivällä on menoa joten alkoa en voi juoda vielä.
Mieskin tuli kotiin ilman kaljaa joten munkin pitää skarpata. Voi huoh..
Toivottavasti täö on vain jokin vaihe, että loppuu pian!

 

En tiedä enkä usko olevani alkoholisti, mutta taidan olla koukussa siihen. Se hallitsee tällä hetkellä aika hyvin ajatuksia.

Tota miten sä sitten määrittelet alkoholistin, jos se ei ole koukussa siihen olemista ja sitä että alkoholi hallitsee elämä? Meinaatko oikein että aito sillan alla asuva spurgu syntyy sinne? Vai olisko sekin ensin ihan vaan joku joka on koukussa alkoholiin ja alkaa päiväpäivältä ajatella enemmän alkoholia ja lopulta muita ajatuksia ei enä olekkaan ja mulla ei ole väliä...

 

En tiedä. Ehkä mä vaan odotan et tää menee ohi! En mä halua alkaa viikolla tissuttelee. En halua tuhlata viimeisiä pennosia alkoholiin. En mä halua tulla sellaiseksi millainen mieheni oli vielä parivuotta sitten. Ei nyt kun mies on kääntänyt uuden sivun elämässä.

 

Moni sanoo, etä ojn helpompaa olla kokonaan ilman ja valita raitis elämä, kuin keskittyä ajattelmaan kokoajan sitä paljonko, koska, missä, miten sitä joisi.
Raittiina ei tarvi edes ajatella alkoholia, mutta kun yrittää kontrolloida juomistaan jokainen ajatus liittyy tavalla tai toisella seuraavaan juomakertaan ja se kontrolointi muuttuu vuosi vuodelta vaikeammaksi -kunnes kyky kuitenkin menee. Mitä aiemmin asian myöntää ja siihen tarttuu, sitä helpompaa se on, kosa alkoholin aiheuttamat muutokset solutasolla on pienempiä kuin niillä, jotka havahtuu vasta kun perhe ja tö on juotu ja sosiaaliset kulissit alkaa kaatua.

 

Lisa
Jostain syystä en ole valmis vielä lopettaa kokonaan. Mun täytyy seurata tilannetta. Jos tää jatkuu niin mä lopetan vaikka kokonaan. Mä en halua olla tässä tilanteessa

 

Pakolliset menot hoidettu , äkkiä vähän vajaa 9 kaupan kautta kotiin. Hyvä minä! Nyt sidukka tölkki rauhotti mielen. Näillä mennään...