vierailija
Meillä on sellainen ongelma, miehen mielestä minulla (voi ollakkin) ja minun mielestäni taas miehelläni, että alkoholi aiheuttaa näkemys eroja.
Mieheni kohtuu käyttää, joskus harvoin, silloin tällöin. Ei käy baareissa tai kosteissa tapahtumissa kumminkaan.
Hänen isänsä on alkoholisti ja isän isä myös, joten varmasti jokin geeni myös hänessä kulkee.
Ongelma ei niinkään ole mieheni satunnainen juominen, vaan ASENNE.
Hän itsekin sanoo että juo koska tykkää siitä hiprakasta. Hän ei siis koskaan VOI OTTAA VAAN YHTÄ. Vaan yleensä oltava vähintään kaksi. Useimmiten juodessaan se 6pack. Jos meillä olisi viinipullo ruuan kanssa, sen hän nautiskelisi varmasti illan aikana.
Mutta tosiaan hän juo HARVOIN.
Ja ongelma tämä on mielestäni siksi, että tästä saadaan riita aikaiseksi, jos asiasta hänelle sanoo. Hän sanoo että voi olla juomatta, mutta sitten se tehdään niin että asiasta ollaan katkeria.
Mies sanoo että ongelma ei ole alkoholi, vaan hän kokee että rajoitan vapautta.
Ja minun mielestäni se taas on tuo alkoholi nimenomaan. Mistään muusta asioista kun ei riitoja saada aikaiseksi. Ja minä en ole rajoittanut mitenkään, olen vain huomauttanut toisinaan ja minusta se on ongelma, jos siitä tuollalailla suuttuu.
Miehelläni on oikeus juoda, ilman lupia, onhan hän aikuinen. Mutta minun ei tarvitse itse lapsien kanssa esimerkiksi sietää tissuttelevaa miestä. Kuten en varmaan olisi tupakoivankaan ihmisen kanssa. Tätä mieheni ei ymmärrä.
Ja tämä siis sanottu vain siksi, että olen tehnyt selväksi, että minä itse en katselisi ukkoa jonka olisi joka vklp pakko saada olutta.
Nythän tilanne ei tämä ole, enkä tiedä tuleeko siitä koskaan sellainen. Olemme vain puhuneet näistä, mitä olisi olla alkoholistin läheinen. Mieheni sen tietää lapsuudesta ja minulla on menneisyys alkoholistin kanssa, joka käytti myös väkivaltaa. (Eli myös omia traumojani tietysti tässä takana)
Omassa perheessäni juotiin olut/lonkero saunan jälkeen ja joskus ruokapöydässä viiniä. Minusta se on ihan ok. Tämän ymmärtäisin hyvin!
Mies on siis ollut pitkiäkin aikoja juomatta, ei sillä
Mutta nyt esimerkiksi on joka vklp, tai joka toinen ostanut sen pari. (Ja tämä määrä ei minua haittaa!) mutta minua haittaa se, että hänen mielestään tämä ei voisi koskaan lähteä isänsä tavoin "lapasesta".
Eli hän ei mielestäni suhtaudu asiaan kovin vakavasti. Vaan hänen mielestä on ok hakea sitä pientä humalatilaa, koska niinhän kaikki juo.
Ja minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi.ei voisi juoda vain sitä yhtä? Miksi suututaan jos huomautan, että olet nyt ottanut joka vklp? Ja että miksi siitä ei voi keskustella, että alkoholismi on sairaus ja yhtälailla miehenikin voisi sairastua?
Kaipaan näkökulmia!
Mieheni kohtuu käyttää, joskus harvoin, silloin tällöin. Ei käy baareissa tai kosteissa tapahtumissa kumminkaan.
Hänen isänsä on alkoholisti ja isän isä myös, joten varmasti jokin geeni myös hänessä kulkee.
Ongelma ei niinkään ole mieheni satunnainen juominen, vaan ASENNE.
Hän itsekin sanoo että juo koska tykkää siitä hiprakasta. Hän ei siis koskaan VOI OTTAA VAAN YHTÄ. Vaan yleensä oltava vähintään kaksi. Useimmiten juodessaan se 6pack. Jos meillä olisi viinipullo ruuan kanssa, sen hän nautiskelisi varmasti illan aikana.
Mutta tosiaan hän juo HARVOIN.
Ja ongelma tämä on mielestäni siksi, että tästä saadaan riita aikaiseksi, jos asiasta hänelle sanoo. Hän sanoo että voi olla juomatta, mutta sitten se tehdään niin että asiasta ollaan katkeria.
Mies sanoo että ongelma ei ole alkoholi, vaan hän kokee että rajoitan vapautta.
Ja minun mielestäni se taas on tuo alkoholi nimenomaan. Mistään muusta asioista kun ei riitoja saada aikaiseksi. Ja minä en ole rajoittanut mitenkään, olen vain huomauttanut toisinaan ja minusta se on ongelma, jos siitä tuollalailla suuttuu.
Miehelläni on oikeus juoda, ilman lupia, onhan hän aikuinen. Mutta minun ei tarvitse itse lapsien kanssa esimerkiksi sietää tissuttelevaa miestä. Kuten en varmaan olisi tupakoivankaan ihmisen kanssa. Tätä mieheni ei ymmärrä.
Ja tämä siis sanottu vain siksi, että olen tehnyt selväksi, että minä itse en katselisi ukkoa jonka olisi joka vklp pakko saada olutta.
Nythän tilanne ei tämä ole, enkä tiedä tuleeko siitä koskaan sellainen. Olemme vain puhuneet näistä, mitä olisi olla alkoholistin läheinen. Mieheni sen tietää lapsuudesta ja minulla on menneisyys alkoholistin kanssa, joka käytti myös väkivaltaa. (Eli myös omia traumojani tietysti tässä takana)
Omassa perheessäni juotiin olut/lonkero saunan jälkeen ja joskus ruokapöydässä viiniä. Minusta se on ihan ok. Tämän ymmärtäisin hyvin!
Mies on siis ollut pitkiäkin aikoja juomatta, ei sillä
Mutta nyt esimerkiksi on joka vklp, tai joka toinen ostanut sen pari. (Ja tämä määrä ei minua haittaa!) mutta minua haittaa se, että hänen mielestään tämä ei voisi koskaan lähteä isänsä tavoin "lapasesta".
Eli hän ei mielestäni suhtaudu asiaan kovin vakavasti. Vaan hänen mielestä on ok hakea sitä pientä humalatilaa, koska niinhän kaikki juo.
Ja minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi.ei voisi juoda vain sitä yhtä? Miksi suututaan jos huomautan, että olet nyt ottanut joka vklp? Ja että miksi siitä ei voi keskustella, että alkoholismi on sairaus ja yhtälailla miehenikin voisi sairastua?
Kaipaan näkökulmia!