En ymmärrä minäkään ja eilen illalla tulin todellakin siihen tulokseen, että tein aivan oikean päätöksen.
Tulin pienempien lasten kanssa kotiin. Tarkoituksena oli ruokkia lapset pikaisesti ja jatkaa sitten lasten kanssa iltamenoihin.
Esikoinen oli trampoliinissa tämän naapurin perheen kahden vanhimman kanssa. En ollut vielä ehtinyt edes kunnolla ulos autosta, kun toinen näistä oli jo vieressä hoputtamassa, että nyt allas auki me mennään uimaan. Minä tietysti sanoin, että nyt ei mennä uimaan, me mennään syömään ja lähdetään sitten pois kotoa. Tämä lapsi sitten sanoi, että lähtekää te vaan, me mennään uimaan....
No tähän tietysti minä selitin, että miksi se nyt ei vaan käy ja oma esikoinenkin huuteli trampoliinilta, että hän sanoi jo, että se ei käy. Vanhempi naapurin pojista irvisteli ja ilveili minulle, nuorempi yritti repiä häntä pois ja sanoi, että lähdetään.
No me menimme sisälle syömään kun yhtäkkiä meidän pienimmäinen huutelee että X ja Y on menossa uimaan. Ja toden totta tämä kaksikko nosteli jo allaspeiton kulmia ja liotteli jalkojaan vedessä (eivät kuitenkaan uineet, ei heillä ollut edes uikkareitä pällä). No minä menin ulos ja aloitein keskustelun huomattavasti tiukemmalla äänensävyllä, johon vanhempi poika vaan naureskeli ja sanoi, että jos meitä huvittaa, niin me mennään uimaan (perään tuli vielä sanoja kuten ääliö ja kurppa yms.). Minä ilmoitin, että todellakaan ette mene ja nyt kipin kapin kotiin (tässä vaihessa yksi omista lapsistani huusi, että makaronit kiehuu yli, joten jouduin lähtemään sisälle).
Illalla yritin miettiä jotain seuraamuksia noille naapurin sankareille tästä asiasta ja pohdin jopa sellaista, että laitan heidän uinnit porttikieltoon juhannukseen saakka ja silloinkin pääsee uimaan vaan anteeksipyynnön jälkeen... Alkoi nimittään ihan tosissaan v.i.t.u.t.t.a.a.n!