Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

Huomenna meillä tulis tosiaan käymään ekaa kertaa "meijeriauto" (tää on kyllä helpotus kun hakevat kotoa, eikä tarvii viiä) Tosiaan vähän kyllä jo mietityttää se homma, kun kyllähän se vähän sitoo.. kolmena aamuna viikossa mitää olla tiettyyn aikaan hereillä kun tulevat hakemaan.. Ja sit se pumppaaminen, siis sinälläänhän on pakko pumpata kun menee niin täyteen että vauva hukkuu muuten, mutta kun tonne pitää sit olla niin yli hygieeninen (joka välissä pitäs myös keritä keittää ne vermeet jne) et ei vois oikein välisä toista hyssytellä ja enhän todellakaan kestä kuunnella kun toinen huutaa vieressä nälkää (tai jotain muuta).. Mutta kun ei tosiaankaan anna luonto viemäriinkään kaataa ja oma pakastin jo täys ja tuskin ees tarvii ikinä. Mekin saatiin kuitenkin jonkun luovuttamaa maitoa tärkeään alkuun, niin ilolla kyllä siinä mielessä luovutan.. Pitää kattoa miten kauan jaksaa.. ehkäpä sekin sit siitä rutinoituu jotenkin ja jos päivät alkais muutenkin vähitellen jotenkin rytmittymään.. Tänään vaunulenkin jälkeen varmaan lähes tunnin nukkui vielä kotiterassilla vaunuissa

 

Kommentoimpa vähän vanhemiaki juttuja kun kerranki jaksaa/kerkeää.

@gemmy Ite olisin aivan kauhuissani jos tolleen kakkaa tulis, mutta jos lasta ei haittaa ja syö niin en usko että on ongelmaa.

@Roxanne Onnea 2-vuotiaalle

@love- huippua että sielä soseet maistuu täälä kans oli vaihe että hedelmäsoseet ei uponnu ollenkaan. Kasvisoseet edelleenki maistuu parhaiten

@Mandala mua ärsyttää ihan suunnattomasti tollaset neuvot. Vanhemmat kyllä tuntee lapsensa parhaiten ja tietää mikä on perheelle paras ratkasu. Jos lapsi haluaa syödä yöllä ja nukkua vieressä niin miksi sitä pitäis muuttaa jos vanhemmille ok? Ei ainakaan sen takia että lapsi nyt ei tarvi enää puolen vuoden jälkeen syödä yöllä, huutaakko sen pitäs antaa? hä. en ymmärrä.

Ja joo hoitaja on koko yön koska trakarilapsi tarvii 24/7 valvovat silmät. Tyttö nukkuu hyvin, kerran herää syömään 2-4 välillä ja hoitaja hoitaa syötön. Nenämahaletku jouduttiin kuitenki laittaan eli syö pullosta mitä syö ja loput letkuun. Yllättävän hyvin sopeutunut siihen että täälä yöllä joku vieras hengailee

@Domi Intensiivistä arkea teilläki eletään. Mahtavaa jos jaksat luovuttaa. Tuosta hygieniahommasta voin lohduttaa että nehän testaa ne maidot aina mitä tulee ja mullaki joskus jäi rinnanpäät pyyhkimättä ennen pumppausta ja välineet oli reilun vuorokauden keittoväli ku ei vaan kerenny/jaksanu. Silti kelpas (kirjotit että joka välissä keittää? nykyään taitaa olla kyllä vaan kerta vrk) hyvähän se on koittaa olla tarkka mutta ei se heti saastu se maito jos normaali hygieniasta pitää huolta

@marrasmai ai ihanaa jos teillä nyt ois sairastelut historiaa tämän talven osalta Tsemppiä geenitestien tulosten odotteluun. Jos en oo kirjottanu niin tytöstä otettiin kesällä myös, erityisesti vastustuskykyyn vaikuttavia geenejä tutkittiin tarkkaan ja yhdestä geenistä löyty poikkeama, mutta nykylääketiede ei tiedä miten vaikuttaa. Eli näillä tiedoilla ei aiheuta toimenpiteitä. Influenssarokotteen onneks kerkes saamaan ja rs-virusta vastaan saa vasta-aineet läpi talven.

Huomena tulee neuvolatäti käymää kotona, ei ois kyllä huvittanu neuvolaan lähteä. Ajatuski jo kaiken sen tavaran pakkaamisesta mukaan mitä trakarin kans tarvii niin uuvuttaa. ulkoillakkaan ei huvita kun ei tiiä mitä tuolle lapselle pukis ku kaulaa ei pysty liioin topata ja pakkaslukemia kuitenki näyttää (tosin nyt tulee vettä, eikä sekään auta asiaa) ehkä vaan ollaan sisällä ja odotellaan oulun reissua

-dino- & typy 6,5 kk

 

Moikka kaikki!

Minäkin ilmaannun nyt tänne, kun alkaa vähän kiireet helpottaa. Yhä tuntuu niin uskomattomalta ja hienolta olla tällä puolella!! Vuosia odotettu palkinto on niiiin ihana!

Eli tuo palkinto on nyt nelikuinen typykkä, ensi viikolla tulee päivämäärälleen täyteen, eilen juhlittiin 16-viikkoista. Ja itseäni, oli myös synttärit, jo 44 mutta kyllä tässä ikinuoreksi itsensä tuntee tuon veitikan seurassa. Toisinaan toki ikivanhaksikin

Meillä on sujunut hyvin, kaiken kaikkiaan. Nyt on vähän alkaneet 4kk-hulinat selvästi. Aiemmin syntymästä saakka ollaan menty 2 nopealla syötöllä per yö mutta nyt pitää ensinnäkin nukuttaa noin kolme kertaa 21-23 välillä ja sitten herää aika kellontarkkaan 3h välein syömään - ja se tissin lutkutus voi kestää kauan! Yleensä nukahdan siihen itsekin. Nukutaan vierekkäin pinnis sivuvaununa. Se kuitenkin hyvä, että unta tytöllä riittää usein 9.30 asti tai jopa kymppiin eli jos itse vaan jaksaa maata sängyssä niin saa siinä tunteja kerättyä tarpeeksi. Ei oo ainakaan vielä tarvinnu päiväunia.

Meillä on pikkuinen tyyppi, 3kk-neuvolassa oli 5,5kg, pituutta tosin 61cm eli siro mutta pitkä suhteessa. Kiinteitä varmaan jo ministi maistellaan parin viikon sisään. Ei ole neuvolasta kyllä mitään sanottu, omalla käyrällään etenee ihan hyvin täysimetettynäkin. Multa maitoa tulee just eikä melkein tarpeellinen määrä, yli ei jää paitsi olen kyllä hitaasti kerännyt pientä varastoa pakkaseen. Pumppaan joka päivä iltapullollisen joka tapauksessa, jotta pullosta syönti ei unohdu. Isä syöttää usein sen, kun ei paljon muuten ehdi vauvan kanssa olla.

Meillä on jo 8v esikoinen, joka nyt on ihanasti alkanut bondata vauvan kanssa. Huomaa, että ihan eri lailla tulee halailemaan nyt, kun vauva vastaa hymyllä ja juttelulla. Silti ei ole pojalla mitään varsinaista hoitoviettiä herännyt... Toisin kuin koiralla, joka alusta saakka on seurannut ihan joka paikkaan, ja kun tyttö heräilee vaunuissa, niin koira pitää hyvää huolta siitä että herääminen varmasti huomataan (ja myös viimeistelee heräämisen tehokkaasti...)!

Olen yrittäjä, niin ihan ei ole päässyt työelämästä eroon. Teen muutaman tunnin viikossa, onneksi kotoa käsin. Välillä kone on leikkimaton vieressä... Silti elämä on rauhoittunut ihanasti, Netflixiä tulee koluttua tehokkaasti. Varmasti on myöhemmin ikävä aamupäivän tisuttelu+katseluhetkiä!

Hassua, että tyttö on jo kokenut 3 vuodenaikaa! Oli kesän kuumin päivä kun heinäkuussa päästiin kotiin, sitten oli upea ruska ja luntakin jo ehtinyt tulla runsaasti, no ne jo sulivat pois. Synnytys on yhä usein mielessä, meillä oli suunniteltu sektio perätilan vuoksi ja hyvin kyllä meni, mutta silti jotenkin pyörii mielessä. Haava tietty siitä muistuttelee. Parani hyvin mutta on yhä tunnoton ja tietysti näkyvä. Kiloja on yhä ainakin 5 ylimääräistä, niille ei ole loogista syytä mutta eivät vaan putoa millään vaikka elää ja syö samoin kuin ennen raskautta. Liittyy varmaan hormoneihin ja aineenvaihdutaan. No ei oo kiire, vaikka maha välillä ärsyttääkin.

Täytyy lueskella vielä teidän tarinoita, että pääsee kärryille kuulumisista!

MaiMei & Tipu 16vkoa

 

Hei kaikille!
Domi, oot kyllä reipas kun luovutat maitoa. On se vaan synnärillä niin tärkeetä ja helpottavaa itselle, kun oma maito ei vielä nouse, että vauvat saaneet rintamaitoa Mulla myös ollut maidontuotanto runsasta. Esikoisen kanssa olin alkussa ihan purjeessa, kun uin maidossa ja todellakin sitä olisi riittänyt luovutettavaksikin. No, en luitenkaan siihen rumbaan lähtenyt Kaksosilta ei taas mitään jäänyt yli. Hyvän alun jälkeen oli vähän kikkailua, että maito riitti, mutta kyll me sinne 4kk kieppeille täysimetyksellä selvittiin

Dino, mukava kuulla teidänkin kuulumisia Teillä on ollut kyllä tosi rankka puolivuotta Mutta, sun tekstistä välittyi positiivinen mieli ja fiilis, vaikka edelleen tyttö on mitä ilmeisimmin tiiviissä seurannassa, hyvässä hoidossa, mutta tarvitsee monenlaista apua päivittäin. Iso voimarutistus teille!
Kaikesta päätellen suunta on kuitenkin parempaan koko ajan.
Pieni sisukas rakas teillä siellä

MaiMei, sulla on niin vähä vielä synnytyksestä aikaa, että älä vielä murehdi kiloista Mulla imetyksen aikana kiloja lähti hyvin, mutta kun imetys loppui, meni kroppa ihan jumiin ja tuntuu että jumissa se on vieläkin, eikä nää viimeiset viis kiloa vaan lähe. Tosin en oo jaksanu millekään kuurille edes alkaa, enkä juuri muuta liikuntaa oo harrastanu ku koiran kanssa kävellyt
Nyt yhdesti pelattu sulkapalloa ja aiotaan kavereiden kanssa jatkaakin viikottain säännöllisesti

Meiän kaksi ihanaa taaperoa alkaa olemaan ihan just puolitoistavuotiaita. Ovat kyllä niinku yö ja päivä
Tyttö tosiaan oppi käveleen heti vuoden täytettyään ja sanotaanko että nyt on hyvin ehtiväinen pikkulikka Poika taas nyt vasta muutama päivä sitten, alkoi käveleen enemmän.
Vieläkään en oikeen tiiä, voiko sanoa että hän täysin kävelee Osaa kyllä ja välillä köpöttelee pitkiäkin matkoja, mutta sitten menee taas konttailuksi, tai kävelee polvillaan.
Kävelykärry ei häntä juuri kiinnosta, tai kiinnostaa kyllä, mieluusti siinä kyllä istuu ja odottaa kyytiä...jompikumpi siskoista mielellään työntää.
Välillä ihmetyttää, että onko nää edes samanikäisiä, kun toinen menee tuulispäänä ja toinen tössöttelee kaikessa rauhassa.
Tyttö osannut jo jonkin aikaa syödä itse. Äitin pikku pojallla ei oo mitään käsitystä vielä, mitenpäin sitä lusikkaa pitäis suuhun viedä.
Ovat he kyllä niin mahtavia pikkutyyppejä. Ihana seurata kun sanoja tulee pikkuhiljaa lisää.
Minusta näyttää että pojasta olis tulossa vasuri, saas nähdä, mutta ottaa lusikan aina vasempaan käteen.
Tappelevat keskenään tietysti välillä ja kun poika on fyysisesti vahvempi, niin tyttö käyttää hampaita
Taas eilen katoin kun olivat ammeessa, että pojalla oli kolmet puremajäljet käsivarressa. Ollaan jo aika toivottomia ton asian kanssa! En millään näe ja ehdi väliin kaikissa tilanteita ja se on kaks sekuntia, kun se tapahtuu.
Huudosta sen aina tietää, että nyt taas sattuu
Esikoista on purassut muutaman kerran, eikä vieraiden lapsia lainkaan, mutta pitäis toi saada nyt jollain konstilla loppumaan. 8kk ikäisenä ton puremisen aloitti. Välillä oli pitempi tauko, mutta taas alkanu uudelleen.

Kävin pari viikkoa sitten hakeen viimeisenkin alkion ja tänään alkoi menkat. Täytyy sanoa, että on ottanut koville
Meillä on kolme lastaja tiedän ettei ole yhtään ainutta syytä olla pettynyt, mutta mutta, kummasti se vaan kirpaisi kun kuulin tänään yhden läheisen ihmisen raskaudesta. Meillä ei enää ole siihen mahdollisuutta....ikinä.
Yksityiselle ei lähetä, sitä ei oo edes mietitty ääneen.
Mutta, tyhjältä tuntuu myydä nyt yhtäkkiä kaikki vauvatarvikkeet pois.
Nyt voi tulla vaihevuodet ja vanhuus, vähän masentaa

 

Moro @Siida sinnekin, siellä taitaa tosiaan kiirettä pitää lasten kanssa. Ihanilta persoonilta kuulostaa kaikki teidän tapaukset! Varmaan just ihan erilaista seurata kahta samanikäistä erilaista, kuin ikäerolla sisaruksia.
Pahoittelut, ettei lopuista alkioista tullut tulosta. Varmaan tosi lopullinen tunne.

Ihanaa @-dino- että ootte päässeet kotiin! Milleen meni neuvolatädin käynti? Hyvä, että ootte tottuneet siihen, että joku vieras hengaa siellä yöt. Tai ei kai niitä niin kauheen montaa eri tyyppiä ole, siinähän tutustuu väkisinkin.
Teillä sit ainakin typy meni heti omaan huoneeseen. Mielikuvissa pinnasänky teidän sängyn vieressä ja hoitaja toisella puolella istumassa.

Tervetuloa @MaiMei ja kiva kuulla, että siellä arki rullaa! Mulla kans alkuun jumitti muutama kilo, mutta ne lähti sit pikkuhiljaa kuitenkin. Mahtavaa, että isosisar on jo ton ikänen, varmaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän näkee sitä vuorovaikutusta lasten välillä.

@Domi en halua mitään itsestäänselvyyksiä luetelella, mutta se maidontuotanto lisääntyy koko ajan, mitä enemmän pumppaat? Hienoa kyllä, että jaksat luovuttaa! Kiva toi hakupalvelu, jos meillä ois ollu, niin olis itsekin voinut harkita sitä.

Tässä olikin tämän sivun aiheet, millonhan mä oon viimeks kirjotellu.
Toisaalta eipä mitään ihmeellistä oo tapahtunutkaan.

On ollu tosi kiva viimenen viikko pojan kanssa, oon oikeestaan nauttinut hänen kanssaan olemisesta enemmän kuin ennen. Aiemmin oli vähän sellasta kelloon kattomista, että tulispa jo ilta ja pääsis nukkumaan ja miehen kanssa yritettiin työntää aina toisillemme lasta tällee kärjistetysti, mut nyt kumpikin on sillai et "kyl mä voin pitää".
Varmaan just toi enempi vuorovaikutus ja poika riemastu kun on keksinyt vähän uusia liikkumisjuttuja, niin jotenki tykästyny siihen ja ollut sit yleisesti tyytyväisempi.
Leap ei mee ihan tahdissa, ww:n mukaan olis vielä myrskyä jäljellä ja sit tulis neutraali vaihe ennen aurinkoista. Mut tän aurinkoisempaa meillä ei oo koskaan ollut!
Yöt on nyt muutaman yön olleet levottomampia, mutta kyllä yöunista vähän tinkii, kun päivät on niin kivoja.

Varmaan just niin kuin joku kirjoitti edellisellä sivulla(?) että on nauttinut äitiydestä, mitä enemmän lapsi on kasvanu, niin musta tuntuu, että mulle käy samanlailla.

Huomenna meillä on vauvauinnin uintikuvaukset, odotetaan innolla! Uiminenkin on ollut tosi kivaa nyt kun polskii siellä vedessä, eikä vaan oo kainaloista vedeltävä malli.

Palaankin sinne edelliselle sivulle vielä ja muokkaan tätä sit, kun nään mitä pitää kirjottaa.

 

@Mandala oispa hyvä, jos saisit jo alkaa nukkumaan ehjempiä öitä! Ei munkaan mielestä kannata juuri kun kintaalla viitata tolle yöimetyksen lopettamiselle, koska aika hurjaa ois tosta seinään pysäyttää se. Meneekö teillä jo niin isoja annoksia kiinteitä, että on ns maidolta pois?

@marrasmai onneks siellä ollaan viimein terveitä! Ja kivaa, että ootte päässeet kylään ja siellä meni noin reipppaasti. Teki varmasti hyvää.

Huh, pitäis kyllä aktivoitua tän palstan suhteen, mut varmaan se menee vähän niin, että kun ei oo mitään ongelmaa, nii ei sillee oo mitään juteltavaakaan. Valitusalusta itelle ilmeisesti ollu.
Jotenkin ei kauheesti itellä ajatus kulje kunnolla vieläkään, huomaan muodostavani tosi epäselviä lauseita, joista ei saa tolkkua. Varmaan ollu joku ajatus ku alkanu kirjottaa ja se on sit hämärtyny sanojen myötä. Hitto, koskahan tämmösestäki pääsee.

Poikanen 5 kk, 4 viikkoa

 

@MaiMei lämpimästi tervetuloa tälle puolelle! Mukavalta kuulostaa teidän vauva-arki, toivottavasti 4kk:n hulinat ei sitä pahasti sekoita! Meillä meni aikoinaan nukkumiset aika pitkälti samalla tavoin: yöllä kyllä heräiltiin mutta aamulla sitten riitti unta usein kymmeneen asti - aika luksusta aamu-uniselle äipälle!

@marrasmai , hienoa että sulla on noin mukava ja ymmärtäväinen pomo! On kyllä rankkaa varmasti ollut yhdistää työ ja lapsen sairastelukierre, mutta toivottavasti nyt tästä eteenpäin pääsisitte nauttimaan ihan normiarjesta.

@Siida pahoittelut negasta, ymärrän hyvin tuon pettymyksen. Mut hei, älä nyt vielä myy pois kaikkia vauvatarvikkeita! En nyt muista kuinka vanha olet, mutta olettaisin että teillä on ainakin muutama vuosi vielä aikaa miettiä yksityiselle menoa, vaikka just nyt tuntuisi siltä että ei missään tapauksessa. Mäkään en ole vielä raaskinut luopua vauvatarvikkeista, vaikka olenkin täysin yli-ikäinen eikä uusiin hoitoihin enää suurella todennäköisyydellä lähdetä. Onhan se mikroskooppisen pieni teoreettinen mahdollisuus vielä olemassa, kun ehkäisyä ei ole käytössä...

Onpas tosiaan hauskaa, että teillä kaksoset on noin eri luonteiset. Toi pureminen on kyllä tosi kurjaa, mutta se taitaa valitettavasti kuulua niihin juttuihin, joihin ei oikein auta muu kuin aika. Meilläkin se on ollut pitkään ongelmana, vaikka aina on kielletty tiukasti ja ohjattu koskettamaan hellästi. Nyt vaan pari päivää sitten havahduin siihen, että ainakaan muutamaan viikkoon poitsu ei ole enää purrut, joten joskohan se alkaisi vihdoin jäädä historiaan?
Tuosta pojan kävelemisestä vielä, jos asia vaivaa niin ehkä siitä voisi kysäistä neuvolasta? Meilläpäin (pk-seudulla) saa aika herkästikin lähetteen fyssarille, ja mulla on ainakin siitä ihan hyviä kokemuksia. En siis todellakaan tarkoita, että syytä huoleen olisi (normaalin motorisen kehityksen haitari on toosi laaja), mutta siellä voisi ehkä saada jotain vinkkejä ja harjoitteita, joiden avulla motorinen kehitys lähtisi vauhdilla eteenpäin.

@atvk87 onpas kiva että oot nauttinut pojan kanssa olemisesta entistä enemmän! Se on kyllä hienoa kun vauvan kasvaessa vuorovaikutuskin koko ajan paranee, ja uusia taitoja opittuaan lapsi on usein tyytyväisempi. On muuten tuttu tunne mullekin tuo, ettei saa selkeästi ilmaistua ajatuksiaan. Musta tuntuu, että ennen osasin jotenkin paremmin muotoilla ajatukseni, ja nyt en oikein millään saa sanottua niitä niin kuin haluaisin. Ja mulla on sentään jo 2 vuotta synnytyksestä, kääk!

Meillä juhlittiin viikonloppuna 2-vuotissynttäreitä. Huoh, olipas urakka, vaikka osa tarjoomisista ostettiin valmiina. Virallinen synttäripäivä on tosin vasta tällä viikolla. Meillä menee muuten mukavasti, mutta päiväunien kanssa on ollut viime aikoina vaikeuksia. Päiväkodissa poitsu on jo pitkään nukkunut tosi vaihtelevasti (tai siis monena päivänä ei nuku ollenkaan), ja nyt viikonloppuna ei päikkärit onnistuneet enää kotonakaan. Iltaa kohti poika on sit tietenkin väsynyt ja kiukkuinen, kun ei ole nukkunut päivällä yhtään. Mä oon itse kuuleman mukaan lopettanut päiväunien nukkumisen jo 1-vuotiaana, mutta mä en kyllä todellakaan haluais vielä luopua siitä päivän lepo- ja rentoutumishetkestä, minkä pojan päikkärit on mahdollistaneet.

Roxanne ja pikkumies ihan kohta 2 vee

 

Roxanne, oon 40v. En vielä ikäloppu, mutta jotenkin väsyttää ajatus yksityiselle menosta. Ja tiiä sitten kuinka iso projekti siitä sitten tulisi.
Ei nämä olemassa olevatkaan ihan helpolla tulleet. 16 alkionsiirtoa ja monia kuluttavia mutkia matkassa. Yksi alkio pysähtyi labraan.
Meillä on kuitenkin kolme lasta. Nyt kun oon tätä pettymystä pari päivää tässä sulatellut, niin onhan tämä rumba kuitenkin joskus lopetettava.
Niin karua kun se onkin
Mieli toki huutaa vauvaa ja uutta raskautta...itkettää ajatuskin tavaroiden myymisestä saatikka kun katsoo näiden lasten vauvakuvia, niin ihan hirveetä!!
Mies ois halunnut ihan yhtä lailla vielä yhden, mutta hän kyllä totesi myös senkin, että nyt voi sitten keskittyä ihan muihin juttuhin ja kätellä hyvillä mielin tämän projektin.
Ystävät ei oikeen ymmärrä, että mikä mulla tässä kuitenkin harmittaa...toki vaan parille kaverille avauduin ja totesin itsekseni, että eivät he voikaan ymmärtää, joten turha ketään tällä asialla vaivata. He näkevät vain sen, että olemme saaneet 3lasta. Toki se on ihan parasta kaikessa, mutta sitä lapsettomuuskäsitettä he ei ymmärrä. Eikä sitä voi vaatiakaan että ymmärtäisivät. Siksipä avauduinkin tänne.
Tuntuu että on pakko saada sanottua

Poika on taas tänään kävellyt enemmän. Kohta on 1.5v nla, niin kyselen sitten lisää. Mennään ilman muuta mielellään fysioterapiaan, jos vaan tarvetta Niin ahdasta heillä on ollut kohdussa etten lainkaan ihmettele, vaikka jotain juontuisi sieltä saakka.

 

Tervetuloa @MaiMei onpa kiva että pystyt töitä tarvittaessa tekemään kotoota käsin. Ja onhan nämä rauhalliset päivät kyllä aivan oman laatuinen kokemus, kun palaa sinne oravanpyörään niin tulee taas kaiholla mietittyä netflixin katselua.

@Siida ihana kuulla teistäkin! Niin hassua että ovat noin erilaisia pikku pipanat
Tuttuja fiiliksiä siellä liittyen tuohon vanhenemiseen ja vauvatavaroiden myyntiin mehän siis jätettiin katsomatta ne kaksi viimeistä alkiota koska meidän lapsiluku on tässä, mutta niin kovasti se kuitenkin aiheuttaa haikeutta että en enää koskaan tule kokemaan raskautta, synnytystä tai tapaamaan uutta pientä ihmistä ja miettiä minkähän näköinen hänestä tulee isona ollaan siis täysin varmoja ratkaisusta mutta se ei se silti poista näitä tunteita. Toivottavasti pääset sinuiksi asian kanssa pian

@atvk87 kuin siistiä, että siellä on nyt se ihana aurinkoinen vaihe tiedän niiiiii sen tunteen kun laskee minuutteja milloin oikeasti viitsisi viedä nukkumaan tai kun vaan haluaa työntää vauvan miehelle suoraan käsiin kun se tulee töistä kotiin
Meilläkin nyt ollut päivisin leppoisaa niin ei ole ollut tuota ongelmaa. En tiedä johtuuko siitä, että on nukkunut parempia päikkäreitä vai onko vaan leppoisampi vaihe.
Oon yöheräilyjen (joo ei oo parantunut yhtään) takia mielellään nukkunut ite päikkärit tytön kanssa niin tällä viikolla hän on nukkunut 3-4 sijaan pidemmät 2-3. Ja jos vaan 2 niin ne on ollut 1,5-2,5h. Varmaan tässä nyt jotkut mega uniassosiaatiot rakentumassa, että nukkuu hyvin vain kainalossa, mutta en jaksa välittää. Gentle Sleep Book facebookissa on postannut asiasta jonkin verran ja se on vaan vahvistanut omia mietteitä, että onko sillä väliä nukahtaako tissille tai kainaloon helposti koska ei se aina tule niin olemaan todellakaan. Joskus tulee vielä itku kun muistelee miltä se näytti tai tuntui kun se pieni siinä kainalossa tuhisee, kun on jo niin iso ettei ehdi edes halata äitiä
Noh jossain vaiheessa ehkä tulee ärsyttämään jos haluaisi jonnekin illalla mennä ja jonkun muun pitäis saada lapsi nukahtamaan ja onkin ihan kiinni minussa, mutta ehkä sitten venytän tarvetta iltamenolle niin pitkään kuin tarvii. Koska tosiaan viimeinen vauva niin haluan ehkä sitten venyttää tästä nauttimista vielä. Tai ehkä ei tulisi edes olemaan ongelma jos pullolla syöttää mahan täyteen, mistäs sitä tietää ennenku kokeilee. Mutta nyt ne hetket on mun

@Roxanne ihanaa, onnea 2veelle miten se aika juoksee huh! Ja voin kyllä yhtyä niiden juhlintojen rankkuuteen
Hitsi niitä teidän päikkäreitä muistan kun olin pojan kanssa kotona vielä ja oli päikkärivaikeuskausia niin ahdisti kyllä, että eikö saa yhtään hetkeä omaa aikaa päivässä kun siihen oli kuitenkin tottunut.
Jospa teillä alkaisi maistumaan pian taas eikä käy kuten sinun itsesi kanssa pienenä

Ne yöheräilyt kun on tosiaan aikamoisia välillä meillä niin kokeiltiin pari iltaa korvikettakin. Meillä varmaan tiheä imu teki osan heräilyistä mutta kun se nyt alkaa olla taputeltu niin silti heräilee. Kun vien sänkyyn 19-20 välillä tissille niin melkein kuin ajastettu että heräilee tissille kahden tunnin päästä. Korvikkeen 60ml annoin siinä vaiheessa ja toisella kertaa tissin vielä päälle siihen mutta ei tehnyt vaikutusta öihin.
Määrät mitä syö 4-5ateriaa kiinteitä ei ole mitenkään älyttömästi lisääntynyt. Itse syöden menee paremmin koko ajan mutta onhan ne pieniä määriä. Sosemäärätkään ei ole lisääntynyt mitenkään hurjasti ja tissiä tankkaa pitkin päivää ihan hyvin. En tiedä voisiko yöt parantua jos kiinteät lisääntyy mutta ei mun mielestä pojallakaan vaikuttanut uniin vaikka 4kk iässä aloitettiin. Nyt vaan tuntuu että huonommaksi menee. Ihan pienenä oli kuitenkin 3-6h eka pätkä mutta nyt niistä ei ole tietoakaan. Ja oikein uutena lisänä viime yönä kekkuloi jonkun tunnin keskellä yötä. Tai en tiedä oliko itse koko aikaa hereillä, mutta pyöri, itki, kitisi, tunki päätä kainaloon, raapi yms rasittavaa etten todellakaan saanut nukuttua.
Ja tissiä söi taas useammin. Olin niin vittuuntunut yöllä ettei mitään rajaa, jossain vaiheessa käänsin super väsyneenä vaan selän vauvaan päin ja nukuin paskassa asennossa jossain 20cm leveällä kaistaleella, mutta ainakin sain vähän torkuttua siinä.
Mieskään ei pystynyt nukkumaan ja harkitsee sohvaöitä koska univelka alkaa kasaantumaan eikä hän saa päikkäreitä otettua. Vaihe tämäkin toivottavasti vain on mutta vaikuttaa omaan olemiseen vain niin kokonaisvaltaisesti. Ja jos joka päivä otan päikkäreitä vauvan kanssa en saa jatkettua hyvin alkanutta kotijumppailuakaan
Pojan päiväkodista tuli viestiä, että yhdet tapaukset tulirokkoa ja angiinaa todettu, sanoinkin miehelle että sehän kruunaisi tämän koko yöshown jos jompi kumpi meille rantautuisi no ei pidä manaa.
Tälläinen valivali taas sitten tällä kertaa ärsyttää kun väsyneenä aamusin sitten helposti taas rähjää pojalle pukemisen kanssa kikkailusta, zen pitäis löytyä näillä sumuisilla aivoillakin uudestaan.

 

Täälläkin on tiettyä haikeutta, mutta se kohdistuu enemmän itse raskauden yrittämiseen. Vasta pikkuhiljaa tässä on alkanut työstämään näitä yrityksen vuosia ja lapsettomuuden tunteita. Tuntuu oudolta se, ettei enää tarvi hulluna "tehdä" vauvaa ja vahdata oviksia ja suunnitella IVF:iä ja PASeja ja kytätä viivoja. Vaikka vauva täyttää elämän tehokkaasti, tuntuu välillä omituisen tyhjältä, kun ei ole kaikkea sitä säätöä. Enää koskaan ei tule sitä tunnetta, kun tekee raskaustestin ja siellä näkyy jotain!

Ja siis, onneksi! Totta kai se on onneksi! Kestää vain hetken irrottautua kaikesta siitä. Kyllähän mä maksoin vielä kahden jäljelle jääneen alkion pakastuksen vuodeksi, vähän niinku oman mielenrauhan takia. Ei vielä osannut pistää ruksia mihinkään tuhoamiskohtiin paperissa! Jo iänkin puolesta vauvoja ei ole tulossa enää, enkä haluaisi muutenkaan. En tykännyt olla raskaana, en halua enää synnyttää millään tavoin, eikä tämä pikkuvauva-aikakaan ihan auvoa ole, vaikka toisaalta onkin! Voi olla, että kaipaan tätä sitten taas myöhemmin. Tiedostan sen myös ja vähän väliä oikein ajatuksen kanssa nautiskelen pienen palleron paijailusta. Verrokkina on jo niin iso poika - aika on mennyt supernopeasti!

@Mandala samanlaisia ajatuksia täällä. Oon suosiolla nukuttanut tissille vaikka tiedän, että se jää päälle varmasti ja on jo jäänyt. Mutta kylläpä poikakin sitten kuitenkin ihan hyvin oppi itse nukahtamaan. Viimeisen vauvan haikeus sekä ylipäänsä vauvan pitkä odotus saa varmaan aikaan sellaista, että mä en edes halua vauvan nukkuvan missään muualla kuin mun kainalossa! Todellakin tahdon olla niin lähellä kuin mahdollista. On ihanaa, kun se siinä tuhisee ja herää aamulla itse suloisuuden vierestä. Mutta joo, oishan se helppoa jos vauva nukahtais noin vain kun petiin pistää. Nyt 4kk-hulinoiden myötä täytyy nukuttaa paljon pidempään kuin ennen ja yöllä pitää olla tosi nopeaan tissi taas suussa tai huuto alkaa. Mutta ihan hyvin on nyt taas viime yöt menneet, 3-4h pätkissä, ne on nyt ihan tarpeeksi pitkiä pätkiä.

Meillä pumppaan päivän aikana iltapullollisen 100ml maitoa, ja se auttaa iltoja ja nukahtamista tosi paljon. Vauva saa sen 20 maissa ja sitten iltapesujen jälkeen aletaan nukutella 21 aikoihin ja 22.30 maissa on muutama uusintatisuttelu ollut ja sitten alkaa sikeä uni. 1.30 aikoihin syöttö, seuraava 05 maissa ja sitten vielä 08 aikaan, jonka jälkeen joko puoli ysin aikoihin ylös tai vielä pari tuntia unta palloon. Tytöllä on ollut kaksi hysteerisen itkun iltaa ja molempia yhdistää se, ettei sitä iltapulloa ollut. Tuntuu siis oppineen siihen, että illalla saa mahan pullosta täytetyksi.

Pohdin, että milloin ne kiinteät alkaisi. Tänään ministi maistettiin mangoa, mutta tuntuu, että ootellaan vielä vähän, vaikka suu kovasti napsaakin. Jospa parisen viikkoa vaikka vielä mennään vaan maidolla.

MaiMei ja typy 4kk

 

Ja vielä lisäys, että mulla on ollut yksi iltameno ja silloin isä sai vauvan pullolla nukutetuksi kyljelleen mun paikalle. Eli onnistui ainakin silloin! Muita sellaisia yrityksiä ei ole ollutkaan eli mä hoidan kaikki nukutukset ja yöheräämiset. Mies nukkuu makkarissa tai vaihdellen työhuoneessa, mutta hänellä kun on ihan omat unihankaluutensa, niin vauva ei niihin edes liity. Enemmän hän valittaa huonoja öitä kuin minä - vaikka siis nukkuisi yksin omassa rauhassa! Epii, sanois poika

 

Meiän poika tänään puolivuotias!
Aika on mennyt nopeasti tavallaan ja välillä tunnit on olleet niin pitkiä, mut samalla viikot lyhyitä.
On kyllä kivaa, mitä enemmän pystyy itse tekemään, sitä tyytyväisempi tuntuu olevan.
Tänään onkin ollut joku väsypäivä, haluaa nukkua koko ajan.
Sain ekaa kertaa imuroitua vauva liinassa selässä. Noi selkäkannot on paljo mieluisampia näin painavan kanssa ja sit näkeekin paremmin mitä on tekemässä.

@MaiMei nauti rauhassa vauva-ajasta! Haikeaa päästää irti hoitovuosista, vaikka helpotushan se on.
Ei kai niillä kiinteillä kiire ole, maidolla vaan jos ei mitään ongelmia ole.

@Mandala pääasia tässä vaiheessa, että nukkuu jotenkin ja jossakin, en mäkään kauheesti oo huolissani siitä, että nukutus on tissillä tai millä ikinä sit assosioikin sen.


Mut huutonaurua tolle yökuvailulle, kun "nukut paskassa asennossa selin vauvaan 20 cm tilassa"
Kuulostaa tutulta! Ite oon välillä kääntyny jalkopäähän nukkumaan syötön jälkeen, niin saa olla vähä enemmän rauhassa, eikä oo tullu vielä pelkoa, että potkasis vauvaa.
Kerran oon siirtyny toiseen huoneeseen aamun tunneiks nukkumaan.
Anteeks et naurattaa! Pistäkää mies välillä sohvalle keräämään voimia.

Äidinpoikanen 6 kk <3

 

@atvk87 haha jalkopäähän! Mä taas oon nukkunut ite pinnasängyn puolella Se kun on sivuvaununa ilman laitaa niin usein on tullut peruutettua sinne että olis enemmän tilaa, kun vauva ottanut mun paikan hehee! Kohta varmaan romahtaa...

Ooh pääsin tänään elokuviin ystävän kanssa! Olihan typy täällä huutanut jonkun verran mutta ihan kohtuuhyvin oli mennyt. Tekipä hyvää! Vaikka olikin mahdollisimman brutaali valinta, Joker

 

On ollut aivovoimaa vähän vähissä kirjoitteluun viime aikoina

@atvk87 onnea 6kk maistelut varmaan sujuu siellä jo ihan mallikkaasti?
Ja siis mä itse asiassa kai useimmiten nukun sitte aika ookoo asennossa. Käännyn selälleen kun syöminen loppunut. Ainoastaan silloin selkä kipeä jos oon imetyskylkiasentoon jäänyt liian pitkäksi aikaa. Kun se on sellanen takakeno vähän, että ei auta vaikka laitan tyynyä selän taa.

Kiinnostaa toi sivuvaunu juttu @MaiMei Meillä pinnis siis sängyssä kiinni ja toimii täysin vain seinänä. En tiedä onko meidän laminaatti sitten niin liukas, mutta vähänkin jos tönäisee pinnistä niin se liikkuu. Eli onko teillä jotenkin kiinnitetty sänkyyn kiinni vai pysyykö se hyvin sängyn vieressä kiinni?
No periaatteessa en tiedä jaksaako säätää sitä enää kun jossain vaiheessa pitää unikouluttaa pinnikseen nukkumaan kun alkaa liikkumaan niin ettei oo turvallista sängyssä varsinkin jos mies nukkuu joitain öitä sohvalla näiden yöheräilyjen takia.
Tottakai siis toivon, että paranisi yöt pian

Meni tosi huonoiksi yöt, tunnin välein itkua ja syömistä niin annoin muutaman illan panadolia jos olisi hampaan tekoa tms. Vähän jeesasi, mutta aina kun tuli 8h panadolin otosta niin tiheät heräilyt alkaa ja just tää paskin uusi juttu, että kekkuloi ja möykkää hereillä aamuyöstä jonkun tunninkin pahimpina öinä sitten möykkää esim neljältä, viideltä sekä kuudelta... En vaan yksinkertaisesti suostu heräämään/nousemaan aamutoimiin viideltä tai kuudelta joten odotan että nukahtaa uudestaan niin saa itekin torkuttua lisää. Poikakin yleensä nukkuu aamulla vielä ihan hyvin kun on kiivennyt viereen pinnikseen.

Nyt just kun aivot lyö tyhjää päivisin niin ois usein helpoin vaan sulattaa sosetta pakkasesta, mutta kun ne on alkanut tökkimään pahasti, siis syöttäminen ylipäätään, joten mistäs nyt sitte
löytäisi voimaa jaksaa miettiä koko päivän sormiruoat joka päivälle oonhan mä aika paljon kaikenlaista jo tehnyt, pakkaseenkin, mutta tuntuu nyt jotenkin rasittavalta jos ei soseita syö kohta ollenkaan. No hyvä tietty, että itse syöden menee koko ajan paremmin ja enemmän mahaan asti.

Kyllä täytyy sanoa, että näiden öiden takia tuntuu kyl just nyt tää pikkuvauva-aika raskaalta. Pojan kanssa näihin aikoihin kuitenkin koko ajan meni yöt paremmin, nyt tuntuu menevän toisinpäin. Toivon, että johtuisi tämän kuun kestävästä leapista suurimmaksi osaksi!!
Tänään on muutenkin ollut kitinä päivä vaihteeksi, joten huoh ja puuh. Ja tänään pitkästä aikaa kokeiltiin vaihtaa nukutushommia, että mies nukuttaa vauvan kun se tissin jälkeen sängyssä innoissaan vaan huuteli ja potkiskeli. Noh ehdin ehkä 5min lukea pojalle iltasatua kun vauvan itku oli yltynyt jo niin kovaksi, että oikein nikotteli. Oli sitten vaikea saada rauhoittumaan ja nukahtamaan.
Toisaalta se on suloista, että olen tuolle pienelle ihmiselle niin tärkeä, että koko maailma menee sekaisin tolleen jos en ole nukuttamassa. Mutta onhan se vähän kylmäävä ajatus, että miten ja koska tulee olemaan mahdollista jonkin muun nukuttaa pakko kai alkaa treenaamaan, koska olisi duuniporukan dinneri tulossa ennen joulua vielä.

Pikkutypykkä tänään 7kk (viikot menee sumussa kyllä nopeasti)

 

On ollu niin paljon hommaa viimeaikoina etten ole oikein jaksanut kirjoitella. Ja Rusakkosen kohtalo järkytti syvästi Seuraavana yönä oikein odotin että tyttö herää niin että voin hakea sen kainaloon.

@Mandalalle kovasti tsemppiä huonoihin öihin, ne on kyllä niin raskaita. Eikä se siinä hetkessä paljoa lohduta että tietää sen olevan ohimenevää.

Itse odottelen hartaasti tämän kymmenennen ja viimeisen kehitysloikan päättymistä parempien unien toivossa
Tytöllä on nyt puhjennut myös alakulmahampaat, yhteensä suussa jo 16 hammasta Tuntuu itsestä aika paljolta noin pienelle. Toisaalta kiva että enää 4 jäljellä ja sitten saakin olla sen suhteen rauhassa muutaman vuoden.

Meillä geenitestien tulokset oli puhtaat, mutta saatiin autoimmuunisairaus diagnoosi ja profylaktinen lääkitys koko talveksi. Tällainen tauti kuulemma tulee joskus pikkulapsille, mutta se häviää itsestään iän myötä onneksi. Tyttö on voinut oikein hyvin viime aikoina, vauhti on niin hurja että hyvä kun perässä pysytään Juokseekin jo ihan täysillä.

Me mietitään alkionsiirtoa ehkä maaliskuulle

 

En oo pystynyt käymään täällä, toi @Rusakkonen tragedia on järkyttänyt niin syvästi. Edelleen alkaa kurkkua kuristaa kun avaan selaimen.
En pysty ymmärtämään miten noin voi käydä kuinka epäreilua kaiken koettelemuksen jälkeen aivan kalkkiviivoilla....

Kaikki hehkutus oman vauvan kehityksestä tuntuu aivan typerältä ja just tollanen "survivor guilty" tästä tulikaan.
Mutta meillä ollaan oltu kipeinä, kurkku kipee ja räkää, käytiin jopa perjantaina lääkärissä varmuuden vuoksi, ettei sit viikonloppuna tarttis ehkä mennä päivystykseen tms. Ylähengitysinfektio oli diagnoosi, ei siitä hullua hurskaammaksi tullut. Käytiin ostamassa ilmankostutin ja physiomer suihke ja ollaan nukuttu sängyn pääty ylhäällä. Sit viikonloppuna tuli alas eka hammaskin läpi ja eilen toinen.
Varmaan siitäkin sit osa kitinää.
Oppinu työntää itseään taaksepäin lattialla ja hakee tosi paljon konttaus- ja karhuasentoa.
Kiinteiden kanssa tuli vähä paniikki, tein bataattivohvelia ja pikkunen meinas tukehtua siihen. Oli kyllä hirvee fiilis, kun mies vahti syömistä ja kävin silti välillä kurkkimassa miten menee ja sanoin pari kertaa että näyttää aika huonolta toi ilme, että saako se henkeä ja mies vaan käski mut pois stressaamasta vaikka toisella oli oikeasti hätä. Onneksi sit kun oksennus alkoi vaan valumaan suusta, niin sekin tajus alkaa toimimaan tosissaan. Itkin kyllä pitkään sen jälkeen ja sätin miestä, että ollaan käyty ne turvajutut läpi, että just se hiljaisuus ei ole hyvä merkki ja pitää puuttua nopeemmin tilanteeseen.

Nyt en oo uskaltanu antaa mitään muuta ku puuroa ja kävin äsken hakemassa kaupan sosetta, että vois edes maistella jotain muuta.

6 kk neuvolassa viikko sitten ja huimat 10,7 kg jo painoa (vaikka mun mielestä on hoikistunut hirveesti) ja 72,5 cm pitkä.

@marrasmai toivotaan että teidänkin diagnoosi menisi ohi! Ihana kuulla toisen vauhdikkaasta menosta.

@Mandala siellä kunnon äidin sylikissa. Mites teiän yöt? Onko yhtään mitään parannuksia näköpiirissä?
Kuulostaa rankalta just nyt. Toivottavasti syöminen menis kans paremmin jo!

Poika 6 kk 2 viikkoa

 

@atvk87 Mua vähän naurattaa meidän lasten kokoero Meidän tirppana on just ja just 9kg ja about 77cm pitkä

 

Kyllä se Rusakkosen tilanne on jäytänyt omaa sisintä myös ihan kunnolla se on niin kauheaa ja väärin ja just semmonen syyllinen olo kun itse saanut synnyttää kaksi tervettä ja elävää lasta, ja toiset joutuvat kokemaan tuon kauheimman

@marrasmai jännää alkionsiirtoa suunnitelmissa ihanaa että sairastelut takana nyt vaikka diagnoosi tulikin.

@atvk87 hui voin kuvitella miten kovasti säikäytti se syömisjuttu tollasesta todellakin jää helposti kammo päälle, mutta sitten kannattaa aloittaa vaan ihan rauhallisesti omien fiilisten mukaan uudestaan. Mua aikoinaan pojan kakominen pelotti niin kovasti että pidin taukoa kuukauden vai jopa pari, en muista. Sitten jatkettiin uudestaan paremmilla fiiliksillä kun omat pelot oli laantunut.

Pojan se kakominen oli jotenkin paljon kovaäänisempää ja teatraalisempaa kuin tytöllä. Tää mimmi vaan vähän yskähtää eikä ilmekään muutu kauheasti ne harvat kerrat kun kakonut. Ehkä sen takia, tai koska toinen lapsi, niin ei pelota oikeasti yhtään tällä kertaa.

On kyllä mahtavaa kasvua toisella meillä poika 3,5vee painaa ehkä just sen 14kg hah hän on kyllä sellanen ikiliikkuja ollut siitä 10kk asti kun alkoi kävelemään ettei painoa oo tullut helpolla, varmaan 2kg kahdessa viime vuodessa ja siis ei mitenkään ahmi ruokaa vaikka ei kauhea nirso ole.

Meillä ei yöt ole parantunut oikeasti mutta se on ollut pienin ongelma tässä kuun alussa. Mulla ollut joku ihme tauti. Lauantaina nousi kuume, maanantaina mukaan tuli koko päivän pahoinvointi joka muuttui tiistaina kunnon ripuliksi. Tänään oli ekaa kertaa aikalailla täysin normaali olo. Kunnon arsenaali kamaa apteekista mitä kiskoin pitkin päiviä että pysyin nesteessä ja kunnossa imettämään. Eli yöunien määrä tai laatu oli toissijaista. Nyt voi taas alkaa murehtimaan sitä kun lapset räkätaudissa no ei, jos vaikka kiittelis tähtiä normaalista olosta ja olisi murehtimatta mitään

Uusia taitoja ei ole juurikaan tullut, mutta istuu paljon paremmin jo syöttötuolissa sekä sylissä tai lattialla. Ei täysin ilman tukea mutta melkein. Kovasti nytkyttää istuen kroppaansa usein hassusti, treenaa varmaan lihaksia heh. Myös hurjasti puhaltelee ja päristelee. Usein myös vastavuoroisesti mikä on jotenkin ihan parasta kun tulee sellainen fiilis, että jes siellä päässä on aivotoimintaa

 

Pitää oikein tulla päivittämään kun eilen käytiin neuvolassa, 9235g oli paino ja 78,5cm pituus Pituus on enää -0,5 käyrällä, paino noin -1,8 käyrällä, vähän pomppasi sekin -2 käyrältä.

 

@Domi Hienoa kun jaksat luovuttaa maitoa. Mulla olisi sitä varmaan myös riittänyt luovutukseen asti, koska edelleen taistellaan vähän liikatuotannon kanssa ja pumppaamista välttelen viimeiseen asti. Hattua nostan sinulle, itse olin siihen liian mukavuuden haluinen

@-dino- Hienoa kun olette päässeet kotiin. Mun tutun tytöllä on ollut syntymästään asti trakari, hassua ettei sitä enää edes huomaa vaikka aluksi tietty jotenkin pisti silmään.

@Siida Ymmärrän pettymyksen alkionsiirron suhteen, onhan se aina pettymys vaikka olisi jo muita lapsia <3

@atvk87 Ihanaa kun on aurinkoisempaa, se on niin palkitsevaa kun pieni on innoissaan. Teilläkin on tuollainen nopea painon kerääjä, meidän tyttö taitaa olla samanlainen. Meillä esikoinen ei osannut kunnolla syödä pienenä, eli liian suuria paloja kuljetti nieluun ja sit kakoi kovin. Söi myös tosi huonosti tosiaan kiinteitä 2v. asti ja se jotenkin liittyi tuohon, mutta muistan vieläkin sen pelästyksen kun meinasi tukehtua.

@Mandala Tsemppiä heräilyyn. Meillä esikoinen heräili tunnin välein vuoden ikäiseksi tissitarkastukselle ja se oli kyllä bälillä tosi rankkaa. Mä pelkään, että kun 4kk hulinat alkavat täällä niin sitten meillä alkaa sama homma, mutta toivottavasti ei. Toivottavasti ette nyt kuitenkaan sairastu mihinkään kovaan tautiin.

Meillä tyttö 3kk. Neuvolassa painoa 7220g ja 60 cm pituutta. Rokotukset tuli ja niistä illaksi kipeä lapsi. Meillä edelleen kakataan tosi harvoin, mutta lapsi on ilmeisesti harvoin kakkaaja. Imetys sujuu ihan hyvin, maitoa riittää, useimmiten sitä suihkuaa ihan liikaa. Marraskuussa sairasteltiin mahatauti ja flunssa. Bonuksena vielä esikoisella kihomatoja niin kotona höperöityminen pesukoneen käyttäjänä oli taattu Aika vähän olen vauvan kanssa missään liikkunut kun vähän RS-virus ja muut taudit ovat pelottaneet. Esikoisen kotona oleminen on ollut ihanaa, jotenkin häneeen on tutustunut ihan erilailla. Hänelle tuli vähn vauvavaihe kuitenkin, ei yhtäkkiä osannut pukea vaatteita jne. Se oli sitten sellaista läheisyyden kaipuuta oletettavasti, meni äkkiä ohi. Viikon verran puin häntäkin sylissä ja aina jäi siihen aina kiehnäämään. Ja sitten yhtäkkiä osasi taas pukea Iso helpotus on kyllä kerho missä on 9h/viikossa. Siinä saa paljon omaa aikaa ja vauvan kanssa tietty kahden keskistä aikaa.
Tällä kertaa olen käynyt jo jossain ohan yksikseni, tankkaamassa auton 5 min päässä ja viemässä muoviroskia kävellen 800 m päässä Varmaan kesällä sit tulee seuraavaksi haluja mennä vägän kauemmas vauvasta.

Gemmy ja tyttö 3kk

 

Täällä taustalla pyörin pitkästä aikaa kun joskus irtaantuu taaperoarjen kiireistä.., Niin tuttua toi haikeilu.. siis mietin jo onko edes normaalia, siitä viimesestä alkion siirrosta ja pettymyksestä on kuitenkin jo puolisen vuotta. Vieläkin sellanen tietynlainen tyhjän päällä olo kun ei mitään jatkosuunnitelmaa enää. Pitäny oikein miettimällä miettiä miten alkasin täyttää tätä hoitojen jättämää tyhjiöö. Kaikesta yrityksestä ja raskaustoivoista ja tästä koko elämän vaiheesta luopumisen vaikeus on yllättävän vahvaa., siitä huolimatta vaikka kuinka kiitollinen että ne 2 onnistuin saamaan mitä lähdin tosissani hakemaan näillä hoidoilla. Siihen viimeseen alkioon oli latautunu ihan liikaa odotuksia. Ois varmaan helpompaa nyt, jos sitä ei ois koskaan ollukaan. Sillon tätä lopullisuutta ois voinu työstää jo raskausaikana. Kuvittelin että kunhan saan vielä sen toisen, niin sit voin voihdoin keskittyä täysillä muuhun elämään...no ei se ihan niin vaan ookaan menny.
Joudun vähän väliä edelleen muistutteleen itelleni järkisyitä, miks hoitoihin ei oo enää asiaa, ja toisaalta suoraa sanoen en oo enää niin motivoitunukaan että yksinäni jaksaisin sitä ivf-rumbaa alusta, ja sitten mahdollinen vauvan hoitokin yöheräilyineen jne. taas kaikki alusta. Onhan se eka vuosi kuitenkin fyysisesti rankkaa, ja sit vielä pari alle kouluikästä siinä. Toisaalta se kaikki ois niin mahtavaa kokee vielä kerran...ristiriitasta... ja ihan totta, niinkun todettu, joskus vaan pitää osata ja tää on pakko lopettaa. Ikääkin rupee oleen jo sen verran että erittäin todennäkösesti mitään elinkelposta ei enää edes sais aikaan, ja tuhannet eurot valuis kankkulan kaivoon.
Kumpa vois tehota joku halvempi ja helpompi keino (inseminaatio), kynnys ois selkeesti matalampi.. tai ois mies, joka haluais vielä yrittää niin vois saada mutkin houkuteltua.. Ylipäätään jos vaan ois nyt jotain seuraa, niin sais ajatuksia hiukan muuallekin tästä ja muistais että on elämää tän lapsiperhekuplan ulkopuolellakin. Ja ois ikäänkun pehmeempi lasku siihen lopullisuuteen että nää raskaus- ja synnytyshommat on tän elämän osalta tässä ja vaihdevuodet enää odotettavissa (kammottavaa..). Siinä ois tosiaan kuitenkin vielä se jo mainittu häviävän pieni teoreettinen mahdollisuus joka kuukaus aina niin kauan kun kiertoja riittäis, että... sen varassa tää ois jotenkin paljo siedettävämpää. En tiedä miltä se sitten oikeesti tuntuis jos tapahtuis maailman 7. ihme ja tulis raskaaks vielä ikivanhoilla päivillä, lähemmäs 50v...tällasiin turhiin pohdiskeluihin sitä tuleekin aikaa haaskattua..!
En vaan jotenkin oo jaksanu enkä ehtiny (seli seli) tekeen asialle mitään, ihan kun tilanne itestään johonkin muuttuis Eipä taida olla tällä ikää enää paljoo vaihtoehtojakaan, että vois helposti löytyä ketään..
Vauvan vaatteita ym. tarvikkeita en oo jotenkaan henkisesti kyenny alkaa vielä järjesteleen myyntiin/ pois annettavaks, ja joitain ajattelin kuitenkin pitää muistona, joihin liittyy jotakin tunnearvoa, on itse tehtyjä tms. erityistä.. Olkoon ne vaikka odottamassa "mummolan" varavaatteina ja leluina ellei muuta, jospa niille vielä joskus tulis sellasta käyttöö..

@Rusakkonen täälläkin mielessä edelleen päivittäin Toivottavasti kaikki on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin.
Omatkin pelot taas pinnassa, jos omille tapahtuis jotain,.. Se mitä tässä hommassa on vuosien saatossa tajunnu, kelle vaan voi sattua mitä vaan eikä itekään oo lta suojassa...

No mut ei nyt synkistelyä sen enempää.. Iloitsen joka päivä ja vaikeempinakin hetkinä siitä mitä on saanu.
Mukavaa joulun odotusta, tutuille ja tuntemattomillekin!

lullaby ja tontut 22v, 3,5v ja 1v2kk <3<3<3

 

Sateisen illan moikat!

Komppaan siinä, että @Rusakkonen on mielessä ollut nyt ihan jatkuvasti, jotenkin niin lähelle tuli kaikki, menetyksen pelko (ja sen totuus keskenmenoineen) ollut niin läsnä niin monta vuotta, että hankala uskoa vieläkään, että tuo vauva tuossa on. Ja sitten maailman surullisin tapahtuma kävi yhdelle meistä. Mikä suunnaton vääryys.

Molempien lasteni kanssa olen näköjään jollain tapaa yhtä herkillä. Esikoinen oli pikkukeskonen, joten hänen kanssaan oli vain onnellinen, että kaikki meni hyvin ja arvosti jokaista päivää vauva-aikana (jo toki myös edelleen). Tämä kakkonen taas sitten viiden vuoden työn tulos ja vihoviimeisen yrityksen hedelmä. Luovutettu jo oli moneen kertaan. Ei näitä asioita ymmärrä hirveän hyvin he, joille kaikki on ollut tuosta-noin-vaan-kertalaakista-helppoa. Tosin toki jokaisella on yleensä omat haasteensa tavalla tai toisella.

Mutta että kyllä on tullut halittua ja pusittua, eikä jotenkin silleen väsy, vaikka bebe huutais kurkku suorana yön pimeydessä. Edelleen se vaan on ihana ja ihan mahtava Tietty asiaa auttaa sekin, että on saanut ihan kohtuuhyvin itse nukuttua eikä ole tyystin uupunut, vaikka arjen pyöritys välillä raskasta onkin. Palkitsevaa kuitenkin myös. Ja tuo mainittu yöhuuto on ollut hyvin harvinaista - viimeksi lauantaina, kun kotiuduttiin vauvan kanssa firman pikkujouluista klo 22 maissa ja rytmi meni sekaisin. Pieni väsähti yöunille vasta puoli 1 maissa. Ja nukkui klo 11.30 asti, hehe!

@Mandala kysyit sivuvaunusta. Meillä on liukuesteinen matto sängyn alla niin ei liu'u.

Nyt on tyttö alkanut kääntymään ympäri jatkuvalla syötöllä, niin vähän tarkempi täytyy olla perhepedissä. Isän puolelta pääsee pyöriessään putoamaan lattialle, mikäli isä on lähtenyt töihin / työhuoneeseen nukkumaan. Vielä kyllä typy uinuu hyvin rauhallisesti ja herään aina itsekin, kun hää liikkuu.

Ollaan alettu sitten kuitenkin popsia jo kiinteitä, kun niin kovin kiinnostunut oli ruuista ja lusikasta ja kaikesta. Hyvin menee! Jouluna saa sitten puuroa ekan kerran, lihoilla ei hoppu. Olen itse vegaani enkä kokkaa mitään lihaa enkä haluais ostaa valmisruokaa vaan, mutta vielä ei olla päätetty miten tehdään. Keskosen kanssa oli raudan vuoksi pakko antaa lihaa heti nelikuisesta lähtien, mutta nyt ei ole sellaisia määräyksiä.

@lullaby ihana ja haikea vauvakuume sulla! Toivottavasti mulle ei tuu! Siellä on vielä 2 alkioo pakkasessa, mutta en kyllä todellakaan aio haluta enää lisää - toivon!! Mutta enpä mä alun perin esikoisenkaan jälkeen aikonut haluta... Toisin kävi. Mutta onneks ikä nyt tulee vastaan! Täytyy vaan nauttia olan takaa tästä vauva-ajasta. Ainakin ihan suosiolla pistän nyt sitä mukaa vaatetta eteenpäin. Tietty muutama muistorikas asu on jätettävä "mummolaan".

@gemmy no johan oot irrotellu kun ihan roskiksella asti käynyt! Noh, eipä itekkää hirveesti oo päässyt / halunnut. Tänään oli laatuaikaa hammaslääkärillä! Mies työnteli vaunuja pihalla. Oli pakko mennä yksityiselle että sai valittua itse ajan paikkaukselle. No olen mä käynyt jo kerran teatterissa ja kerran elokuvissa ja muutaman kerran yksin ostoskeskuksessa. Plus muutamalla koiralenkillä. Mutta ei mies kyllä ikinä tarjoudu olemaan vauvan kanssa et aina se on itse anottava lupa

MaiMei ja tipunen 4,5kk

 

Täytyy sanoa et täälläkin Rusakkosen kohtalo on järkyttänyt kovin ja on edelleen paljon mielessä. Se on niin järkyttävän väärin ja epäreilua. Ei ole oikein tehnyt mieli kirjoitellakaan, kun omat pikku murheet ja valituksen aiheet tuntuu niin vähäpätöisiltä sen rinnalla.

@Mandala toivottavasti mahatauti on nyt selätetty! Noi sairastelut on kyllä erityisen rankkoja kun on vauva huolehdittavana, lasten tarpeet kun on kuitenkin tyydytettävä vaikka pystyis hädin tuskin sängystä nousemaan. Onko teillä yöt yhtään helpottaneet? Varmaan joku vaihe vain kyseessä, mutta tiedän kyllä ettei se yhtään lohduta silloin kun omat unet koostuu tunnin pätkistä. Meillä oli muuten pinnis sivuvaununa meidän sängyn ja seinän välissä niin pysyi hyvin paikallaan. Jouduttiin kyllä laittamaan laita väliin siinä vaiheessa kun vauva alkoi kunnolla liikkua.

@marrasmai hyvä kun saitte selityksen sairasteluille ja lääkityksen, toivottavasti se tuo avun. Ihana pikku pirpana siellä! Jännä kyllä miten eri tahtiin nää pienet kasvaa ja miten jo pienillä vauvoilla voi olla isoja kokoeroja. Meidän poitsu oli 2-vuotisneuvolassa 91 cm ja 13,5 kg, aika keskikäyrällä ymmärtääkseni kasvaa. Ruoka maistuu yleensä hyvin mut ilmeisesti kulutuskin on aika suurta kun sopusuhtaiseksi mainitsivat.

@atvk87 hui sentään, voin kuvitella miten pelottava toi syömisjuttu oli! Toivottavasti ei jää kammoa pidemmäksi aikaa. On kyllä potra jässikkä siellä!

@lullaby olipas kiva kuulla teidänkin kuulumisia pitkästä aikaa! Ymmärrän hyvin noi haikeuden tunteet - ja kun ikää alkaa jo olla niin tilanne ei tietty yhtään helpommaksi muutu. Mäkin olen monesti miettinyt, että voi kun olis 10 vuotta nuorempi niin olis vielä aikaa rauhassa pohtia hoitokuvioita ja katsoa, muuttuuko mieli niiden suhteen... Vaikka kaipa se on ihan hyväkin, että näissä hommissa on joku takaraja luonnon puolesta.

Meidän huusholli on parhaillaan sairastupana, itse oon just nyt terveenä mutta miehellä ja pojalla aivan jäätävä flunssa. Yöt on kaikkein pahimpia enkä itsekään oo pystynyt kovin hyvin nukkumaan, kun vieressä yskitään, aivastellaan, niistetään, rohistaan ja töristään. Ootan vaan, että tää alkais helpottaa ja päästäis koko porukka kuntoon jouluun mennessä. Huomenna ois muuten pojan eka päiväkodin joulujuhla, voi liikkistä! <3

Roxanne ja pikkutonttu 2 vee

 

Anteeksi kun menee ihan omanapailuksi, mutta helvetti että ärsyttää ihmiset! Kaksi työkaveria on ollut alkuviikon töissä köhimässä ja röhimässä ja oikein julistaneet kuinka flunssassa ovat. Nyt se on sitten tarttunut mulle ja miehelle ja tyttö luonnollisesti sai 39 asteen kuumeen ja oksensi ja oli tosi huonovointinen illan. Voi perkeleen perkele Pelkään ihan älyttömästi että tästä tulee taas keuhkokuume ja sairaalakeikka ja nyt on jo ab-kuuri jatkuvasti päällä niin milläs sitä sitten hoidetaan

 

Mitä @-dino- teille muuten kuuluu?