Voisin siirtyä tänne puolelle
Vauva tosiaan syntyi kaksi viikkoa sitten. Hän oli 4,2 kg ja 51 cm eli olen ihan iloinen, ettei raskaus sikäli jatkunut pidemmälle. Kaikki meni lopulta synnytyksessä tosi hyvin, tosin mulla oli siinä sellainen verenvuotoepisodi minkä vuoksi hemoglobiini laski aika paljon. Viikon verran synnytyksestä olin kalpea kuin lakana ja lihakset tärisi hulluna, mutta nyt alkaa helpottaa. Emättimeen tuli syvä 2. asteen repeämä, välilihalle pienempi. Mielestäni nyt helpompi repeämä kuin esikoisesta, ainakin on tuntunut parantuvan jotenkin nopeammin. Mutta hei, ponnistin itselleni vissiin peräpukamankin, toivottavasti sekin sitten itsestään paranisi. Kipeä ei siis ole missään nimessä ole, mutta olen vaan huomannut sen. Ei ole peräpukamista kyllä mitään kokemuksia.
Imetys on nyt lähtenyt paremmin käyntiin kuin esikoisen kanssa. Siis nyt, 4 vuotta myöhemmin vasta, tunnistan, että esikoisen imuote oli täysin väärä. Tämä on paljon taitavampi imijä, toki isompikin jo syntyessään kuin esikoinen joten ehkä tissi ja suu sopivat paremmin yhteen. Esikoisen kanssa tosiaan saattoi kestää tunninkin helposti, että vauva sai otteen koko tissistä. Tällä kestää korkeintaa 5 minuuttia ja imu jo alkaa. Aika luksusta. Mutta maitoa tulee taas aivan hirveenä ja istuallaan imetys on tosi vaikeaa kun maito tulee niin vauhdilla, että vauva tuumaa tukehtua. Esikoisen kohdalla ei uskallettu ikinä kokeilla tuttia tai maitoa missään muussa muodossa kuin tissistä kun pelkäsin sen vaikuttavan imuotteeseen ja aiheuttavan rintaraivareita. Tämän kanssa varmaan aika sama linja kun sama pelko Mutta toki tämä makuuimetys sitoo meitä ehkä alussa hiukan enemmän kotiin. Tosin en kaipaa mitään flunssapöpöjäkään niin tuskin tässä nyt ihan hirveästi mihinkään oltaisiin menossakaan.
Vauvahan on aivan ihana. Mun esikoinen syntyi vitivalkoisilla hiuksilla ja tällä on sitten pikimustat. Kuin yö ja päivä he ovat ulkonäöllisesti. Vähän odottelen, että onko vauva yhtä mahavaivainen kuin esikoinen oli, ainakaan vielä ei ole siihen merkkejä. Toki vasta kaksiviikkoinen, että kohtahan se suolisto vasta alkaa todenteolla kehittyä. D-vitamiinit aloitettiin.
Syntymäpaino saavutettiin 6 päivän iässä eli maitoa riittää. Täällä opetellaan uutta arkea esikoisen kanssa. Välillä 4-vuotias on kovasti avulias ja välillä taas niin mustasukkainen. Eilen vessassa käydessä oli liimannut prinsessa ruusunen -tarran vauvan naamaan Mutta eiköhän me tässä kohta opita ja saada ulkoilurytmit ja muut toimimaan mallikkaalla tavalla. Ainoa toki jolla on puutteelliset varusteet ulkoiluun olen minä eli kunnon veden- ja tuulenpitävä takki, pipo ja ulkoiluhousut olisi ostoslistalla.
Kiloja tuli raskausaikana 4 kg, synnärille jäi 10 kg ja sitten vielä kotona lähtenyt 3 kg. Housut ei pysy päällä, edes ne mitä käytin ennen raskausaikaa. Taisi sitten kuitenkin paino pudota raskausaikana, vaikka ei se siltä kyllä yhtään tuntunut. Eikä se tosiaan haittaa, ylipainoa kuitenkin oli kymmenisen kiloa lähtötilanteessa.
Oikeastaan mulla ei ole juuri nyt mitään valitettavaa. Raskausaika oli niin kamala, että nyt on aika seesteinen, pirteä ja hyvä olo.
Melko haikeaa toki, kyllä tämä saattaa olla mun viimeinen vauvani ja sen mukaisesti häntä nuuskuttelen. Mutta en tiedä uskallanko enää koskaan olla raskaana tai synnyttää, sen verran inhottavaa se on. Sitten toisaalta mietityttää ne pakkasessa olevat 11 blastoa, olisiko siellä vielä meidän perheeseen lisäystä.
Täytyy vähän paremmalla ajalla lukea muiden juttuja, tämä nyt tällainen omanapainen päivitys.
Gemmy ja tyttö 2 vko
Vauva tosiaan syntyi kaksi viikkoa sitten. Hän oli 4,2 kg ja 51 cm eli olen ihan iloinen, ettei raskaus sikäli jatkunut pidemmälle. Kaikki meni lopulta synnytyksessä tosi hyvin, tosin mulla oli siinä sellainen verenvuotoepisodi minkä vuoksi hemoglobiini laski aika paljon. Viikon verran synnytyksestä olin kalpea kuin lakana ja lihakset tärisi hulluna, mutta nyt alkaa helpottaa. Emättimeen tuli syvä 2. asteen repeämä, välilihalle pienempi. Mielestäni nyt helpompi repeämä kuin esikoisesta, ainakin on tuntunut parantuvan jotenkin nopeammin. Mutta hei, ponnistin itselleni vissiin peräpukamankin, toivottavasti sekin sitten itsestään paranisi. Kipeä ei siis ole missään nimessä ole, mutta olen vaan huomannut sen. Ei ole peräpukamista kyllä mitään kokemuksia.
Imetys on nyt lähtenyt paremmin käyntiin kuin esikoisen kanssa. Siis nyt, 4 vuotta myöhemmin vasta, tunnistan, että esikoisen imuote oli täysin väärä. Tämä on paljon taitavampi imijä, toki isompikin jo syntyessään kuin esikoinen joten ehkä tissi ja suu sopivat paremmin yhteen. Esikoisen kanssa tosiaan saattoi kestää tunninkin helposti, että vauva sai otteen koko tissistä. Tällä kestää korkeintaa 5 minuuttia ja imu jo alkaa. Aika luksusta. Mutta maitoa tulee taas aivan hirveenä ja istuallaan imetys on tosi vaikeaa kun maito tulee niin vauhdilla, että vauva tuumaa tukehtua. Esikoisen kohdalla ei uskallettu ikinä kokeilla tuttia tai maitoa missään muussa muodossa kuin tissistä kun pelkäsin sen vaikuttavan imuotteeseen ja aiheuttavan rintaraivareita. Tämän kanssa varmaan aika sama linja kun sama pelko Mutta toki tämä makuuimetys sitoo meitä ehkä alussa hiukan enemmän kotiin. Tosin en kaipaa mitään flunssapöpöjäkään niin tuskin tässä nyt ihan hirveästi mihinkään oltaisiin menossakaan.
Vauvahan on aivan ihana. Mun esikoinen syntyi vitivalkoisilla hiuksilla ja tällä on sitten pikimustat. Kuin yö ja päivä he ovat ulkonäöllisesti. Vähän odottelen, että onko vauva yhtä mahavaivainen kuin esikoinen oli, ainakaan vielä ei ole siihen merkkejä. Toki vasta kaksiviikkoinen, että kohtahan se suolisto vasta alkaa todenteolla kehittyä. D-vitamiinit aloitettiin.
Syntymäpaino saavutettiin 6 päivän iässä eli maitoa riittää. Täällä opetellaan uutta arkea esikoisen kanssa. Välillä 4-vuotias on kovasti avulias ja välillä taas niin mustasukkainen. Eilen vessassa käydessä oli liimannut prinsessa ruusunen -tarran vauvan naamaan Mutta eiköhän me tässä kohta opita ja saada ulkoilurytmit ja muut toimimaan mallikkaalla tavalla. Ainoa toki jolla on puutteelliset varusteet ulkoiluun olen minä eli kunnon veden- ja tuulenpitävä takki, pipo ja ulkoiluhousut olisi ostoslistalla.
Kiloja tuli raskausaikana 4 kg, synnärille jäi 10 kg ja sitten vielä kotona lähtenyt 3 kg. Housut ei pysy päällä, edes ne mitä käytin ennen raskausaikaa. Taisi sitten kuitenkin paino pudota raskausaikana, vaikka ei se siltä kyllä yhtään tuntunut. Eikä se tosiaan haittaa, ylipainoa kuitenkin oli kymmenisen kiloa lähtötilanteessa.
Oikeastaan mulla ei ole juuri nyt mitään valitettavaa. Raskausaika oli niin kamala, että nyt on aika seesteinen, pirteä ja hyvä olo.
Melko haikeaa toki, kyllä tämä saattaa olla mun viimeinen vauvani ja sen mukaisesti häntä nuuskuttelen. Mutta en tiedä uskallanko enää koskaan olla raskaana tai synnyttää, sen verran inhottavaa se on. Sitten toisaalta mietityttää ne pakkasessa olevat 11 blastoa, olisiko siellä vielä meidän perheeseen lisäystä.
Täytyy vähän paremmalla ajalla lukea muiden juttuja, tämä nyt tällainen omanapainen päivitys.
Gemmy ja tyttö 2 vko