~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Tinnu, hyvät arvot sulla! Koita nyt nauttia :love:

Kiela, meillä on 3 koiraa enkä nyt mitään kovin suurta eroa käytöksessä ole huomannut. Nuorimmainen tuli meille alkuraskaudessa niin sille taitaa olla ihan normitila, että oon raskaana :D Nyt se on lenkillä ollu paljon tarkkaavaisempi ja jatkuvasti ottaa hajuja jostain, mut sen uskon johtuvan siitä että sillä rupee vahtiminen heräämään. Eikä noi kaks vanhempaakaan ole musta mitenkään erityisesti reagoineet, toinen on mun kanssa muutenkin hirveen tarkkana ulkona, pörhistelee siis joka asialle.

Mä en oo mitään maitohappobakteereja ottanut, kait se olis tosiaan ihan hyödyllistä, mutta en ole kokenut sitä niin tarpeelliseksi eikä siitä ainakaan mulle oo neuvolassakaan puhuttu mitään.

Eilen käytiin synnytysvalmennuksessa ja oli musta aika turha, ei tullu oikeestaan mitään uutta tietoa. Näytettiin video, mutta ei se ainakaan mun pelkoja yhtään vähentäny, siinä oli normi alatiesynnytys jossa ei tarvinnu mitään imukuppeja tms niin kyllähän se "helpolta" näytti.

On tää loppuraskaus kyllä aika ärsyttävää, mulla on TAAS uus vaiva :confused: Toisen jalan jalkapöytä, varpaat ja yks varvasväli kutiaa ihan hirveesti :eek: Varpaanvälissä on pari jotain rakkulaa, muuten iho normaalin näkönen. Muutenki tuntuu että pistelee sinne sun tänne. Tietysti tuli heti paniikki, että nyt mulla on hepatoosi, mutta ei ainakaan suvussa meillä sitä ole tietääkseni ollut. Täytyy tuo närästyslääke jättää huomenna kokeeksi pois jos vaikka siitä johtuu, en tajunnu aamulla vielä että voihan sekin kait tommosta aiheuttaa.

34+4
 
Caro! Kerron sulle oman tarinan kutinasta...ja muillekkin. Viime raskaudessa rv 30 alkoi sääret/nilkat kutista. Nousi ihottumaa ja neuvolassa siitä sanoin, mutta ei siihen kantaa juuri otettu. Kutina levisi reisiin ja mahaan ja viikkojen kuluessa, myös käsiin ja rintakehään. Loppujen lopuksi olin aivan järkyttävän näköinen ja kaiken kukkuraksi vaan sinnittelin töissä, vaikka öisin se kutina oli pahimmillaan ja nukuin todella huonosti. No kun viimein jäin äitiyslomalle, niin silloin se homma räjähti käsiin. Mun käsivarret tulehtui niin että paisui ihan muodottomiksi. Tuli jokin infektio, kun olin raapinut ne niin auki. Ja neuvolassa sanottiin vain, että ootpa kyllä kamalan näkönen, mutta edelleenkään ei laitettu eteenpäin. Maksa-arvoja ne kyllä mittautti, mutta ei niissä mitään ollu. En voinut kotona ollessa pitää vaatteita päällä. Äitiysloman jälkeen vietin suurimman osan ajasta peiton alla pikkarit jalassa ja kävin 10-30min välein suihkussa. Se oli ihan järkyttävää! Loppuviimein tk:n päivystyksen kautta sain lähetteen Tayssin ihotautipolille ja siellä mua vaan kauhisteltiin, kun näytin niin pahalta...oikeesti näytin siinä vaiheessa jo paljon paremmalta, kun päivystyslääkäri tk:ssa oli määrännyt siihen käsivarsien turpoamiseen ja ihottumaan antibioottia. Tayssissa otettiin koepala ihosta ja diagnoosi oli, monimuotoinen raskausihottuma. Kutinan piti loppua synnytykseen ja kun avun sain kaks viikkoa ennen synnytystä, sain ihoni onneksi vähän parempaan kuosiin siihen mennessä. Kortisonirasvat autto ihottumaan ja synnytyksen piti poistaa sen aiheuttaja. No, eipä se silti pois lähteny synnytyksen jälkeenkään. Helpotti kyllä, mutta muuttui vähän erityyliseksi koko kutina. Ehkä helpommaksi sietää, mutta nyt sitä ilmaantui välillä suuhun limakalvoille, välillä kasvoihin, välillä kaulaan ja rintakehään tai sormiin ja varpaisiin ja Caro!!!! Sormissa ja varpaissa se ihottuma oli vesirakkulan näköistä ja kutina on jäätävää!! Imetyksen aikanakin oli hetkiä ja päiviä, että ei voinut pitää rintsikoita, eikä oikeen mitään vaatteita, mutta enemmän hyviä päiviä ku huonoja ja kyllähän se ihana käärö antoi voimaa jaksaa!
Imetyksen loputtua ajattelin, että nyt se lopullisesti loppuu......voitteko kuvitella, että ei oo kokonaan loppunut vieläkään. Oon kokeillu ihan kaikki jutut. Luonnonmukaisia tuotteita, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Suurin osa tuotteista vaan pahentaa. Ainoa apu on tuo kortisoni ja sitä voi vain rajallisesti käyttää. Imetyksen aikana en juuri käyttänyt, kun lasta säälin ja en halunnut hänen saavan sitä myrkkyä maidossa, no ite sitte kärsin. Nyt pelottaa ihan järkyttävästi, että mitä tuleman pitää. Aion kokeilla homeopatiaa seuraavaksi. Vyöhyketerapia auttoi jonkin verran, mutta ei sielläkään jatkuvasti raski käydä. Että tällasta. Kädet mulla on auki koko ajan ja noita kutisevia rakkuloita sekä haavoja tulee ku raapii. Kahvilla kuoriminen auttaa :D Tiedän muutamia, joilla on käsissä raskauden aikana ihottumaa ja imetyksen aikana. Mulla tää vaan jostain syystä on ollu näin paha :( Monimuotoinen raskausihottuma on onneksi erittäin harvinaista, mutta oli käsittämätöntä, ettei neuvola siihen puuttunut, kun Tayssissa lääkäri sanoi, että tästä on olemassa myös sikiölle vaarallinen muoto! Onneksi mulla ei ollut se!
 
Kiela, huh on sulla ollu kauheeta varmasti :eek: Välillä itteenikin on ihmetyttäny neuvolan toiminta, kun monet asiat sivuutetaan ihan täysin. Mäkin yritin unettomuudesta monesti puhua mikä mulla on ollu ajoittain tosi pahaa alusta asti ja sain vaan kommentteja, että " se on ihan luonnollista ja hyväkin että tottuu siihen heräilyyn blaa blaa". Nyt vasta loppuraskaudessa th oli huolissaan mun nukkumisesta. Sit taas viimeksi kun oli eri th niin yritin puhua kovista selkä ja rintakivuista mitä mulla välillä on niin senkin ohitti ihan o_O Miks ne ees kysyy miten on menny jos eivät aijo asioihin mitenkään tarttua, ja oma th on tosi mukava ettei muuten mitään valitettavaa ole.

Mulla on muutenkin vähän atooppinen iho, pienenä oli paljon pahempi, nykyään vaan sillon tällön tulee jotain kummia oireita ja ihottumaa. Kortisonivoidetta oon pari kertaa sipassu tonne varvasväliin kun en oo pystyny olemaan, muuten yrittäny ihan perusvoiteella. Toivottavasti ei ihan noin pahaksi mulla mene! Pitää pohtia viitsiikö neuvolaan huomenna asiasta soittaa..
 
Ei se sulla noin pahaksi mene! Ei saa mennä!! Onneksi tää on niin harvinaista tässä mittasuhteessa, että kun mulla on tää ollu, niin te muut siltä säästytte! Näin sydämestäni toivon! Ei pitäisi uusia seuraavassa raskaudessa, no nähtäväksi jää ku ei tää oo kokonaan edes loppunut.
 
Caro voi se olla ihan hiivakin, sehän lymyää varvasvälissä ja joskus rakkuloi. Ja mulla on sormivälissä "toksinen ekseema" eli ihan vaan joku herkän ihon ärsytysihottuma, ihan mielettömän kutiseva ja tulee aina samaan aikaan. Hiivaan ei juuri kortisoni auta, mut toksinen ekseema rauhottuu kortisonilla. Hiivan on omat lääkkeensä, raskausaikana kannattaa kysyä apteekista.

Mulla on kans atopia, mut raskausaikana se oli hyvässä tasapainossa. Onneksi tytöllä on loistava iho, monella tutun lapsella on atopia ja se rasvaushomma on aika työlästä!

Tänään taas iski epäilykset onko siellä kohdussa ketään... Huh miten aika menee hitaasti! Vielä viikko ultraan. Ja toisaalta miten sitä uskaltaa mennä siihen tutkimuspöydälle, mitä jos siellä ei olekaan ketään!

kiela, pidetään toivoa yllä, että puhistaan yhdessä marraskuussa ja ootetaan poksahtamista! Ja toivotaan, että sulla ei tuo ihottuma pahenis, kuulostaa erittäin viheliäiseltä!
 
Uskaltaisinkohan siirtyä tälle puolelle.. 1.IVF/ICSI:n eka ja ainoa PAS blasto (6 päivänen, siirrettiin viidentenä) tarras kiinni. Testipäivä oli perjantaina ja digi sanoi 2-3 viikkoa. Verikoetta ei ainakaan automaattisesti ole, mut en sit tiedä onkohan pakko kuitenkin maanantaina käydä, sen verran epäuskonen olo on. Varhaisultra on 19.4., tuntuu et siihen on valtavan pitkä aika. Tällästä kauhunsekastahan tämä viikonloppu on ollut, vessassa ei oikein uskaltais käydä enkä lutinuksiakaan uskaltanut vielä lopettaa :). Mutta ehkä tämä tästä. Yritystä meillä on takana 4 vuotta ilman yhtään plussaa, eli ei mitään huonoja kokemuksiakaan takana, eli sen puolesta voisi olla raskaana ihan levollisin mielin, mutta yllättävän vaikeeta se on.

Täytyy tutustua paremmin teidän muiden tarinoihin, osa onkin jo ihanan pitkällä <3
 
Huh mikä ihottuma Kiela. Mulla on ollu 10v atooppista ihottumaa (tms. ei ole koskaan sen tarkemmin tutkittu) ja se ilmenee melkeinpä pelkästään kämmenissä ja välillä kun pääsee pahaksi nii tuntuu et siihen kutinaan meinaa jo kuolla nii sit jos se ois joka puolella vartaloa nii yh. Sain syksyllä vihdoin kunnon kortisoni voiteet ja ohjeet sen hoitoon nii pysyny pääasiassa ihan hyvänä, mutta en oo pahemmin raskaana ollessa uskaltanu käyttää kun on niin vahvaa nii alkaa taas vaivata. Pitäs käyä lääkärillä kysymässä oisko jotain turvallista ja hyvää voidetta. Ostin sitä tv:ssä mainostettua bepanthen anti-exem voidetta mut eipä se oo kovin kummosta.
Huh aamu neljältä heräsin ensimmäistä kertaa tänään huonoon oloon ja olo on jatkunu koko päivän. Hesen juustoateria sit lopulta oli se joka vei olon pois. Nyt raskaana on kyllä kaikkein huonoin ruokavalio mitä varmaan koskaan ollu, vaikka sitä kuvitteli et sit raskaana syö vauvan takia terveellisesti :D Mikään normi kotiruoka ei vaan maistu, jauhelihan hajun ajatteleminenki saa yökkimään..
 
  • Tykkää
Reactions: Tupsuli
Mulla ollu vaikeaa puhua/muistella sitä pahinta aikaa...taisin kärsiä jonkin asteisesta masennuksesta aika pitkään synnytyksen jälkeen ja ihan vain siksi, etten pystynyt normaalisti nauttimaan äitiydestä, vaan liian isossa roolissa oli vaatteiden valkkaaminen/ vaihtaminen ku kaikki tuntu pahalta, rintsikoista puhumattakaan. Ja sitten ku maitoa tuli paljon ja se valui sekä aiheutti entistä tukalamman olon, kun ei puhettakaan mistään liiivinsuojien pitämisestä, tissit kutisi sairaasti muutenkin. Oli kyllä itku herkässä ja herkässähän se on synnytyksen jälkeen muutenkin! Nyt vasta voin ajatella sitä koko aikaa. Liikaa myös yritti olla reipas senkin vuoksi, kun vihdoin oli saanut lapsen ja ystäväpiirissä on monilapsisia perheitä, niin ajattelin etten minä saa mistään valittaa, kun on vihdoin lapsi ja vain yksi!
 
Viimeksi muokattu:
Kiia-s toivotaan ettei raskaus pahenna sun atopiaa! Kova kutina on melkein pahempaa ku kipu.....henkisesti tosi rassaavaa! Se bepanthen anti exem oli todella sutrkeeta, sitäkin tuli kokeiltua. Paras mulle kortisonin lisäksi on keltanen aqualan L....sitä on menny pumppupullo jos toinenkin.
 
Tinnu mulla oli eka raskaudessa koko ajan sellanen tunne, että tämä menee hyvin ja tämä ei voi päättyä keskenmenoon ym, koska vihdoin olin ekaa kertaa raskaana. Mä luulen jälkeenpäin, että yritin jollain tahdonvoimalla pitää sikiön siellä kasvamassa :) Nyt mulla on ihan erilaiset fiilikset, välillä on ihan varmuus siitä, että kesken menee, toisena päivänä ihan varmaa, että kyllä tämä marraskuussa tulee! Että en tiedä voiko sitä aina "tietää", vaikka asiat oliskin hyvin/huonosti. Ehkä meidän pitää vaan nauttia tästä hetkestä (niin hyvin kun voidaan) tai ainakin yrittää saada aika kulumaan ja surra sitten, jos surtavaa on. Pahimmassa tapauksessa nyt suree turhaan (tai sitten joutuu suremaan tuplasti...) Minkä ikäinen sinun lapsi on? Minulla syntyi tosiaan 6/14 eli on 1v10kk.

mar80, onneksi olkoon! Älä lopeta tukilääkettä vielä, ei siitä haittaakaan ole. Onko sulla nyt passi tehty luonnolliseen kiertoon eli siellä voisi olla keltarauhanen? Mulla tärppäs IVF:n tuoresiirrosta, joten käskettiin jatkaa tukea kunnes istukka ottaa keltarauhashormonituotannon hoitaakseen, siis viimeistään 12. viikolla. Mutta mulla on todettu häiriötä keltarauhasen muodostumisessa tai vastaavaa vaivaa aiemmin, joten sekin saattaa vaikuttaa.

kiela kyllähän tuommonen vaiva varmasti masentaa. Ja me lapsettomuudesta kärsineet vielä usein ollaan aika ankaria itsellemme, että raskaudesta ja vauvasta pitäisi nyt nauttia 100% eikä valittaa "turhista".

Mullakin oli jossain vaiheessa bluesia, mut en usko, että ihan oikeaa masennusta kuitenkaan. Vauvan saaminen oli niin iso juttu, oon aika introvertti ihminen ja aiemmin nauttinut yksinäisyydestä ja omista harrastuksista, mä en ole varmaan sen jälkeen kun olen kolme vuotta täyttänyt, ollut koskaan tylsistynyt:ROFLMAO: Mä touhuan kaikkea koko ajan. Siksi musta vauvan saaminen ja se riippuvaisuus minusta oli ihan hirveä shokki vaikka nyt joku saattaa ajatella, että ei sen pitäis tulla yllätyksenä kellekkään. Mut musta se täysimetys ja kun vauva viihtyi sylissä, massun päällä nukkumassa ja nautiskeli tuntitolkulla päivässä rinnalla, oli tosi hämmentävää sitovuudessaan. Ja jossain 2 kk ikäisenä musta tuntu että sitä imetystä oli jatkunut jo vaikka kuinka kauan ja tuntui että se vielä jatkuukin iät ja ajat :ROFLMAO: Joku olis voinut siinä vaiheessa kertoa, että vauva muuttuu joka viikko ja sitten se sitovuus alkoikin jo heti helpottaa. Mut nämä on niin yksilöllisiä juttuja, jollekin joku asia on iso juttu ja toiselle ei ollenkaan. Ja se, että millaisen temperamentin vauva syntymän hetkellä saa, määrittää myös aika paljon sitä, millaiseksi vauvavuosi muodostuu. Jotkut saa helpon vauvan ja toiset haastavamman. Toisaalta se on just hirmuisen jännittävää raskaudessa, kun ei vielä tiedä, millainen pieni persoona sieltä on tulossa.

Mikä teillä muilla toista lasta odottavilla oli ensimmäisen vauvan tultua isoin hämmennyksen aihe/tuntuiko teistä, että elämä muuttui radikaalisti?
 
Kiitos Tupsuli. Mulla ei ollut lääkkeellinen PAS, mut vähän letroilla ja ovitrellella avustettu kuitenkin. Eli tuen ois voinu lopettaa testipäivään, mut käytän nyt ton paketin loppuun, kun eihän siitä tosiaan mitään haittaa pitäisi olla. Taitaa kuitenkin loppua jo huomenna.

Tinnulle myös kiitos, mulla on ollut viime päivinä ihan samanlaisia google-hakuja kuin sulla. Ei välttämättä kyllä auta tuohon uskomiseen :). Voimia sulle, kyllä se eka ultrapäivä pian tulee, ja sullahan on tosiaan mahtava nousu noissa verikoe-arvoissa!
 
Haikara matkalla (y)

nimim. ... hoito ... monesko tulossa ... LA

lullaby ... 4.IVF PAS ... toinen ... 27.4.2016
Caro87 ... 2.IVF ... ensimmäinen ... 11.5.2016
iinukka1 ... 2.ICSI/IVF ... ensimmäinen ... 13.5.2016
kop kop ... 1.ICSI/IVF 2.PAS ... toinen ... 18.5.2016
Peppermint ... 1.IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 18.5.2016
Mandala ... 2.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 22.5.2016
Henrietta- ... 2.ICSI 2.PAS ... ensimmäinen ... 6.6.2016
Jezebel78 ... 1.ICSI ... ensimmäinen ... 12.6.2016
Gaudeamus ... 1.ICSI ... ensimmäinen ... 22.6.2016
hannuliini ... keskeytynyt 1.IVF ... ensimmäinen+toinen ... 30.6.2016
flow^ ... 2.IVF ... ensimmäinen+toinen ... 14.7.2016
Kiisuli80 ... 1.ICSI/IVF ... ensimmäinen … 20.7.2016
grey83 … 1.ICSI 3.PAS … ensimmäinen … 24.7.2016
Suvipilvi ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 9.8.2016
Lottainen ... 2.IVF ... toinen ... 12.8.2016
frankie ...1. IVF ... toinen ... 24.8.2016
Lara_ ... 1.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 2.9.2016
Misericordia ... 2.IVF 2.PAS ... ? ... 2.10.2016
Illantähti ... 2.IVF/ICSI ... neljäs ...
JONPA77 ...3.IVF 1.siirto ... ensimmäinen (2 sijaislasta) ... 1.11.2016
Jasmina20 ... 1.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.11.2016
Rizu ... 1.IVF 3.PAS ... toinen ... 7.11.2016
kiia-s ... 1.IVF 3.PAS ... ensimmäinen ... 8.11.2016
Elika ... 2. IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 14.11.2016
Nenna81 ...2.IVF 3.PAS ... kolmas (ensimmäinen yhteinen) ...
Mari32 ... 5.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 20.11.2016
Tupsuli ... 4.IVF ... toinen ... 1.12.2016
Mar80 ... 1.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ...
SalamaT ... 2.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.12.2016

Tapahtumia tulossa :)

Jasmina20 - neuvola 4.4.
Misericordia - lääkärineuvola 4.4.
Suvipilvi - neuvola 6.4. - rv22+1
Nenna81 - varhaisultra 12.4.
frankie - rakenneultra 13.4.
Tupsuli - varhaisultra 13.4.
Caro87 - synnytystapa-arvio - 13.4.
JONPA77 - nt-ultra -13.4.
Lottainen - neuvola+seurantaultra 14.4. - rv22+6
lullaby - neuvola 14.4. - rv38+1
kiia-s - neuvola 15.4.
lullaby - neuvola 19.4. - rv38+6
Mar80 - varhaisultra 19.4.
Kiisuli80 - sokerirasitus 20.4. - rv27+0
SalamaT - varhaisultra - 25.4.
JONPA77 - neuvola - 28.4.
Kiisuli80 - neuvolalääkäri 29.4. - rv28+2


Myöhemmin onnistuvat :cry:

Kesäheinä-78 (3.IVF 3.PAS - tm)
Maria_V (luomu - km)
Rusina80 (1.IVF 2.PAS? - kem)
haunoora (3.ICSI 2.PAS - km)
Mintikka (1.IVF 2.PAS - kem)
Hipsunpöpsy (1.IVF - kkm)
Bridge (2.IVF/1.siirto - tm)
annila (5.ICSI - kkm)
Mari32 (5.ICSI - kem)
Vilijonkka_ (1.IVF 4.PAS - tm)
SalamaT (2.IVF - kkm)
Toiveikas81 (1.ICSI - myöh. km)
Lia_ (2.ICSI - keskeytys rv22+1)


Maaliin päässeet :love:
 
Viimeksi muokattu:
Mar80 oikein paljon onnea plussasta ja tervetuloa! :) Mulla myös letrot ja ovitrelle PAS:ssa mukana ja luget loppui viralliseen testipäivään, loppui siis ihan pakkauksestakin. Kyllähän se vähän jännitti, mutta ihan hyvin kaikki meni. Noh alkoihan mulla se tuhruttelu virallisena testipäivänä mikä jatkui viikkoja, mutta sekin oli vaaratonta hiusverisuonien vuotelua.
Se, että sai 2-3 testipäivänä on jo hyvä merkki!

Mullakaan ei ollut kuin se yksi kemiallinen edellisestä siirrosta huonona kokemuksena, mutta kyllä sitä niin vaan huomasi googlailevansa vaikka mitä kaikkea netistä, ihan samalla tavalla kuin Tinnu. Mulla myös täysin oireetonta ekat pari viikkoa.
Mullahan alkio oli jakaantunut kaksosiksi ja hCG nousi tosi hurjasti. 4+2 oli 1028 ja 5+4 oli päälle 20000. Noh minä sitten siitä vakuuttuneena olin diagnosoinut itselleni rypäleraskauden (siinä nousee hormoni tosi korkealle) ja jännitin ennen ekaa varhaisultraa vaikka kuin paljon.

Kiialle tsemppiä kutinan kanssa! mulla ystävällä on molemmissa raskauksissa ollut se hepatoosi ja aina kun vähänkään kutiaa jalkapohjasta tms niin mietin "no nyt se sitten tuli" :D mutta onneksi tainnut muuten vaan kutista.

Tinnu tuo on ihan totta, se että toisten raskaudet menee aivan tajuttoman nopeasti verrattuna omaan :ROFLMAO:

33+1
 
  • Tykkää
Reactions: mar80
Täällä oltu vähän hiljais eloa kun ei ole oikeastaan mitään ihmeempiä tapahtunut. :)
Tänään olisi tosiaan pitänyt olla ensimmäinen neuvola mutta siirtyikin huomiseksi, ihan hyvä niin mieskin pääsee sitten mukaan. Täällä meidän paikka kunnalla piti kaupungin sivuilta tulostaa esitieto lomake, kuulostaa jotenkin omituiselta mutta kai siihenkin jokin hyvä selitys varmaan on :D
Onnea plussanneille :love:
Tänään alkaisi JO rv 9+0 :eek:
 
Onnea plussaneille <3
Täällä tultiin just neuvolasta ja olin pettynyt kun ei edes sydänääniä kuunneltu. Kaikenmaailman opuksia annettiin kädet täyteen. Hemoglobiini oli 115, mutta ei kannata kuulemma vielä alkaa lisärautaa syömään. Jotenkin on tänään alavireinen fiilis, mutta kai se kuuluu asiaan..nyt alan varaileen verikokeisiin aikaa ja ultraääneen.
 
Maanantaipäivää!

Täällä myös yksi, jota pelottaa :( Mitään vuotoja ei oo ollu, mutta ihmetyttää kun mahassa ei juuri mitään tuntemuksia oo ollu koko aikana. Kiinnittyminen tuntu parin tunnin tuikkeena heti siirtopäivän jälkeisenä aamuna. Muuten ei juuri mitään. Viivat on onneksi vahvistunu tasasta tahtia! Apteekin testi on aikalailla tasavahva. Ylihuomenna on kaks viikkoa siirrosta ja teen sitte digin. Jotenki on ihan hölmö fiilis! Polille voin soittaa vasta viikon päästä, mutta eipähän ole sen puhelun jälkeen niin pitkä aika odottaa varhaisultraa.
 
Jonpa! On kyllä suuria eroja neuvoloiden välillä hb:alarajojen suhteen. Sehän pitäisi oikeasti suhteuttaa odottavan normaaliin hb:hen, että millon menee liian matalalle ja milloin se tuntuu olossa. Täällä neuvolassa lisärautaa määrätään jos olo on huono, vaikkei se alaraja vielä paukkuisikaan. Mun hb oli ennen viime raskautta 148 ja kun oli noin korkea, niin se seurattiin seuraavaan kerran vasta viikolla 25 ja silloin oli olo jo tosi huono ja hb 116, eli mulle tuo oli jo liian alhainen ja söin sitte rautaa koko loppuajan, mutta eipä se tahdo nousta tuossa vaiheessa enää kun lapsi vie niin paljon. Alimmillaan oli 101 ja olin ihan kuollut! Synnytyksessä meni 2l ja olin kuollut :D Kun kattoo kuvia niin huulet sinertävänä ja naama harmaana yritin pysyä tajuissani kunnes sain lisäverta. Nyt en päästä noin alas, vaan ajattelin syödä parin viikon kuureina rautaa koko raskausajan...siis en koko ajan, mutta pitää vaikka pari kolme viikkoa väliä taas napsii...liekkö siitä mitään haittaakaan oo....se olo on niin kamala ei jaksa mitään, sydän hakkaa ja heikottaa, mieluummin ennakoi.
 
Mulla oli 15v paha anemia, kun mulla oli se puhjennut umpisuoli..sen jälkeen hemoglobiini on kieppunut 121 molemmin puolin..viime kesänä tais olla paras tulos, kun hb oli 136..mulla on ollu vointi ihan hyvä, sillä vähän petyin tulokseen, että kuinka se nyt noin matala on
 
Siis onko teillä mitattu neuvolassa hemoglobiinia? Mulla ei oo mitattu kertaakaan... o_O Tai siis se seula sillon alkuraskaudesta, mutta sen jälkeen ei kertaakaan... Se oli sillon muistaakseni 135, eli aikas hyvä, niin onko ne sitten ajatellu ettei sitä tarvii seurata... Ja seuraava verikoe on samassa kun meen sokerirasitukseen kolmen viikon päästä... Jännä miten noi käytännöt vaihtelee eripuolilla Suomee :rolleyes:

Ihanaa kun tänne on tullut uusia taas :love: hirmuisesti plussaajia, ja palaajiakin :love::love: Onnea kaikille hirmuisen paljon.

Täällä ollaan aika seesteisessä vaiheessa vissiinkin :giggle: Ei oo nyt kipuja eikä särkyjä eikä kolotuksia... Tuntuu jopa oudon hyvältäkin ajoittain :rolleyes: Vauveli liikuskelee ja suorittaa sisäistä pahoinpitelyä pitkin päivää :whistle::ROFLMAO: Ihana kun se tumpsii tuolla ympäriinsä :love: Välillä aktiivisimpina hetkinä otetaan miehen kanssa oikein rauhallisesti ajan kanssa käsi mun masulle ja kuulostellaan tumpsasuja :love: Tosin ollaan huomattu, että tämä veitikka onkin ovela :p se mönkii ja tumpsii menemään ja sitten kun sitä alkaa tunnustelemaan, että potkase nyt sitten niin että isukkikin tuntee, niin hänpä lopettaa tyystin liikkumisen :D:ROFLMAO: Ja alottaa sitten taas kun ottaa käden pois :whistle:
Että aika vesseli meille on tulossa :love:

24+6
 
  • Tykkää
Reactions: mar80 ja SalamaT
Tinnu :D:ROFLMAO: mä kun vielä testasin joka päivä niin raahasin testit aina töihin mukaan, jotta voin niitä pitkin päivää tuijotella ja verrata edellisiin. Enhän mä ois voinut kotiin asti odotella :eek::rolleyes: Mietin monta kertaa, että jos siitä touhusta jään kiinni niin voi hyvää päivää :LOL:

Jännä tuo hempan mittaus. Multa on otettu kolme kertaa se, mutta aina labrassa jonkun muun kokeen ottamisen yhteydessä. Jotenkin oletin, että sen voisi helpoimmin tehdä paikan päällä sormesta ottamalla. Koska yleensä sitten sen verikokeen jälkeen on joku pari-muutama viikko sitten neuvolareissuun, että onhan se hemppa voinut muuttua vaik mihin suuntaan siinä välissä.

Kiisuli ihan sama juttu, meidän pikkuherra rauhottuu usein just silloin kun mies laittaa käden päälle :giggle: mä en useinkaan enää jaksa edes yrittää saada kättä mahalle kun tulos on aina sama :ROFLMAO: mutta onneksi sentään se mahan hytkyminen on helpompi bongata kun täytyy vaan pää kääntää sinne päin :D Tosin ne väkivaltaisimmat potkut on kyllä jäänyt mieheltä näkemättä, hän on todistanut vain niitä kevyempiä möyrimisiä toistaiseksi. Seuraava projekti on saada miehen käsi mahalle kun pieni jalka tunkee nahasta läpi, se on jotenkin niin hassun tuntuista :love::love:

Miten se sun refluksitauti muuten (eikös sulla sitä ollut?) onko pysynyt kurissa?
 
Juu Mandala, refluksihan mulla... ilmeisesti oon selvinnyt toistaiseksi yllättävän helpolla sen kanssa (y) Alussahan mulla korpes ja närästi niin maan pirusti, mutta se on helpottanut paljon :) Nyt on jo pitkään ollu niin ettei oo närstäny kun ihan vähän välillä (koputtaa puuta) ilta-aikaan yleensä, ja Renniellä oon niistä selvinny. Kauhulla odotan kuinka vaiva pahenee kun masu kasvaa :confused:

Mulla ei masu vielä hytky vauvelin teutaroinnista, liekö syynä kun on ympärillä suojaava rasvakerros :whistle: Ainakaan en oo huomannu että hytkyis vielä... Odotan kyllä sitäkin kovasti :love:
 
Katoin joskus sikiöstä dokumentin, siinä kerrottiin että sikiö liikkuu vaan jos äidin käsi on vatsalla, mutta isä, mummu tai ystävä kun laittaa kätensä vatsalle, se jäykistyy välittömästi ja se johtuu kuulemma siitä, että ei tunne isän kosketusta, se on sikiölle vieras eli tunnistaa vaan äidin kosketuksen..dokumentissa käsiteltiin just sitä, kuinka isät usein tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun ei tunne liikkeitä ja kuinka se hämmentää kun vauva lopettaa heti liikkeet kun isä laittaa käden masuun.
 

Yhteistyössä