~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Tervetuloa kaiklle uusille! Kiva kun tänne tulee lisää uutta verta vanhojen jakautuessa. Mites @kiuski, vieläkö oot yhdessä koossa? Tsempit sulle viime metreille, samoin @marrasmai tsemppiä loppuun!

Kiva kun @An1z81 sulla on jo parempi olo ja nt-ultra meni hyvin. Samoin @kettuperhe sullakin ultra jo takana ja olot paremmat. Ei kuulosta mukavalle sun sormen ongelmat, mut toivottavasti saat sen normikuntoon ennen vauvan tuloa!

Mulla on nt-ultra vielä edessäpäin ja hirvee väsymys päällä. Tuntuu että työt menee hirveesti haukotellen aivot aivan jumittuneena ja illat menee vaakatasossa sohvalla. Yöt nukun huonosti, niin kuin jo ennen raskautta. Onneks loma on vielä edessäpäin ja nyt vaan sinnittelen siihen asti, jos silloin saisin levättyä. Päätin, etten ota siihen mitään ekstraa, vaan pyhitän sen omille jutuille.

En nyt muista mitä muuta piti kirjottaa (jumiaivojen takia), mut kaikille hyvää kesää!

 

Täällä ollaan edelleen... Nyt viikko jo yli. Kauankohan tässä saa vielä kärvistellä?

Ihanaa kun tulee nyt ryminällä plussia! Teretulemasta ja toivottavasti saatte olla täällä tappiin asti Tsemppiä kaikille alkuun ja pahoinvointiin! Itsellä helpotti parhaiten kaikki kylmä kuten marjat suoraan pakkasesta. Väsymys oli kans ihan älytöntä joten levätkää ja nukkukaa hyvällä omallatunnolla! Ultrien odottelu on piinallisen pitkää mutta yllättävän nopeesti se aika kyllä menee

Kiuski 41+0

 

Onko teillä ollut mies mukana nt-ultrassa? Vai vasta rakenneultrassa? Mies olisi tulossa mukaan nt-ultraan jos haluan, mut mietin onko muillakaan yleensä... Entä neuvolakäynnit? Yksi yhteiskäynti on tiedossa, mut tuntuu ettei siellä ole miehelle mitään tärkeää.

 

@Miitta37 Meillä mies oli mukana jokaisessa ultrassa ja neuvolassa jos ei vaan työt ollut esteenä. Musta ainakin tuntui että ultrat oli sille hyväksi kun pääsi näkemään tyyppiä, varsinkin juuri nuo alkuvaiheen koska mitään näkyvää ei vielä ollut kuten mahaa tai potkuja. Neuvolassakin aina otettiin mies todella hyvin mukaan ja se oli ihan yhteinen käynti, ei niinkään että hän olisi istunut nurkassa vaan hiljaa. Ultrissa näkyi kyllä paljon miehiä, enempi varmaan oli poikkeus jos nainen odotti vuoroa yksin. Joten mukaan vaan!

 

@Miitta37 meillä mies oli joka ultrassa mukana, ja niin näytti tosiaan odotushuoneen perusteella olevan muillakin. Jälkeenpäin ollaan puhuttu, että potkujen tuntemisen lisäksi ne ultrakäynnit oli miehelle tosi tärkeitä siinä, että odotus konkretisoitui. Että siellä todella on joku elävä kaveri tulossa vaikea sitä miehillä on varmaan saada semmoista kunnon fiilistä odotukseen muuten (?).

Neuvolassa meillä mies ei ollut kuin muistaakseni kerran, ja sekin oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Tämä kyllä johtui meidän aivan surkeasta terkkarista, joka sai mutkin tuntemaan ettei muakaan siellä suurinpiirtein olisi tarvittu... nyt lapsen synnyttyä pyysin ja sain vaihtaa terkkaria, kun loppui kärsivällisyys siihen tyhjän nyhjäämiseen. Tää uusi th on kyllä aivan eri maata, ja nyt mieskin tulee taas ensi kerralle mukaan kun on lomalla.

Tsemppiä @kiuski, melkein joka päivä käyt mielessä että mikä tilanne.. ja @marrasmai myös, ootko jo ihan hermoraunio

 

Onko täällä ketään jolla ois ollut suht oireeton alkuraskaus? Mulla ei oo mitään oireita...ja siksi tuntuukin että eihän tässä voi olla raskaana. Alkaa luulemaan että on jotenkin valeraskaana tai jotain...varhaisultraankin on vielä yli 2 viikkoa. Tuntuu jotenkin pöljältä valittaa tämmöistä mut tarttis jotain konkreettista varmistusta.

 

@Toiveikas81 mulla oli noilla sun viikoilla (oot siis jossain rv5-6 tienoilla vissiin?)täysin oireetonta. Siis oikeasti ihan täysin. Ei ollu tissikipua, ei turvotusta, päänsärkyä, mielihaluja tai mitään. Siinä jossain 8-9-10 viikoilla alkoi iltapäivien kaameat väsykohtaukset (nukuin 9-10h yössä plus päikkärit) ja muutaman kerran huimasi töissä vähän samoihin aikoihin. Ruokahalu alkoi myös kasvaa samoihin aikoihin.

Muuten sitten meni koko raskauskin tosi olemattomilla oireilla, kunnes alkoi olla mahaa ja pissattaa öisin, supistella ym. Ei ollu häivähdystäkään pahoinvointia koko raskaudessa eikä tissitkään kasvanu ennen kuin vikalla kolmanneksella vähän. Kaikki meni hyvin ja terve poika nyt 4 kk

Ei ole mikään pakko olla oireita, että kaikki olisi hyvin. Lueskelin että n. 1/3 ei esim kärsi pahoinvoinnista lainkaan. Alussa ei mikään muu osoita luotettavammin raskautta kuin testaaminen. Muut on ekstraa. Voihan olla runsaat oireet, oksentelua, turvotusta ja silti esim. KU tai tuulimuna.

Toivottavasti tämä lohdutti edes vähän Ne ekat viikot on piinaavan pitkiä, sitten aika alkaakin juosta niin ettei perässä meinaa pysyä. Onnea ja tsemppiä!

MyMa ja rakas 4 kk

 

Mullaki ekat viikot ollu molemmilla kerroilla oireettomia rinnat tosin turvonneet ja arat melkein heti kiinnittymisen jälkeen. Mutta sit alkoki ekassa aamupahoinvointi joka jatku synnytykseen. Nyt ei oo vielä tullu sen kummenpaa taas saanu pelätä tapahtuuko sielä mitään ja tänään heräsin viel aamulla housut veressä ekassakin tuli näillä viikoilla verta eikä nytkään kipuja niin yritän olla vaiputtamatta epätoivoon, mut pelottaa

 

@MyMa kiitos tsempeistä. Mukava oli kuulla etten oo ainut jolla ei oo mitään oireita...vielä. Toki ei haittaa jos muuten kaikki ok ja mahassa ollaan elossa. Edellisessä keskenmenneessä raskaudessa olikin vaikka ja mitä joten jos tää onkin vaan hyvä merkki.

@kiia-s toivottavasti on vain hetkellinen vuoto. Niin kauan kun ei ole kipua se on hyvä merkki. Kyllähän se pelottaa tiedän kokemuksesta. Hankalinta on just se odottelu. Paljon tsemppiä ja voimia!

 

Toiveikas, mulla myös oli hyvinkin oireeton (alku)raskaus. Tissit oli alkuun vähän arat, mutta sekin meni ohi joskus rv 8 paikkeilla. Varsinaista pahoinvointia mulle ei tullut missään vaiheessa eikä edes väsymystä. Mäkin panikoin alkuun tosi paljon oireettomuutta, mutta todistettavasti kaikki voi olla kunnossa siitä huolimatta! Sitä paitsi sullahan raskaus on vielä sen verran alussa että niitä oireita ehtii hyvin tulla vielä. Mä uskon ja toivon että siellä on kaikki kunnossa!

Ultra-asiaan kommentoisin vielä, et meillä oli mies mukana sekä nt- että rakenneultrassa, ja kyllä se siellä odotustilassa näytti olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmasti tärkeä juttu miehellekin, ja konkretisoi kivasti odotusta silloin alkuvaiheessa. Neuvolaan en sen sijaan ottanut miestä odotusaikana mukaan kertaakaan, jotenkin ei koettu sitä niin tärkeänä kumpikaan, mutta toki siinäkin kannattaa toimia niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Vauvan syntymän jälkeen mies oli mukana muutamalla ekalla neuvolakäynnillä, ja siinä vaiheessa siitä oli mun mielestäni paljonkin iloa ja apua myös.

(Minäkin siis täältä taustalta vielä seurailen ketjua ja jännäilen puolestanne. Kiuskille kovasti tsemppiä viime metreille, ja marrasmaille lähetän ihan erityisen lämpimiä ajatuksia, että kaikki menisi hienosti teillä ja pikkuisella! )

Roxanne ja poju 7 kk

 

@kiuski mitääää!!! Vieläkin yhtenä kappaleena? Siis annettiin päivämäärä, joka ei sitten ollutkaan mikään the päivämäärä?!!

Mitkäs @marrasmai n fiilikset?

Uusille tervetuloa. Mukavaa, että tulee keskustelijoita ja ennen kaikkea hoidot onnistuu.

Ultrista. Ekassa mies oli mukana kaikissa ultrissa, niitä oli monta istukan toimimattomuuden vuoksi, paitsi juuri siinä viimeisessä, jossa tehtiin käynnistyspäätös. Nyt olen käynyt yksin, koska esikoisen hoitoonviennit, sairastuminen ym osui huonosti. Neuvolassa mies ollut vain isyydentunnustuksen tekemässä. Tosin en minäkään ole käynyt kuin 4 kertaa.

Mulla on öisin kipeitä supistuksia. Muttei päivällä. Joka ilta käy mielessä, että tuleekohan lähtö. Tämä viikko olisi se viimeinen kriittinen pysyä sisällä.

Zoona 34+4

 

Juu täällä ollaan vielä nyt sentään soittivat että voisin tulla näytille loppuviikosta ja katsotaan sitten että koska käynistellään ja mitenkä ihan kevyesti raastaa hermoja tää odottelu! Naapurin mummo sanoi että ”se laskettupäivä yleensä lasketaan aina väärin kun kierrot heittelee jne, ihan hyvin voi olla viikon tai kaksikin myöhemmin” nyökkäsin vaan että kyllä kyllä, näinhän se on

Mitens @marrasmai ? Vieläkö siellä ollaan kasassa?

@Zoona Hyvillä viikoilla sielläkin ollaan vaikka supisteleekin Mun supistukset on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kolmisen viikkoa tullut kipeitäkin mutta aina laantuu muutaman jälkeen

 

Kiitos tsemppauksista ihanat ja anteeksi radiohiljaisuus! On ollut vaikea keskittyä oikein mihinkään. Täällä on LOPUTON helle, ei enää öisinkään laske lämpötila paljoa alle pariinkymmeneen ja mun sormet muistuttaa grillimakkaroita kipeillä nivelillä höystettynä. Vaikka vointi on pitkään ollut aika hyvä niin nyt alkaa hiljalleen tuntua et olisin aika valmis vauvaan ja vähän kevyempään oloon. Eipä oo täälläkään paljoa tapahtunut, maanantaina oli jo lupaavia supistuksia vähän pidempäänkin mutta eilen ei sitten taas mitään eikä paljon tänäänkään. Neuvolassa lohdutti kuitenkin että ne kipeät supistukset yleensä kuitenkin lyhentävät sitten varsinaisen synnytyksen kestoa, mikä tietysti olis aika jees.
Tuntuu jotenkin epäloogiselta tää ihmisen raskaus, kun loppua kohti on aina vaan raihnaisempi ja väsyneempi ja siinä olotilassa pitäis jaksaa vielä synnyttääkin...

Huh @kiuski, on sulla kans odotteleminen! Toivottavasti jotain alkaa pian tapahtua!

Tervetuloa uusille!

Muoks. Nyt siis 39+3

 

Täällä istutaan sokerirasituksessa. Hitto oli pahaa lientä. Labratäti alkoi vielä mussuttamaan, että yleensä se tehdään myöhäisemmillä viikoilla. Sanoin vaan, että hittojako mää tiedän miksi neuvolasta määrättiin juuri tällä viikolla. Nyt on 15. Viikko menossa. Että soittele sinne jos kiinnostaa. Hieman nälkäkiukkua.

 

Nopea pikapäivitys: nt-ulta takanapäin ja kaikki oli hyvin . PASista laskettuna sikiö oli muutaman päivän edellä. Nyt kai sitten pitäisi tulla se seesteinen keskiraskaus ja toivon, että hetken pystyn salaamaan vielä mahan (en ole siirtynyt väljiin paitoihin ym), on nimittäin alkanut vähän pömpöttämään turvotuksen myötä.

Palailen enemmän paremmalla ajalla.

13+4

 

Hei kaikki!

Mäkin olen nyt plussannut alkionsiirrosta (lahjamunasolu), mutta en oikein uskalla sanoa sitä edes ääneen.
Kysyisin, että miten te olette pärjänneet keskenmenon pelon kanssa? Itselläni on takana hoitolaiminlyönnin takia ajoissa hoitamatta jäänyttä lapsettomuutta, epäonnistuneita ivf:iä (ei päästy munasolukeräykseen asti), pari luomuplussaa, joista molemmista varhainen keskenmeno jne...

Nyt tarkkailen jatkuvasti kehoani ja joka kerta vessassa käydessä pelkään pahinta. Eka ultra on vähän yli kahden viikon päästä (en halua mennä liian aikaisinkaan, sitten saa taas pähkäillä ja pelätä kun sykettä ei vielä näy). Oireet ovat olleet vahvat ihan alusta asti, mutta kun ne hetkeksi häipyvät taustalle, olen jo peloissani.

Miten olette rauhoitelleet itseänne ja pärjänneet lapsettomuuden jättämän pelon kanssa? Kiitos jos ehditte kommentoida.

 

Se menettämisen pelko varjosti minulla ainakin koko raskauden ajan, liikkeiden alettua vähän helpottui. Pitää vaan yrittää luottaa että kaikki menee hyvin eihän sitä oikein muuta voi. Kaikkea hyvää ja onnellista odotusta kaikille

 

Onnea FridaHelmi plussasta! Samojen pelkojen kanssa täällä varmasti kaikki painivat, eikä niihin oikein mikään muu auta kuin ajan kuluminen. Päivä päivältä ja viikko viikolta keskenmenon riski koko ajan pienenee, ja mun lääkärini vakuutti, että jo varhaisutran jälkeen - jos siis alkion koko vastaa viikkoja ja syke on vahva - keskenmenon riski on enää varsin pieni. Voihan sitä toki yrittää järjestää itselleen mahdollisimman paljon muuta tekemistä, jotta ei ehtisi niin paljon miettiä ja murehtia raskautta, mutta eipä sekään kaikilla auta.

Mulla oli sellainen vähän hassu metodi, että psyykkasin itseäni pahimman varalle enkä alkuun antanut itselleni edes lupaa ajatella, että kaikki voisi mennä hyvin. Taustalla kun oli pari kemiallista ja ikää yli 40, niin se huonompi vaihtoehto tuntui täysin realistiselta. Jokaisen ultran jälkeen olin ihan äimänä, kun sain kuulla että kaikki näyttikin juuri siltä miltä pitääkin. Vasta nt-ultran jälkeen aloin vähitellen uskoa siihen, että kaikki voisi mennä hyvin loppuun asti, ja ekat hankinnat vauvaa varten tein vasta rakenneultran jälkeen. Silti tietty menettämisen pelko pysyi mielessä loppuun asti.

Oireita ei sinällään kannata tarkkailla liikaa - mun kokemukseni mukaan niitä voi tulla ja mennä vaikka kaikki olisi täysin kunnossa. Kylmiä hermoja siihen toki tarvitaan, mutta äkkiä ne ensimmäiset viikot loppujen lopuksi menee. Tsemppiä ja onnellista odotusta!

 

Onnea FridaHelmi plussasta Mä luulen, että tuo stressaaminen on tosi yksilöllistä. Minä oon varsinainen stressierkki ja vaikka kovin pitkää lapsettomuutta meillä ei ollut takana, niin en millään uskonut, että kaikki menee hyvin. Joka kerta kun kävin vessassa, tuo sama pelko ja epäusko oli läsnä. Sitä paitsi ekassa raskaudessa mulla tulikin aikamoisia vuotoja aina silloin tällöin, kerran töissä vessassa käydessä menin ihan hysteeriseksi (7+ jotain) kun pönttö oli aivan veressä. Viimeinen vuoto tuli 12+1, samana päivänä oli onneksi nt-ultra ja siellä epäiltiin ummetusta ja kohdunsuun ektopiaa vuotojen syyksi. Toisaalta istukka oli pitkään kohdunsuulla, josta se nousi sitten loppuraskaudessa pois, eli sekin on voinut olla syy. Onneksi oon terveydenhuollossa töissä ja pääsin molemmissa raskauksissa ultraan millon vaan. Eli mulla helpotti se, että pääsin kurkistamaan masuun millon halusin. Toisaalta ihan alussa pääasiassa kävin yksityisellä parin viikon välein, kun en halunnut töissä paljastaa vielä raskautta. Jossain vaiheessa hipsin ultrahuoneeseen ja ultrasin itse masun päältä tyhjässä huoneesssa, vaikka en laitetta muuten osaa käyttäkään, mutta nykylaitteilla kuka tahansa maallikko pystyy näkemään, että siellä se kaveri heiluu ja sydän sykkii, kun vaan saa laitteen päälle Onneksi toinen raskaus meni ilman tipan tippaa verta, vaikka toisaalta en ehkä olis sitä vuotoa niin pelännyt kun oli kokemus siitä, että se ei tarkoita mitään.

En minä osaa mitää neuvoja antaa, kun kaksi raskautta olen vaan kärvistellyt tyyliin minuutti kerrallaan pahinta peläten (alussa, loppua kohti toki helpottuen). Loppuraskaudessa pelkäsin kohtukuolemaa ja tein vimmatusti liikelaskentaa ja halusin toisessa raskaudessa käynnistyksen 38+4 siitä syystä, että pelkäsin istukan toiminnan hiipumista. Myöskin synnytyksissä en uskonut vauvan selviävän, mutta jotenkin niistäkin selvittiin! Sitten kun sain vauvan syliin, uskoin sen olevan paremmassa turvassa, vaikka toki kätkytkuolemaakin tuli pelättyä.... Ehkä mulla on parhaiten toiminut yleensäkin ahdistusta lievittävät keinot, niitä löytää esim. mielenterveystalo.fi sivustolta. Kun alkaa oikein ahdistaa, laitan mukavaa musiikkia, hengittelen, mietin jotain muuta, lähden kävelylle, soitan kaverille, teen aistiharjoituksia tms.

Nyt tästä saa sellaisen kuvan, että en nauttinut raskauksista ollenkaan ja se ei pidä silti paikkaansa. Mä nautin, haaveilin ja olin onnellinen. Silti siellä taustalla oli aina se menetyksen pelko. Ehkä sen pelon kanssa vaan pitää oppia elämään, koska se seuraa varmasti jossain muodossa mukanaan koko loppuelämän, kun lapsia saa. Ne on niin rakkaita, että ajatus niiden menettämisestä ahdistaa ja huomaan kun olen väsynyt tai stressaantunut, että alan miettimään kauhuskenaarioita miten ne esim. menee hukkaan jossain huvipuistossa tai sairastuu leukemiaan tms. Sitten realisoin itseäni, että haloo, en voi varautua koko ajan katastrofeihin. Voi yrittää elää hetken kerrallaan ja nauttia tästä hetkestä. Kiinalaiset sanoo, että ei kannata murehtia etukäteen, koska joutuu ehkä murehtimaan kahdesti (!) tai ihan turhaan. Näinhän se on. Tsemppiä!!!

 

Onnea FridaHelmi!
Mullaki varsinki täs tokas on kauhee keskenmenopelko, mut yritän just miettiä että ei se auta et murehdin etukäteen, pitää vaan yrittää saada ajatukset muualle. Pelkään enemmän mut toisaalta aika on menny nyt nopeammin kuin ekassa. Tänään ja eilen on taas lutinus tullu oranssina, mut ei mitään kunnon verenvuotoa sen ekan kerran jälkeen. Kauheesti haluais jo maanantaina ultraan kun sykkeen pitäs jo sillon näkyä, mutta kai se on se pari viikkoa vielä odotettava. Pari viikkoa plussasta, jos se meni suht nopeesti nii kai nää seuraavatki

Muoks. Illalla alkoki sit kunnon verinen vuoto

 

Voi ei Kiia-s, mikä tilanne nyt? Tsemppiä!

 

Verta vaan tulee ja täynnä hyytymiä voiko päivystyksen kautta päässä ultraan vai mitä täs pitäs tehä ku poliki kesätauolla. Hormonikierto kyseessä enkä haluis turhaan niitä sit käyttää jos mitään raskautta ei enää olekkaan...

 

Voi ei @kiia-s Mutta vielähän nyt ei tiedä, mistä on kyse. Naistentaudeilla on oma päivystys ainakin yliopistosairaaloissa. Varmaan sinne voisi yrittää saada yhteyden (en tiedä onko niillä omat numerot vai soitetaanko normi päivystyksen kautta) Ja ainakin saada neuvoja, että mitä tehdä. En tiedä miten siellä suhtaudutaan alkuvaiheen vuoteluihin. Tsemppiä, älä vielä luovu toivosta!!

 

Soitin päivystykseen, eivät viel alkaneet ultrata ku ei oo 6 viikkoa täynnä, mutta saan maanantaina siirtää ultran ens viikolle. Nyt on taas vähän paremmalla mielellä kun aamulla vuoto loppu eikä kipuja ole tuntunu ja aamulla oli eka kertaa pahoivointia, nukuin kyllä niin huonosti et voi siitäki johtua.

 

Hyvä, että vuoto asettunut eikä ole kipuja ja että pääset ultraan ensi viikolla. Vuodothan ovat varsin yleisiä alkuraskaudessa, mutta aina sitä säikähtää tuhottomasti. Voimia!