Älkää viekö lapsia päivähoitoon vauvoina:(

[vierailija]

En tajua miten lapsen edun edelle menee esim opiskelupaikan menetyksen pelko tai menetys?! Tai miten normaalisti elävä voi menettää luottotietonsa?

 

[taaperon yyhoo]

En tajua miten lapsen edun edelle menee esim opiskelupaikan menetyksen pelko tai menetys?! Tai miten normaalisti elävä voi menettää luottotietonsa?

kysyt oikeasti? Kyllä lapsen etu nimenomaan on se, ettei äiti menetä sitä opiskelupaikkaa.

 

[hämmästynyt]

Minun mielestä tässä on kyse aika pitkälle valinnoista. Monet alkavat rakentaa taloa, tietysti hulppeaa sellaista, kun lapset ovat ihan pieniä. Yleensä toinen 2-3 vuotias ja toinen juuri syntynyt. Sitten on kuulemma pakko mennä töihin että saa talon ja kaksi autoa maksettua.
Miksi niitä elämän muutoksia pitää tehdä lasten kustannuksella? Eikö voisi odottaa että nuorinkin olisi n. 2v ja mennä vasta sitten töihin?
Asua vaikka vuokralla sen aikaa kun lapset ovat pieniä ja sitten ostaa se talo ja toinen auto? Minä en vaan tajua tällaisia valintoja vaikka niitä kuinka seliteltäisiin.

Tuttavapiirissä eräs äiti vei lapsen hoitoon 5 kk iässä. Minusta se oli aika kamalaa. Ja vanhempi liki 2 v, ollut jo hoidossa alle vuoden ikäisestä. Isällä kuitenkin hyväpalkkainen duuni, joten ei ihan rahattomina olisi olleet.

Kyllä vauva tarvitsee äitiä vaikka mitä sanoisitte.

 

[vieras]

Miksi hankkia lapsia jos ei ole aikaa hoitaa lapsiaan itse???

Ensinnäkin, lapsia ei hankita, niitä saadaan. Jos lapset tulisivat juuri silloin kun he aikatauluun sopivat, elämä olisi paljon helpompaa monille ihmisille.

Toisekseen, puhutaan ammattikasvattajista. Olen älykäs ja koulutettu, mutta en valitettavasti pysty tarjoamaan lapselleni kasvatustieteellisestä näkökulmasta katsottuna parasta kasvatusta 6-vuotiaaksi asti ilman asiantuntijoiden apua.

Minun mielestäni lapsi saattaa jopa kärsiä siitä, että on kouluttamattoman äidin kanssa kotona kouluikään asti.

Siinä on taas yksi äiti joka ei tiedä mitä on lapsuus ja mitä on äidin tehtävä.
Kasvatustieteellisesti.. Pyörittelen silmiä.

Pyörittele rauhassa. Suosittelen opiskelua myös sinulle. Olen itse kokenut onnellisen lapsuuden ja sellaista elää myös minun oma lapseni tällä hetkellä.

Minä olen kokenut myös onnellisen lapsuuden eikä siihen kuulunut mitään erikoista kasvatustieteellistä näkökulmaa. Sain olla kotona äitin ja sisaruksieni kanssa ja parhaan mahdollisen lapsuuden. Siitä kasvatustieteellisyydestä en niinkään tiedä, en sitä ole vielä tarvinnut tähän omaan kasvuuni.
Opiskellut olen kyllä joten sen en usko liittyvän tähän mitenkään.

 

[o]

Taas tää keskustelu meni siihen, että puolustetaan omia valintoja. Tätä menoa ei asiat muutu koskaan, kun sen sijaan, että voitaisiin kiinnittää huomio pienten lasten päivähoidon olosuhteiden puutoksiin, ollaan toistemme kurkussa siitä, kuka on hyvä äiti.

Eli miten voitaisiin saada lisää hoitajia sinne pienten ryhmiin, ja hoidon taso muutenkin paremmaksi? :attn:

 

[vierailija]

En tajua miten lapsen edun edelle menee esim opiskelupaikan menetyksen pelko tai menetys?! Tai miten normaalisti elävä voi menettää luottotietonsa?

kysyt oikeasti? Kyllä lapsen etu nimenomaan on se, ettei äiti menetä sitä opiskelupaikkaa.

Niin miten en tajunnutkaan että lapsi osaa arvostaa maisteri äitiään enempi kuin kotona lastaan hellästi hoitavaa äitiään.
Jos on riittävän fiksu äiti, niin hän saa kyllä uuden opiskelupaikan myöhemminkin. Tietty ellei ole..

 

[Kowalski]

En tajua miten lapsen edun edelle menee esim opiskelupaikan menetyksen pelko tai menetys?! Tai miten normaalisti elävä voi menettää luottotietonsa?

Lainat yms on otettu yleensä senhetkisten tulojen mukaan. Tulot tippuvat aika olennaisesti siinä vaiheessa, kun hoitovapaa alkaa. Laskut sen sijaan tulevat edelleen ajallaan, kuten ennenkin.

Lapsen etu ei ole ainakaan se, että äiti menettää opiskelupaikkansa ja opiskeluun käytetyt vuodet, aika, vaiva (ja laina...) ovat hukkaan heitettyjä, eikä äidillä ole ammattia.

 

[aivan]

no opiskelijoilla tosiaan se lapsen päivien pituus hoidossa on itse järjestettävissä, riippuen tietty alasta, mutta näitä elintason takia tarhaan lapsen jättäviä en voi ymmärtää koskaan.

Yhtä laillahan se on järjestettävissä myös monella työssäkäyvällä...etenkin, kun perheessä on kaksi vanhempaa.

Toisekseen, ns. ELINTASO on tärkeää myös lapsille. Ei ole lastenkaan etu, jos koti menee alta, ei ole varaa yksityislääkäriin vaan jonotetaan vaikkapa korvien putkitukseen julkisella puolella kuukausia, ja luottotiedot sössitään vain siksi, ettei lapsi vahingossakaan kävisi päivähoidossa päinkään alle kolmen vanhana.

Åboriginaali puhuu asiaa, tuntuu vaan että monikaan ei ymmärrä tätä pointtia. Lapsiperheen on yleensä asuttava isommassa asunnossa joka maksaa enemmän, se onko se vuokra- vai omistusasunto ei nykyisillä vuokranhinnoilla liene merkitystä, ainakaan meillä. Ihan on sama lyhennyserä kuin aikanaan vastaavan vuokrakämpänkin. Moniko vaihtaa esim asuntonsa pienempään=halvempaan sitten kun lapsia syntyy, että käyttörahaa jäisi enemmän? Itse myös henkilökohtaisesti haluan maksaa ennemmin niitä vakuutusmaksuja, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kaikki tämä on sitä hyvää elintasoa, ei luksusta. Tämä on myös sitä vanhempien vastuuta.

Mutta ehkä toisten moraali vaan sallii sen, että sossussa inistään jokaista yllättävää tapahtumaa, kuin että pärjättäisiin omillaan. Huomaahan sen täällä palstallakin, kun aina vaan kysellään paljonko sossu antaa siihen ja siihen. Hyvä malli siirtyy sitten aina vaan eteenpäin omille lapsille, huomaahan sen nyt jo että meillä on sukupolvi joka olettaa että kaikki maksetaan yhteiskunnan varoilla. Ei ihme, että Suomessa on korkea vero%, järjestelmän hyväksikäyttäjiä kun on paljon. Meni vähän OT:ksi jo..

 

[v]

Minun mielestä tässä on kyse aika pitkälle valinnoista. Monet alkavat rakentaa taloa, tietysti hulppeaa sellaista, kun lapset ovat ihan pieniä. Yleensä toinen 2-3 vuotias ja toinen juuri syntynyt. Sitten on kuulemma pakko mennä töihin että saa talon ja kaksi autoa maksettua.
Miksi niitä elämän muutoksia pitää tehdä lasten kustannuksella? Eikö voisi odottaa että nuorinkin olisi n. 2v ja mennä vasta sitten töihin?
Asua vaikka vuokralla sen aikaa kun lapset ovat pieniä ja sitten ostaa se talo ja toinen auto? Minä en vaan tajua tällaisia valintoja vaikka niitä kuinka seliteltäisiin.

Tuttavapiirissä eräs äiti vei lapsen hoitoon 5 kk iässä. Minusta se oli aika kamalaa. Ja vanhempi liki 2 v, ollut jo hoidossa alle vuoden ikäisestä. Isällä kuitenkin hyväpalkkainen duuni, joten ei ihan rahattomina olisi olleet.

Kyllä vauva tarvitsee äitiä vaikka mitä sanoisitte.

PEESI!
Kerrankin joku joka sanoo sen miten asiat on.

 

[mä en ylipäätään tajua]

mikä funktio on lapsella joka tehdään muiden hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.

on ihan turha väittää, ett se arki-illan 17-19 + viikonloppujen valveillaoloaika (n. 12h/vrk), yhteensä 34h/viikko on niin laadukasta ja täyspainoista vanhempien ja lasten yhteistä aikaa, ett se kompensoi yhteiskunnalle menevän 45-50h/viikko (vanhemmat virka-aikana töissä 8-16 eli hoitopäivä 7-7.30 - 16.30-17) lapsen elämästä.

mä todella säälin näitä lapsia.

 

[taaperon yyhoo]

Minä olen kokenut myös onnellisen lapsuuden eikä siihen kuulunut mitään erikoista kasvatustieteellistä näkökulmaa. Sain olla kotona äitin ja sisaruksieni kanssa ja parhaan mahdollisen lapsuuden. Siitä kasvatustieteellisyydestä en niinkään tiedä, en sitä ole vielä tarvinnut tähän omaan kasvuuni.
Opiskellut olen kyllä joten sen en usko liittyvän tähän mitenkään.

No harmi, jos tuo sana on sinulle hankala. Onko kaikilla lapsia sisaruksia? Ei. Onko kaikkialla tarjolla (hoitopaikkojen ulkopuolella) sopivan ikäistä leikkiseuraa esim. 5-vuotiaalle? Ei. Ihan vain esimerkkejä mainitakseni. Ja kommenttini liittyy nimenomaan kouluikään asti kotona hoitamiseen, pienten vauvojen hoitoon viemisessä ei ole mitään järkeä.

 

[taaperon yyhoo]

En tajua miten lapsen edun edelle menee esim opiskelupaikan menetyksen pelko tai menetys?! Tai miten normaalisti elävä voi menettää luottotietonsa?

kysyt oikeasti? Kyllä lapsen etu nimenomaan on se, ettei äiti menetä sitä opiskelupaikkaa.

Niin miten en tajunnutkaan että lapsi osaa arvostaa maisteri äitiään enempi kuin kotona lastaan hellästi hoitavaa äitiään.
Jos on riittävän fiksu äiti, niin hän saa kyllä uuden opiskelupaikan myöhemminkin. Tietty ellei ole..

Ja menettää siihen mennessä keräämänsä opintosuoritukset? Lapsi arvostaa leipää pöydässä ja sitä tulee vain, jos äiti saa myöhemmin töitä. Töiden hankinnassa koulutuksesta on merkittävä etu.

 

[vieras]

no opiskelijoilla tosiaan se lapsen päivien pituus hoidossa on itse järjestettävissä, riippuen tietty alasta, mutta näitä elintason takia tarhaan lapsen jättäviä en voi ymmärtää koskaan.

Yhtä laillahan se on järjestettävissä myös monella työssäkäyvällä...etenkin, kun perheessä on kaksi vanhempaa.

Toisekseen, ns. ELINTASO on tärkeää myös lapsille. Ei ole lastenkaan etu, jos koti menee alta, ei ole varaa yksityislääkäriin vaan jonotetaan vaikkapa korvien putkitukseen julkisella puolella kuukausia, ja luottotiedot sössitään vain siksi, ettei lapsi vahingossakaan kävisi päivähoidossa päinkään alle kolmen vanhana.

Åboriginaali puhuu asiaa, tuntuu vaan että monikaan ei ymmärrä tätä pointtia. Lapsiperheen on yleensä asuttava isommassa asunnossa joka maksaa enemmän, se onko se vuokra- vai omistusasunto ei nykyisillä vuokranhinnoilla liene merkitystä, ainakaan meillä. Ihan on sama lyhennyserä kuin aikanaan vastaavan vuokrakämpänkin. Moniko vaihtaa esim asuntonsa pienempään=halvempaan sitten kun lapsia syntyy, että käyttörahaa jäisi enemmän? Itse myös henkilökohtaisesti haluan maksaa ennemmin niitä vakuutusmaksuja, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kaikki tämä on sitä hyvää elintasoa, ei luksusta. Tämä on myös sitä vanhempien vastuuta.

Mutta ehkä toisten moraali vaan sallii sen, että sossussa inistään jokaista yllättävää tapahtumaa, kuin että pärjättäisiin omillaan. Huomaahan sen täällä palstallakin, kun aina vaan kysellään paljonko sossu antaa siihen ja siihen. Hyvä malli siirtyy sitten aina vaan eteenpäin omille lapsille, huomaahan sen nyt jo että meillä on sukupolvi joka olettaa että kaikki maksetaan yhteiskunnan varoilla. Ei ihme, että Suomessa on korkea vero%, järjestelmän hyväksikäyttäjiä kun on paljon. Meni vähän OT:ksi jo..

Omista valinnoista se on vain kiinni. Ei me ainakaan olla sossua tarvittu. Ja talokin on oma (tai lainaa on siis vielä mutta voidaan maksaa ihan hyvin). Rahalllista avustusta ei saada sukulaisista. Ihan omilla tullaan toimeen. Lapsilla on ruokaa ja puhtaita vaatteita. JOpa vakuutukset.
Veneitä ja ulkomaanmatkoja meillä ei ole. Siitä jäävät lapsemme paitsi.

 

[vierailija]

En tajua miten lapsen edun edelle menee esim opiskelupaikan menetyksen pelko tai menetys?! Tai miten normaalisti elävä voi menettää luottotietonsa?

kysyt oikeasti? Kyllä lapsen etu nimenomaan on se, ettei äiti menetä sitä opiskelupaikkaa.

Niin miten en tajunnutkaan että lapsi osaa arvostaa maisteri äitiään enempi kuin kotona lastaan hellästi hoitavaa äitiään.
Jos on riittävän fiksu äiti, niin hän saa kyllä uuden opiskelupaikan myöhemminkin. Tietty ellei ole..

Ja menettää siihen mennessä keräämänsä opintosuoritukset? Lapsi arvostaa leipää pöydässä ja sitä tulee vain, jos äiti saa myöhemmin töitä. Töiden hankinnassa koulutuksesta on merkittävä etu.

Meillä on ollut ruokaa pöydässä vaikka koulu on jäänyt kesken. Ihan perusammatin voi saada jokainen eikä siinä menetä mitään opintojaan, vaikka keskeyttäisi välillä. Se on vaan niitä valintoja ja valintoja.

 

[Kowalski]

Omista valinnoista se on vain kiinni. Ei me ainakaan olla sossua tarvittu. Ja talokin on oma (tai lainaa on siis vielä mutta voidaan maksaa ihan hyvin). Rahalllista avustusta ei saada sukulaisista. Ihan omilla tullaan toimeen. Lapsilla on ruokaa ja puhtaita vaatteita. JOpa vakuutukset.
Veneitä ja ulkomaanmatkoja meillä ei ole. Siitä jäävät lapsemme paitsi.

Pystyisitkö lyhentämään talolainaa, jos olisit kotona oleva yh...?

Aika pitkälle nämä asiat ovat omia valintoja, se on totta. Harvassa ovat kyllä ne perheet, jotka pystyvät lyhentämään talolainaa vain yhden ihmisen palkalla vuodesta toiseen.

 

[Kowalski]

Meillä on ollut ruokaa pöydässä vaikka koulu on jäänyt kesken. Ihan perusammatin voi saada jokainen eikä siinä menetä mitään opintojaan, vaikka keskeyttäisi välillä. Se on vaan niitä valintoja ja valintoja.

Mun käsitykseni mukaan nimenomaan sitä perusammattia hankittaessa on riski opiskelupaikan menettämisestä...

 

[vieras]

Omista valinnoista se on vain kiinni. Ei me ainakaan olla sossua tarvittu. Ja talokin on oma (tai lainaa on siis vielä mutta voidaan maksaa ihan hyvin). Rahalllista avustusta ei saada sukulaisista. Ihan omilla tullaan toimeen. Lapsilla on ruokaa ja puhtaita vaatteita. JOpa vakuutukset.
Veneitä ja ulkomaanmatkoja meillä ei ole. Siitä jäävät lapsemme paitsi.

Pystyisitkö lyhentämään talolainaa, jos olisit kotona oleva yh...?

Aika pitkälle nämä asiat ovat omia valintoja, se on totta. Harvassa ovat kyllä ne perheet, jotka pystyvät lyhentämään talolainaa vain yhden ihmisen palkalla vuodesta toiseen.

Pystyisin, mutta en näin isosta talosta. Siskoni on juuri tuossa tilanteessa eikä se hänelle mitenkään ongelma ole.

 

[lai-ne]

Minun mielestä tässä on kyse aika pitkälle valinnoista. Monet alkavat rakentaa taloa, tietysti hulppeaa sellaista, kun lapset ovat ihan pieniä. Yleensä toinen 2-3 vuotias ja toinen juuri syntynyt. Sitten on kuulemma pakko mennä töihin että saa talon ja kaksi autoa maksettua.
Miksi niitä elämän muutoksia pitää tehdä lasten kustannuksella? Eikö voisi odottaa että nuorinkin olisi n. 2v ja mennä vasta sitten töihin?
Asua vaikka vuokralla sen aikaa kun lapset ovat pieniä ja sitten ostaa se talo ja toinen auto? Minä en vaan tajua tällaisia valintoja vaikka niitä kuinka seliteltäisiin.

Tuttavapiirissä eräs äiti vei lapsen hoitoon 5 kk iässä. Minusta se oli aika kamalaa. Ja vanhempi liki 2 v, ollut jo hoidossa alle vuoden ikäisestä. Isällä kuitenkin hyväpalkkainen duuni, joten ei ihan rahattomina olisi olleet.

Kyllä vauva tarvitsee äitiä vaikka mitä sanoisitte.

täysin samaa mieltä!

 

[hmm]

Minun mielestä tässä on kyse aika pitkälle valinnoista. Monet alkavat rakentaa taloa, tietysti hulppeaa sellaista, kun lapset ovat ihan pieniä. Yleensä toinen 2-3 vuotias ja toinen juuri syntynyt. Sitten on kuulemma pakko mennä töihin että saa talon ja kaksi autoa maksettua.
Miksi niitä elämän muutoksia pitää tehdä lasten kustannuksella? Eikö voisi odottaa että nuorinkin olisi n. 2v ja mennä vasta sitten töihin?
Asua vaikka vuokralla sen aikaa kun lapset ovat pieniä ja sitten ostaa se talo ja toinen auto? Minä en vaan tajua tällaisia valintoja vaikka niitä kuinka seliteltäisiin.

Kaikilla se elämä ei mene tuossa järjestyksessä. Sinkku 30v on ostanut esim itselleen osakkeen ennenkuin tapaa puolisonsa 33 vuotiaana. He laittavat hynttyyt yhteen ja myyvät omat kämppänsä ja ostavat uuden yhteisen, tällä kertaa talon kun tulot siihen riittävät. Voittoa tuli kummankin osakkeen myynnistä ja olihan niiden lainoja makseltu jo poiskin, joten pienemmän lainaosuuden tarvitsivat mitä asunnon arvo. No, lapsia ei ala kuulua ennenkuin 35v on hyvää vauhtia ohitettu. Työssäkäyviä ovat kumpikin, pitäisikö heidän sinun mielestään asua koko tämä aika esim yksiössä, kun ehkä niitä lapsia kohta tulee. Tai hei, ehkä he sitten tosiaan lapsen syntyessä 10v päästä myyvät asuntonsa ja hommaavat pienemmän?

 

[vierailija]

Meillä on ollut ruokaa pöydässä vaikka koulu on jäänyt kesken. Ihan perusammatin voi saada jokainen eikä siinä menetä mitään opintojaan, vaikka keskeyttäisi välillä. Se on vaan niitä valintoja ja valintoja.

Mun käsitykseni mukaan nimenomaan sitä perusammattia hankittaessa on riski opiskelupaikan menettämisestä...

Luulo ei ole tiedon väärti.

 

[aivan]

no opiskelijoilla tosiaan se lapsen päivien pituus hoidossa on itse järjestettävissä, riippuen tietty alasta, mutta näitä elintason takia tarhaan lapsen jättäviä en voi ymmärtää koskaan.

Yhtä laillahan se on järjestettävissä myös monella työssäkäyvällä...etenkin, kun perheessä on kaksi vanhempaa.

Toisekseen, ns. ELINTASO on tärkeää myös lapsille. Ei ole lastenkaan etu, jos koti menee alta, ei ole varaa yksityislääkäriin vaan jonotetaan vaikkapa korvien putkitukseen julkisella puolella kuukausia, ja luottotiedot sössitään vain siksi, ettei lapsi vahingossakaan kävisi päivähoidossa päinkään alle kolmen vanhana.

Åboriginaali puhuu asiaa, tuntuu vaan että monikaan ei ymmärrä tätä pointtia. Lapsiperheen on yleensä asuttava isommassa asunnossa joka maksaa enemmän, se onko se vuokra- vai omistusasunto ei nykyisillä vuokranhinnoilla liene merkitystä, ainakaan meillä. Ihan on sama lyhennyserä kuin aikanaan vastaavan vuokrakämpänkin. Moniko vaihtaa esim asuntonsa pienempään=halvempaan sitten kun lapsia syntyy, että käyttörahaa jäisi enemmän? Itse myös henkilökohtaisesti haluan maksaa ennemmin niitä vakuutusmaksuja, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kaikki tämä on sitä hyvää elintasoa, ei luksusta. Tämä on myös sitä vanhempien vastuuta.

Mutta ehkä toisten moraali vaan sallii sen, että sossussa inistään jokaista yllättävää tapahtumaa, kuin että pärjättäisiin omillaan. Huomaahan sen täällä palstallakin, kun aina vaan kysellään paljonko sossu antaa siihen ja siihen. Hyvä malli siirtyy sitten aina vaan eteenpäin omille lapsille, huomaahan sen nyt jo että meillä on sukupolvi joka olettaa että kaikki maksetaan yhteiskunnan varoilla. Ei ihme, että Suomessa on korkea vero%, järjestelmän hyväksikäyttäjiä kun on paljon. Meni vähän OT:ksi jo..

Omista valinnoista se on vain kiinni. Ei me ainakaan olla sossua tarvittu. Ja talokin on oma (tai lainaa on siis vielä mutta voidaan maksaa ihan hyvin). Rahalllista avustusta ei saada sukulaisista. Ihan omilla tullaan toimeen. Lapsilla on ruokaa ja puhtaita vaatteita. JOpa vakuutukset.
Veneitä ja ulkomaanmatkoja meillä ei ole. Siitä jäävät lapsemme paitsi.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että rahasta se on kiinni! Teillä on hyvä tilanne, te pärjäätte. Me ei. Meillä ei edes ennen lasta ollut rahaa matkustella saati mistään kesämökeistä ja veneistä voi vaan haaveilla. Kun toisilla se tulotaso riittää ihan siihen perusjuttuun, asuntoon, laskuihin ja ruokaan. Jos mulla olis niin paljon rahaa että voisin matkustella, todellakin hylkäisinne ja hoitaisin lapseni vaikka kouluikään asti kotona. Mutta kun ei niin ei. Rikkaampaa miestä olisin tietysti voinut aikanaan katsella, mutta kas kun rakastan tuota köyhimystä.

 

[taaperon yyhoo]

Meillä on ollut ruokaa pöydässä vaikka koulu on jäänyt kesken. Ihan perusammatin voi saada jokainen eikä siinä menetä mitään opintojaan, vaikka keskeyttäisi välillä. Se on vaan niitä valintoja ja valintoja.

Mun käsitykseni mukaan nimenomaan sitä perusammattia hankittaessa on riski opiskelupaikan menettämisestä...

Luulo ei ole tiedon väärti.

Ei todellakaan saa missään oppilaitoksessa keskeytettyä opintojaan 6 vuodeksi (jatkuvasti poissaolevana). 3 vuoden keskeytyskin on usein jo erittäin hankalaa, tutkintosuunnitelmat uudistuvat sitä tahtia.

 

[hämmästynyt]

Kaikilla se elämä ei mene tuossa järjestyksessä. Sinkku 30v on ostanut esim itselleen osakkeen ennenkuin tapaa puolisonsa 33 vuotiaana. He laittavat hynttyyt yhteen ja myyvät omat kämppänsä ja ostavat uuden yhteisen, tällä kertaa talon kun tulot siihen riittävät. Voittoa tuli kummankin osakkeen myynnistä ja olihan niiden lainoja makseltu jo poiskin, joten pienemmän lainaosuuden tarvitsivat mitä asunnon arvo. No, lapsia ei ala kuulua ennenkuin 35v on hyvää vauhtia ohitettu. Työssäkäyviä ovat kumpikin, pitäisikö heidän sinun mielestään asua koko tämä aika esim yksiössä, kun ehkä niitä lapsia kohta tulee. Tai hei, ehkä he sitten tosiaan lapsen syntyessä 10v päästä myyvät asuntonsa ja hommaavat pienemmän?

[/quote]

Jos esimerkki tapauksesi pariskunta on ostanut TALON niin eikö lapset siihen mahdu, vai onko kyse jostain pikkutönöstä? Ja jos kerta voittoa tuli asuntojen myynnistä ja lainakin lyhenee nopeammin, niin mikäs siinä talossa on asuessa?
Asuvat siinä vaikka 3-4 vuotta lasten syntymästä ja hommaavat sitten sen isomman talon. Lapset ovat jo vauvaiän ohittaneita ja kypsempiä päivähoitoon.

 

[aivan]

Meillä on ollut ruokaa pöydässä vaikka koulu on jäänyt kesken. Ihan perusammatin voi saada jokainen eikä siinä menetä mitään opintojaan, vaikka keskeyttäisi välillä. Se on vaan niitä valintoja ja valintoja.

Mun käsitykseni mukaan nimenomaan sitä perusammattia hankittaessa on riski opiskelupaikan menettämisestä...

Luulo ei ole tiedon väärti.

Ei todellakaan saa missään oppilaitoksessa keskeytettyä opintojaan 6 vuodeksi (jatkuvasti poissaolevana). 3 vuoden keskeytyskin on usein jo erittäin hankalaa, tutkintosuunnitelmat uudistuvat sitä tahtia.

Niinhän se taitaa olla. Ymmärtääkseni jos noin pitkään on välissä pois, joutuu pahimmassa tapauksessa aloittaman koulutuksen alusta (menettää hyvässä lykyssä sen kolme vuotta). Tähän tietysti hakuprosessit ym, ja jos sellainen ala kyseessä johon muutenkin vaikea päästä, niin voi mennä muutama vuosi ennekuin pääsee takaisin sisälle..

 

[hmm]

Kaikilla se elämä ei mene tuossa järjestyksessä. Sinkku 30v on ostanut esim itselleen osakkeen ennenkuin tapaa puolisonsa 33 vuotiaana. He laittavat hynttyyt yhteen ja myyvät omat kämppänsä ja ostavat uuden yhteisen, tällä kertaa talon kun tulot siihen riittävät. Voittoa tuli kummankin osakkeen myynnistä ja olihan niiden lainoja makseltu jo poiskin, joten pienemmän lainaosuuden tarvitsivat mitä asunnon arvo. No, lapsia ei ala kuulua ennenkuin 35v on hyvää vauhtia ohitettu. Työssäkäyviä ovat kumpikin, pitäisikö heidän sinun mielestään asua koko tämä aika esim yksiössä, kun ehkä niitä lapsia kohta tulee. Tai hei, ehkä he sitten tosiaan lapsen syntyessä 10v päästä myyvät asuntonsa ja hommaavat pienemmän?

Jos esimerkki tapauksesi pariskunta on ostanut TALON niin eikö lapset siihen mahdu, vai onko kyse jostain pikkutönöstä? Ja jos kerta voittoa tuli asuntojen myynnistä ja lainakin lyhenee nopeammin, niin mikäs siinä talossa on asuessa?
Asuvat siinä vaikka 3-4 vuotta lasten syntymästä ja hommaavat sitten sen isomman talon. Lapset ovat jo vauvaiän ohittaneita ja kypsempiä päivähoitoon.[/quote]

Jep, mahtuvat kyllä. Mutta sen talon lainanlyhennys on silti pakko maksaa, eli äidinkin on mentävä töihin ja lapsien näin ollen hoitoon. Siltikin nämä vanhemmat rakastavat lapsiaan eikä se tee heistä yhtään huonompia.