Älkää pilatko lasten iloa lahjasta!

["vieras"]

Siis niin tyhmää! Antaa lapselle lahja ja sanoa että tää nyt on vaan tämmönen, en keksinyt parempaa, onko tää vähän tyhmä... Argggh! Meil on muutama sukulainen joka tuo tolleen lahjat, että olis pitäny ostaa vähän isompi, jne. Lapsi kattoo ihmeissään, että miksi se sitten toi tämmösen jos tää ei kerta ole kiva, ja oppii että ei tää värityskirja tai palapeli tai nukke tai nukenrattaat tai pikkureppu tai pieni radio-ohjattava auto tai pieni legopaketti nyt sitten olekaan mikän kiva lahja vaan hänen oliskin pitänyt saada isompi että siitä voisi olla iloinen!

Sama koskee näitä "ollaan niin köyhiä ettei voida ostaa sulle riittävästi joululahjoja" arvatkaa vaan meneekö lapselta ilo niistä muutamastakin lahjasta, jos sille kerrotaan että olisit voinut saada paljon enemmän ja hienompia ja isompia lahjoja, mutta nytpä et saakaan joten koeta nyt tyytyä tähän vähään vaikka muut saa paljon enemmän :kieh:

Miksi ei voi ihastella lapsen kanssa että tässä on lahja ja se on sulle ostettu ja onpa se hieno =) (no joo ei sit tarvii jos ostaa pelkät pitkät kalsarit kun eihän niistä lapsi osaa silleen ilahtua, mut osana muita lahjoja lapsikin ymmärtää että sekin on hyvä lahja)

 

["vieras"]

Olipas fiksu kirjoitus!!

 

["vieras"]

Hei ihan totta. Meinaisin kirjoittaa tohon toiseen ketjuun oman kokemuksen, joka oli juuri sellainen että oli kivoja juttuja jouluna ja olin tyytyväinen ja sitten isä sanoo, että tänä vuonna oli tällaiset köyhän joulun lahjat. Tuli vähän paha mieli ja tuntui omituiselta, vaikka lahjoista tykkäsin silti yhtä paljon. Tunnelma lahjan saamisessa on kiva. Tosi harva lapsi on oikeasti pettynyt lahjoihinsa.

 

[himpsis]

Olen kyllä ihan samaa mieltä!

Meillä aina anoppi jotain tuodessaan toteaa että "en minä nyt tiiä onko nää kummosia, että kelpaako nää" (ja tarkottaa siis minua, kelpaako minulle).
Lapset sitten kummastelevat, että "vau kun hienoja, miksei nää äiti kelpaa"?

IKINÄ, en ikinä, ole antanut ymmärtää että joku anopin tuoma ei kelpaisi! AINA olen kiittänyt ja kehunut, kun ne vielä aina on hyviä, järkeviä ja toimivia juttuja mitä hän tuo. Toki en ikinä näyttäisi mistään lahjaksi saamastani, etten siitä pidä, vaikka jostain syystä asia niin olisikin.
En tajua mistä anoppi on keksinyt, ettei mulle muka kelpaisi :O

 

[no niinpä]

Ei se lapsi tavaroiden arvosta tiiä. Kerran ruokaostoksilla yksi lapsista oli mukana ja kysyi, voidaanko ostaa joku lelu. Mentiin leluhyllyille ja hän olisi halunnut 89 euroa maksavan autoradan, kun sen näki. Minä kysyin: "vai haluatko mieluummin tämän" ja näytin 3 euron helikopteria. Hän totesi (onneksi) sen olevan hieno. Siispä ei tarvinnut alkaa selittää sen toisen lahjan olevan nyt liian kallis, eikä tarvinnu taistella että et saa, vaan hän jopa itse luulee valinneensa sen mitä sai

 

[samaa mieltä, mutta ...]

AP:n kanssa samaa mieltä että lahjantuoja ei saisi mitätöidä lahjaa.
Toisaalta itse voi äitinä vaikka vielä puffata ja glorifioida lahjaa lisää ...

Edellisen kirjoitajan kanssa olen osin eri linjoilla - joo lapsi saa valita , mutta itse ajattelena mun 4v:lle olevan opettavasita että kerron mikä on hinta/rahan arvo.
Jos jonkun hinnalla saa vikkaa 10 Bratz nukkea tai muu suhdeluku...
Valinta kun monesti on nimenomaan käytännön elämässäkin tuollainen - tällä rahalla saisin yhden kivan ja sikakalliin leulu TAI vaikka kivan käynnin lastentapahtumassa, leffan ja vaikkapa pikku palapelin ... Mikä nyt milloinkin on opettavaista ...