Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Olen ollut viimeiset puoli vuotta taustalla toisen IVF:n epäonnistuttua loppukeväästä. Nyt uskaltaudun kertomaan oman tarinani, sillä olen koko 1,5 vuotta kestäneen lapsettomuusmatkani aikana saanut täältä niin paljon tietoa ja tukea. Toivottavasti jotain tämä tarina auttaa eteenpän :heart:
Sain siis reilu vuosi sitten tietää, että AMH-arvoni on 0,5 ja fsh oli normaalin rajoissa. Ikää minulla oli 37. Lääkäri suositteli tuolloin heti IVF:ää, sillä aikaa ei ollut hukattavana. Alkuvuodesta ja kevään aikana tehtiin 2 IVF:ää, joista molemmilla kerroilla saatiin muutama solu ja kummallakin kerralla vain yksi siirtokelpoinen. Molemmista tuloksena nega. Toisen hoidon jälkeen menin henkisesti aika huonoon kuntoon, laihduin ja olin todella stressaantunut. Nyt jälkeen päin ajateltuna olin masentunut. Lääkäri (olemme olleet hoidossa yksityisellä Helsingissä) kirjoitti minulle kesäksi DHEA:ta ja käski lihoa muutaman kilon.
Ajattelin, että jotain muutakin oli pakko tehdä. Koska minulla oli tunne, että kroppani ei todellakaan toimi normaalisti ja tuntui, etten liho vaikka syön, menin tutkimuksiin Antioksidanttiklinikalle. Siellä kartoitettiin koko keho, hormonitasapaino, kortisolitasot ja kymmeniä muita juttuja. Tulosten mukaan minulla oli kehossa pitkittynyt, jopa vuosia kestänyt stressireaktio, joka blokkasi hormonitoimintaa ja kaikkea muutakin (en näitä osaa ihan tarkkaan selittää, tein vain mitä lääkäri käski
). Sain pitkän listan erilaisia vitamiiineja ja lisäravinteita ja lisäksi söin Gelee Royale ja ubikinonia ja siis sitä DHEA:ta. Aloitin tauon jälkeen myös joogan ja meditoin/opettelin rauhoittumaan. Kävin lisäksi akupunktiossa aivan ihanalla naisella, joka on kuulemma saanut monet raskautumaan. Henkisesti tärkeintä oli se, että päästin irti itsesyytöksistä ja ajatuksesta, että minun oli pakko saada lapsi.
Muutaman kuukauden jälkeen syksyllä vaaka näytti vihdoin pasta/nutella/kerman juonti -kuurin jälkeen niin paljon, että lääkäri ehdotti kolmatta hoitoa. Tälläkin kertaa etenimme lyhyen kaavan mukaan, pistoksina Menopur. Piikitin hieman pidempään kuin aiemmilla kerroilla, sillä rakkulat eivät kasvaneet niin nopeasti kuin aiemmin. Punktiossa saatiin muistaakseni 4 solua, jotka kaikki hedelmöittyivät. Kuitenkin vain yksi jaksoi siirtoon, joka tehtiin neljäntenä päivänä. Tällä kertaa solu oli jakautunut paremmin kuin aiemmilla kerroilla (en tosin enää muista miten!) ja se oli positiivinen merkki. Kävin ennen siirtoa vielä akupunktiossa.
Siirto oli torstaina ja viikonloppuna minulle tuli hieman krapulainen olo. Sunnuntaina testasin ovulaatiotestillä "plussan". Odottelin muutaman päivän ja tein uuden oikean raskaustestin: haalea plussa. Tulos vahvistettiin testipäivänä klinikalla. Nyt on ensimmäinen kolmannes jo pian ohi ja ultrassa nähty vilkuttelua!
Kun kävin ensimmäisessä ultrassa klinikallamme, lääkäri kertoi, että hän oli varautunut kohdallani siihen, että joutuisimme turvautumaan lahjasoluihin. Lähtötilanne kun ei kuulemma ollut lainkaan hyvä. Hän uskoi, että DHEA:lla ja painon lisäyksellä oli minun tapauksessani eniten merkitystä, en sitten tiedä. Minä uskon myös akupunktioon ja siihen, että sain kroppani tasapainon takaisin.
Toivon, että tämä tarina rohkaisee niitä, jotka AMH-tuomion kuultuaan etsivät epätoivoisena netistä onnistumistarinoita, kuten minä tein. Toivon myös sydämestäni, että kaikki te, jotka taistelette aikaa vastaan onnistutte :heart: Vaikka oma matkani oli lopulta lyhyt monien vuosien piinaan verrattuna, viime vuosi muutti elämässäni kaiken. Kiitos myös kaikista tarinoista ja tuesta, joita täältä olen saanut.
Siirryn nyt takavasemalle odottamaan ja jännittämään, että lopulta kaikki menee hyvin.
Onnekasta vuotta 2015 ja paljon plussia!