Voi itku Hannele, muistan kun kirjoitit tänne.
Mä en tiedä mitään sanoja joilla auttaa. Kerron vaan sen että täällä langan päässä on toinenkin joka meinaa syöksyä alas rotkoon. Tänäänkin ollut taas sellainen päivä että en tajua miten tästä voi selvitä hengissä. Sattuu niin vitusti sisälle, ahdistaa, puristaa, kouristaa. Mikään ruoka ei ole pysynyt sisällä ja vähän väliä purskahdan hillittömään itkuun. Tekisi mieli huutaa kauhkot pihalle, repiä sydän irti...mitä ikinä, kun tää paha olo vaan katoais jotenkin.
Ootko Hannele kauan syönnyt lääkkeitä`? Niillä kun tuppaa olemaan niin tajuttoman pitkä se aika jolloin ne alkaa vasta paremmin auttaa? Oletko saannut rauhoittavia tälläisiin epätoivon hetkiin? Mulla on itsellä menossa lääkeen vaihto ja toivon kyynärpäät ristissä että nää on siitä johtuvia epätoivon tunteita. Surutta siis koitan jaksaa rauhoittavan voimalla, vaikka tiedän että ne voi myös koukutta. Mutta h**tti pakkohan meidän on täältä nousta, eikö niin? Ei tää loppuelämää jatku, nyt ollaan vaan tosi kipeitä!