Alan olla lopussa

Alan olla todella kyllästynyt meidän suhteeseen..Meillä on 2 vuoden ikäinen lapsi ja olemme molemmat työelämässä. Jos en ole laittanut miehelle ruokaa kun hän tulee töistä kotiin niin alkaa sellainen valitus että...Sen jälkeen hän menee sohvalle huilaamaan ja on siinä tunnin tai kaksi, sitten lähtee jonnekkin..kaverille tai harrastelemaan jotakin. Tulee kotiin vasta silloin kun lapsi on nukkumassa ja minäkin kohta puolin menossa nukkumaan. Tätä on jatkunut jo liian kauan ja joka ilta. Haluaisin että mieskin auttaisi täällä kotona! Etenkin nyt kun molemmat olemme työelämässä. Olen yrittänyt asiasta sanoa mutta eipä tunnu miestä liikuttavan. Olen myös sanonut että ihmettelen miksi hän ei halua ollenkaan olla lapsemme kanssa!? Eipä ole muutosta näkynyt..

Mulla on työ josta stressaan todella paljon jaa siihen vielä kodin ja lapsen hoito niin...alan olla jo aika lopussa!!!!
Kaipaan todellakin muutosta elämään. Olen yrittänyt miehelle erostakin puhua mutta hän ei ota minua tosissaan ja ihmettelee että mikä minulla nyt on..

Mitä tässä nyt enää tehdä kun mikään ei tunnu auttavan???
Lähteä vain lapsen kanssa menemään vai??
Minä kun haluaisin ehjän perheen mutta en tunnu enää tietävän mitä mies haluaa..

 

nosta kissa pöydälle ja pakota miehesi kuuntelemaan sua!!!!
puhukaa hyvänen aika tilanne selväksi.sano ettet kertakaikkiaan hyväksy hänen tyyliään kuluttaa vapaa-aikaa muualla kun kotona.tai siis saahan sitä välillä käydä mutta ei jatkuvasti

 

Lisäten vielä että nyt sitten sitä äsken avauduin..Ja tosiaan ääntä nostaen koska mies ei välittänyt kuunnella. Hoki vain koko ajan että "lakkaa nyt" tai "mitä sä riehut". Mukavaa.
Annoin tulla ulos kaiken mikä mieltäni painaa..ja tuli kysymyksiä. Tuloksetta!!! Mies vain hymyily ärsyttävästi ja kommentoi että "mikä vaivaa". Sen verran sain vastauksia ettei häntä kuulemma kiinnosta olla neljän seinän sisällä..että on töissä tarpeeksi. Tuo olikin mukava kuulla. Kysyin etteikö häntä kiinnosta olla perheen kanssa. Kotona ei kuulemma voi tehdä mitään. Olipa todella mukavaa puhetta. Täällä vollotan vedet silmissä ja kirjoitan..mä en jaksa enää!! Ja äskenkin vika oli mussa kun tarvii tollasia alkaa puhumaan..kuulemma!!
Sanoinkin miehelle että miten voi olla niin julma ettei saa aikaa kulumaan lapsensa kanssa??? Ei vastannut mitään..

Miten saan hänet ymmärtämään miten paljon hän meitä satuttaa?? Vai eikö hän tosiaan välitä enää.. :'(

 

Tuttu tunne.... Varasin meille ajan perheasiainneuvottelukeskuksesta. Mies sanoi että hän ei sinne tule. Mutta tuli sitten kuitenkin (sain tietää hänen tulevan vain puoli tuntia ennen varattua aikaa). En vaatinut enkä pakottanut. Sanoin vain miten ajattelin. Kerroin että olin väsynyt tilanteeseemme ja että tarvitsemme apua kun keskustelu ei kahden kesken sujunut, eikä oikein mikään muukaan. Jo ero ajatus kävi mielessäni. Sanoin että hän saa päättää itse tuleeko vai ei, mutta sanoin myös että kumman hän sitten valitseekin, niin se ohjaa myös yhteisen elämämme suuntaa. Tästä on pari kuukautta aikaa, mielestäni käynnistä oli apua, suosittelen. Varaa aika ja mene yksin jos mies ei mukaan lähde. Ei siellä ihmeitä tapahdu, mutta jotain apua voi löytyä kuitenkin. :hug:

 

Voimia paljon.
Nyt aikaa parisuhdeneuvojalle tai sitten puhe erosta.
Älä oman jaksamisen uhalla jatka parisuhdetta, joka on niin "vanhanaikainen". Tasa-arvoa, ei oikeasti omaa terveyttä pidä tuollatavalla riskeerata. Miehesi ei nyt ymmärrä realiteetteja, eikä arvosta sinua. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa.
:hug:

 

Tee lakko. Hoida lapsi, mutta älä nyt tuommoista miestä passaa. Eiköhän se asetu, kun puhtaat vaatteet loppuvat ja nälkä kurnii vatsassa. Ja kun alkaa huuto ja valitus, niin kysy, mikä vaivaa ja hymyile ärsyttävästi...

 

Täällä ihan sama tilanne! Kun aloin puhua tilanteesta, että nyt en kertakaikkiaan enään jaksa, kun pv menee koulussa ja illat pojan ja koirien kanssa, siivoa, tee ruokaa,pese pyykkiä, käy ulkona, että PITÄISI olla aikaa myös siihen kouluun. Kyllä taas tuli niin hyvää puolustusta, että. Kun mä vaan aina valitan ja kaikki pitäis tehdä niinku mä sanon..Itte käy iltaisin duunissa ja on koko pv kotona, niin voisi silloin vaikka tiskata, tai jotai muuta, mutta ku EI vaan tule mieleen!! Ja toi ruoan laitto, onko jossain kirjoitettu, että minä olen se joka tekee kaikki.. ruoka oltava valmis ku äijä lähtee duuniin tai ku tulee duunista, miksi mulle ei ole ruoka valmiina ku tulen koulusta?? mulla on tiskivuori ja likapyykit odottamassa.. Ei ole helppoa naisen elämä.. ainakaan tässä parisuhteessa!! Aikaisemmin olin yksin pojan kanssa, niin oli niin ihanaa olla yksin.En siis sitäkään pelkää. Valmis olen kyllä ihan mihin vaan, tätä ei kauaa jaksa. :ashamed: :ashamed:

 

\

Tee lakko. Hoida lapsi, mutta älä nyt tuommoista miestä passaa. Eiköhän se asetu, kun puhtaat vaatteet loppuvat ja nälkä kurnii vatsassa. Ja kun alkaa huuto ja valitus, niin kysy, mikä vaivaa ja hymyile ärsyttävästi...

jep jep! tätä kannatan! :kieh:
siitä saattaa sit syntyy keskusteluakin =)

 

\

\

Tee lakko. Hoida lapsi, mutta älä nyt tuommoista miestä passaa. Eiköhän se asetu, kun puhtaat vaatteet loppuvat ja nälkä kurnii vatsassa. Ja kun alkaa huuto ja valitus, niin kysy, mikä vaivaa ja hymyile ärsyttävästi...

jep jep! tätä kannatan! :kieh:
siitä saattaa sit syntyy keskusteluakin =)

Kannatan tätä lähestymistapaa jospa mieskin suostuis puhumaan kun täyshoitola ei enää pelaa.Pientä painostusta.

 

:hug:

 

Voi, luoja sentään...
Sinun miehesi täytyy ottaa vastuu sinusta ja lapsestaan...
Vaikea tilanne, kun en ole tuota koskaan kokenut.

Onkos sulla mahdollisuus puhua ensin asiasta, ystäväsi kanssa, toivon mukaan sulla on ystävä?
Jos ei, niin mene puhumaan ammatti-ihmiselle, toi ei voi jatkua noin.
Palat kohta itse loppuun-

Voimia, sinulle
T. Maukunen :hug:

 

\

Lisäten vielä että nyt sitten sitä äsken avauduin..Ja tosiaan ääntä nostaen koska mies ei välittänyt kuunnella. Hoki vain koko ajan että "lakkaa nyt" tai "mitä sä riehut". Mukavaa.
Annoin tulla ulos kaiken mikä mieltäni painaa..ja tuli kysymyksiä. Tuloksetta!!! Mies vain hymyily ärsyttävästi ja kommentoi että "mikä vaivaa". Sen verran sain vastauksia ettei häntä kuulemma kiinnosta olla neljän seinän sisällä..että on töissä tarpeeksi. Tuo olikin mukava kuulla. Kysyin etteikö häntä kiinnosta olla perheen kanssa. Kotona ei kuulemma voi tehdä mitään. Olipa todella mukavaa puhetta. Täällä vollotan vedet silmissä ja kirjoitan..mä en jaksa enää!! Ja äskenkin vika oli mussa kun tarvii tollasia alkaa puhumaan..kuulemma!!
Sanoinkin miehelle että miten voi olla niin julma ettei saa aikaa kulumaan lapsensa kanssa??? Ei vastannut mitään..

Miten saan hänet ymmärtämään miten paljon hän meitä satuttaa?? Vai eikö hän tosiaan välitä enää.. :'(

OTAT eron!!! Eipä tuossa muutakaan voi ja sie tiiät sen itsekki!! JOS ei toinen tuosta tokene niin jumankauta hittoon!!! NYT mietit itseäs ja lasta JOS EI ÄIJJÄÄ KIINNOSTA niin sitten ei kiinnosta, anna olla! Maailmassa on ihania miehiä, kyllä sieltä joku siullekkin löytyy!!

Sie sanot vaikka jos ukko älähtää kun eroa ehdotat, että tilaisuutes sait ja asiat puhuin, oma on vikasi kun et kuunnellut etkä tajunnut!
ÄRSYTTÄÄ siu puolesta!!!!

 

\

\

\

Tee lakko. Hoida lapsi, mutta älä nyt tuommoista miestä passaa. Eiköhän se asetu, kun puhtaat vaatteet loppuvat ja nälkä kurnii vatsassa. Ja kun alkaa huuto ja valitus, niin kysy, mikä vaivaa ja hymyile ärsyttävästi...

jep jep! tätä kannatan! :kieh:
siitä saattaa sit syntyy keskusteluakin =)

Kannatan tätä lähestymistapaa jospa mieskin suostuis puhumaan kun täyshoitola ei enää pelaa.Pientä painostusta.

Toimiiko sitte semmonenkaan kun on noin ylimielinen saattaa pahasti käydä sille joka kokeilee!!!!

EN SUOSITTELE!!!!

 

ylimieliset miehet ei tajua loukkaantua vaan antavat kaksinkertasesti takasi USKOKAA POIS..kokemusta on :'( :'(

 

\

Toimiiko sitte semmonenkaan kun on noin ylimielinen saattaa pahasti käydä sille joka kokeilee!!!!

EN SUOSITTELE!!!!

Olen miettinyt samaa... kun tilanteen on päästänyt noin pahaksi, niin se voi olla hankalampi korjattava, mitä sitä oikein voi käsittää. Yhtä kaikki, ennen kuin sitä on kokonaan lopussa, niin jotain on tehtävä. Palvelutason lasku on ihan oman jaksamisen takia tehtävä ensimmäiseksi.

Aika paljon on kai kiinni siitäkin, kuinka riippuvainen on miehen tuloista.

 

onko sinulla mahdollisuutta saada ihan käytännön apua sukulaisiltasi tai ystäviltäsi kodinhoidossa ja lapsenhoidossa, jotta itsekin saat välillä levätä.
jos vaan mahdollista kannattaa satsata myös maksulliseen apuun siivouksessa, silityksessä jne. kai se mieskin alkaa ihmettelemään tarvitaanko huushollin hoitamiseen todella kaksi aikuista. :hug: