T
"tuntematon"
Vieras
Olen ollut tällä viikolla alakuloinen, joten ehkä ajatusten jakaminen vaikka täällä voisi auttaa. Alakulon taustalla on kaksi tuntemaani melko tuoretta äitiä jotka ovat tulleet vanhemmiksi hyvin erilaisissa olosuhteissa. Toinen on pienen lapsensa kanssa yksin koska mies jätti kuultuaan raskaudesta ja lisäksi hän on hankalassa taloudellisessa tilanteessa. Myös sosiaalinen turvaverkosto on miltei olematon joten hänellä ei ole montaa ihmistä joiden puoleen voisi tarvittaessa kääntyä. Olenkin yrittänyt autella parhaani mukaan. Lisäksi lapsi on melko haastava huonon nukkumisen ym. vuoksi. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta, tämä tuttavani jaksaa yrittää olla positiivisella ja myönteisellä mielellä ja esimerkiksi kiittää aina tosi kauniisti, jos olen auttanut edes jossain ihan pienessä asiassa.
Toinen tuttuni puolestaan on melko päivastaisessa tilanteessa. Kauan odotettu esikoinen on syntynyt ideaaliin tilanteeseen siinä mielessä että sekä mies että hänen sukunsa ja tuon äidin oma perhe ovat hyvin aktiivisesti mukana kaikessa ja hänellä on uskomaton määrä apua ja tukea sekä hyvin turvattu taloudellinen tilanne. Tästä huolimatta juuri tämä äiti on se joka on harmitellut useaan otteeseen äitiyden raskautta eikä tunnu olevan tyytyväinen. Hän tuntuu myös ottavan itsestään selvänä sen että apua on aina tarvittaessa tarjolla ja suuttui kun siskonsa ei ex tempore ottanutkaan vauvaa hoitoon jotta hän olisi päässyt kampaajalle. Oli kuulema rankkaa kun piti odottaa iltaan asti että mies tuli töistä.
En missään nimessä tarkoita panetella kyseistä muuten oikein mukavaa ihmistä tai saattaa häntä huonoon valoon. Olisi vain ihanaa jos osaisimme oikeasti iloita siitä hyvästä mitä meillä on.
Toinen tuttuni puolestaan on melko päivastaisessa tilanteessa. Kauan odotettu esikoinen on syntynyt ideaaliin tilanteeseen siinä mielessä että sekä mies että hänen sukunsa ja tuon äidin oma perhe ovat hyvin aktiivisesti mukana kaikessa ja hänellä on uskomaton määrä apua ja tukea sekä hyvin turvattu taloudellinen tilanne. Tästä huolimatta juuri tämä äiti on se joka on harmitellut useaan otteeseen äitiyden raskautta eikä tunnu olevan tyytyväinen. Hän tuntuu myös ottavan itsestään selvänä sen että apua on aina tarvittaessa tarjolla ja suuttui kun siskonsa ei ex tempore ottanutkaan vauvaa hoitoon jotta hän olisi päässyt kampaajalle. Oli kuulema rankkaa kun piti odottaa iltaan asti että mies tuli töistä.
En missään nimessä tarkoita panetella kyseistä muuten oikein mukavaa ihmistä tai saattaa häntä huonoon valoon. Olisi vain ihanaa jos osaisimme oikeasti iloita siitä hyvästä mitä meillä on.
