alakulo/masennus

[äippä]

Hei,
onko muilla äideillä ollut havaittavissa välillä alakuloa ja masennusta. Itselläni oli viime syksynä pari kuukautta sellaista alakuloa ja nyt se on tullu uudelleen. Ilmenee sellaisena, että huolehdin asioita kovasti ja iltaisin on sitten, ku itse menen nukkumaan tullut itku. Kävin lääkärissä asian vuoksi ja jutustelu lääkärin kanssa kyllä tuntui vähän helpottavan. Lääkäri suositteli, että söisin jonkin aikaa mielialalääkkeitä, onko muilla kokemusta niistä, koska itse vieroksun lääkkeiden syöntiä, mutta kuitenkin ajattelin, että kyllähän niistä voisi olla apua?? Lääke, mitä sain on citalopram-ratiopharm?? Onko kokemusta kyseisestä lääkkeestä?

 

[kuulostaa tutulle]

hei!
et kirjoita tarkemmin tilanteesta (esim.minkä ikäinen lapsi) mutta tutulle kuulostaa. Itse olen ollut 3 v kotona (2 lasta) ja mielialat ovat vaihdelleet kovastikin, masennusta ja alakuloakin on ollut. Etenkin tämä syksy on rankkaa aikaa... Hyvä, että olet tiedostanut ongelman ja hakenut apua. Oletko miettinyt mikä on syy alakuloon, onko jotain erityistä sattunut?
Tälläkin palstalla on ollut jokin aika sitten ketjua mm.kuolemanpelosta. Erilaiset pelot ja huolehtimiset tuntuvat olevan kait aika yleisiä meillä äideillä lasten synnytyä. Lääkkeisiin en ota kantaa, se täytyy jokaisen itse harkita oman lääkärin kanssa. Itse ehkä yrittäisin ensin muita konsteja, mutta nämä ovat asioita joita täytyy itse harkita esim.miehesi kanssa mikä on tilanteesi.
Mitä konsteja sitten on masennuksen/alakulon hoitoon? Itse näkisin että säännöllinen ulkoilu (mielellään pari kertaa päivässä), syöminen ja nukkuminen on kaiken a ja o. Univelka täytyisi ainakin yrittää pitää jotenkin kasassa. Hyvien ystävien tapailu ja keskustelut, omaa aikaa ja jotain mielekästä tekemistä säännöllisesti viikossa sekä yhteistä aikaa perheen kanssa (jotain mukavaa tekemistä esim.pikku retki, perheuinti tms). Ja yrittää olla huolehtimatta ja stressaamatta kaikesta "turhasta" ja nauttia ihan pienistäkin elämän iloista (hyvä ruoka, pienet hemmotteluhetket) sekä lapsista. Tiedän, että kaikkea näitä voi olla vaikea toteuttaa, mutta ainakin pikkuhiljaa jotain. Tässäpä jotain, mitä mieleeni tuli. Voimia, positiivisia ajatuksia ja halauksia! :hug:

 

[taustalla]

Tälläkin palstalla on ollut jokin aika sitten ketjua mm.kuolemanpelosta. Erilaiset pelot ja huolehtimiset tuntuvat olevan kait aika yleisiä meillä äideillä lasten synnytyä.


Kyllä vaan, sitä ihmettelee, miten ylipäätään lapset selviävät tässä maailmassa jossa mm. suojatiellä jää auton alle tämän tästä pikku koululaisia.

Itse näkisin että säännöllinen ulkoilu (mielellään pari kertaa päivässä), syöminen ja nukkuminen on kaiken a ja o. Univelka täytyisi ainakin yrittää pitää jotenkin kasassa. Hyvien ystävien tapailu ja keskustelut, omaa aikaa ja jotain mielekästä tekemistä säännöllisesti viikossa sekä yhteistä aikaa perheen kanssa

Jos olet kotona, onko esim. perhekerhoja? Käy muutamassa sellaisessa, ja esim. muskaria tms. Opit vähitellen tuntemaan uusia ihmisiä ja jakamaan esim. huolenaiheitasi. Ja mielekäs ja kiva tekeminen aina piristää.

Koeta saada myös OMAA aikaa, esim. liikuntaan (sali, aerobic, mistä nyt olet sitten joskus pitänyt), ostoksilla käymiseen, kampaajakäynneille jos varaa on. Eli omasta itsestä huolehtimiselle joka viikkoa aikaa ja ilman lapsia.

Kun itse voit hyvin jaksat paremmin nauttia lapsistasi.

Huolehtiminen ja masennus kyllä pukkaa päälle, kun tulevaisuus on tuntematon. Paljon on esim. työttömyyttä uja harva se päivä jollin tv ei kerro saneerauksista...

Koeta jaksaa. Lääkkeet voivat kohottaa mielialaa, mutta myös sitä "omaa" työtä tarvitaan. Eli pakota itsesi muiden pariin tms. jolloin et tehdi liiaksi ajatella masentavia asioita.

 

[kuulostaa tutulle]

ps. piti vielä tulla jatkamaan, että en ollenkaan tuomitse lääkkeiden käyttöä mutta kannatta harkita kuitenkin tarkasti käyttöä ja selvittää niiden sivuvaikutukset ja esim. mahd.riippuvuudesta. Itse käytin entisessä elämässä erotessani pitkästä avoliitosta (nykyään onnellisesti naimisissa) noin 4kk masennuslääkettä. En tykännyt ollenkaan ajatuksesta, mutta auttoi nukkumaan yöt ja tasaantumaan tilanteen (ailahtelevan mielialan ja levottoman, pahan olon). Mutta olin itse silloin tosi masentunut (en pystynyt syömään ja nukkumaan). Tiesin, että ero ihan väärästä miehestä oli oikein, mutta itse pitkä prosessi vei totaalisesti voimani. Mutta tällainen kommentti, ei ihan vastaus kysymykseesi mutta toki lääkkeiden käytöstä voi joissain tilanteessa olla apuakin.

 

[tuulituisku]

\

Hei,
onko muilla äideillä ollut havaittavissa välillä alakuloa ja masennusta. Itselläni oli viime syksynä pari kuukautta sellaista alakuloa ja nyt se on tullu uudelleen. Ilmenee sellaisena, että huolehdin asioita kovasti ja iltaisin on sitten, ku itse menen nukkumaan tullut itku. Kävin lääkärissä asian vuoksi ja jutustelu lääkärin kanssa kyllä tuntui vähän helpottavan. Lääkäri suositteli, että söisin jonkin aikaa mielialalääkkeitä, onko muilla kokemusta niistä, koska itse vieroksun lääkkeiden syöntiä, mutta kuitenkin ajattelin, että kyllähän niistä voisi olla apua?? Lääke, mitä sain on citalopram-ratiopharm?? Onko kokemusta kyseisestä lääkkeestä?

Lääke on tuttu työpaikaltani, yleinen lääke vanhoilla ihmisillä. Jotkuu kutsuvat sitä "onnellisuuspilleriksikin".Lääkärit sairaalassa määräävät alakuloisuuteen ja masennukseen. Kaikille ei tehoa, mutta varmasti monellekin on hyötyä. Vastakkaisia vaikutuksiakin voi olla. Aloitusannostuksena sulla varmaan 10mg?
Itsekin olen ajoittain alakuloinen, väsyttää ja se kuuluu minusta normaaliin elämään. Kun ei väsymys saa otetta. Itse piristyn tapaamalla yksin ystäviäni esm.kahvittelun merkeissä tai käymässä iltalenkillä lasten käytyä nukkumaan. Ystäväni käy säännöllisesti juttelemassa psykologin luona, neuvolasta sai lähetteen. Hän kokee juttelun hyvänä, ei tarvitse rasittaa liikaa lähipiiriä ja tietää, milloin on seuraava juttelutuokio.
Henkilökohtaisesti olen lääkekielteinen, mutta mielestäni jos vaan tuntuu, että lääke helpottaa niin voihan sitä kokeillakin.
Pitäisikö sinun ensin yrittää "poppakonsteja" siis tavata ystäviä yksin ja yrittää jättää kotityöt vähemmälle?

:hug: