D
DI 31
Vieras
Hyviä pointteja, hyvä ketju! Itse olen kummastellut sitä sanotaan nyt uraäiti-sanan sijasta vaikka työstään pitävien äitien syyllistämistä. Totta on kuitenkin se, että ihan sama aika siellä työpaikalla ollaan kuin monissa muissakin ammateissa! Kuten moni on todennut, monet ymmärtävät sen, että työ on kuitenkin vain työtä ja se lapsi on tärkein.
Ajat ovat vain muuttuneet sen verran, että perheissä voidaan tosiaan miettiä sitä, kumpi vanhemmista jää kotiin. Meilläkin mies jäi esikoisen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi minun vuoden kotonaolon jälkeen.
Olisi hölmöä heittää kuuden vuoden tms koulutus romukoppaan lapsen vuoksi. Ja koska se työkin On kiinnostavaa ja pitää mielen vireänä. Mulle ei ainakaan sovi kotonaolo kovin pitkään. Vaikka miten kävisin "mammakerhoissa" yms, niin ei se ole sama. Olen paremmalla päällä kun minulla on omiakin juttuja, vaikka kaiken vapaa-ajan pyrinkin sitten viettämään lapsen kanssa.
Sen verran erottaudun täällä muutamista, että minä en tehnyt _mitään_ työhöni liittyvää äitiyslomani aikana. En olisi jaksanut ja toisaalta se oli tietoinen päätöskin. Annoin itselleni luvan lepuuttaa päätä. Juuri ennen äitiyslomalle jäämistä kyllä oli hirveä vauhti päällä töissä, oli kaikkea kiinnostavaa suunnitteilla ja pelottikin, mitä kotonaolo tulee olemaan. Mutta hyvin se sitten meni. Vuoden olin kotona ja se oli hienoa aikaa, vaikka en sitä pidempään olisi halunnut jatkaa.
Meillä on jo yksi lapsi, mutta toinen on tilauksessa. Toivottavasti olen jo raskaana tälläkin hetkellä, ainakin on ollut oireita vaikken testiä ole vielä tehnyt ;-)
PS. Vaihdetaanko otsikko "työstään pitäviksi äideiksi"..? heh..
Ajat ovat vain muuttuneet sen verran, että perheissä voidaan tosiaan miettiä sitä, kumpi vanhemmista jää kotiin. Meilläkin mies jäi esikoisen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi minun vuoden kotonaolon jälkeen.
Olisi hölmöä heittää kuuden vuoden tms koulutus romukoppaan lapsen vuoksi. Ja koska se työkin On kiinnostavaa ja pitää mielen vireänä. Mulle ei ainakaan sovi kotonaolo kovin pitkään. Vaikka miten kävisin "mammakerhoissa" yms, niin ei se ole sama. Olen paremmalla päällä kun minulla on omiakin juttuja, vaikka kaiken vapaa-ajan pyrinkin sitten viettämään lapsen kanssa.
Sen verran erottaudun täällä muutamista, että minä en tehnyt _mitään_ työhöni liittyvää äitiyslomani aikana. En olisi jaksanut ja toisaalta se oli tietoinen päätöskin. Annoin itselleni luvan lepuuttaa päätä. Juuri ennen äitiyslomalle jäämistä kyllä oli hirveä vauhti päällä töissä, oli kaikkea kiinnostavaa suunnitteilla ja pelottikin, mitä kotonaolo tulee olemaan. Mutta hyvin se sitten meni. Vuoden olin kotona ja se oli hienoa aikaa, vaikka en sitä pidempään olisi halunnut jatkaa.
Meillä on jo yksi lapsi, mutta toinen on tilauksessa. Toivottavasti olen jo raskaana tälläkin hetkellä, ainakin on ollut oireita vaikken testiä ole vielä tehnyt ;-)
PS. Vaihdetaanko otsikko "työstään pitäviksi äideiksi"..? heh..