Akateemiset äidit! Mien jaksatte työtä ja arkea?

Nyt on taas pari kuukautta ollut töissä todella haasteellista, ja samaan aikaan esikoisen koulu alkoi ja pienempi on päiväkodissä. Tuntuu, etten jaksa arkea, kaupassa käyntiä, ylitöitä, aamuheräämisiä, vanhempainiltoja, stressiä, työpaikan tulipaloja. En pysty keskittymään vaativampiin työjuttuihin, en jaksa edes nauttia ruuanlaitosta viikonlopulla. Voimat on vaan niin loppu

 

onneksi meidän perheessä on kaksi vastuullista aikuista ja näin onnistumme, yhdessä =) arki sujuu ja lepoa saamme sopivassa suhteessa työn vastuullisuuteen!

 

meinaatko ettei muilla, ku akateemisesti koulutetuilla olisi raskasta kotona ja töissä *hakkaa päätä seinään*

 

No eiköhän "duunari"äideilläkin voi olla ihan samanlaista?

Vai meinaatko että VAIN akateemiset tekevät "oikeaa" uuvuttavaa työtä?

 

Hyvin. Palkkaamalla apua kotiin.

 

Akateemisille äideille on töiden ja arjen yhditäminen rankkaa, mutta duunariäideille ei?

noooh..

 

En ole akateeminen, mutta tuttua mulle tuo rumba vuosien takaa. Minusta tehtävät asiat pitää vaan priorisoida. Tärkeät asiat tehdään ja vähemmän tärkeät jätetään tekemättä. Viikkosiivoojan voi palkata. Kaupassa käyntejä voi keskittää tai - riippuen missä asuu - tilata suoraan kotiin toimitettuna. Mä käytin jälkimmäistä aikoinaan, kun jouduin usein jäämään ylitöihin eikä iltaisin jaksanut enää kauppaan mennä. Torstaisin tein tilauksen ja toimittivat perjantaina suoraan keittiön pöydälle.

 

No voin tähän samaan väliin kertoa, että itse teen 16h työ+koulupäiviä ja mies opiskelee suurimman osan viikolla toisella paikkakunnalla + ravaa ulkomailla turnauksissa, mut kiitos, ihan hyvin meillä pärjätään! Kato organisaatiokykyä löytyy

 

Sitten karsitaan epäolennaisuudet pois. Suosittelen tutustumista eineksiin, ne eivät ole helvetin esiaste palstan väittämistä huolimatta.

 

[QUOTE="ähäkutti";24793079]No eiköhän "duunari"äideilläkin voi olla ihan samanlaista?

Vai meinaatko että VAIN akateemiset tekevät "oikeaa" uuvuttavaa työtä?[/QUOTE]

Seuraako duunareilla työt kotiin? Millaisessa työssä?

 

Itse voit noihin vaikuttaa, elät vain kerran, älä stressaa itseäsi hautaan. Järki käteen, jos kerran ole vielä akateemisesti koulutettu!

Kaupassa käynti > eikö mies voi hoitaa välillä?
Ylityöt > puhu töissä, yritä saada työtaakkaa kevennettyä. Vetoa sitten vaikka siihen että olet oikeasti väsynyt.
Aamuheräämiset > liiku, syö vitamiineja, rentoudu ynm.
Jne.

Palkatkaa kotiapua, eivät ne niin kalliita ole jos muutaman kerran viikossa käy.

Tuollaiselle kannattaa tehdä jotain ennenkuin on liian myöhäistö ja joudut johonkin lepolomalle. Tämä oravanpyörä ei pysähdy jos itse ei paina välillä jarruja.

 

[QUOTE="vieras";24793065]Nyt on taas pari kuukautta ollut töissä todella haasteellista, ja samaan aikaan esikoisen koulu alkoi ja pienempi on päiväkodissä. Tuntuu, etten jaksa arkea, kaupassa käyntiä, ylitöitä, aamuheräämisiä, vanhempainiltoja, stressiä, työpaikan tulipaloja. En pysty keskittymään vaativampiin työjuttuihin, en jaksa edes nauttia ruuanlaitosta viikonlopulla. Voimat on vaan niin loppu [/QUOTE]

Teen lyhennettyä työviikkoa ja olen perjantait poikien kanssa kotona. Ei ole niin huono omatunto työnteosta ja siitä, että ajatukset on alkuviikon töissä. Torstaisin klo 16 alkaa elämä! Suosittelen!

 

Seuraako duunareilla työt kotiin? Millaisessa työssä?

No se on totta, että harvoin kotiin tulee kannettavan isoja paperinivaskoja tms.

Itse olin esimerkiksi viimeviikolla siivoamasas perheväkivallan tuloksia, mm. lapsen verta ja kudoksia irti seinistä. Kyllä se henkinen taakka seuraa

 

Samassa veneessä ollaan :/ Mies on onneksi ihanan osallistuva, mutta kyllähän se on aika surullista että tänäänkin tein 6 tunnin työpäivän ja valmistelin huomisen palaverin kun viikolla ei ole ehtinyt...

 

Anteeksi sanavalinta otsikossa. Lähinnä kaipaisin vertaistukea niiltä, joilla työ ei jätä kello neljä vaan kulkee mukana kotiin tietokoneen tai puhelimen muodossa. Vastuu ei häviä eli pahimmillaan asioita on ratkottava vaikka sitten vanhempainillassa. Ei toki joka päivä, mutta tarvittaessa. Esikoisen yritän hakea koulusta 15-16 välillä mikä tietysti on itseaiheutettua joustoa eli työt on sitten tehtävä sen jälkeen.

 

Ne on ne ruuhkavuodet. Odottelen tässä että ehkä parin vuoden päästä helpottaa
Se vaan on se molempien vanhempien täysimittainen osallistuminen, itselläni kun on iltamenoja ja työmatkoja työn puolesta ja joskus vaan on pakko tehtä töitä kotonakin.
Ei se vaan auta kun kestää, jossain vaiheessa helpottaa. Ei meillä eineksiä tuosta syystä syödä, ihan "oikeaa" ruokaa on tarjolla kaikille joka ilta.

 

Akateemisille äideille on töiden ja arjen yhditäminen rankkaa, mutta duunariäideille ei?

noooh..

Haettaisiinko aloituksella kuitenkin sitä, että uraa luova koulutettu nainen tekee keskimäärin aika paljon pidempää päivää kuin suorittavaa työtä tekevä? Ja vie töitä sen 8-12 tunnin päivänsä jälkeen vielä kotiinkin? Kantaen niistä raskasta henkistä taakkaa? Ollen töihinsä ihan eri tavalla sitoutunut esim. johtotehtävissä tai isoa vastuuta kantavana asiantuntijana kuin vähemmän vastuullisissa töissä esim. kaupan kassalla... Enkä todellakaan tarkoita väheksyä duunareita, päin vastoin. Ei pidä kuitenkaan uraa luoviakaan väheksyä. Töissä on eroja. Tosin akateemisuus ei ole uranluomisen ehdoton edellytys, tyypillinen piirre uraa luovalle kuitenkin.

 

[QUOTE="jura";24793182]Haettaisiinko aloituksella kuitenkin sitä, että uraa luova koulutettu nainen tekee keskimäärin aika paljon pidempää päivää kuin suorittavaa työtä tekevä? Ja vie töitä sen 8-12 tunnin päivänsä jälkeen vielä kotiinkin? Kantaen niistä raskasta henkistä taakkaa? Ollen töihinsä ihan eri tavalla sitoutunut esim. johtotehtävissä tai isoa vastuuta kantavana asiantuntijana kuin vähemmän vastuullisissa töissä esim. kaupan kassalla... Enkä todellakaan tarkoita väheksyä duunareita, päin vastoin. Ei pidä kuitenkaan uraa luoviakaan väheksyä. Töissä on eroja. Tosin akateemisuus ei ole uranluomisen ehdoton edellytys, tyypillinen piirre uraa luovalle kuitenkin.[/QUOTE]

Akateemisuuskin on ihan oma valinta....

 

Akateemisuuskin on ihan oma valinta....

Jep, niin on. Ja se kestää ja kantaa yleensä hiukkasen kauemmin kuin se aika, jolloin lapset ovat pieniä ja huolehdittavia.

 

Akateemisuuskin on ihan oma valinta....

Happamia ovat, sanoi kettu...

 

Akateemisuuskin on ihan oma valinta....

On toki, mutta eikö ne samanlaisen oman valinnan tehneet saisi tällä palstalla kysellä vinkkejä toisiltaan?

 

Kyllä siinä molemmat joutuu välillä ponnistelemaan mut mä pidän kyllä meidän arjesta. Välillä on kiireisempää ja välillä sit menee pitkään helpommin. Koita vaan saada helpotettua tiettyjä juttuja ja jätä ylimääräisiä juttuja pois. Mä teen tosi paljon etukäteen kaikkea, eli vaatteiden lajittelut ja reppujen pakkaamiset edellisenä päivänä, ruuat teen pariksi päiväksi etukäteen yms.
Voimia syksyyn!

 

En ole äiti mutta minusta akateemisena on helpompaa, kun saa vapaammin valita työaikansa ja paikkansa. Riippuu tosin työstä.

 

[QUOTE="jura";24793182]Haettaisiinko aloituksella kuitenkin sitä, että uraa luova koulutettu nainen tekee keskimäärin aika paljon pidempää päivää kuin suorittavaa työtä tekevä? Ja vie töitä sen 8-12 tunnin päivänsä jälkeen vielä kotiinkin? Kantaen niistä raskasta henkistä taakkaa? Ollen töihinsä ihan eri tavalla sitoutunut esim. johtotehtävissä tai isoa vastuuta kantavana asiantuntijana kuin vähemmän vastuullisissa töissä esim. kaupan kassalla... Enkä todellakaan tarkoita väheksyä duunareita, päin vastoin. Ei pidä kuitenkaan uraa luoviakaan väheksyä. Töissä on eroja. Tosin akateemisuus ei ole uranluomisen ehdoton edellytys, tyypillinen piirre uraa luovalle kuitenkin.[/QUOTE]

Mun mies on duunari, joka tekee 11-tuntista työpäivää ja työt jatkuu puheluiden muodossa vielä kotonakin. Ei siihen akateemisuutta tarvita.

Mutta ap:n pitää nyt ehkä vain priorisoida asiat. Jostain on karsittava, jos oikeasti ei jaksa.

 

Kyllä se pieruhuumori on parasta huumoria. Eikös? *prup*