Ajatusleikki: Jos sulle annettais nyt hoitoon jonkun tuntemattoman 4kk ikäinen vauva hoitoon päiväksi,

["hilppa"]

En pärjäisi. Ehkä, jos saa googlea käyttää.

Osaan kyllä vaipat vaihtaa, mutta ruokkimisesta en tiedä yhtään mitään. En osaa röyhtäyttää (miksi sitä sanotaan?) Enkä tiedä yhtään että paljonko tuon ikäinen syö tai juo, enkä osaisi lukea vauvan viestintää, en huutamisia tai ilmeitä.

Joten jos vauvalliset sekootte, niin toivokkaa etten minä ole ainoa aikuinen lähistöllä.

 

["vvieras"]

Mulle jätettiin hoitoon n. 6kk ikäinen (taisi olla kyllä 5kk alussa) ja olin vielä etukäteen ilmoituksessani kertonut ettei ole kokemusta vauvoista joten hoidan vain sen iän ohittaneita. Tuli silti soitto ja sanoivat ettei muuta tarvii kun pistää nukkumaan ja maitopullo käteen suunnilleen ja kerrottiin missä on lisää maitoa.

Vauva huusi minkä ehti kun vierasti ja vaistonomaisesti otin pienen syliin ja kävelin ympyrää olohuoneessa jotain puol tuntia kunnes vauva aina nukahti.(ei halunnut maitoa) Olin hyvin epävarma ja vauva kai aisti sen. Ei kyllä missään vaiheessa tullut tilannetta että koin etten selviä. Olisin varmasti selvinyt päivänkin. Aamulla vauva heräsi viideltä ja hymyili eikä enää vierastanut.

 

["Suvi"]

Tulipa tästä ketjusta mieleen eräs lapenvahtimiskeikkani parikymppisenä. Taisin olla vasta 19 ja tein satunnaisia keikkoja lastenhoidon parissa. Yksi äiti sitten etsi hoitajaa 3kk (!!) vanhalle vauvalleen. Kyse oli tosin vain muutamasta tunnista. Sovittiin, että tulen aamulla bussilla paikalle ja minut haetaan bussipysäkiltä, tälllöin tapasin vanhemmat ensimmäistä kertaa eli ihan tuntemattomia oltiin toisillemme. Sain vauvan kainaloon ja jotkut ohjeet ruokkimisesta. Olin kertonut, ettei minulla ollut aiempaa kokemusta noin pienistä. Vauvan isä lähti töihin ja äiti asioille ja minä jäin vauvan kanssa. No eihän siinä mitään, vauva oli ihana, hymyilevä ja hyväntuulinen poika ja kaikki meni erinomaisesti. Olen kuitenkin tuon jälkeen miettinyt, että miten ihmeessä joku USKALTAA tehdä noin? Jättää pikkuisen vauvansa tuntemattoman, vielä teinin hoiviin, jolla ei kokemusta vauvoista. Mitä jos olisinkin ollut huolimaton ja jotain olisi käynyt? Tai vauva olisi alkanut kovin itkemään ja olisin pelästynyt ja häipynyt paikalta (tosin eihän kukaan täysjärkinen näinkään tee).

Kokemus oli kaikin puolin hyvä eikä tuo poika edes itkenyt kertaakaan, katseli vain minua suurilla silmillään ja hymyili kauheasti Kuunneltiin musiikkia ja tanssahdeltiin (tykkäsi kuulemma kun musatv päällä). Ihmettelen vain vielä tänäkin päivänä vanhempien uskallusta, eihän sitä oikeasti tiedä, millaista sakkia nykyään on liikkeellä. Lapsia mulla ei ole vieläkään, mutta en ikimaailmassa jättäisi lastani tuntemattoman hoiviin, varsinkaan noin pienenä. En muista, mikä se äidin meno oli, kun ei ottanut pirpanaa mukaansa, mutta ehkä halusi vain jokusen tunnin itselleen?

Äidin tullessa kotiin, keitti hän kahvit ja lopulta saattoi minut takaisin bussipysäkille vaunujen kanssa. Tämän jälkeen ei ikinä enää nähty.

Vauvasta muistan vieläkin ne upeat, suuret silmät