Ajatuksissa 8

[Sella]

Jep, Neilikka mukaan vaan! Tänne kyllä mahtuu ja on mukavaa saada uusia "ajattelijoita".

Aivan ihanan kuuloset häät tulossa teille, Vilkku! Oih ja voih!

Onko sun puku muuten sellainen, että siihen mahtuu vauvamasu, jos semmonen sattuu morsiolla olemaan? Vai meneekö puvun hankinta uusiksi? Monethan vierastaa naimisiinmenoa raskaana, mutta itelleni olis aika sama. Onhan siinä hyvät puolensa, jos ei ole raskaana, mutta eihän omissa häissän kukaan nyt varmastikaan halua humalassa olla. Ainakaan ihan änkyräkännissä.

Muistatteko kuulleenne kohdun kannattimien repeämiskivuista? Mä muistan kun siitä oli tälläkin palstalla aikoinaa paljon puhetta ja ihmiset päätteli siitä olevansa raskaana. Semmin se on sitten jääny taka-alalle, eikä kukaan ole kuvaillut sellaisia oireeksi. Tuli vaan mieleen kun eilen nousin pikaisesti sohvalta ja alavatsaan sattui aivan vietävästi. Just sellanen repäisymäinen kipu. Hauskuutin itseäni sitten idealla, että olis kyseessä ollut tämä nimenomainen tapahtuma.

Jep ja silti olen aika munkki että en ole raskaana. Yritän ajatella niin, ettei menkat sitten masenna liikaa. Se on aivan kamala tunne, kun meinaa itku päästä kun näkee verta pöksyissä tai paperissa. Koskaan ei pitäisi olla liian odottavainen vaan antaa aina ajatusten pysyä rauhallisina ennen menkkoja. Niin ja itelläni on nyt taas rinnat kipeytymässä, mikä tapahtuu aina n. viikko ennenmenkkojen alkamista. Eli näin. Mutta mikäs mua estää haaveilemasta ja odottelemasta.

Aluksi mäkin pelkäsin, että joku tunnistaa mut täältä ja välttelin kirjoittamasta tiettyjä liian yksityiskohtaisia asioita, mut mitä enemmän täne kirjoittaa, niin sitä vähemmän sitä ajattelee. Ite ainakin epäilen kenenkään mun tutun pyörivän täällä tai ainakaan tässä ketjussa. Ja jos pyörii, niin oppiipa tuo ihminen mun ajatusmaailmastani sitten.

Oman poikaystävän kannalta en kyllä haluais että se lueskelis täällä. Se usein pyytää mua näyttämään, mitä mä teen ja kun en näytä niin sitä jää vaivaamaan. Jotenkin en vaan halua että se tietää, että todella innolla odottelen jokaisten menkkojen aikaan niiden poisjäämistä, kun asiasta ei niinkään ole puhuttu. Sille yritän aina esittä kovin rauhallista, kun menkat on myöhässä. Se kyllä siis tietää että vauvahaaveissa kirjoittelen, mutta mitä, niin sitä se ei tiedä. Kyllä se mut täältä löytäis jos se haluais etsiä. Luotan siihen että se kunnioittaa mun halua jutella tyttöjen juttuja ihan ilman sen valvomista.

Nyt pitää mennä laittamaan iltapalaa ennen Lostia.

 

[Minni]

Joo tervetuloa vaan munkin puolesta! Joo mä oon kans välillä miettiny että onko sitä taas tullu lörpöteltyä liikaa, kun eihän sitä ikinä tiedä mitä sekopäitä tuolla netissä on... Mut toisaalta mulle on tärkeetä saada "juteltua" näistä asioista jonkun kanssa, ja se on jotenkin helpompaa kun on toisia ihan samassa tilanteessa. Mulla ei oo vaan oikein varsinaisesti ketään kaveria samassa elämäntilanteessa -on niitä joil on jo vauvoja, ja niitä jotka on parisuhteessa mut ei halua vielä ja sit niitä sinkkuja. Mutta en tiedä ketään muuta lähipiirissä joka mankuis vauvaa ja mies jarruttelee. Musta tuntuu et jos en sais purettua tänne välillä niin mies joutuis varmaan aika koville Ei niin ettei me voitais puhua kaikista näistä jutuista, mutta niinkuin on todettu liiallinen jankutus voi tuntua painostukselta ja saada aikaan "väärän reaktion". Ja sitähän me ei haluta vaan halutaan et miekkonenkin innostuis puuhailuun.

Ja sit on niitä onnekkaita niinkun Vilkku jonka mies on jo mukana menossa Ihana kuulla miten sillon menee, tietää mikä itteä toivottavasti odottaa

Ja onhan jotkut nää jutut aika intiimejä, mutta varmaan loppujenlopuks aika normaaleja juttuja nuoren naisen elämässä. Et jos joku vanha luokkakaveri tunnistaiskin mut valittamassa gyniskäynneistä tms niin sou not

Mä en oo kuullu noista repiämiskivuista... mulla on ollu selittämätöntä kipua "siellä" jonkun aikaa, mutta menkat alko just tänään ja oon tehny kaks negatiivista testiäkin lähipäivinä, et taitaa olla jotain muuta... hmph... Mutta ainahan sitä toivoo kun tuntuu että tuolla alapäässä "tapahtuu" jotain

Hyvät yöt!

 

[Saana]

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07 (ehkä, tai sitten ei..)

Tervetuloa Neilikka!

Olen ajatellut, että tässä maassa on niin paljon lisääntymistoiveisia naisia, että se on aika tuuria jos joku tunnistaa. Ja vaikka joku tuttu tunnistaisikin niin mitä sitten? Kukaan ei kuitenkaan pysty näillä asioilla kiristämään tai ajamaan itsetuhon partaalle.. Enkä oikein usko, että juuri muut kuin vauvakuumeiset edes eksyy näille sivuille

Itsellänikään ei ole ystäviä, jotka olisivat samassa tilanteessa ja joille voisin puhua, siksi tällainen ketju on aivan loistava. Tuntuu, että on johonkin pakko saada purkaa itseään, tällä tavalla toivon miesparan säästyvän edes vähän. Toivoisin, että mies ei lukisi näitä, ottaisi varmaan muuten jotenkin tämänkin painostuksena. Toistaiseksi on tosin ollut niin, että jos hän onkin tullut selän taakse,niin on hyvin äkkiä lähtenyt muualle.. "Ai taasko...."

Voi että Vilkku! Hääsi kuulostavat niin ihanille. Rohkeaa sanoa ei lapsille! *nostaa hattua* Itse en varmaan uskaltaisi, tosin eipä sinne olis tulossakaan kovin montaa lasta..

Hmm.. en ole kuullut repeämiskivuista...

Voi että mies osaa olla ihana! Ja silloin kun sitä ei odottaisi. Eilen se sanoi kysyneensä kaveriltansa, että olisko se käytettävissä yhteen hommaan ensi tai seuraavana kesänä... Ei siis suoraan kysyny bestmaniksi, mutta eiköhän kaveri arvaa...

Viikonloppuna voinkin sitten hyvällä omallatunnolla juhlia, toivottavasti niitä mahdollisuuksia ei tule enää montaa

 

[Daisy]

Hip,

Piipahdan päivittämässä listan omalta osaltani

Kuulostaa ihanilta Vilkun häät ja se puku tiaroineen kaikkineen ja juhlat kuulostaa kanssa kivoilta ja rennoilta. Muakin kiinnostaa, onko puvussa plussausvaraa?

Mä en ole ennen kuullutkaan noista repeämiskivuista, mutta nyt tunnistan, että mulla ainakin oli sellaisia just silloin kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Samoin mulla oli menkkakipuja, joten olinkin ihan sata varma, että ne sieltä tulee, vaan eipäs ole näkynyt, pelkään kyllä joka kerta vessassa käydessä edelleen sitä, että paperissa on verta.

Mä niin toivon, että voisin vetää teidät kaikki mukaan tonne toiselle puolelle!!! Joten paljon onnea pehmitykseen ja Vilkulle roppakaupalla sitä plop plop plussaa!

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)

 

[Anttuli]

Ihan pakko poiketa tuolta toiselta puolelta kun tuo Vilkun häätouhu kuulostaa niin ihanalta. Toivottavasti saat siitä puvusta johonki kuvan. Onko se valkoinen ja sellanen hääpukumainen vai kenties kapea? Tuosta hinnasta varsinkin innostuneena vois itekin harkita tilaavansa sitten kun on sen aika kun jouvun sen puvun muutenkin toennäkösesti teettämään.

Tunnistamisesta sen verran, että en usko kyllä kenenkään muun kuin tuon avokkini tunnistavan minut täältä. Minulla kun yleensä on ihan eri nikki, jota käytän joka paikassa, ja josta minut tunnistaa, niin ei senkään puolesta ole pelkoa. Tuo miekkonen kyllä tasan tarkkaan tietää, mitä touhuilen koneella ja yleensä aina kiljunkin, että et tule tähän nyt! Nauraen tuumaa, että Jaha ja kääntyy muualle.

Noista repeämiskivuista. Onko ne sellasia, että jos on sellasessa kumarassa asennossa ja siitä nopeasti suoristautuu niin tuntuu selasta viiltävää kipua tuolla alavattan tienoilla? Sellasta sattuu aina välillä, mutta ei mulla muistaakseni ainakaan ihan alussa. Tai no, oisko viikko pari plussauksesta.

Vaan jos nt vaikenisi ja alkais tarkistamaan miehen veljen yökyläilyn tuhoja eli oottamaan puhelimen sointia ja uteluita. Toivottavasti saatiin piilotettua kaikki arkaluontoinen vauva-aines.

Anttuli ja ötökkä maagisella 12+0 -viikolla

 

[Neilikka]

Hei, ja kiitokset tervetulotoivotuksista.
Tuohon ”jos joku tuttu tunnistaa ”-syndroomaan liittyen: totisesti aika pieni todennäköisyys, ja tunnistajan pitää kyllä itsekin olla vahvasti aiheesta kiinnostunut, jos täällä seikkailee. Ja toisaalta ei kukaan vanha luokkakaveri tms. voi arvata iän ja naimisissa olo-vuosien perusteella mitään! Ja jos taas tunnistaa henkilökohtaisemmista asioista (mitä aion tehdä viikonloppuna tms), niin sittenhän se onkin jo tosi läheinen tuttu! Ja jos mies kiinnostuu, mitä täällä juttelen meidän hyvin henkilökohtaisia asioista, niin kaikki vuodatus ja pohdiskelu on pois sen harteilta… Tuskin yhtään parempi vaihtoehto on että rupeaisin sen siskolle tai veljen vaimolle (jotka ovat minulle läheisiä ystäviä) puhumaan meidän seksielämästä

Tuntuu kuulkaa aika isolta asialta kirjoittaa tuohon listaan kuukausi, jolloin toivoo yrityksen alkavan! Mutta toiveikkaasti laitan alkuvuoden, jospa siihen mennessä olisi työkuviot selvinneet. Toisaalta toivon löytäväni määräaikaisen paikan, niin siitä ei olisi noloa jäädä äitiyslomalle vuoden jälkeen. Mutta kait tässä tilanteessa saa olla vähän itsekäskin, eikä potea huonoa omaa tuntoa, jos jääkin kohtuullisen pian pois, vai mitä? Toisaalta jos itseni ja mieheni tunnen, niin voisin kuvitella, että olisin vähän vajaan vuoden pois, ja sitten mies jäisi vielä hetkeksi kotiin ennen taaperon tarhaan laittamista. Vuosi ei kuitenkaan ole ikuisuus, ja monet ovat kotona paljon pitempäänkin. Onko täällä muita, joilla työasiat jarruttaa yrityksen aloittamista? Sellalla ainakin oli (opiskelut), eikö ole kauheaa kun on niin vaikeaa nauttia nykyhetkestä, jossa ei periaatteessa ole mitään vikaa, kun odottaa vauveli-hommia?

Vilkulla on kyllä hyvä, kun saa käyttää energiaa hääasioihin! Omien häiden järjestäminen on ihanaa! Ketkäs muut täällä ovat naimisissa? Minä olen oikea värkkääjä, ja kun mitään häähössötystä ei enää ole tiedossa, niin lähdenpä tänään hankkimaan joulukorttitarvikkeita, että on askarteluun kunnolla aikaa! Minä kuulun siis niihin ihmisiin, joille joulumieli tulee jo ennen kuin sitä toitotetaan kaupoissa! Kauppojen joulun aloitusta silti inhoan, saisivat aloittaa vasta marraskuun lopulla. Mutta tänään töiden jälkeen siis askartelukaupoille!

Energiaa viikonloppuun!

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Neilikka 25+25, T01/07 (ehkä)

 

[Saana]

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, T8/06
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07

Kuinka kauan häiden järjestämiseen menee noin suunnilleen?

Onko teille koskaan tullut paniikkia: onko juuri tuo mies se oikea? Jaksaako sitä katsella toivottavasti elämänsä loppuun asti? Entäs jos ei suhde toimikaan loppujen lopuksi? Onko miehestä isäksi? Lähteekö muiden matkaan kun itse olet pienen tai pienten kanssa kotona? Miten pärjäät jos mies lähtee? jne jne..

Taitaa olla vielä liian paljon selvittämättömiä kysymyksiä itselläni...

Neilikka: Meilläkin mies totesi, että on vauvakuumeilusta ja pillereiden jättämisestä jotain hyvääkin

Ei tainnut olla kaikkein fiksuin veto käydä kurkkaamassa odotuspuolta

 

[Sella]

Olipas kiva kuulla Anttuli ja Daisy teistäkin! Tulkaa vaan ihan ahkerasti käymään täällä. En halunnut olla ilkeä teitä kehottaessani toiselle puolelle, mutta eihän autonkorjaus palstallakaan jutella hienoista, ehjistä autoista Okei, vähän huono vertaus. Kateellisten panettelua

Joo, voi olla että se kipu mitä tunsin oli jotain aivan muuta. Mutta oli kyllä niin ilkeä tunne, että toivottavasti ei ollut mitään ikävää. Jotenkin tuntuu aina, kun menee gynelle ja haluaa tarkistuttaa paikat, että kaikki on varmasti kunnossa, niin ne vaan vähän sorkkii ja painelee ja sanoo että hyvä on. Pitäis joskus mennä varmaan yksityiselle ja ne sais kattoa siellä ihan kaiken. Mutta kun ei o rahhaa.

Ja Neilikka, kyllä! Se on aivan kamalaa kun ei voi nauttia tästä hetkestä, kun odottaa vaan jotain tiettyä asiaa. Siis mullakin on kaikki nyt aivan vallan mainiosti. Oon nuori ja opiskelen juuri sitä alaa, mitä haluankin. Mulla on kavereita joiden kanssa voin käydä juhlimassa ja pitää hauskaa ja aivan ihana poikaystävä saman katon alla. Silti koko ajan kauhea tulevaisuuden kaipuu. Onhan mulla hyvänen aika koko elämä aikaa olla äiti ja vaimo, mutta kun se ei riitä. Pitää saada kaikki nyt.

Niin ja joku kyseli (Minni?) että enkö vois siirtää opiskeluita muualle, niin en voi. Tätä ainetta opiskellaan vaan ja ainoastaan täällä. Ei voi mitään. Täytyy vaan mahdollisimman pian yrittää siirtyä opiskelemaan etänä. Viimeistään gradua tekemään... neljän vuoden päästä.. huoh.

Tuosta miehestä ja sitoutumisesta, niin mä olen kyllä aivan sata varma että tuo on se oikea. Kuuden vuoden jälkeenkin se saa mussa sellasia pikkutyttöihastumistunteita aikaan. Viihdyn vaan niin hyvin just tässä ja tän ihmisen kanssa. Ja tunnen että voin luottaa poikaystävääni ihan täysin. Ja siihen että jos se joskus lupais olla mun kanssa kunnes kuolema meidät erottaa, niin se kyllä pysyisikin, eikä ensimmäisen ongelman tullen lähtisi kävelemään. Voih, tuli sitä oikein ikävä.

Mutta nyt mun pitää mennä. Oon reilun viikon verran reissussa eli jos musta ei kuulu mitään, ni en o päässy koneelle. Mutta Vilkulle kovasti plussia viikonloppua varten. Ja kaikille muille jännääjille myös.

Mä en nyt sit oo ensi viikolla maisemissa kun itellä on jännäpäivät, mut tulen kertomaan heti kun palaan. Pahasti epäilen, että mitän sen kummempaa kertomista ei ole. Mutta katsotaan.

Eli hauskat viikonloput ja ensi viikot ja ensi viikon viikonloput jos en tu käväseen!

 

[Minni]

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, Y8/07
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07

Heips, mä vaihdoin ton oman aikataulun yrityksen alusta ens vuodeks, häiden jälkeen... Joo musta kaikki häähössötys on ihanaa, vähän välillä ressaa et kun meil ei oo ehlä kumminkaan varaa kaikkeen siiheen mistä olin haaveillu, hevoskyydit kirkolta ja sillai... Mut toisaalta sehän on ihmiset jotka tekee sen tunnelman ja onnistuneen päivän. (mut mä haluun kans et kaikki naiset on ihan et vaaauu kun ne tulee sinne juhlapaikalle

Meil oli kans ennen "parhaana" tekosyynä miks ei yritettäis et kun mies ei ollu valmis. No, nyt se on valmis ja molemmilla vakkarityö, mut ei se silti oo valmis... Eli näillä näkymin ehkä vähän ennen häitä ruvetaan alottamaan, tai sit pian häiden jälkeen. Mut voi olla et se on vaan "lupaus" joka saa mut painostamasta nyt, ja et se jänistää sit sillon. Toisaalta miehen veljestä on tulossa joulun alla isä, ehkäpä sieltä tarttuisi jotain vauvakuumetta mieheenkin Ainahan voi toivoa...

Saana, kyllähän se on ihan tervettä miettiä välillä et onkohan sitä ihan varma kaikesta. Eihän sitä ikinä voi olla varma miten suhde toimii, voihan sitä kuka tahansa tulla vaikka mielisairaaksi ja ruveta hakkaamaan (?)... Tais siis kaikkea voi tapahtua. Mutta kyllä sitä sitten aina selviä. Parempi tehdä jotain kuin katua että jotain jäi tekemättä! Tottakai välillä jos joku megakomea mies iskee baarissa (ja mulla on yks sellanen mahdoton flirttailija työpaikalla joka piirittää mua..) niin välillä miettii et vitsi jos ois sinkku, mut kai se on ihan normaalia. Kyllähän varmaan monelta mieheltäkin loksahtaa leuat auki jos näkee jonkun upean blondin baarissa, mutta kun rakastaa niin hillitsee itsensä. Ei ne luonnolliset "vaistot" varmaan häviä vaikka menee naimisiin. Hihi, paitsi kuulemma sillon kun imettää menee kuulemma kaikki halut

 

[Saana]

Neilikka, meillä just noi työjutut on se suurin syy miksi odotellaan. Ollaan miehen kanssa valmistumassa, itselläni määräaikainen loppuu jouluna, miehellä keväällä. Sen jälkeen ei taaskaan ole aavistustakaan mistä työt saadaan, toistaiseksi ne ovat aina heittäneet meidät eri puolille maata. Muutenkin tuo työjuttu on tosi rassaavaa. Kun tuntuu että pitäisi saada oma ura alkuun kunnolla, että olis jotain mihin palata äitiysloman jälkeen. Ja mikä on sitten loppujen lopuksi se kunnolla alkuun? Vuosi? Kaksi? Viisi?? Huomaako sitä sitten jossain vaiheessa, että ok, ura on, perhettä ei..? No joo, ei pitäisi liikaa miettiä. Se tulevaisuuden kaipaus on vaan niin suurta... Ja kaikki mullehetinyt!

Sella, ei muuta kun isompi vaihde päälle opiskeluihin... Niitä voi nopeuttaa yllättävän paljon, kun on kunnon porkkana..

Minni, kaveri kysyi joskus piloillaan, haluttaisiinko hevoskyyti sitten joskus kirkolta. Kaverin hevosen tuntien ja kyydissä istuneena en kyllä arvais.. Okei, onhan niitä kilttejäkin hevosia..

Ehtiiköhän häät järkätä ens kesäksi, jos kevättalvesta aloittelee? Silloin vasta mieheltä " saa luvan" aloitella, tai siis että mies tietää haluaako ensi kesäksi vai seuraavaksi. Tulipa sekavasti.

Ai juu ja Minni, toivottavasti veljellä on myönteinen vaikutus mieheesi, meillä menee vähän päinvastoin.. :S

Kiitos taas päivän rohkaisuista!

Ihanaa, perjantai! Tänään pääsen viimein miehen kainaloon

 

[Neilikka]

No höh, mun listautuminen ei onnistunut, kun oltiin Saanan kanssa niin samaan aikaan päivitetty sitä. *sählinkiä* No tässä nyt uusi yritys.

Saana kyseli kauanko häiden järjestämisessä menee. Aika tyypillistä nykyään on kait suunnitella vuosi, mutta me tehtiin kaikki neljässä kuukaudessa. Ostettiin nimittäin vuoden lopussa uusi kalenteri, ja huomattiin, että vappuaatto osui lauantaille. Se oli meistä hauska juhlapäivä, ja vaikka ei todella totisesti oltu ikinä häistä puhuttu, niin suurin piirtein samana päivänä varattiin paikat. Neljä kuukautta oli tosi sopiva aika meille järkkäilyihin (n. 100 henkilöä). Sai heti ruveta toteuttamaan, ja silti oli välillä aikaa haudata hääasiat taka-alalle muutamaksi viikoksi. Mutta ihan itsestähän se on kiinni, kauanko suunnittelee.

Sella: Kuulostaa kyllä hurjalta tuo neljän vuoden odotus. Onko mahdoton ajatus, että yrittäisitte kotiutua sinne opiskelupaikkaasi oikein kunnolla, ja hankkia vauvan tähän väliin. Lapsien myötä on helppoa saada ystäviä (näin olen kuullut, en tietenkään tiedä), ja varmasti rupeaisitte viihtymään siellä. Eihän se valmistuminen viivästyisi kuin ehkä maksimissaan kahdella vuodella… Heti yliopisto-opintojen jälkeen on sellainen olo, että pitäisi saada tukeva sija työelämään ennen kotiin jäämistä, ettei vaan opinnot mene hukkaan. Mutta tällaista yllytystä enemmän tarvitsisit varmaan sellaisia haluja hillitseviä neuvoja, niin että sanotaan vaikka että nauti nyt vapaasta ja ihanasta opiskelu-ajasta täysin rinnoin!

Olin rokotuksessa, ja odotusaulassa luin jotain vauva-lehteä. Pitää yrittää pitää kiinni tiukasta linjasta, että ei vauva lehtiä ennen kuin on oikeasti tarvetta!!! Aivan liian kamalaa kuolata siinä kuvia ja lukea vinkkejä sujuvaan imetykseen… Siinä muuten kerrottiin, että maailmalla on villityksenä opettaa puolivuotiaille viittomakieltä, kun ei ne vielä osaa puhua, mutta oppii kyllä ilmaisemaan itseään viittomilla. Hullunkurista!

Arvatkaas mitä miehellä oli mielessä kun juteltiin vauvoista: Viethän sää sitten meidän vauvaa kaikkiin vauvamaalauksiin ja muihin aktiviteetteihin! No ihan varmasti, kulta!

Hyvää viikonloppua, kohta tämän viikon tuomio töissä on taas kärsitty!

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T8/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, Y8/07
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07
Neilikka 25+25, T01/07 (ehkä?)

 

[Sella]

Täällä mä nyt sittenki pyörin ku reissu peruuntui!

Oli pakko tulla kommentoimaan tota Neilikan Vauva-lehdestä lukemaa juttua, kun just ite luin tutkimuksen samasta aiheesta! Eli se on oikeasti kätevä juttu, että vanhemmat antaa viittomat joillekin päivittäin esillä oleville käsitteille, kuten: anna, pelottaa, lisää, koira ym. eläimiä jne. Näin lapsen kanssa tulee kommunikoitua enemmän ja lapsilähtöisesti. Ite aion ainakin käyttää viittomakieltä lasteni kanssa. Tutkittu juttu on siis myös se, että lapset omaksuu viitotun kielen puhuttua aiemmin. Käsien motoriikka kun kehittyy suun motoriikkaa aiemmin. Näin.

Joo, kyllä mä Neilikka oon sitäkin miettiny että tänne kotiutuisi pidemmäksi aikaa. Sitten pitäis vaan avokille löytää töitä, kun valmistuu. Ja olen miettinyt sitäkin, että yrittäis opiskella edes vähän vauva-aikanakin. Jos kävis vaikka muutamalla luennolla viikossa ja mies hoitaisi mahdollisuuksien mukaan muuten. Ja ainahan voi käydä vaan tenteissä ja lukea kotona ainakin joitain aineita, jos vauva sattuu olemaan kiltti ja helppo kaveri. Mutta turhahan näitä on nyt liikaa miettiä.

Turbovauhtia on meidän pääaineessa turha laittaa päälle, kun vähäisen opiskelijamäärän takia vuodessa tarjotaan vaan tietyt kurssit. Sivuaineidan kohdalla voikin sitten yrittää kiriä.

Jep. Äsken taas kuvotti aikalailla. Lääkkeeksi otin jäätelöä! Nyt hyvää viikonloppua taas kaikille. Palaan luultavasti muutaman tunnin kuluttu tylsyyksissäni

 

[Minni]

Kiva että tänne palstalle tuli vähän actioniä kun tuli uusia haaveilijoita mukaan Mullakin on ollu aika rauhallinen viikko töissä niin tääl on tullu surffailtua...

Aika hassu juttu toi viittomakieli! Me puhutaan kyl sit kahta eri kieltä lapselle, niin ajattelin et siin on tarpeeks opeteltavaa. Mut yleensähän sitä varmaan näyttää etusormea kun tarkottaa ei, ja jos haluaa saada jotain niin ojentaa käden. Ainakin suunnitellaan kovasti että luettais ahkerasti sen maan kielellä missä ei asuta (eihän sitä tiedä vaikka muutettais joskus Suomeenkin) että lapsi osais kommunikoida molempien suvun kanssa.

Mun on kyllä parasta pysyä kaukana tollasista lehdistä... Silloin kun oli alkuviikosta pieni raskausmahdollisuus (nyt ei oo epäilystä onko menkat vai ei...) niin kävin jo tuolla helistin.fi-sivulla laskemassa mahdollista laskettua aikaa ovulaatio-päivän perusteella. Aika säälittävää. Ja aina jos joku juttelee raskaudesta, vauvoista, synnytyksestä tms niin mä kyllä kuuntelen kaula pitkänä ja korvat höröllään. Mulla on pari kaveria joilla on vauva, ja ne kokee välillä ettei "sinkkukaverit" jaksa oikein kuunnella noita vaippajuttuja, mutta mä oon innokas kuuntelija Ja on tullu googletettua raskauden oireita tms, ihan ku näilä sivuilla ei tarpeeks löytyis...

Mä en oon niinkään miettiny sitä että miten miehen kanssa "selvitään" muutoksesta, vaan oon miettiny et miten mä itse selviän kotona. Työ on mulle kuitenkin aika tärkee, ja mä en oikein osaa laittaa ruokaa enkä muutenkaan oo mikään kodin hengetär. Meillä mies laittaa ruoan ja mä pesen sit pyykit ja astiat. Mut kai sitä sit oppii laittamaan ruokaa. Mut mä oon ajatellu et menisin kaikenmaailman vauvajumppiin ja -uinteihin tms etten tuu ihan mökkihöperöks.

Uh, mä meen nyt 4 kk taon jälkeen salille tunnin päästä. On tullu lihottua tässä viime kuukausina, ja onneks kaveri manku mua sinne seuraks. Ei kyllä yhtään huvittais... no, toivottavasti innostuis pysyis tällä kertaa enemmän kun pari viikkoa!

terv. kohta sporttinen minni

 

[Meea]

Hei taas,

vitsit mua kyllä ihan naurattaa,kun lukee näitä juttuja Täälä on niin samanlaista porukkaa mitä itse on. Varsinkin tuo "tulevaisuuden kaipuu", vai millä nimellä sitä nyt kutsuttiin?! Oon ihan samanlainen! Nyt on vakkarityöpaikka, ihan kiva vuokrakämppä, mies saman katon alla. SILTI oon kyllästynyt omaan tylsään elämääni ja odottelen malttamattomana että joko pääsis kouluun ja joko alettais rakentamaan ja joko mentäis naimisiin jne. Toisaalta mies on kyllä ihan yhtä kärsimätön Miten sitä ei tajua arvostaa tätä ainutlaatuista tilaisuutta olla nuori ja vapaa kaikesta? Sitten kun se lapsi tulee (siis toivottavasti tulee) niin ei koskaan enää voi olla niin huoleton kuin vielä nyt. Miksi sitä ei tajua arvostaa nyt? Välillä se muistuu mieleen ja sitä oikein nauttiikin ylläripäikkäireistä ym. mutta jotenkin se sitten seuraavan nähdyn vauvamasun kautta taas unohtuu..

Vilkulla on kivaa puuhaa häiden järjestelyissä meilläkin mies ihan yllättäen mainitsi muutama viikko sitten, että pidettäiskö häät ens kesänä? Häkellyin niin, että tokasin vaan tylysti, että ei pidetä! Sitten tajusin kuitenkin alkaa selittämään että haluaisin VÄHÄN romanttisemman kosinnan.. Mehän ei sit mentykään kihloihin vielä, vaikka siitä oli puhetta. Mies kun ei osaa päättää päivää, ku oon sen sille antanu tehtäväksi. Ja nyt se haluais kesäkihlajaiset, eli jos se nyt ei yllätä, niin ens kesänä sitten.. suunnittelen kyllä jo aika tosissani meidän kihlajaisia hätähousu kun oon, eikä täs nyt muutakaan oo..

Sit nauratti kun Minni käy kans hyödyntämässä näitä laskureita. Kun oon varmaan itekkin kattonu ainakin kymmenen eri laskettua aikaa "sille vauvalle" jota ei vieläkään kuulu tai eihän sitä oo edes yritetty.. Oikein muuten säikähdin kun selasin tota listaa, niin siellähän on mulla että Y11/06 SIIS ENS KUUKAUSI, AAAAAPUUUAAA!! Kauhea järkytys, eihän sen näin pian pitäny tulla.. :/ no, joulukuun alkuun mennessä saan tietää, että pääsenkö kouluun, niin sitten alkaa täystohinat, jos vastaus on kieltävä. Oon nyt päättäny, että mun elämä alkaa nyt! tavalla tai toisella! piste! (tai siis huutomerkki )

no tulipa taas sepostettua.. anteeksi, kun en pahemmin kommentoinut ketään, mutta mulla on vähän huono muisti ja kun noita tekstejä oli taas noinkin paljon.. lupaan joskus jutella kaikille

sitä odotellen..

 

[Sella]

Mun tulee ihan joka kierto katsottua, että koskas se vauva syntyis jos nyt olis tärpänny. Että näin.

 

[Meea]

niin, se vaan on niin kivaa.. kuvitella kaikenlaista..

ai niin, tervetuloa vaan munkin puolesta mukaan remmiin.

 

[Joanna79]

Hyvää lauantai-iltaa kaikille!

Pitkästä aikaa kirjoittelen nyt. Lukemassa olen aina silloin tällöin käynyt, mutta kommentoimaan en ole uskaltanut ettei sitten ajatuksen unohtaminen olisi taas entistä vaikeampaa. Hurjan paljon onnea kaikille plussanneille ja kaikille sitä yrittäville! Meillä aletaan kohta olemaan siinä pisteessä että yritys saa alkaa, paljon olemme aiheesta keskustelleet ja alamme olla siihen pikkuhiljaa valmiita. Siis mies on aikaisemmin ollut sitä enemmänkin vastaan tai uskon, että samoja ajatuksia hän on käynyt mielessään läpi kuin minäkin ja monet meistä, eli miten lapsi muuttaa elämän ja onko siihen tällä hetkellä valmis, vai olisiko myöhemmin otollisempi hetki. Hurjasti muakin ajatus vauvasta jännittää, mutta eiköhän se ole niin kaikille esikoisen kohdalla. Eli pikkuhiljaa voisin taas ruveta täällä kirjoittelemaan kuulumisia ja jännäämään teidän muidenkin puolesta Ikäähän meillä on jo 27 ja 32 eli ei mitään kauheen nuoria enää olla, eiköhän sitä olla saatu mennä j tulla jo ihan mielin määrin.

Vilkku, sähän jännäät ihan kunnolla vaikka nyt onkin enemmän hääjärjestelyt vissiin mielessä Muita ihan yrittäjiä täällä ei vissiin oo (?) mitä tota meidän listaa tossa läpi kävin. Pitää sitä omaltakin osalta päivitellä. Mutta ei muuta kuin mukavaa lauantain jatkoa kaikille ja nyt annan kuulua hiukan enemmän itsestäni, elikkäs kuulumisiin

 

[Joanna79]

ja ihan pakko viel sen verran et mun tulee kans mietittyy et koskas vauva syntyis jos nyt sais alkunsa ja koskas mulla olis ne tuskaisimmat viimeisimmät kuukaudet Toi viittomakieli ois kyl aika jännä, me muuten ollaan sillai et mies puhuu ruotsii ja mä suomee, mut keskenään siis suomea, saas nähä kuis vaaveli sit rupee oppimaan niitä ja mikäs kieli me otetaan meidän kotikieleks. voisin vielä kerrata sen verran et molemmilla vakityö, ostimme vuoden alussa omakotitalon jota nyt remppaamme eli sinänsä esteitä vauvan tulolle ei olisi. Mitä nyt kaiken maailman ajatukset ja kysymykset pörrää mielessä, olenko jo valmis, onko toi toinen valmis (?!) jne ...

Niin ja se listan päivity, eli Meean kanssa sit ehkä alettais yhtä aikaa, mut ei ihan varmaa toi viel meidänkään kohdalla.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 T7/06
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T11/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, Y8/07
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07
Neilikka 25+25, T01/07 (ehkä?)

 

[Vilkku]

Heip,
kuukkarit taas täällä mut senhän jo arvas. Taitaa haikaralla olla väärä osoite... Mies kyl tais pettyä ku olivat nää päivät vähä myöhäs eikä sitä bitch-kautta tullutkaan etukäteen. Mä taas jotenkin tiesin ettei oo napannu vaik oli pahaa oloa, nippailua ja muuta haamu-raskausoireita. Kroppa yrittää tehä tepposia mut enpä enää luota niihin. Vyöhyketerapiaan ajattelin mennä kun on joillakin kuulemma auttanut.

Niin hää-juttuihin=) Aikaa suunnitteluun ei välttämättä tarvi niin paljoo mut jotku vaan haluavat kunnon suunnittelu-ajan. Eiköhän se oo kuitenkin enemmän kiinni siitä että ainakin jos aikoo häät pitää pääkaupunkiseudulla kesä-aikaan niin silloin kyllä kannattaa ainakin varata kirkko, juhlapaikka, bändi, kampaaja hyvissä ajoin. Mutta jos pitää näin talvi-aikaan niinkuin me niin ei ole suurempia ongelmia saada haluamansa paikat ym. Me saatiin helposti tod. suosittu hääkirkko näinkin myöhään ja juhlapaikan varauksessa saatiin toiseksi haaveilemamme aika. Bändiä tuskin tulee mut yks laulaja olis varmaan tulos ainaki kirkkoon. Loppuillasta en viel tiiä. Tanssihäitä näist ei tule mut kuitenkin joku esitys taustamusiikin lisäks vois olla kiva. Budjetti pidetään kuitenkin tiukkana joten se ratkaisee aika paljon. Koska häät painottuvat iltaan niin ruokailun jälkeen ei hirveästi aikaa jää seurustelun, muutaman lyhyen ohjelmanumeron lisäksi.
Yritän nyt laittaa kuvaa puvusta. Toivottavasti näkyy. Puvun punaiset osat tulevat tumman sinisenä. Olivat muuten mailanneet sieltä että puku pistetty postiin!!!! 4-7 pvää pitäis kestää=)

http://i17.ebayimg.com/03/i/08/5f/75/1b_2.JPG


Niin, joku kyseli ollaanko varmoja että miehemme on juuri SE OIKEA! Mulla kyllä samoja tuntemuksia kuin Sellalla: vieläkin oon niin ihastuksissa ettei taho tajuu et toi mies on MUN kanssa! =) Välil tunne on niin voimakas että tuntuu kuin olisi pakahtumaisillaan. Olenkin oppinut kertomaan miehelleni että rakastan häntä ja että olen niin onnellinen hänen kanssaan. Eli en kyllä vaihatisi pois enkä usko miehenkään haluavan ketään muuta vaikka elämä ei aina olekaan ruusuilla tanssimista. Mutta miten me kasvamme ihmisinä vuosien myötä ja miten se meidän suhteeseen vaikuttaa, sitä ei voi tietää eikä ennustaa. Joissakin asioissa pitää vaan pystyä luottamaan tulevaisuuteen, ja kohtaloon.

Nyt miehen kainaloon köllimään.
Vilkku

 

[Meea]

heippa,

Joannakin on taas täällä kiva. mäkin oon pitänyt vähän taukoa tästä, koska täältä ei sit pääse ollenkaan irti ja kun on tosiaan ollut kaikenlaista, ettei vauvaa oo voinu ajatellakaan. siis mulla ja miehellä menee hyvin, mutta niin kuin joskus mainitsin tästä vanhempieni huoltajuuskiistasta, niin se on taas ollut pinnalla..

Niin Joannallahan olis ihan selvästi seuraavaksi lapsen vuoro sen verran hyvin on asiat Olis kyllä mahtavaa alottaa samaan aikaan yrittäminen. Sais sitten jonkun kans vertailla aina tunteita ja muuta sellasta.. Mut katotaan miten tämä elämä meitä vie..

jatkanpa tässä illan viettoa..

 

[Meea]

oih, ihana puku Vilkulla kauanko muuten olette seurustelleet? ja muutkin voi vastata, en tiedä et onko multa menny ohi, vai onko siitä oikein juteltukaan.. me ollaan nyt seukkailtu viisi ja puoli vuotta, eikä mitään olla saatu vielä aikaan

 

[Vilkku]

Kiva kiva Joanna palaa taas seuraamme! Ketjumme perustaja? Oliko niin? =)

Kiitos, Meea. Ensi tai sitä seuraaval viikol sit nähään onko puku kuvan kaltainen.
Miehen kans oltu myös tuo viisi ja puol vuotta. Omakotitalo rakennettu (suhteelle muuten hyvä koetinkivi josta selvittiin vaikeampienkin hetkien jälkeen) missä asuttu kohta kaksi vuotta. Kihloissa oltu kohta kolme vuotta.

Meilläkin tulee olemaan kaksi kotikieltä; minä puhun lapselle toista kotimaista ja mies sit suomea. Miehen kans puhun suomea vaik välil se harjoittelee ruotsinkieltään mun kanssa=). Siinäpä ihan tarpeeksi lapselle oppimista.

 

[Sella]

Vau! Ihana puku sulla Vilkku! Ja postissakin jo..
Pahoittelut menkoista. Teidän vauva tulee varmasti sitten, kun todella on oikea aika. Eikä se sitten tunnu yhtään liian myöhäiseltä ajankohdalta.

Ja kiva Joanna kun vihdoin nyt asetut tänne. Kyllä ne ajatukset ja huolet sitten selkenee, kun se oma nyytti on sylissä. Ne on asioita, joita ei kertakaikkiaan vaan kannata miettiä liikaa. Elämä vie sitten omalla painollaan. Jos liikaa haluaa suunnitella ja hallita omaa elämäänsä, niin vastoinkäymiset tuntuu vaan entistä raskaammilta. Ottaa jokaisen päivän sellaisena, kuin se on tullakseen.

Kylläpäs multa löytyy hyviä elämänohjeita. Tähän sopis hyvin se, että: "Älkää tehkö niin kuin minä teen. Tehkää niin kuin minä sanon." Heh.

Ja onpas tässä porukassa paljon kaksikielisiä perheitä! Varmaan joka toisen lapsesta tulee kaksikielinen. Se on tosi hienoa ja rikkaus lapselle, vaikka moni ajatteleekin toisin. Tästäkin aiheesta olen opiskellu paljon.

Heh. tein äsken negatiivisen raskaustestin. Naurakaa vaan. Tuli kutsu kosteaan illanviettoon, enkä kertakaikkiaan voinu avata siideripulloa tekemättä testiä. Menkathan mulla tosiaan alkaa ensi torstaina, että hieman tuli hukkaan heitettyä nekin 5 euroa. Eikä tämän illan remuaminen nyt edes olis niin vakavaa. Jotenkin vaan ajattelin, kun oon kärsiny tästä pahoinvoinnista hieman, että jos oliski tärpänny tässä kierrossa, niin sen olis sitten pitäny tärpätä jo aika alkukierrosta. Siitä sitten arvelin, että vois näkyä jo jos olis jotain mitä näkyä.

Pahnanen alkoholi. Ilman sitä olisin ollu ihan rauhallisella mielellä ensi viikkoon asti. Tää palstakin taitaa vähän sekottaa mun päätä. Onneksi ensi viikolla tulee reissun takia katko, enkä oo täällä rekisteröimässä jokaista tuntemusta ja tuhrua

Ja nyt ei ainakaan ole testejäkään kaapissa kummitelemassa! Seuraavan ostan vasta kun menkat on viikon myöhässä ja oireet on selvät. Sovittu!

Mut nyt mä lähden kostuttamaan itseäni alkoholilla ja unohdan vauvat ja äitiyden. Ainakin siis täksi illaksi. Aamulla ajattelen, että jos mulla nyt olis lapsi, niin mulla ei olis näin paha olo. Ironista.

Palaillaan.

 

[Hj]

Hei vaan pitkästä aikaa kaikille! Osa varmaan ei edes muista mua kun oon tarkotuksella pitänyt pitkää taukoa, oon kyllä silloin tällöin käynyt lukemassa tekstejä kuten Joannakin. Uusille pikku kertaus, eli olen 24, mies 28, yhdessä oltu 3 vuotta asuttu siitä kaks vuotta yhdessä, miehellä vakkarityö, mulla nyt äitiyslomansijaisuus. Mies vaan haluaa että odotetaan vielä ennen kuin aloitetaan yritys (uskoo että vauva tulee sillä sekunnilla vaikka mä sairastan endometrioosia mikä on suurin syy naisten lapsettomuuteen).

Ensinnäkin, suunnattomat onnittelut plussanneille!! Etenkin Katriinalle, annat toivoa meille kaikille endometrioosia sairastaville Mutta myös muille, onnea!

Ei ole hirveesti tullut tosiaan käytyä, eikä tehnyt mieli kirjoittaa kun tuntuu että omat vauvahaavet (jotka on mielettömät!) on ollut pakko haudata hamaan tulevaisuuteen. Ekaksi sen takia että mulla ei ollut töitä ja mies ei halunnut vielä lasta, nyt sen vuoksi että sain työpaikan, mutta se on äitiyslomansijaisuus ja työtehtäviin kouluttaminen kestää sen verran kauan ja työnkuva on niin tärkeä yritykselle ettei sieltä todellakaan kehtaa jäädä äitiyslomalle jos vaikka tärppäis piankin aloittamisen jälkeen (mitä en edelleenkään usko ottaen huomioon sairauteni). Eikä tuo mieskään ole vielä näyttänyt täysin vihreää valoa yritykselle. Eli siis pistän tuohon listaan että yritys alkaa joskus. Masentaa ihan sikana, mutta toisaalta työpaikkakin on niin kiva että ehkä se vähän vie ajatuksia muualle. Ja saapa tuo ukkokin aikaa innostua todenteolla vauva-ajatuksesta.

Vilkku, ihana hääpuku! Ite en ehkä voisi pitää tollasta missä ei ole olkaimia koska rintavarustus on niin olematon ja se varmaan tippuis päältä. Todella hieno puku ja sait vielä tosi halvalla!

Minnille, näin yksi kerta työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin tanskaa äidinkielenään puhuvaa työntekijää , tuli heti mieleen sinä ja miehesi kun jossain vaiheessa puhuit halustas muuttaa takasin Suomeen mutta että mies ei halua kun ei usko löytävänsä töitä tai jotain sellaista.

Meea kirjotti siitä tulevaisuuden kaipuusta, itsellä samat fiilikset. Kaikki asiat on tosi hyvin, oli tavallaan silloinkin kun olin työtön, mutta varsinkin silloin tuli niin masentunut ja ahdistava olo kun tuntui että elämä junnaa paikoillaan. Sitä oli jotenkin kuvitellut että elämä menee niin että ekaks opiskelee, sitten valmistuu ja menee töihin ja sitten perustaa perheen. Ja sitten kun valmistumisen jälkeen ei saanutkaan heti töitä niin oli se hirveetä. Ja nyt kun sai töitä niin haluis ottaa lainaa ja ostaa/rakentaa oman talon ja sitten kun se ois tehty niin saada niitä lapsia. Mutta eihän elämää voi tolleen suunnitella, tai voi, mutta sitten tulee pettymään kun eihän se niin kuitenkaan mee. Tai joillakin menee mutta aika harvalla.

Mitäs vielä, oon ollu niin kauan poissa että mahdoton kommentoida kaikkea. Siirryn taas tästä taustailemaan, kaikille jotka päässeet yrityksen makuun järkyttävän isot plussatuulimyrskyt!

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 ??? joskus
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T11/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, Y8/07
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07
Neilikka 25+25, T01/07 (ehkä?)

 

[Joanna79]

Helou tytskät

Vilkku, juups, en tarkkaan muista milloin ekan kerran kirjoitin, mut mähän se tosissaan aloitin ensimmäisen ajatuksissa ketjun, oisko ollut maaliskuussa (?), ei kyl sillee oikeen hajuakaan kun samat ajatukset on ollu jo muutaman vuoden Ei tässä vieläkään olla mitään lukkoon lyöty, mutta jotenkin semmonen kutina et nyt alkaa tapahtumaan Nyt ois menossa kierto 16/31 (~noin) eli jos tänään tapahtuis makkaris jotain niin ehkäpä jo... mut eihän se tosissaan ole niin yksinkertaista, enemmän mä oikeestaan pidän peukkuja sulle Vilkku, kuin että itellä heti tärppäis, tulis melkeenpä paha mieli jos ite plussais =/

Toivottavasti Meea teilläkin ja muillakin, joilla on hiukan vielä auki, että milloin sitä antais lapselle luvan tulla (myös meillä) saatais jotain "aikataulua", koska ei sitä aina jaksa kuunnella että ei nyt, sitten kun...jne. Sanoinkin miehelleni, että en usko että hän koskaan tulee tämän valmiimmaksi, asioita on vaan niin helppo siirtää eteenpäin ja uskoa että jokin muuttuisi. Siis en missään nimessä halua painostaa, ja hän haluaa sanovansa lapsia kanssani, mutta kait se ikuinen lapsi joka meidän kaikkien sisällä on, niin haraa vastaan. Onhan se suuri kynnys ottaa vastuu pienestä ihmisen alusta ja sillä tavalla ehkä lopettaa se oma nuoruutensa ja vastuuttomuus ( mies siis 32..

Jotenkin mulla on nyt semmonen olo, että lapsi antaa meille niin paljon, sen elämän tarkoituksen ja sisällön. En nyt tarkoita, että haluan lapsen korvaamaan mitään, mutta samalla tavalla kuin ihminen kaipaa toista ihmistä (ihmisiä) lähelleen, niin sama tunne että jotain puuttuu.

Ollaan paljon keskusteltu käytännön asioista, miten elämä muuttuu ja olemme valmiita ottamaan sen vastaan. Olen selittänyt, että alussahan se on mun elämä kun muuttuu huomattavasti enemmän. Mähän se raskaaksi tulen, kroppa muuttuu, ei voi tehdä kaikkea mitä ennenkin, joutuu jäämään pois töistä vähintään vuodeksi jne. tokihan se on molemmille mullistus, mutta eiköhän me olla siihen valmiita!

Yhdessä ollaan oltu reilu 8 vuotta, keväällä -04 oltiin erossa 3 kk kun mietittiin että mihis tä suhde johtaa, mutta yhteen palattiin onnellisesti eikä kummallakaan ollut mitään tuossa välissä, tiiviisti silloinkin nähtiin.

Ihana puku sulla tulossa Vilkku! Mun mies ei oo tajunnu viel ees kosia! Hmmhh!Lapsia kyllä saa tulla (kohta siis) mutta naimisiin ei kyllä ole mikään kiire näköjään, kuulemma joskus 4 vuoden päästä *naur* eli tässä sitä taas ollaan, lykkäämässä asioita aina johkin hamaan tulevaisuuteen, mitäs vikaa tässä hetkessä muka olisi ja mikäs olis siihen mennessä muuttunut et sit ois parempi, ei tajua No ei mullakaan mikään kiire naimisiin ole, mutta oishan se kiva viimestään sit kun on lapsi/lapsia et kaikilla ois sama sukunimi, mulle se ois iso juttu.

Kaikki taustailijat mukaan vaan! Ymmärrän erittäin hyvin, että jos yrityksen alkuun on vielä kuukausia, niin kaikki eivät pysty käymään täällä ajatuksiaan jakamassa. Itsekin pidin 3-4 kk paussin, mutta eiköhän sitä nyt vois taas ruveta vähän olemaan aktiivisempi Oikein paljon tsemppiä kaikille yritykseen ja siihen miehen "käännytystyöhön"