Tervetuloa Lily!
Hihii, käsiraudat sängynpäädyssä ja anopin vierailulla
Lily, usko pois, tiedän tuon tunteen. Mullakin on ollut niin helppo haaveilla, kun olen tiennyt ettei mies suostu. Ja ihan järkeviä perusteluita sillä on ollutkin. Opiskelut valmiiksi, työpaikka jne. Ja sitten vähemmän perusteltuja kuten muuttaminen, matkustaminen jne....
Joka kuukausi mulle tulee aivan kauhea vauvakuume. Ja myös se tunne, että ollaanko me sittenkään valmiita. Kun ei ole sitä vakipaikkaa. Vaikka sitä on aika vaikea saada vielä tässä vaiheessa. Ja kun ollaan miehen kanssa samalla alalla, niin todennäköisyys sille, että löydettäisiin molemmat vakipaikat samalta paikkakunnalta seuraavan parin kolmen vuoden sisällä on aika mitätön. Eläkepommia odotellessa.....
Hiisi! Mun pitää opetella uudelleen neulomaan! Kiusasin eilen vähän miestä, että mitä jos alkaisin neulomaan pieniä sukkia, kun en ole moneen vuoteen neulonut mitään. Ja mun neulomisten valmiiksisaamisen tahdin kun tietää niin aikuisten sukkia neuloisin varmaan 5 vuotta. Multa meinasi pudota leuka, kun se vaan sanoi että aha, senkun. Meni varmaan painostuksen puolelle, kun tarkistin varmaan kolmeen, neljään kertaan että mies ymmärsi mitä lupasi. Sanoi sitten vaan että siitä vaan jos kestän anopin vihjailua. Aha. Nyt mun sitten pitää varmaan ihan oikeasti alkaa neulomaan....
)