M
Minttuska
Vieras
Hei te kaikki ihanat ihmiset jotka jokunen aika sitten yrititte helpottaa oloani tuskaillessani mieheni haluttomuutta lapsen tekoon. Oli pakko laittaa viestiä ja kertoa tämä mitä en oikein itsekään osaa vielä uskoa.
Elikkäs vielä tänä kesänä olin niin epätoivoinen koko suhteemme kanssa ja olin varma että kaikki kaatuu siihen että mieheni ja minun tulevaisuuden suunnitelmien aikataulut menivät niin eri linjalla, etten uskonut jaksavani odottaa mieheni kypsymistä perheen lisäykseen.
No kuten useimmat teistä neuvoivatkin sain jossain vaiheessa ajatukseni hetkeksi muualle ja lopetin asiasta jauhamisen. Aina silloin tällöin saatoin tokaista miehelle jonkun hyvän perustelun miksi lapsi kannattaisi hankkia nyt eikä myöhemmin, mutta en odottanut mitään vastausta kommentteihin, eikä niitä kyllä tullutkaan.
No, minä ja mieheni ollaan ostamassa nyt yhteistä asuntoa ja yhtenä iltana tokasin etten aio sitoutua yhteiseen lainaan jollen tiedä mitä ajatuksia miehen päässä oikein pyörii tulevaisuutta ajatellen. En halua tapella samoista asioista taas puolen vuoden päästä. Ja ette ikinä arvaa (minä en olisi voinut ikimaailmassa arvata) mutta mieheni tokaisi että kaippa se lapsi voisi ensivuonna olla ajankohtainen, yrityskin pitäisi varmaan alottaa jo tämän vuoden puolella (olen monesti sanonut että yrittämiseen voi mennä kauan ennenkuin tärppää). Mulla jäi monttu auki ihan totaalisesti, siinä puhui mies joka ei ikinä keskustele mistään saati olisi ollut valmis perheen lisäykseen vielään moneen vuoteen. Nyt pillerit on sit jätetty pois ja odotellaan josko pian tärppäisi
Tarinan opetus siis oli: kannattaa jättää asia hetkeksi pois päivittäisistä keskusteluista ja antaa miehelle aikaa sulatella asiaa ja katsella tilannetta myös muiden kannalta. Ylläreitä voi tulla myös muuten niin yllätyksettömältäkin mieheltä
Seuraavaksi sitten pitääkin alkaa opetteleen kärsivälliseksi raskautumisen suhteen. Vähän on kyllä alkanut nyt itselle tuleen sellaisia epätöiviä ajatuksia että miten sitä nyt sit kuitenkin pärjätään yms. ja toisaalta on pelko siitä että raskautumiseen menee kauan. Mutta askel parempaan suuntaan on nyt otettu ja innolla odotan mitä tulevan pitää.
Tsemppiä ja ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!!!
Elikkäs vielä tänä kesänä olin niin epätoivoinen koko suhteemme kanssa ja olin varma että kaikki kaatuu siihen että mieheni ja minun tulevaisuuden suunnitelmien aikataulut menivät niin eri linjalla, etten uskonut jaksavani odottaa mieheni kypsymistä perheen lisäykseen.
No kuten useimmat teistä neuvoivatkin sain jossain vaiheessa ajatukseni hetkeksi muualle ja lopetin asiasta jauhamisen. Aina silloin tällöin saatoin tokaista miehelle jonkun hyvän perustelun miksi lapsi kannattaisi hankkia nyt eikä myöhemmin, mutta en odottanut mitään vastausta kommentteihin, eikä niitä kyllä tullutkaan.
No, minä ja mieheni ollaan ostamassa nyt yhteistä asuntoa ja yhtenä iltana tokasin etten aio sitoutua yhteiseen lainaan jollen tiedä mitä ajatuksia miehen päässä oikein pyörii tulevaisuutta ajatellen. En halua tapella samoista asioista taas puolen vuoden päästä. Ja ette ikinä arvaa (minä en olisi voinut ikimaailmassa arvata) mutta mieheni tokaisi että kaippa se lapsi voisi ensivuonna olla ajankohtainen, yrityskin pitäisi varmaan alottaa jo tämän vuoden puolella (olen monesti sanonut että yrittämiseen voi mennä kauan ennenkuin tärppää). Mulla jäi monttu auki ihan totaalisesti, siinä puhui mies joka ei ikinä keskustele mistään saati olisi ollut valmis perheen lisäykseen vielään moneen vuoteen. Nyt pillerit on sit jätetty pois ja odotellaan josko pian tärppäisi
Tarinan opetus siis oli: kannattaa jättää asia hetkeksi pois päivittäisistä keskusteluista ja antaa miehelle aikaa sulatella asiaa ja katsella tilannetta myös muiden kannalta. Ylläreitä voi tulla myös muuten niin yllätyksettömältäkin mieheltä
Seuraavaksi sitten pitääkin alkaa opetteleen kärsivälliseksi raskautumisen suhteen. Vähän on kyllä alkanut nyt itselle tuleen sellaisia epätöiviä ajatuksia että miten sitä nyt sit kuitenkin pärjätään yms. ja toisaalta on pelko siitä että raskautumiseen menee kauan. Mutta askel parempaan suuntaan on nyt otettu ja innolla odotan mitä tulevan pitää.
Tsemppiä ja ihanaa loppuviikkoa teille kaikille!!!
