Ajatuksia ja pohdintoja siitä kun miehen kanssa erimieltä (vauva)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hämmentynyt mietiskelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hämmentynyt mietiskelijä

Vieras
Klassisesti mies sanoo ei ja minä kyllä!!

kaksi lasta löytyy, tyttö ja poika, kissa ja koira. omakotitalo ja farmariauto. Siinäkö se, ydinperhe. Miehelle riittää.

Mutta mun syliin mahtuis vielä lapsia, riitaa en asiasta miehen kanssa halua, mutta se loukkaa mua että hänen mielipide on se oikea ja minun väärä. Miten opin elämään sen tosiasian kanssa että meille ei enempää lapsia tule? Niin iso asia se ei ole että eroaisin, mutta jos välillämme sattuisi muuta ikävää eroon johtavaa niin kyllä tämä lapsiasia tulisi esiin ja luultavasti kallistuisin eroon, voisinhan saada sen unelmaelämän jonkun toisen kanssa. Mutta painotan että pelkästään tämä lapsiasia ei ole eron kysymys. Mutta tosiaan mitä nyt sitten, millä paikkaan puuttuvaa unelmaani?

Eikös se niin mene että jokainen on oman onnensa seppä eli jos haluan olla onnellinen en voi sitä mieheltäni vaatia. Vaan on oltava sujut itsensä kanssa siitä mikä minut tekee onnelliseksi. Ei minua onnelliseksi tee sekään että mieheni suostuisi lapseen vain minun takiani, ei en sitäkään halua.
 
Ihan kuin minun kirjoittama !!!!
Meillä ihan sama tilanne. Olen jopa sitä eroa harkinnut kun haaveeni/unelmani on aina ollut suuri perhe.
Meillä ollut paljon riitaa tästä asiasta =(

 

Yhteistyössä