K
Keittiönoita
Vieras
Pakko tunnustaa, että paljon tässä teinin äitinä on tullut asioita taas mietittyä. Milloin pitää huolestua ja milloin ei. Sinkkonen sanoi joku päivä sitten uutisissa, että jos teinin käytös muuttuu, on syytä huolestua. No junnun käytös ON muuttunut. Ennen viis veisasi koulusta, nyt tekee tunnollisesti läksynsä, lukee kokeisiin ja ottaa koulun tosissaan. Junnulla on korkeat tavoitteet, mutta mistä sen tietää, onko sekään lpulta niin hyvä?
Junnu oli koko ala-asteajan koulukiusattu. Hälytyskellojen siis pitää soida nyt jo senkin takia. Sen kiusaamisen lopettamiseksi joutui silloin aikoinaan käyttämään yhden kerran väkivaltaa. Mutta se kiusaaminen kyllä loppuikin siihen ja yläasteella junnu taas saattoi koulumatkallaan kiusatun tytön pitkän aikaa koulusta kotiin. Kun se kiusaajaporukka tuli perässä ja ilkkui jotain, junnun ei tarvinnut kuin pysähtyä, kääntyä ympäri ja kysyä "niin mitä sulla olikaan sanottavaa?". Ja se tyttöä kiusannut porukka häipyi. Onko sekään hyvä, että teini ottaa suurinpiirtein elämäntehtäväkseen pitää kiusatuiksi joutuneista huolta ja puolustaa heitä?
Ja sitten... huolestuttavaa tämäkin, että junnu haluaa rauhanturvaajaksi. Ja sen jälkeen isänmaataan puolustamaan. Pitää oikeutettuna puolustaa heikompaansa. Lähes keinolla millä hyvänsä. Kantaa kesäisin hellepäivinä laakeassa astiassa vettä tonne meidän takapihalle, jotta linnuilla ja pikkueläimillä olisi juotavaa.
Mä olen tähän asti ajatellut, että hieno homma ja olen tukenut junnua täysin siinä, että haluaa auttaa heikompiaan. Mutta enää en ole niin varma, että se onkaan kovin hyvä juttu. Likalla on omat ideologiansa maailmanparantamiseen, mutta likan kohdalla tuskin on pelkoa hänen vammansa takia, että tekisi mitään järjetöntä aatteensa vuoksi.
Meillä puhutaan paljon maailman tilanteesta, ihmisistä, eläimistä luonnosta jne. Mutta mistä mä voin olla varma, ettei tolla jannulla koskaan eikä ikinä päässä naksahda? Tai voinko edes tehdä mitään sen eteen, että ei naksahda? Ei mulla ole mitään syytä epäillä, että tolla naksahtaisi. Yhtä hyvin sitten naksahtaa mullakin. Mutta en mä sitäkään voi vannoa, etteikö mulla joskus naksahtaisi. Kai se on vaan tehtävä parhaansa ja toivottava parasta.
Junnu oli koko ala-asteajan koulukiusattu. Hälytyskellojen siis pitää soida nyt jo senkin takia. Sen kiusaamisen lopettamiseksi joutui silloin aikoinaan käyttämään yhden kerran väkivaltaa. Mutta se kiusaaminen kyllä loppuikin siihen ja yläasteella junnu taas saattoi koulumatkallaan kiusatun tytön pitkän aikaa koulusta kotiin. Kun se kiusaajaporukka tuli perässä ja ilkkui jotain, junnun ei tarvinnut kuin pysähtyä, kääntyä ympäri ja kysyä "niin mitä sulla olikaan sanottavaa?". Ja se tyttöä kiusannut porukka häipyi. Onko sekään hyvä, että teini ottaa suurinpiirtein elämäntehtäväkseen pitää kiusatuiksi joutuneista huolta ja puolustaa heitä?
Ja sitten... huolestuttavaa tämäkin, että junnu haluaa rauhanturvaajaksi. Ja sen jälkeen isänmaataan puolustamaan. Pitää oikeutettuna puolustaa heikompaansa. Lähes keinolla millä hyvänsä. Kantaa kesäisin hellepäivinä laakeassa astiassa vettä tonne meidän takapihalle, jotta linnuilla ja pikkueläimillä olisi juotavaa.
Mä olen tähän asti ajatellut, että hieno homma ja olen tukenut junnua täysin siinä, että haluaa auttaa heikompiaan. Mutta enää en ole niin varma, että se onkaan kovin hyvä juttu. Likalla on omat ideologiansa maailmanparantamiseen, mutta likan kohdalla tuskin on pelkoa hänen vammansa takia, että tekisi mitään järjetöntä aatteensa vuoksi.
Meillä puhutaan paljon maailman tilanteesta, ihmisistä, eläimistä luonnosta jne. Mutta mistä mä voin olla varma, ettei tolla jannulla koskaan eikä ikinä päässä naksahda? Tai voinko edes tehdä mitään sen eteen, että ei naksahda? Ei mulla ole mitään syytä epäillä, että tolla naksahtaisi. Yhtä hyvin sitten naksahtaa mullakin. Mutta en mä sitäkään voi vannoa, etteikö mulla joskus naksahtaisi. Kai se on vaan tehtävä parhaansa ja toivottava parasta.
