Mulla haluttas kans muuttaa rivitaloon, ja jos vauvaa pukkaa jossain vaiheessa tulemaan
niin pakko muuttaa isompaan ja rauhallisempaan
. Tässä pikku laatikossa kun on vajaat 40 neliötä. Muka kaksio
, keittokomero ja tuntuu ko tuonne keittokomeroon menee, niin että pitää perruuttamalla tulla pois. Eihän siellä voi ees ruokaa kunnolla tehä. Niin vähän pöytä tilaakin että potuttaa kun ei leipomaankaan innostu tilanpuutteen vuoksi. En nyt tiijä, onko tämä niin erämäistä korpea tämä Rovaniemi
Kaupunki, mutta suht pieni.. Niin, no mulla pelottaa vähän vaikka ja missä!
Kait tää on joku ihmeen pelkotila juttu. Koska saatan alkaa pelkäämään kaverinki luona jos jään yksin hänen asuntoonsa. Se on muuten totta, että rivitalossa / omakotitalossa mua ei pelota. Asuuttiin nuorempana sillon peruskoulu aikoina keskellä korpea omakotitalossa. Ja lähin naapuri 3km päässä. Kaupat ja koulut vajavat 60 km matkaa. Kun talvella oli pimeää ja sähköt katkes, olin vaan kynttilänvalossa ja nautin pimeydestä. - Vielä yksin isossa talossa.
Ei mulla siellä korvessa pelottanu, ko tiesin ettei sinne kukaan tuu.
Mitä nyt pari poroa kävi kesäsin ja syksysin potut syömässä maasta ja äidin kukka penkit
Karhuki tallusteli viereisellä pellolla yks kesä yö, ja sitä sitten vakoiltiin rantasaunan pikku ikkunasta serkkupoikien kanssa
Oli jänniä aikoja nuo lapsuus vuodet. Miksi sitten pelkään kerrostalossa? Hyvä kysymys. Mulla on ahtaanpaikan kammo! Tämä eteinen tässä meidän asunnossa ahistaa, en pysty sekuntiakaan pitempään olemaan tuossa ahtaassa välissä.
Joku ihmeen vamma mulla kyllä varmaan on!
.. Kylymä ilima ulukona.. Vettä tulee ja ruska aika näyttää kirivän luontoon.