Ajattelin tänään tehdä itsemurhan...

Hannele!
Sinä olet täysin tunteeton ihminen joka ajattelee vain itseään. Minä, minä, minä...

Lapsesi on varmasti onnellinen myöhemmin kun pohtii aamusta iltaan, mitä hän teki väärin, että äiti jätti hänet. Lapsi kysyy lakkaamatta miksi, miksi, miksi ? ? ? Lapsesi elää asian kanssa pitkään jälkeesi ja karsii vaikka sinä olet luovuttaja ja tunteeton sellainen.

Sulle kanssa SYYLLISTÄMINEN ei auta!!!! Koittakaa tajuta.

Jatkoa vielä tohon... Sellainen joka miettii itsemurhaa osaa ihan omatoimisestikin jo syylistää itseään monesta asiasta. Ulkopuolinen ymmärtämättömyys ei todellakaan auta.

 

Minä itken täällä, kun sieluni silmissä näen Hannelen lapset itkemässä äidin haudalla Laskemassa sinne pienen pientä punaista ruusua, ajatuksissa vain miksi äiti, miksi? Miksi äiti ei enää tule ja ota syliin Miksi äiti ei enää tule ja anna pusua Miksi äiti ei enää tule ja sano, että rakastaa Miksi

 

Minä itken täällä, kun sieluni silmissä näen Hannelen lapset itkemässä äidin haudalla Laskemassa sinne pienen pientä punaista ruusua, ajatuksissa vain miksi äiti, miksi? Miksi äiti ei enää tule ja ota syliin Miksi äiti ei enää tule ja anna pusua Miksi äiti ei enää tule ja sano, että rakastaa Miksi

Minäkin itken

 

Ihania kirjoituksia noi missä minua haukutaan itsekkääksi, koska juuri sitä minä nyt olen. Ja aivan täysillä ja hyvillä mielin. Kun kaikki elämänhallinta on hävinnyt, niin tämä on ainoa keino jolla voin olla itsekäs hyvillä mielin!

Muutama mieltäni askarruttamaan jäänyt kirjoitus täällä on, niistä koitan saada nyt voimaa.

Ne ovat olleet tällaisia "Loppukädessä et tarvitse miestäsi etkä siskoasi. Tärkeintä olet sinä itse."

 

Ne ovat olleet tällaisia "Loppukädessä et tarvitse miestäsi etkä siskoasi. Tärkeintä olet sinä itse."

Näinhän se menee! Jokainen AIKUINEN on oman onnensa seppä. Mutta LAPSESI tarvitsevat SINUA!

 

Hannele!
Sinä olet täysin tunteeton ihminen joka ajattelee vain itseään. Minä, minä, minä...

Lapsesi on varmasti onnellinen myöhemmin kun pohtii aamusta iltaan, mitä hän teki väärin, että äiti jätti hänet. Lapsi kysyy lakkaamatta miksi, miksi, miksi ? ? ? Lapsesi elää asian kanssa pitkään jälkeesi ja karsii vaikka sinä olet luovuttaja ja tunteeton sellainen.

Sulle kanssa SYYLLISTÄMINEN ei auta!!!! Koittakaa tajuta.

Jatkoa vielä tohon... Sellainen joka miettii itsemurhaa osaa ihan omatoimisestikin jo syylistää itseään monesta asiasta. Ulkopuolinen ymmärtämättömyys ei todellakaan auta.

Tiedän ihan oikeasti mistä kirjoitan. Seuraan aivan läheltä lapsia jotka menettivät äitinsä joka ei jaksanut ja päätti tappaa itsensä. Hänellä on varmasti nyt hyvä olo ei siinä mitään, MUTTA ENTÄ LAPSET? Yksi soittaa vieläkin taivaaseen päivittäin, kuuntelee puhelimen tuuttausääntä ja on varma, että saa yhteyden äitiin, kaksi hieman vanhempaa lasta voi huonosti ja saavat paniikkikohtauksia ja syövät masennuslääkkeitä.

En sääli pätkääkään tuota ap.ta suorastaan halveksun hänen ajatuksiaan. Säälin hänen läheisiään jotka saavat elää asian kanssa lopun aikaansa. Miettien samaa kysymystä MIKSI?

RUKOILEN MODEJEN APUA TUON SURKEAN IHMISEN PERHEEN PUOLESTA!!!!

 

Hoida pääsi kuntoon - tiedät itsekin että niin sun pitää tehdä. Sun täytyy tehdä aloite, ei kukaan tule kotiisi hoitamaan sitä. Sun pitää mennä itse vaatimaan, että sun päätä hoidetaan kuntoon. Sä tajuut sen kyllä. Se on nyt ainoo asia mitä sun tarvii tehdä ja sä pystyt siihen kyllä.

Sä voit toki jäädä kotiin, rypee itsesäälissä ja kirjoitella itsemurhaviestejä Kaksplussalle. Onhan sekin vaihtoehto. Mut sä tajuut sen itekkin, ettei se näin mene. Sul on lapset ja sul on vielä elämä - tee sillä jotain.

 

miedän kylällä äiti vei lapset paikkakunnalla vierailleeseen sirkukseen ja lupasi tulla hakemaan lapset kun esitys loppuu. Ei kuitenkaan tullut hakemaan vaan oli sillä välin hypännyt junan alle. Osaatko edes kuvitella millaiset arvet tuo jätti lapsiin? Siinä oli äiti ilmeisesti myös hallita omaa elämäänsä=(
Voimia sinulle Hannele,kyllä se elämä voittaa kun vain annat sille mahdollisuuden. Ajattele itseäsi selviytyjänä,haet toimivaa apua ja ehkä vertaisryhmää jossa jutella,ja usko vaan,huominen voi jo olla parempi=)
Sinä olet arvokas ihminen sellaisenaan ja poismenosi jättäisi monen elämään suuren tyhjiön=)

 

Tiedän ihan oikeasti mistä kirjoitan. Seuraan aivan läheltä lapsia jotka menettivät äitinsä joka ei jaksanut ja päätti tappaa itsensä. Hänellä on varmasti nyt hyvä olo ei siinä mitään, MUTTA ENTÄ LAPSET? Yksi soittaa vieläkin taivaaseen päivittäin, kuuntelee puhelimen tuuttausääntä ja on varma, että saa yhteyden äitiin, kaksi hieman vanhempaa lasta voi huonosti ja saavat paniikkikohtauksia ja syövät masennuslääkkeitä.

Kerro lisää. . .

 

Tiedän ihan oikeasti mistä kirjoitan. Seuraan aivan läheltä lapsia jotka menettivät äitinsä joka ei jaksanut ja päätti tappaa itsensä. Hänellä on varmasti nyt hyvä olo ei siinä mitään, MUTTA ENTÄ LAPSET? Yksi soittaa vieläkin taivaaseen päivittäin, kuuntelee puhelimen tuuttausääntä ja on varma, että saa yhteyden äitiin, kaksi hieman vanhempaa lasta voi huonosti ja saavat paniikkikohtauksia ja syövät masennuslääkkeitä.

Kerro lisää. . .

Mitä kertomista tuossa on?
Sun lapset varmaan kärsii myös ja tekee ties mitä, siitä syystä kun äiti tappoi itsensä. Mut et sä ole täällä näkemässä sitä.

 

Se on täällä minustakin kurjaa että joka toinen kirjoitus alkaa sillä että ajattele lapsiasi.

Miksi kukaan ei nää sinua Hannele? Kukaan ei sano että ajattele itseäsi, auta itseäsi. Kuka sua halaa, kuka sut pelastaa, kuka sulle sanoo ne sanat Rakasta Sinua sellaisena kun olet. Ketään ei tunnu se puoli kiinnostavan. Vaan lasten hyvin vointi...En vähättele sitä, mutta oikeasti äidin hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää.

Ole kiltti itsellesi tänään, anna itsellesi mahdollisuus. Jos pystyt saamaan lapset hoitoo tee se. Tee jotain mistä nautit...tai ole vaan. Voit miettiä ja haaveilla siitä paratiisista missä sinun on hyvä olla. Mulla se paikka on aina kuolema. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin joskus helpottaa kun haaveilee jostain paremmasta, jossa ei tarvitse tuntea sisäistä kipua ja ahdistusta. Haaveiden voimalla jaksat taas seuraavaan päivään ja ehkä näetkin jotain ihan uutta.

Näitä asioita ei voi ymmärtää ihmiset jotka eivät ole nähneet läheltä masennusta tai itse kokeneet.

 

:hug:
jos nyt kuitenkin soittasit heti johonkin ja hakisit itsellesi apua!!
sulla on kuitenkin lapsia/lapsi jonka vuoksi ainakin elää ellet itsestäsi välitä.

 

Hannele, Kirjoitustesi perusteella vaikutat hyvin älykkäältä ja viisaalta ihmiseltä. Sinä tiedät, että vain pyytämällä apua sitä saa. Monia tämän ajan ihmisiä vaivaa masennus syystä tai toisesta. Sairautena se on hyvin surullinen, mutta niin moni on kuntoutunut siitä. Ole yksi heistä ja ole oikeanlaisiin ihmisiin yhteyksissä.

Mä toivon sinulle niin paljon voimahaleja, ettei ole tosikaan

 

Hannele: joudut tämän elämän päättyessä vastuuseen elämästäsi iankaikkisuudessa. Kuule, kaikki eivät mene taivaaseen. Mieti sitä jos tuskasi moninkertaistuu, etkä pääse siitä enää kuolemallakaan pois, vaan se juuri on se kuolema johon kaipaat. Mieti, mieti...rikas mies yritti päästä helvetin tuskista kertomaan muille, että valitse pelastus, ikuinen onni yhteydessä Luojaamme. Ei päässyt, ei. Jos kaipaat enempi tätä asiaa, ota raamattu käteen ja ala lukea uutta testamenttia.

 

Elämä on muutenkin lyhyt, toista elämää ei tule.
Vaikka elämä on välillä tylsää, välillä helvettiä, välillä ihanaa ja välillä jotain muuta on elämä kuitenkin niin lyhyt että ei kannata kiirehtiä väistämätöntä. Sinunkin aikasi koittaa vaikka et elämääsi itse lopettaisikaan.

Moni ihminen on ollut tuossa samassa pisteessa missä sinä nyt kuitenkin he siitä ovat selvinneet. Et sinä voi tietää kuinka onnelliseksi tulisit tai mitä elämällä on sinulle tarjolla jos päätät elämäsi.

Ajattele lapsiasi, he ansaitsevat äidin, lapset tulevat kärsimään hirvittävää tuskaa jos itsesi tapat. Se teko tulee vaikuttamaan lapsiisi aina vielä silloinkin kun he ovat aikuisia, vaikutus ei todellakaan ole positiivinen.

Sinä olet tärkeä ja rakas monelle ihmiselle, sinulla on vielä paljon annettavaa, sinulla on vielä paljon hyviä ja ihania asioita edessä päin. :hug:

Hanki itsellesi apua, tee se itsesi ja lastesi takia :hug:

 

Se on täällä minustakin kurjaa että joka toinen kirjoitus alkaa sillä että ajattele lapsiasi.

Miksi kukaan ei nää sinua Hannele? Kukaan ei sano että ajattele itseäsi, auta itseäsi.

Tämä varmaan johtuu siitä (ainakin omalla kohdallani), että välittömästi näen tilanteessa OMAT LAPSENI, tavallaan samaistun Hannelen lapsien pahaan oloon, kun ajattelen miten paha olo omilla lapsillani olisi tuollaisessa tilanteessa Kurkkua kuristaa ja itkettää ajatuskin omista lapsista seisomassa minun haudallani

MUTTA tottakai tiedän sen, että myös Hannelen pahaa oloa PITÄISI ajatella. Mutta kuten sanoit, siihen ei osaa samaistua samalla tavalla, jos ei ole itse kokenut mitään vastaavaa - tai edes lähellekään vastaavaa. Tällöin kyky empatiaan Hannelea kohtaan ei ole niin suurta, kuin kyky empatiaan lasten tunteita kohtaan.

 

Mä en voi tajuta ihmistä joka edes harkitsee tollasta tekoa, itellä ihan paniikki että kuolen jostain syystä ja lapset jää ilman äitiä. Kuolemaakin pahempaa ois jos en sais ikinä enää ottaa pieniä syliini, hassutella teinieni kanssa, olla olemassa,olla äiti. Sulle ap, koita päästä tuntemuksesi yli, ja voimia! :'(

 

Sulla on ihan varmasti elämälle haaveita ja unelmia, jotka vain odottavat toteutumistaan. Aloita niiden toteuttaminen hoitamalla ensin itsesi kuntoon. Näet lastesi kasvavan, iloitsevan koulumenestyksestään ja rakastavan sinua sellaisena kuin olet. Mikä voisi olla sen ihanampaa. Monesti väärät lääkkeet saavat kaikenlaista ikävää aikaa. Kannattaa tiedostaa se, ja vaatia sopivampia lääkkeitä, koska niitä löytyy takuuvarmasti.

 

tehkää ny jumaliste jotain!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Olen masentunut ja epätoivoinen. . .

Haistelin eilen kuopuksen ihanaa tukkaa ja ajattelin että se mielessäni otan kaikki 180 tablettia lääkkeitä ja pullon Vodkaa päälle. . .

Olen yksin kotona iltaan asti, kukaan ei ehdi hätiin. . .

Rauhaisa olo. . . En tunne tekeväni mitään pahaa kenellekään. . . En vain enää jaksa. . .

(ei ole feikkiä. . . luulkaa niin jos haluatte, ei se minua haittaa. . . pakko vaan jakaa tätä tunnetta ja oikeutetusta olosta. . . olen onnellinen koska tunnen että saan itse päättää omasta elämästäni, muuten en sitä hallitse enää mitenkään. . . )

Hei Hannele.

Puhut vakavasta asiasta. Jos olet tosissasi asian suhteen, ottaisitko yhteyttä minuun, niin jutellaan lisää. Olen Jutta Antikainen, vanhempi konstaapeli Helsingin poliisista. Sähköposti jutta.antikainen@poliisi.fi
puhelin 071 877 4127 Tavoitat myös linkistä: www.poliisi.fi/irc-galleria ja sieltä nicci [--jutta--]

Toivon, että otat yhteyttä!

 

ÄLÄ TEE SITÄ HANNELE, VAAN HAE APUA ITSELLESI, LASTESI TÄHDEN!!! :´(

 

Hannele!
Sinä olet täysin tunteeton ihminen joka ajattelee vain itseään. Minä, minä, minä...

Lapsesi on varmasti onnellinen myöhemmin kun pohtii aamusta iltaan, mitä hän teki väärin, että äiti jätti hänet. Lapsi kysyy lakkaamatta miksi, miksi, miksi ? ? ? Lapsesi elää asian kanssa pitkään jälkeesi ja karsii vaikka sinä olet luovuttaja ja tunteeton sellainen.

Sulle kanssa SYYLLISTÄMINEN ei auta!!!! Koittakaa tajuta.

Jatkoa vielä tohon... Sellainen joka miettii itsemurhaa osaa ihan omatoimisestikin jo syylistää itseään monesta asiasta. Ulkopuolinen ymmärtämättömyys ei todellakaan auta.[/qu

Tiedän ihan oikeasti mistä kirjoitan. Seuraan aivan läheltä lapsia jotka menettivät äitinsä joka ei jaksanut ja päätti tappaa itsensä. Hänellä on varmasti nyt hyvä olo ei siinä mitään, MUTTA ENTÄ LAPSET? Yksi soittaa vieläkin taivaaseen päivittäin, kuuntelee puhelimen tuuttausääntä ja on varma, että saa yhteyden äitiin, kaksi hieman vanhempaa lasta voi huonosti ja saavat paniikkikohtauksia ja syövät masennuslääkkeitä.

En sääli pätkääkään tuota ap.ta suorastaan halveksun hänen ajatuksiaan. Säälin hänen läheisiään jotka saavat elää asian kanssa lopun aikaansa. Miettien samaa kysymystä MIKSI?

RUKOILEN MODEJEN APUA TUON SURKEAN IHMISEN PERHEEN PUOLESTA!!!!

Kurja tarina nostaa kyyneleet silmiin.

Mutta mäkin tiedän jotain tästä aiheesta. 13-vuotiaana tulin sattumalta liian aikaisin kotiin ja sain puukon pois isältäni joka oli viiltämässä ranteitaan auki. kaksi vuotta sitten äiti vetäisi purkin lääkkeitä...mutta ihmeen kaupalla selvisi siitä. Äiti omisti itsemurhayrityksen minulle ja isälleni...kiitoksena siitä että olen aina yrittänyt olla kse kilttityttö jotta en lisäisi vanhempieni huolia. Monta kertaa olen toivonut että joku muu kuin minä olisin joutunut kantamaan vanhempieni murheita, että he olisivat saanneet apua pahaan oloonsa. Tarina on niin pitkä että en sitä tässä pysty kertomaan.

Itse olen käynnyt läpi kahdesti itsetuhoisen vaiheen. Tai toinen on nyt päällä. Mä ymmärrän nyt paremmin vanhempiani koska tiedän "mitä he kaipasivat". Eli apua itselleen. Vaikka mä keikunkin nyt täällä kuilunpartaalla niin toivon että tästä pääsen vielä yli. Ei mun voimat riitä nyt ajattelemaan muuta kuin sitä että selviän tästä itse. Itsekäs olen, en ajattele vielä lapsiani. Mun on itse pakko selvitä ensin. Mä käyn kahdesti viikossa terapiassa missä saan olla surutta itsekäs eikä kukaan syylistä sen enempää kuin säälikään. Sen voimalla jaksan hoitaa lapsiani, pitää heitä sylissä, halata ja suukottaa. Sillä voimalla kun minäkin tulen kuulluksi

 

JA OTA YHTEYTTÄ TUOHON POLIISIIN!

 

Chattaile Jutan kanssa, jos vaikka ajatukset lähtisivät siitä selviämään. Jutalla on varmasti hyviä neuvoja ja myös hän haluaa auttaa sinua.

Ota kädenojennus vastaan!

 

Hannele: silloin kun tuntuu, ettei enää millään jaksa, yritä kuitenkin jaksaa ajatella, että tämän huonommin ei enää voi mennä. Tästä mennään vain ylöspäin. Olen itse ollut kuvaamassasi tilanteessa joskus. Ja nyt olen onnellinen, että kuitenkin jaksoin em. tavalla ajatella. Elämä on tuonut paljon hyvää noiden tuskaisten aikojen jälkeen.

Kaikkea hyvää sinulle. Pidä huoli itsestäsi. Sinä olet tärkeä, ihmisenä, äitinä-ja ennen kaikkea itsenäsi! Elämä kantaa kyllä sinuakin. Kun vain elät :hug: :hug: :hug: