Ajattelin tänään tehdä itsemurhan...

Kaikki lääkkeet eivät välttämättä auta eli sulla ilmeisesti Cipralex ei auta. Itse sain silloin eron aikaan (mielialalääkkeet oli jo) tupla-annoksen mielialalääkettä, lisäksi rauhoittavat ja unilääkkeet. Sittemmin mielialalääkkeet vaihdettiin. Tiedän, että tuossa tilanteessa tuntuu ettei pysty mutta onneksi elämän jatkaminen ei vaadi toimenpiteitä. Riittää kun jaksat katsoa tämän pahanolon aallon yli ja ottaa yhteyttä sitten.

Ja oman elämänsä hallinta on ihana tunne mutta jos ainoa vaihtoehto on sen lopettaminen, niin ethän kuitenkaan oikeastaan sitä enää hallitse. Voit vain lopettaa pahan olon, jos siis onnistut. Mutta siihen on muitakin teitä kunhan kestät vielä vähän.

 

Sulla taitaa olla vääränlainen lääkitys. Pyydä toista lääkettä kokeiltavaksi. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Niistä saattaa tulla juuri tuollaisia sivuvaikutuksia, eli hulluja ideoita vailla mitään järkeä.

 

Kuulemma aamut ovat pahinta aikaa juuri itsemurhaa suunnitteleville. Keitä vaikka kahvit, jotta aamu kuluisi nopeampaa.

 

...ja täällä vielä tallaan. Mulla on ihan mies ja ihanat lapset,heitä en vaan vieläkään kykene jättään.

Sairastan vaikeaa masennusta, lääkkeitä syön ja terapiassa käyn. Vanhat asiat riivaa niin että en vaan enää jaksais jatkaa. Joka paikkaan sattuu niin hirveästi...Roikun kuilun partaalla sormien varassa ja oon roikkunut tässä jo kauan. Jokainen voi kuvitella millainen kipu mun sormissa on mielessään, pakkastakin vielä. Näin mä kuvailen tunnettani. Tai oikeastaan tuntuu kuin olisin saannut vakavan sairauden joka syö mua sisältä elävänä. Se ei vaan katoa pois.

Silti, mun vaan kai on pakko jaksaa. Itseni takia. On turha tulla sanomaan mulle että jaksa lapsiesi vuoksi tai miehen... Ei järki riitä peittämään sitä sisäistä kipua. Mutta mä kuitenkin haluaisin nähdä itseni vielä kerran voittajana, selviytyjänä. Suoda itselleni sen onnistumisen riemu, että selvisin sitten kuitenkin.

Mun molemmat vanhemmat on yrittänyt itsemurhaa...hitto, en mä lankea samaan. Vitunmoiset arvet ne on mulle jättänyt ja perinnön kannettavaksi. Mutta en aio suoda heille sitä iloa että muserrun.

Monien on vaikea ymmärtää tuo kipu ja tuska mikä ihmisellä voi olla. On helppo tuomita, itsekästeko...Niin, onhan se. Mutta miksi kukaan ei "tuomitse" ihmistä jokapa vaikka syövän edessä antaa periksi? Se kipu ymmärretään kyllä...

Nää on vaan ajatuksia joita olen kelannut jo kauan. Ehkä tunnistat jotain...Silti sanon että avun hakeminen ei maksa mitään ja tee se. Puhtaasti Itsesi vuoksi. Parempi aika voi kuitenkin vielä koittaa. Katso vielä tämä kierros.

 

Modet näkee ip:t.Voisko modet ilmoittaa tästä ketjusta eteenpäin,ap:n osoite selviäisi sillä ja saatais apua hälle? :attn: :heart:

:attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :flower:

 

Hän: Hieno kirjoitus!

 

Voi ei.. Toivottavasti ei ole vielä tapahtunut mitään peruuttamatonta! Sun tarttee saada apua HETI!!!!!

 

Jos asut Hesassa niin soita tuohon SOS-autoon:

Kun tarvitset apua:
SOS-keskukseen voi aina soittaa joko toimistopuhelimeen tai Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Helsinkiläiset ja tuusulalaiset voivat akuuteissa kriisitilanteissa olla yhteydessä suoraan SOS-autoon.

Valtakunnallinen kriisipuhelin
01019 5202

SOS-auto
040 503 2199

 

Kuulostaa kamalalta, mutta uskoisin, että saisit oikeasti apua jos vain sitä hakisit. Jos lääkkeet eivät auta, sinun on ilmoitettava siitä, ja pyydettävä toisia lääkkeitä, ja ehkä useammin psykologilla/terapiassa.

Yhdyn aikaisemma mielipiteeseen, että modet voisivat tehdä asialle jotaian,, he sentään näkisivät ip:n ja näin ollen ap:n osoite selviäisi. Ihmiselle täytyy saada apua nykyaikana.

Sinua jäisivät kaipaamaan lapset ja monet muut, pahimmassa tapauksessa omien lastesi elämä olisi totaalisen pilalla, ja heidän kohtalonsa olisi yhtä surkea, jopa surkeampi.

 

Kerroin eilen siskolleni ja miehelleni "Haistelin äsken kuopuksen tukkaa, ihana tuoksu, se mielessäni ajattelin vetäistä kaiken mitä kaapista löydän". Mies sanoi "hm" ja sisko ei vastannut koko päivänä takaisin teksviestiini. . . Että vittuako tässä. . .

 

Miten voidaan ilmoittaa modelle?

 

Hannele: ihmiseten on TODELLA vaikea puhua ja vastata itsemurhapuheisiin. Ne ovat niin raskaita. Toivoivat varmasti mielessään, että sinä vitsailit.

Yritit jo eilen pyytää apua! Todella hyvä merkki! Nyt pitää esittää sama lause ammattilaisille, jotta apu tulee. Se tulee ihan kotiin asti!!! Ei tarvi lähteä edes minnekään.

Et häviä mitään, jos soitat auttajille! 112

 

Kerroin eilen siskolleni ja miehelleni "Haistelin äsken kuopuksen tukkaa, ihana tuoksu, se mielessäni ajattelin vetäistä kaiken mitä kaapista löydän". Mies sanoi "hm" ja sisko ei vastannut koko päivänä takaisin teksviestiini. . . Että vittuako tässä. . .

Me kuunnellaan sua nyt! Ei olla se taho jolta apua toivot, mutta kuitenkin kirjoitit meille tänne.

Haparoiva alku, mutta alku kuitenkin.

 

Helpointa on laittaa yksäriä.

 

En jaksa ajatella lapsia, mitä niillä on yhtään mitään väliä. . .

En halua enkä jaksa hakea apua. . . Päätä särkee ja itkettää. . . En pysty ajattelemaan muita, tehköön jokainen oman ratkaisunsa. Olen sinut asian kanssa. . .

Miten ihminen voi olla noin itsekäs? Kun on lapsia saanut niin silloin täytyy ajatella heitä ja heidän hyvinvointiaan. Parhaiten tällä hetkellä autat heitä ja itseäsi kun haet apua ja pyydät vaikka lapsille sijaisperhettä siihen asti että saat oman elämäsi kuntoon=/

 

Ehkä eivät tienneet kuinka reagoida. Jälkikäteen kuulin niiltä ystäviltäni jotka eivät vastanneet tuskaisiin tekstareihini että olivat pelänneet kamalasti puolestani mutta eivät olleet tienneet mitä tehdä ja olleet sitten tekemättä mitään. Paska homma mutta älä anna sen masentaa. Loppukädessä et tarvitse miestäsi etkä siskoasi. Tärkeintä olet sinä itse. Ja mahdollisesti lapsesi, koska heille olet halunnut elämän antaa.

Eli sinulla ei siis ole läheisiä tukenasi. Entä vanhempasi, ovatko vielä elossa?

 

Missäpäin ap asut?

 

Hannele, näetkö että jokainen meistä kuuntelee sinua ja HALUAA AUTTAA! Ota apu vastaan. Laita vaikka yksäriä.

 

www.spr.fi

Milloin tarvitset muiden apua?
Etsi muiden apua, jos vielä kuukauden kuluttua tapahtuneesta tunnet jotain seuraavista oireista:

Olet jatkuvasti ahdistunut, masentunut ja jännittynyt.

Jos unettomuus tai katkonainen uni on jatkuvaa.

Et pysty keskittymään.

Työntekosi ei suju, koulutyö ei suju.

Sinulla on fyysisiä oireita, joihin ei löydy syytä.

Sinulla ei ole ketään, jolle puhua.

Ihmissuhteesi kärsivät, eristäydyt.

Olet kadottanut elämänhalusi.

Käytät liikaa lääkkeitä tai alkoholia.

Sinulla on itsemurha-ajatuksia.



Yllä mainitut reaktiot ovat tavallisia reaktiota epätavalliseen tilanteeseen. Vaikka ne tuntuvat raskailta ja ylipääsemättömiltä, ne helpottavat ajan myötä. Jos ne eivät laannu kuukauden sisällä tai jos ne voimistuvat, on hyvä ottaa yhteyttä tahoihin, jotka voivat auttaa.

 

Hannele!
Sinä olet täysin tunteeton ihminen joka ajattelee vain itseään. Minä, minä, minä...

Lapsesi on varmasti onnellinen myöhemmin kun pohtii aamusta iltaan, mitä hän teki väärin, että äiti jätti hänet. Lapsi kysyy lakkaamatta miksi, miksi, miksi ? ? ? Lapsesi elää asian kanssa pitkään jälkeesi ja karsii vaikka sinä olet luovuttaja ja tunteeton sellainen.

 

En jaksa ajatella lapsia, mitä niillä on yhtään mitään väliä. . .

En halua enkä jaksa hakea apua. . . Päätä särkee ja itkettää. . . En pysty ajattelemaan muita, tehköön jokainen oman ratkaisunsa. Olen sinut asian kanssa. . .

Miten ihminen voi olla noin itsekäs? Kun on lapsia saanut niin silloin täytyy ajatella heitä ja heidän hyvinvointiaan. Parhaiten tällä hetkellä autat heitä ja itseäsi kun haet apua ja pyydät vaikka lapsille sijaisperhettä siihen asti että saat oman elämäsi kuntoon=/

Tätä just tarkoitin...niin v**tun helppo syyllistää ihminen joka taistelee pahan olonsa kanssa. Syylistäisitkö sä ihmisen joka on vakavasti sairas(vaikkapa syöpä) eikä jaksais enää taistella? Olisiko hän itsekäs?? Ei hän ole itse syöpää toivonut...ei masentunutkaan ole itse masennustaan kaivannut.

Lapsia tai ei, ensimmäisenä on aina oma hyvin vointi. Mun vanhemmat ei koskaan voinneet hyvin ja kiitos sen en voi minäkään. Olisin antanut mitä vaan jos olisivat hoitaneet itseäänkin.

Harvinaisen kapea katseinen kommentti

 

Kerroin eilen siskolleni ja miehelleni "Haistelin äsken kuopuksen tukkaa, ihana tuoksu, se mielessäni ajattelin vetäistä kaiken mitä kaapista löydän". Mies sanoi "hm" ja sisko ei vastannut koko päivänä takaisin teksviestiini. . . Että vittuako tässä. . .

Läheiseltä tuollasen kuuleminen voi vain tuntua niin kauhealta ettei osaa tehdä mitään... He tuntevat sinun kipusi itsessään, eivätkä siksi osaa, eivätkä kykene toimimaan.

 

Modet näkee ip:t.Voisko modet ilmoittaa tästä ketjusta eteenpäin,ap:n osoite selviäisi sillä ja saatais apua hälle? :attn: :heart:

:attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :attn: :flower:

komppaan!

 

Hannele!
Sinä olet täysin tunteeton ihminen joka ajattelee vain itseään. Minä, minä, minä...

Lapsesi on varmasti onnellinen myöhemmin kun pohtii aamusta iltaan, mitä hän teki väärin, että äiti jätti hänet. Lapsi kysyy lakkaamatta miksi, miksi, miksi ? ? ? Lapsesi elää asian kanssa pitkään jälkeesi ja karsii vaikka sinä olet luovuttaja ja tunteeton sellainen.

Sulle kanssa SYYLLISTÄMINEN ei auta!!!! Koittakaa tajuta.

 

Mielestäni JOKA IKINEN kommentti tässä ketjussa pyrkii rohkaisemaan avunhakemiseen, vaikka muodot vaihtelevat. Joten ei pidä syyllistää.