ajattelin antaa anteeksi...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja exkö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

exkö

Vieras
mieheni tunnusti, että oli käynyt sängyssä työreissullaan jonku naisen kanssa. Teki tunnustuksen heti palattuaan ja on katunut sitä todella syvästi....
olen tässä miettinyt muutaman viikon asiaa ja ajattelin, josko antaisin anteeksi....

onkohan muita saman kokeneita--- siis voiko tätä koskaan unohtaa... päästä yli?
 
Anteeksiantamisen lahja on hieno taito. Onneksi olkoon, jos siihen pystyt.
Mä en pystyisi, vaan se olisi kerrasta poikki. Luottamus olisi mennyt iäksi.
Mutta jokainen tekee omalla tavallaan, en todellakaan suosittele jättämään miestä, jos pystyt antamaan anteeksi. Mutta se tarkoittaa sitä, että et saa jatkossa joka riidan tms. yhteydessä syyllistää ja muistuttaa miestä.
 
En ole kokenut ja toivon, ettei tarvitsekkaan, mutta luulisin, että en pystyisi antamaan anteeksi. Parasta tässä kyllä on se, että miehesi kertoi itse, etkä kuullut sitä muualta.

Mutta siis, kyllähän jotkut ovat päässeet yli, mm. yks mun kaveri.
 
No joo. Miehesi teki väärin kun kertoi. Yritti sillä helpottaa omaa oloaan, mutta nyt se kaatuu teidän suhteenne päälle. Itse tapahtunut tuskin merkitsee miehellesi hetken huvia enempää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No joo. Miehesi teki väärin kun kertoi. Yritti sillä helpottaa omaa oloaan, mutta nyt se kaatuu teidän suhteenne päälle. Itse tapahtunut tuskin merkitsee miehellesi hetken huvia enempää.

Mielestäni mieheni teki oikein kun kertoi - väärin kun meni sellaista yleensä tekemään, pettämään siis...
 
Meillä aikoinaan oli pieni kriisi suhteen alussa, ja siinä yhteydessä kun päätettiin jatkaan, päätin myös, että mies on niin rakas, että annan vaikka kerran anteeksi. Valitettavasti täytyy myöntää, etten enää ole niin varma, että kykenisin antamaan. Lapsenkin tähden...
 
meillä on isokin kriisi muutenkin menossa - asutaan asumuserossakin. Että silläkin selittää se, että ei oikein nämä "rajat" selvillä puolin eikä toisin.... nyt vaan ois halua oikeesti vielä korjata suhdetta puolin ja toisin - rakkauttakin tuntuisi löytyvän.
 
Harvinainen mies kun tunnusti. Itse kyllä antaisin ehkä anteeksi. Mutta en olisi halunnut tietää. Luulen että mieheni on pettänyt minua ja yritin väen väkisin saada häntä sitä tunnustamaan mutta pysyi lujana kuin muuri. Olin aivan hysteerinen ja hypin seinille jo pelkästä epäilystä. Nyttemmin kun tilanteet ovat tasaantuneet olen iloinen ettei tunnustanut. Mutta tilanne on hullu koska joskus ajattelen että olisin kuitenkin päässyt kaikesta nopeammin yli jos hän olisi tunnustanut suoraan. En olisi tuntenut itseäni vainoharhaiseksi hulluksi. Oikeastaan olen balanssissa sen takia että kaikkien kurjien vuosiemme tuloksena eksyin itsekin toisen miehen matkaan. Se kävi helposti ja kaikki oli ihanaa yhden yön. En ajatellut miestäni kertaakaan, en myöskään tahallisesti kostanut enkä aio ikinä hänelle asiasta kertoa. Koska se oli minun egotrippini, minun juttuni ja koski vain minua. Sain yhden yön jutusta niin paljon virtaa elämääni että se ei ole vieläkään palautunut ennalleen. Olen myös nykyään parempi kumppani miehelleni, tiedän sen.
Joten noiden pettämisten suhteen ei voi kysyä keneltäkään neuvoa, jokaiselle ne ovat niin omakohtaisia juttuja. Pitää itse tietää mitä tekee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:
se vaatii sulta niiiiiiiiiin paljon... mieti tarkasti oletko valmis.. vaatii se ukoltakin mutta ei niin paljoo kuin sulta.

joo, tiedän että vaatii, mutta jos saan vastineeksi mieheltä paljon rakkautta, lapsille ehjän kodin, nii se vois olla sen arvoistakin.
 
Minä olen elämässäni oppinut ja kokenut kaikenlaista.
Yksi motoistani on:
Jos annat anteksi,pystyt myös unohtamaan.
Jos et pysty unohtaman,et ole koskaan antanutkaan anteeksi.

Tosin tämä vie aikaa...ja itse suosittelen anteeksi antamista.
Me ihmiset emme ole täydellisiä vaikka sitä kumppaniltamme vaadimmekin.

Ole onnelline,että miehesi kertoi ja katuu....Teillä on hieno suhde.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nunnu:
Minä olen elämässäni oppinut ja kokenut kaikenlaista.
Yksi motoistani on:
Jos annat anteksi,pystyt myös unohtamaan.
Jos et pysty unohtaman,et ole koskaan antanutkaan anteeksi.

Tosin tämä vie aikaa...ja itse suosittelen anteeksi antamista.
Me ihmiset emme ole täydellisiä vaikka sitä kumppaniltamme vaadimmekin.

Ole onnelline,että miehesi kertoi ja katuu....Teillä on hieno suhde.

Tämä oli todella kannustavaa luettavaa - kuullostat ihmiseltä ajatuksines, mihin haluaisin itsekin pyrkiä!
Kiitos sanoistasi!
 
Yli pääseminen riippuu ihan susta itsestään.

Mun on äärettömän vaikeaa kuvitella että mä pystyisin ikinä pääsemään yli jos mieheni minua pettäisi, mutta kun vaakakupissa on kuitenkin meidän perhe ja lapsieni isä niin pakko se olisi viimeiseen saakka ainakin yrittää.

Minä petin miestäni aivan suhteemme alussa (olimme tavanneet vasta kuukausi sitten) ja jäin puoli vuotta myöhemmin kiinni. Luojan kiitos mies antoi anteeksi ja ajan kanssa on pystynyt myös pääsemään asian yli. En voi tietää miten paljon häneen sattui ja sattuu edelleen, mutta hienosti hän silti pystyy minuun nykyään luottamaan.

Muutaman kerran hän on minua uudestaan epäillyt (tai lähinnä pelännyt) ja silloin tällöin hän heittää vinoilua asiasta (tyyliin jos puhutaan pettämisestä niin mies voi kommentoida tyylillä "no sinähän sen tiedät" ) mutta koska tuo on harvinaista niin sen hänelle suon sillä en voi vaatia 100% luottamusta ja ylipääsyä sillä en siihen varmaan itsekään hänen tilanteessaan koskaan pystyisi. 99% on riittävästi.

Minä tein elämäni virheen ja kadun sitä hautaan saakka. Onneksi mies tämän uskoo ja ymmärtää sillä se mahdollisti yhteisen elämämme jatkumisen. Kiinnijäämiseni jälkeen olemme solmineet kihlat, menneet naimisiin ja tehneet perhettä joten ateeksi olen tosiaan saanut ja ehkä asteen verran tuo tapaus on jo unohdettukin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Yli pääseminen riippuu ihan susta itsestään.

Mun on äärettömän vaikeaa kuvitella että mä pystyisin ikinä pääsemään yli jos mieheni minua pettäisi, mutta kun vaakakupissa on kuitenkin meidän perhe ja lapsieni isä niin pakko se olisi viimeiseen saakka ainakin yrittää.

Minä petin miestäni aivan suhteemme alussa (olimme tavanneet vasta kuukausi sitten) ja jäin puoli vuotta myöhemmin kiinni. Luojan kiitos mies antoi anteeksi ja ajan kanssa on pystynyt myös pääsemään asian yli. En voi tietää miten paljon häneen sattui ja sattuu edelleen, mutta hienosti hän silti pystyy minuun nykyään luottamaan.

Muutaman kerran hän on minua uudestaan epäillyt (tai lähinnä pelännyt) ja silloin tällöin hän heittää vinoilua asiasta (tyyliin jos puhutaan pettämisestä niin mies voi kommentoida tyylillä "no sinähän sen tiedät" ) mutta koska tuo on harvinaista niin sen hänelle suon sillä en voi vaatia 100% luottamusta ja ylipääsyä sillä en siihen varmaan itsekään hänen tilanteessaan koskaan pystyisi. 99% on riittävästi.

Minä tein elämäni virheen ja kadun sitä hautaan saakka. Onneksi mies tämän uskoo ja ymmärtää sillä se mahdollisti yhteisen elämämme jatkumisen. Kiinnijäämiseni jälkeen olemme solmineet kihlat, menneet naimisiin ja tehneet perhettä joten ateeksi olen tosiaan saanut ja ehkä asteen verran tuo tapaus on jo unohdettukin.

Onnea ja iloa teidän suhteellenne - näinkin ihanasti voi elämässä sitten käydä, virheestä huolimatta.
 
Minun mieheni petti, vaikka aina olen sanonut, että hän on viimeinen ihminen joka voisi pettää. 14 vuoden jälkeen se kuitenkin tapahtui. En hetkeäkään edes harkinnut eroa. Annoin anteeksi ja huomasin unohtaneenikin. Yhtä ainoaa kertaa sitä asiaa ei ole otettu esille missään riidassa tms.
 

Yhteistyössä