Ajatteleeko uskovaiset tod. näin?

Eräs lapseton ystäväni tuli uskoon tässä taannoin. Kertaheitolla hänen elämästään tuli onnellista ja auvoista, heitti kaikki huolet jumalan käsiin.

Tulipa sitten puhetta äidin rakkaudesta, ja siitä, kuinka paljon äidit ovat huolissaan lapsistaan.
(Tämä ystävä vasta haaveilee omista lapsista.) Sanoin, että en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka paljon oman lapsen saaminen tuo huolta mukanaan, ja pelkoa siitä, että lapselle sattuu jotain.
Tähän tämä ystävä sanoi, noi on ihan turhia huolia, miksi niillä päätäsi vaivaat, kun ei niille voi mitään?
Minä siihen, että kun ei sille huolelle voi mitään, kun se on alitajunnassa, ja että hän ymmärtää sen sitten, kun hänellä on omia lapsia. Minäkään en voinut sitä tajuta, miten lapsista voi olla huolissaan, ennen kun sain oman.
Tähän tämä ystävä vaan vastaa, että hänellä se on helppoa sitten, kun jumalalle voi jättää kaiken huolen, koska jumalan käsissä on kaikki.

Ajatteleeko uskovaiset noin, vai tuntevatko huolta lapsistaan? Voiko tosiaan olla noin huoletonna, kun on uskossa, vai oliko tuo vain lapsettoman puhetta, joka ei vielä tiedä äitinä olosta mitään?

 

Lapsettomat uskovaiset ja usein miehet ajattelee tuolleen. minulla on kyllä huoli lapsistani. Tyttökin on niin nätti, että pelkään etukäteen jo sitäkin, että jos se saa isona hirveän miehen tai jos sille tehdään pahaa. Tai jos muut tytöt on kateellisia ja kiusaa.

 

Tähän voi kai sanoa vain että määrittele sana uskovainen.

Näinkö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen

 

\

Tähän voi kai sanoa vain että määrittele sana uskovainen.

Näinkö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen

pilkun*ussija on leppäkertun pahin painajainen...

 

\

Tähän voi kai sanoa vain että määrittele sana uskovainen.

Näinkö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen

Vaikkapa näin. Miten sitä uskoon tullaan, en tiedä, kun en itse ole kokenut. Kai siinä jotai "jykevää" tapahtuu, kun elämä muuttuu.

 

\

\

Tähän voi kai sanoa vain että määrittele sana uskovainen.

Näinkö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen

pilkun*ussija on leppäkertun pahin painajainen...

Nojaa, itse edustan yhtä uskontokuntaa ja sinä joko samaa tai jotakin toista. ajatellaanko me asioista samallailla vai ei?

"Uskovaiset" on aikalailla laaja käsite. :wave:

 

\

\

\

Tähän voi kai sanoa vain että määrittele sana uskovainen.

Näinkö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen

pilkun*ussija on leppäkertun pahin painajainen...

Nojaa, itse edustan yhtä uskontokuntaa ja sinä joko samaa tai jotakin toista. ajatellaanko me asioista samallailla vai ei?

"Uskovaiset" on aikalailla laaja käsite. :wave:

No minä tavallisena ev.lut. ihmisenä tajuan uskovaiset niin, että he uskovat jumalaan ja elävät raamatun oppien mukaan. Eri lahkot vähän eri tyylillä. Lestadiolaisia tunnen paljon, mutta tämä ystävä on ev.lut. ja käsittääkseni ei ole missään lahkossa, mutta tuli vaan uskoon. Eli mikäs hän sitten on?

 

Omalta kohdaltani voin vain todeta, että olen tuntenut ja tunnen edelleen huolta lapsistani ja vähän turhan paljon monesta muustakin asiasta. Huolehdin, hätäilen ja pelkään vähän väliä. Usko kuitenkin vaikuttaa sillä lailla, että se tuo mm. luottamuksen rukouksen voimaan ja Jumalan huolenpitoon, joten saan ikään kuin jakaa huoleni vahvemman kanssa.

 

Tehän ette muuten vastaa ollenkaan kysymykseen, vaan saivartelette ainoastaan. Yleensä uskovaisella tarkoitetaan ihmistä joka uskoo Jeesukseen. Täällä joskus puhutaan selvästi vain lestadiolaisista.

 

kyllä minulla ainakin on välillä kova huoli lapsista vaikka kuinka olen uskossa. Toki on turvallista että kaiken voi jättää Jumalan käsiin, mutta ihan inhimillistä se on että pelkää lastensa puolesta, oli uskossa tai ei. Monesti ei uskovat ajattelevat että jos yksi uskova sanoo jotain niin se on kaikkien uskovien kanta, mutta eihän se niin mene. meitä uskovia on niin monekirjavia kuin yleensäkkin on ihmisiä maailmassa ja kaikilla on omat mielipiteet jne. ihmisiähän me ollaan Jumala sitten muovaa meitä haluamaansa suuntaa, muta valmiita ei olla ennenkun taivaan portit aukeavat

 

\

Omalta kohdaltani voin vain todeta, että olen tuntenut ja tunnen edelleen huolta lapsistani ja vähän turhan paljon monesta muustakin asiasta. Huolehdin, hätäilen ja pelkään vähän väliä. Usko kuitenkin vaikuttaa sillä lailla, että se tuo mm. luottamuksen rukouksen voimaan ja Jumalan huolenpitoon, joten saan ikään kuin jakaa huoleni vahvemman kanssa.

Tästä juuri väittelimmekin, kun ystäväni oli sitä mieltä, että kun hän saa lapsia, niin huolta ei tarvitse kantaa, kun voi heittää ne huolet jumalalle. Minä olin eri mieltä, koska hän eitiedä niistä huolista vielä mitään.
Ajattelin vaan, että voiko noin olla, ettei niitä huolia lainkaan kanna?

 

Uskokoot ken mihinkin haluaa. Se meitä "normaaleja" ja normaalia äidinrakkautta tuntevia äitejä yhdistää, että huoli on lapsista aina. Ja tämän tunteen ja rakkauden voi oikeasti vasta kokea, kun vauva sylissä. Siihen tunteeseen ei valmenna mikään. ja sitä voi höpötellä mitä vaan, mutta kysytään uudelleen, kun vauva maailmassa. Lohduttaa toki minuakin monia asia, kun uskoo olevan jotakin.....

 

Oliskohan tuo vaan sitä lapsettoman naisen "tietäväisyyttä" siitä miten sitten lapsiinsa suhtautuu. Ennen ensimmäistä raskauttahan sitä oli kaikkein itsevarmin ja huolettomin lapsenkasvattaja. :ashamed:

Olen muuten sitä mieltä, että juuri se äitiyden mukanaan tuoma jatkuva huoli ja neuroottisuuteen saakka menevä huolehtiminen ovat juuri niitä piirteitä jotka tosiaan suojaavat lasta onnettomuuksilta. Kaikissa perheissä voi tietysti sattua ikäviä onnettomuuksia, mutta ihan vain tietyn huolettomuuden omaavissa perheissä esimerkiksi 2v hukkuu pihalampeen sillä aikaa kun vanhemmat tekevät sisällä kotitöitä. Että siinäkin kohtaa Jumala on antanut sille 2 vuotiaalle ne vanhemmat ja vanhemmille järjen päähän huolehtimaan siitä lapsesta ettei mitään pahaa tapahdu. Eikä siis niin että "kyllä se pärjää yksinkin, Jumala pitää huolen".

 

olin kerran yksissä ristiäisissä ja siellä pappi kastepuheessaan sanoi näin(ei lestadiolainen pappi) että sit kun nää kaksoset tulee siihen ikään, että ne alkaa kulkea tansseissa ja nuorten menoissa, niin vanhemmat kotona huolissaan heitä ajatelee, ja käy kylillä seurailemassa, mitä nuoret tekee. mutta älkää suotta huolehtiko ja seurailko, kyllä jumala omistaan huolen pitää. jos ei olis ollut kastetilaisuus olisin kyllä sanonut, että kyllä mä ainakin oletn joutunut omista lapsistani huolehtimaan ja seurailemaan mitä he missäkin tekevät. ei siihen ole jumala riittänyt. että kai ne uskovaiset sit niin suuresti luottaa siihen, että jumala huolehtii, ettei heillä ole huolen häivää-

 

Tähän vielä haluaisin lisätä sen, että minä ainakin koen niin, että kun Jumala on antanut minulle lapsia, on Hän samalla antanut myös sen vastuun, joka vanhemmille kuuluu. Ei meille ole annettu lapsia hunningolle jätettäväksi.

Sanotaanhan Raamatussa myös tähän tapaan: "Älkää huolehtiko, mitä söisitte tai joisitte tai päällenne pukisitte..." Se ei suinkaan tarkoita sitä, että vailla vastuuta istuisimme odottamassa, että taivaalta tipahtelee ruokaa ja vaatekappaleita!<br><br>

 

\

Lapsettomat uskovaiset ja usein miehet ajattelee tuolleen. minulla on kyllä huoli lapsistani. Tyttökin on niin nätti, että pelkään etukäteen jo sitäkin, että jos se saa isona hirveän miehen tai jos sille tehdään pahaa. Tai jos muut tytöt on kateellisia ja kiusaa.

Jos olet uskovainen miks sulla on tommonen nikki?

 

\

Omalta kohdaltani voin vain todeta, että olen tuntenut ja tunnen edelleen huolta lapsistani ja vähän turhan paljon monesta muustakin asiasta. Huolehdin, hätäilen ja pelkään vähän väliä. Usko kuitenkin vaikuttaa sillä lailla, että se tuo mm. luottamuksen rukouksen voimaan ja Jumalan huolenpitoon, joten saan ikään kuin jakaa huoleni vahvemman kanssa.

Itelläni uskominen on jäänyt jonnein vuosien varrelle, mutta sä kuulostat ihan äidiltäni, joka on aina ollut mielestäni "terve uskovainen".
Sanavalinta on ehkä huono, mutta meinaan, että ihmiseltä löytyy sekä usko että oma järki.... =)

 

jos ystäväsi on vasta "tullut uskoon", niin hänelle se on uutta ja ihmeellistä, joten hän varmaan herkästi pohtii kaiken Jumalan kautta - ja siis luottaa!

ihan samalla lailla voidaan ajatella muistakin asioista, esim. että saat ensimmäisen lapsesi ja luotat vakaasti ettet koskaan raivoa tai räyhää hänelle kun hän on niin suloinen nuppunen...

ja pian totuus valkenee!

- ja edelleen luotat uskovaisena Jumalaan ja siihen että kaikki kyllä järjestyy ja edelleen lukitset autosi ovet!
- ja edelleen pidät kullannuppuasi maailman suloisimpana olentona, vaikka tiedät että saatat joskus olla hänen tekemisistään tai oman olosi johdosta raivon partaalla... =)

en tiedä oliko vertaus paras mahdollinen, mutta tämä asia tuli mieleen...

ja kun vielä teen yhteenvedon, niin kirjoitukseni pointti oli että ehkä ystäväsi uskoon tulemisen alkuhuumassaan uskoo näin (jos nyt todella ymmärsin oikein et hän vaan levittelee käsiänsä ja puhuu silmät puoli ummessa kaiken menevän TIETYSTI AINA IHAN VARMASTI oikein)
...
mutta itse uskovaisena luotan Jumalaan voimaan kaikkina aikoina ja silti teen itse parhaani jotta selviäisin näistä elämän myrskyistäkin!!!

-nyt harmaana.....

 

Yksi tuntemani "lahkoperhe" on kyllä kertonut, kuinka he olivat koko ajan "varpaillaan" ensimmäisten lasten kanssa, joten ei voi yleistää

 

Kyllä mulla ainakin on kova huoli lapsista. Joskus oikein sydäntä ahdistaa, kun esim. sairastavat ja mitään ei pysty tekemään, vaikka toisella on todella surkea olo.
Usko ja luottamus Jumalaan autta vaikeissa hetkissä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että ihmisen mieli murehtii, kuka enemmän, kuka vähemmän.

Inker Imatralt kirjoitti joka kommentissaan peesaamisen arvoisesti. =) :wave:

 

Ajattelen niin että tokihan uskovaiset ovat samalla lailla huolissaan lapsistaan ja kaikista asioista kuten ei uskovaisetkin.
Uskovaiset vain ajattelevat lisäksi että kaikki on kuitenkin loppujenlopuksi Jumalan kädessä, eikä ihminen asioille mitään huolehtimisellaan voi.

 

Mä olen uskossa. Tavallinen ev. lut vain joka käy kirkossa jouluna ja häissä yms juhlissa, mutta uskon kuitenkin Jumalan olemassa oloon. Kyllä mulla on tajuton huoli lapsistani. Uskon kyllä että kaikella on tarkoituksensa että jos jotain pahaa tapahtuisi niin se olisi Jumalan tahto (esim jos lapsi kuolisi niin ajattelen että Jumala halusin hänet luokseen näin pian ja siellä on lapsen yvä olla) mutta silti mä PELKÄÄN ja HUOLEHDIN. Eritoten silti teen kaikkeni että lapsillani olisi turvallista olla ja elää.

En ole ikinä heittäytynyt miksikään että tässä nyt vain ollaan vailla huolta huomisesta. Ei tämä elämä semmoista ole vaikka Jumalaan uskonkin.

Uskovaisilla on yhtälailla huolia mutta ne kerrotaan Jumalalle ja se voi vähän tietysti helpata mutta ei nyt vie silti niitä täysin pois.

Myöhemmällä iällä uskoon tulleet yleensä hurahtavat aika lailla ja "hihhuloivat". Mä olen kasvanut lapsuuden perheessä uskoon. Eli se on ollut mun maailma kun äiti oli uskossa ja opetti lapsena jo iltarukouksen. Mä en ole ikinä hihhuloinut

 

Mua ihmetyttää ja mietityttää aina vaan se että jehovan todistajat eivät hyväksy vierasta verta eli siis verensiirtoja. Entäs jos se olisi ainut keino pelastaa oman lapsen henki??? Antaako jehovan todistajat sit vaan lapsensa kuolla kun se on vissiin jumalan tahto sit??? Miltä siitä äidistä tuntuu tollasessa tilanteessa??? Mä en ite voi kuvitella että antaisin lapseni kuolla jonkun tuollaisen asian takia. Voisko joku viisaampi kommentoida tai vaikka yytä laittaa jos täällä tulee sota tästä. Mä haluan vaan tietää ja asiallisesti kysyn.

 

Minä ainakin ajattelen niin, että kyllä vanhemmille on annettu järkeä ja viisautta vahtia lapsiaan ja estää näiden joutumista vaaratilanteisiin. Ymmärrän kyllä pointin, mikä ap:lla tai tällä hänen ystävällään oli: vaikka me vanhemmat olisimme kuinka silmät ja korvat tarkkana ja eliminoisimme (mielestämme) kaikki vaaratekijät lasten elämästä, niin SILTIKÄÄN kukaan vanhempi ei voi taata sitä, etteikö lapselle joskus voisi sattua vahinkoa tai onnettomuutta. Siinä mielessä uskovaisen on turvallista jättää turhat huolehtimiset "herran haltuun", kun ajattelemme niin, että jos jotakin on tarkoitettu tapahtuvaksi, se myös tapahtuu - teki vanhempi vieressä mitä hyvänsä tai jättäisi tekemättä.

Sekavasti selitetty varmaan, mutta ehkä joku ymmärsi, mitä tarkoitan...

 

Tottakai lapsistaan kantaa aina huolta, vaikka olisi uskossakin =)