meillä oli tosi rankka alku ton pojan kanssa koska oli koliikki ja muita vaivoja. nyt alkaa arki helpottaa kokoajan enemmän ja enemmän, enkä aio vielä pariin vuoteen ainakaan yrittää uudelleen raskaaksi, jos sieltä tulis yhtä haastava tapaus kun tämä ensimmäinen oli/on mutta kyllä mä toisen lapsen halua, en vaan vielä muutamaan vuoteen.
Minä taas pelkään sitä päivää, kun päätetään, että seuraava saa olla se viimeinen... Olen nyt jo haikein mielin siitä, vaikka eihän sitä tiedä, että tuleeko meille nytkään enää vauvaa. :/
Meillä on ollut ajatuksessa 3-4 lasta. Nyt kun toisen lapsen suuremmilta vaikeuksilta on kohta puoliin päästy yli, alkaa tulee ajatus mieleen, että nää lapset olis tässä. Vauvankin vauva-aika alkaa olee kohta puoliin ohi ja arki helpottaa. Ehkä se mukavuudenhalu voittaa ja lapset on tehty. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä sitten 5-10v päästä miettii.. Onhan tässä aikaa vielä tehdä lapsia lisää kun on aloittanut nuorena =)
Minä ! Lapsiluku on täynnä, kuopus nyt 3 vuotta ja tunnen aina pirttikäyntien jälkeen helpotusta siitä, että meillä on jo "isot" lapset ja minulla on aikaa keskittyä enemmän omaan itseeni.
Mulla vähän seilaa. Toisaalta haluaisin vielä yhden (3 on) Mutta toisaalta taas en, en sen vauvavuoden takia vaan sen, etten raaski laittaa ihan pieniä hoitoon ja kuitenkin tarvis pikku hiljaa alkaa palamaan työmarkkinoille..
Meilläkin on lapsiluku täynnä. Kaksi teiniä on, enkä todellakaan aio enää alkaa sitä vauvarumbaa alusta, vaikka iän puolesta olisi kyllä vielä hyvinkin mahdollista.
Miehen kanssa molemmat ollaan aina oltu sitä mieltä, että kaksi on sopiva määrä meille.
Joo, kyllä nää meidänkin lapset ois sitte tässä. Esikoinen kohta 3 v. ja toista odotan, rv 32. Raskausaika ei vaan sovi mulle, ku joka paikkaa kolottaa ja mieli on sen takia maassa. Muutenkin oon aina ajatellu et kaks lasta ois meille sopiva määrä.
Kyllä kyllä, meille riittää yksi lapsi ja meistä riittää yhdelle lapselle Haluamme, että hän saa olla ja elää ainoana lapsena. Päätös ei johdu vauva-ajasta, sillä meillä ei ole siitä huonoja tai kaoottisia muistoja.
Minä ajattelen.
Yksi lapsi on ennestään, eikä vauva-aikaa ole ollenkaan ikävä.
Voi olla että ehkä vielä joskus monen,monen vuoden päästä halun toisen mutta ainakaan nyt ei ole minkäänlaista kiinnostusta lähteä siihen raskaus-synnytys-vauva-taapero-rumban vaan ihana nauttia kun tuo ainokainen kasvaa kokoajan isommaksi.
Ja nauttia myös siitä että lapsia on vain yksi, kaikki on paljon helpompaa.