aivovammainen paikalla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vammapää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minkälainen vamma sinulla on,miten vaikuttaa elämääsi? Minkä ikäinen olet? Seurusteletko tai oletko naimisissa? Asutko omillasi vai tukiasunnossa vai vanhempien nurkissa? Oletko töissä vai yhteiskunnan luukulla loisena?
 
onnistuu sudoku, itseasiassa pidän niistä kovasti. minulla on aivoruhje etulohkossa, vaikuttaa elämään väsymyksenä, muistamattomuutena, keskittymishäiriöinä ja alavireisyytenä. olen pian 30v naimisissa oleva kotiäiti ja asun siis yhdessä perheeni kanssa, hankin tällä hetkellä itselleni ammattia mutta tuskinpa olen kovin kysyttyä työvoimaa työmarkkinoilla. pakko silti yrittää.
 
elän suht normaalia elämää, joitain rajoituksia ajoittain on mutta yritän olla realistinen niiden kanssa. reima ei soinnu suussani mukavasti. vammani tuli auto-onnettomuudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikkea hyvää Sinulle, toivottavasti löydät paikkasi työelämässä. Perheestä ja rakkaudesta saa voimaa. Onneksi auto-onnettomuudessa ei käynyt vielä pahemmin.

kiitos, niin minäkin toivon. pakko on vain yrittää yrittämistään, jokin syy on oltava sille että selvisin tuosta onnettomuudesta ainoana hengissä.
 
Hei ap! Tsemppiä! Minulla ei ole varsinaisesti kysyttävää. Lähinnä mietin, että miten onnettomuudessa tullut vamma seuraamuksineen mahtaa erota synnynnäisestä. Itsellä on lapsena todettu synnytyksessä olleen hapenpuutteen seurauksena lievä vesipää. Olen motorisesti kömpelö enkä oikein aina hahmota suuntia. Muuten olen pärjännyt loistavasti ja kouluttautunut ym. Ps. Sain tietää diagnoosini vasta aikuisena - jostain syystä kukaan ei kertonut...
 

oletko katkera?
oletko saanut miehen tai lapsia tämän jälkeen?
mitä ruokaa laitat?
pystytkö hoitamaan kaikki askareet omatoimisesti?
kerrotko aina kaikille että olet av?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Hei ap! Tsemppiä! Minulla ei ole varsinaisesti kysyttävää. Lähinnä mietin, että miten onnettomuudessa tullut vamma seuraamuksineen mahtaa erota synnynnäisestä. Itsellä on lapsena todettu synnytyksessä olleen hapenpuutteen seurauksena lievä vesipää. Olen motorisesti kömpelö enkä oikein aina hahmota suuntia. Muuten olen pärjännyt loistavasti ja kouluttautunut ym. Ps. Sain tietää diagnoosini vasta aikuisena - jostain syystä kukaan ei kertonut...

minäkin olen hieman kömpelö ja silmä-käsiyhteistyöni on hidastunut, eksyn myös oudoissa paikoissa helposti. en usko, että eroaa kovinkaan toisistaan, oli vammautunut sitten jo synnyttyään tai myöhemmällä iällä. hienoa, että olet kuitenkin onnistunut elämässäsi hyvin, joskin tuon asian kertominen aiemmin olisi voinut olla ihan suotavaa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Hei ap! Tsemppiä! Minulla ei ole varsinaisesti kysyttävää. Lähinnä mietin, että miten onnettomuudessa tullut vamma seuraamuksineen mahtaa erota synnynnäisestä. Itsellä on lapsena todettu synnytyksessä olleen hapenpuutteen seurauksena lievä vesipää. Olen motorisesti kömpelö enkä oikein aina hahmota suuntia. Muuten olen pärjännyt loistavasti ja kouluttautunut ym. Ps. Sain tietää diagnoosini vasta aikuisena - jostain syystä kukaan ei kertonut...

minäkin olen hieman kömpelö ja silmä-käsiyhteistyöni on hidastunut, eksyn myös oudoissa paikoissa helposti. en usko, että eroaa kovinkaan toisistaan, oli vammautunut sitten jo synnyttyään tai myöhemmällä iällä. hienoa, että olet kuitenkin onnistunut elämässäsi hyvin, joskin tuon asian kertominen aiemmin olisi voinut olla ihan suotavaa :)
 

Yhteistyössä