Aivoinfarkti ja persoonallisuus sen jälkeen

[://]

Eli onko kenelläkään kokemusta tapahtumasta jossa henkilö on saanut aivoinfarktin ja sen jälkeen persoonallisuus muuttunut?

Eräs läheiseni sai infarktin ja aina niin iloisesta ja touhuavasta ihmisestä tuli ilkeä ja välittämätön. Hän on aina hoitanut kaikki perheen raha-asiat ja nyt häneltä puuttuu kokonaan alotteisuus ottaa lasku kouraan ja mennä maksamaan se. Itsensä pystyy hoitamaan mutta ei ymmärrä että eläimetkin tarvitsevat ruokaa, ei pelkällä rakkaudella elä. Siis ei tahallaan jätä ruokkimatta eläimiä, ei vain ymmärrä että nekin tarvitsevat ruokaa.

Välillä ymmärrys on kuin pikkulapsella ja moni asia pitää selittää ihan kuin lapselle. Muistaa vuosien takaiset asiat kuin eilisen, mutta itse eilistä ei muista aina.
Oma napa on tärkein napa ja muut on pahoja. Myös lievästi vainoharhainen on että jos muut ihmiset puhuvat keskenään ilman häntä niin AINA kuulema puhutaan hänestä.

Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Kuntoutuiko ihminen koskaan täysin vai menikö loppuelämä uuden persoonan kanssa?

 

[Silti Onnellinen]

Tätini mies aikanaan, parikymmentä vuotta sitten sai aivoinfarktin ja persoonallisuus muuttui täysin eikä ole palannut vieläkään :/ Sen vuoksi tuli avioerokin aikoja sitten...

 

["minni"]

Minustako puhut?
Olen aivoinfarktipotilas, kuntoutuminen kestää, mutta juuri noin minulle on käynyt. En nyt pahana muita ihmisiä pidä sentään, enkä ole ilkeä tahallani, mutta kyllä se koko elämä menee siihen että itsensä muistaa.
En tiedä kuntoutuuko samanlaiseksi enää.. itse epäilen että en.

 

["minni"]

Riippuu kai vähän että missä kohtaa se aivoinfarkti on ollut, oikealla vai vasemmalla ja missä lohkossa? Mulla meni samalla näkökyky toiselle puolelle täysin. Ei palaudu.

 

[Kiskon2]

Henkilön persoonallisuus voi tosiaankin muuttua aivoinfarktin jälkeen. Lisäksi voi tulla esimerkiksi aggressiivisuutta, impulsiivista, estotonta käyttäytymistä, psykiatrista oireistoa voi olla. Riippuu vähän siitä, missä aivojen osassa infarkti on ollut. Usein oireet korjaantuvat ensimäisten kuukausien aikana jonkin verran, jos ovat korjaantuakseen, mutta harvoin enää dramaattisesti mitä kauemmin aikaa infarktista on kulunut. Kuntoutuksella, piktkäkestoisella terapialla voi opetella hallitsemaan oireitaan.

 

[aloittaja]

Onko kokemusta että nuo pahentuisivat vielä? Esim. Kun ihmisellä ei ole ymmärrystä juurikin hoitaa noita lemmikkejä tai maksaa laskuja niin voiko tilanne mennäkkin nopeasti niinkin pahaksi että ihminen ei kykenisi lainkaan hoitamaan itseään.
Tiedän että ihminen ei ole tahallisesti ilkeä ja itse osaan sivuuttaa asian mutta harmittaa kun pienet lapset eivät ymmärrä miksi heille niin rakas mummi on nykyisin heille ilkeä.

 

["minni"]

No mulla ainaki henk. koht. on tullu sellanen tympeys ku ei voi maksaa laskuja ku ei riitä kärsivällisyys, ei jaksa alottaa ku kaikki vaatii niin paljon keskittymistä.. ni sitte jättää helposti kokonaan tekemättä, ja siitähän se alamäki lähtee., Tulee vielä vaikeampaa. Eli periaatteessa voi käydä niin että menee vielä huonommaksi ajanmittaan siksi juurikin kun ei sitte enää edees viitti yrittää..

 

[aloittaja]

Minni: Saanko kysyä kuinka paha infarkti sinulla oli? Miten muuten vaikuttanut elämääsi?

Tässä tapauksessa kyseinen ihminen oli ennen infarktia jo sairaseläkkeellä joten töistä ei ole joutunut pois jäämään. Onko sinulla jotain pakko-oireita? Tällä ihmisellä on eli selailee käsilaukkuaan, meikkipussiaan, paperipinoa vaikka tuntikausia ja siinä ei ole mitään päämäärää eli ei etsi mitään. Hankalaa on myös se että ihminen ei itse myönnä hänessä tapahtuneen mitään joten on vaikea saada esim. kuntoutukseen. Halvaantumista tuli myös, mutta se oli todella lievää, vaikuttaa lähinnä puheeseen joskus mutta muuten kaikki kädet ja jalat toimii.
Olen niin ulalla aiheesta kun kaikki tapahtui niin äkkiä. Ei ole oikein kukaan pysynyt perässä että mitäs nyt on tapahtunut.

 

[Maine Coon/]

Äidilläni oli pari pientä aivoinfarktia, mitkä todettiin kuvauksessa.Äidin persoonallisuus ei muuttunut, mutta päivittäin saattoi vaihdella kyky ymmärtää asioita ja kyky toimia niiden suhteen.

 

[aloittaja]

Äidilläni oli pari pientä aivoinfarktia, mitkä todettiin kuvauksessa.Äidin persoonallisuus ei muuttunut, mutta päivittäin saattoi vaihdella kyky ymmärtää asioita ja kyky toimia niiden suhteen.

Palautuiko äitisi ymmärrys normaaliksi?

 

["minni"]

Periaatteessa joo. Jonkunlaista pakko-oiretta kyllä nyt kun kysyt. Eli tarkistan kahvinkeittimet useaan kertaan, jos huomaan tuolin olevan vinossa en voi olla ellen saa käydä sitä siirtämässä #oikein" ja muuta tollsta pientä mitä ennen infarktia ei ollut. Minä saatan mennä jonnekin huoneeseen enkä tiedä mitä etsin ja siitä hermostun koko perheelle ikäänkuin se olisi heidän vika etten tiedä mitä haen.
Mulla ei myöskään ole täysin halvaantumista mutta välilä vaikea puhua ja neurologin mukaan toinen suupieli hieman roikkuu, ei muuta. Tosin heikkoutta senkin edestä. Eli toinen puoli on tosi heikko ja koko kroppa väsyy jo siitä että kuljen portaat ylös. Hampaita pestessä täytyy huilata kättä välillä ku menee ihan maitohapoille.

 

[Soiku]

Aivoinfarkti saattaa todellakin muuttaa persoonallisuutta tai sitten kyse saattaa olla tilanteen jälkeisestä masennuksesta, joka on hurjan yleistä aivoinfarkti- ja aivoverenvuotopotilailla. Tilanne saattaa olla pysyvä tai sitten ohimenevä, mutta kuntoutuakseen potilas tarvitsee joka tapauksessa hurjasti aikaa.

Omalla isälläni oli aivoverenvuoto, jonka jälkeen isä oli vuoden verran tosi apaattinen, kiukkuinen, välinpitämätön jne. Nykyään on muuten ihan samanlainen kuin ennenkin, mutta lähimuistin aivoverenvuoto vei. Toki sekin on petraantunut tässä parissa vuodessa hurjasti, ajattelen lähtötilannetta, joka oli se, että isä unohteli liesiä päälle, ihmisten nimet jne. Mutta unohtelee isä edelleen paljon, pärjäilee kuitenkin sentään itsekseen.

 

[aloittaja]

[QUOTE="minni";22506827]Periaatteessa joo. Jonkunlaista pakko-oiretta kyllä nyt kun kysyt. Eli tarkistan kahvinkeittimet useaan kertaan, jos huomaan tuolin olevan vinossa en voi olla ellen saa käydä sitä siirtämässä #oikein" ja muuta tollsta pientä mitä ennen infarktia ei ollut. Minä saatan mennä jonnekin huoneeseen enkä tiedä mitä etsin ja siitä hermostun koko perheelle ikäänkuin se olisi heidän vika etten tiedä mitä haen.
Mulla ei myöskään ole täysin halvaantumista mutta välilä vaikea puhua ja neurologin mukaan toinen suupieli hieman roikkuu, ei muuta. Tosin heikkoutta senkin edestä. Eli toinen puoli on tosi heikko ja koko kroppa väsyy jo siitä että kuljen portaat ylös. Hampaita pestessä täytyy huilata kättä välillä ku menee ihan maitohapoille.[/QUOTE]

Kiitokset sinulle vastauksista ja oikein paljon jaksamista sinulle.

Käytkö jossain kuntoutuksissa?

 

[ksjdn]

Kuntoutuminen riippuu tosi paljon siitä, missä aivojen osassa infarkti on ollut ja miten suurella alueella ja mitkä vauriot. Kuntoutuu, mutta ei entisekseen...

 

["dee"]

Suosituksia pienempi veren D-vitamiinipitoisuus saattaa altistaa aivoinfarktin kehittymiselle, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Tätä ennen D-vitamiinin vähyys on yhdistetty mm. sydän- ja verisuonitautien riskiin, mutta aivoinfarkteja ja muita aivohalvauksia koskevat tulokset ovat olleet epäselviä.

Tutkimuksessa riski sairastua aivoinfarktiin oli suurentunut naisilla, joiden veren D-vitamiinipitoisuus oli keskimäärin 35 nmol/l, kun vertailukohtana olivat naiset, joiden pitoisuudet olivat keskimäärin 77 nmol/l. Suomessa normaaliarvona pidetään noin 40–80 nmol/l:n pitoisuuksia, joka on aivan liian alhainen.

Yhteydet havaittiin mittaamalla veren D-vitamiinipitoisuudet vajaalta viideltäsadalta keskimäärin 60-vuotiaalta aivoinfarktiin sairastuneelta naiselta. Heitä verrattiin yhtä moneen terveeseen ikätoveriin. Sama tulos tuli aikaisempien tutkimusten tuloksia yhdistelleessä meta-analyysissä, joka perustui 1 200 aivohalvauspotilaan tietoihin kuudesta eri tutkimuksesta.

Uutispalvelu Duodecim


""Mitä vähemmän seerumissa on D-vitamiinia, sitä jäykemmät ovat valtimot, osoittaa uusi suuri kansainvälinen tutkimus. Yhdysvaltain terveysviraston rahoittamaan tutkimukseen osallistui yli 1200 terveen kirjoissa olevaa noin 70-vuotiasta henkilöä. Tulokset puoltavat D-vitamiinin käyttöä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.""
D-vitamiini ja valtimonkovettumatauti - Terveysuutiset - Tohtori Tolonen


D-vitamiinia myydään ruokakaupoissa, apteekeissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita, joten lienevät parhaimpia valmisteita.

Myös Suomalaisista verkkokaupoista saa edullisemmin kuin kaupasta:
Verkkokauppa > Vitamiinit, mineraalit - EBN Supplements Oy

E- ja D-vitamiinit

Tässä luotettava kauppa ulkomailla:
Vitamin D 3 - iHerb.com

Softgel = öljykapseli eli parasta, mitä rahalla saa. Öljyjä on erilaisia eli jos on allergiaa esim. kalalle tai soijalle, niin valitse esim. auringonkukkaöljyssä oleva valmiste.

400IU = 10µg

1000IU = 25µg

2000IU = 50µg

4000IU = 100µg

5000IU = 125µg

iHerbin tilausohjeet suomekielellä (visa tarvitaan):
iHerb tilausohjeet - Onnistuneet kaupat

 

[dragon761]

Huomaan,että isäni persoonallisuus on muuttunut radikaalisti aivoveren vuodon jälkeen.Ennen hän oli vakavampi,iloisempi ja rauhallinen.Nykyään hän voi saada naurukohtauksia tai itkukohtauksia pienistä asioista herkemmin.Välillä voi olla ilkeä kuin lapsi jos ei saa tahtoa läpi.Ja alkaa puhumaan agressiivisesti.Itsekkyys on myös lisääntynyt....

 

[AivoJorma]

Palautuiko äitisi ymmärrys normaaliksi?

Minulle tuli infarkti kesakuussa 2013, ja mielestani ymmarran hyvin missa mennaan, maksan laskutkin ja mitaan pakkoliikkeita ei oo..vaimo vaittaa kuitenkin etta ole muuttunut, eli avioero tulee. Suurin muutios tapahtuyi suolistossa; koko ajan valuu shittia ulos ja vapiat pitaa " parhaimmillaan" vaihtaa 10x/ vrk, syyta ei tiedeta. Muisti patkii valilla, siis lahimuisti, en muista mita tehtiin talvella lasten kanssa tms. Kavely sujuu jotenkuten kepin kanssa ulkona puolisen tuntia. Tunteet on kasvaneet selvasti. Joten ei kaikkia muutoksia voi huonona pitaa, ja sita paitsi puhe luistaa, koska tukos oli oikealla puolella. Vaimo sai olla kotirouvana melkein 2 vuosikymmenta -nyt se on loppu. Ikava sairaus, ja liian yleinen. Mutta siis nahdakseni ymmarrykseni on entisenlainen.

 

[Cheeseus]

Lastensuojelu kaappasi vauvan - syynä äidin aivoinfarkti. http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-kaappasi-vauvan-aidin-sairauskohtauksen-takia

 

[vierailija]

6914

 

[vierailija]

hei kaikki
minun mieheni sai 2012 massiivisen aivoinfarktin. Olimme tunteneet toisemme 1 v ja 7 kk sekä olimme olleet naimisissa 11 kk. Rakastimme toisiamme valtavasti ja tunsimme yhteen kuuluvuutta. olimme kumpikin vasta eronnut pitkästä avioliitosta.

ensi reaktio oli että illalla tullaan takaspäivystyksestä, pakattiin reppu vaatteilla kun oli vain saunatakki päällä kun ampulanssilla lähdettiin.

No illalla ei tultu kotiin seuraavana yönä oli tullut jokin kouristus ja tajuttomaksi mies meni.
sitten aivo paineet lähti nousuun ja luupala poistettiin kallosta.
Mies oli 8 kk laitoshoidossa, jonka jölkeen luu laitettiin takas paikalleen ja tuli sitten kotiin.

Kuntoutuminen on mennyt eteenpäin hienosti,mutta vasen käsi ei toimi lainkaan ja vasemman puolen tiedostaminen on epävarmaa ja kävely ei suju vieläkään pitkiä matkoja eli pyörätuolilla kuljetaan. kun näitä fyysisiä kuntoutumisia seurasimme innolla ja niiden etenemistä niin tämä henkinen puoli on jäänyt vähemmälle ja nyt se alkaa näkymään jokapäiväisessä elämässä. eli pahantuulisuutta empatian puutetta välinpitämättömyyttä onnistumisen riemu puuttuu. eli se mitä meidän kyhyessä yhteisessä "terveessä" elämässä näkyi miehessä puuttuu täysin.
Rakastan häntä edelleen täydellä sydämmelläni,mutta välillä itksettää ja olen surullinen.
Tällaista en toivo kenellekään.

 

[vierailija]

hei kaikki
minun mieheni sai 2012 massiivisen aivoinfarktin. Olimme tunteneet toisemme 1 v ja 7 kk sekä olimme olleet naimisissa 11 kk. Rakastimme toisiamme valtavasti ja tunsimme yhteen kuuluvuutta. olimme kumpikin vasta eronnut pitkästä avioliitosta.

ensi reaktio oli että illalla tullaan takaspäivystyksestä, pakattiin reppu vaatteilla kun oli vain saunatakki päällä kun ampulanssilla lähdettiin.

No illalla ei tultu kotiin seuraavana yönä oli tullut jokin kouristus ja tajuttomaksi mies meni.
sitten aivo paineet lähti nousuun ja luupala poistettiin kallosta.
Mies oli 8 kk laitoshoidossa, jonka jölkeen luu laitettiin takas paikalleen ja tuli sitten kotiin.

Kuntoutuminen on mennyt eteenpäin hienosti,mutta vasen käsi ei toimi lainkaan ja vasemman puolen tiedostaminen on epävarmaa ja kävely ei suju vieläkään pitkiä matkoja eli pyörätuolilla kuljetaan. kun näitä fyysisiä kuntoutumisia seurasimme innolla ja niiden etenemistä niin tämä henkinen puoli on jäänyt vähemmälle ja nyt se alkaa näkymään jokapäiväisessä elämässä. eli pahantuulisuutta empatian puutetta välinpitämättömyyttä onnistumisen riemu puuttuu. eli se mitä meidän kyhyessä yhteisessä "terveessä" elämässä näkyi miehessä puuttuu täysin.
Rakastan häntä edelleen täydellä sydämmelläni,mutta välillä itksettää ja olen surullinen.
Tällaista en toivo kenellekään.

 

[vierailija]

hei kaikki
minun mieheni sai 2012 massiivisen aivoinfarktin. Olimme tunteneet toisemme 1 v ja 7 kk sekä olimme olleet naimisissa 11 kk. Rakastimme toisiamme valtavasti ja tunsimme yhteen kuuluvuutta. olimme kumpikin vasta eronnut pitkästä avioliitosta.

ensi reaktio oli että illalla tullaan takaspäivystyksestä, pakattiin reppu vaatteilla kun oli vain saunatakki päällä kun ampulanssilla lähdettiin.

No illalla ei tultu kotiin seuraavana yönä oli tullut jokin kouristus ja tajuttomaksi mies meni.
sitten aivo paineet lähti nousuun ja luupala poistettiin kallosta.
Mies oli 8 kk laitoshoidossa, jonka jölkeen luu laitettiin takas paikalleen ja tuli sitten kotiin.

Kuntoutuminen on mennyt eteenpäin hienosti,mutta vasen käsi ei toimi lainkaan ja vasemman puolen tiedostaminen on epävarmaa ja kävely ei suju vieläkään pitkiä matkoja eli pyörätuolilla kuljetaan. kun näitä fyysisiä kuntoutumisia seurasimme innolla ja niiden etenemistä niin tämä henkinen puoli on jäänyt vähemmälle ja nyt se alkaa näkymään jokapäiväisessä elämässä. eli pahantuulisuutta empatian puutetta välinpitämättömyyttä onnistumisen riemu puuttuu. eli se mitä meidän kyhyessä yhteisessä "terveessä" elämässä näkyi miehessä puuttuu täysin.
Rakastan häntä edelleen täydellä sydämmelläni,mutta välillä itksettää ja olen surullinen.
Tällaista en toivo kenellekään.

Meillä mies 42vee sai 2viikkoa sitten vakavan aivoinfarktin myös ja on ollut sairaalassa eiliseen asti ja nyt kuntoutuksessa Neuronissa.
Jos luet tätä vielä, kaipaisin vertaistukea siitä miten teillä menee nyt.

 

[vierailija]

Meillä mies 42vee sai 2viikkoa sitten vakavan aivoinfarktin myös ja on ollut sairaalassa eiliseen asti ja nyt kuntoutuksessa Neuronissa.
Jos luet tätä vielä, kaipaisin vertaistukea siitä miten teillä menee nyt.

 

[vierailija]

Meillä mies 42vee sai 2viikkoa sitten vakavan aivoinfarktin myös ja on ollut sairaalassa eiliseen asti ja nyt kuntoutuksessa Neuronissa.
Jos luet tätä vielä, kaipaisin vertaistukea siitä miten teillä menee nyt.

 

[vierailija]

Meillä mies 42vee sai 2viikkoa sitten vakavan aivoinfarktin myös ja on ollut sairaalassa eiliseen asti ja nyt kuntoutuksessa Neuronissa.
Jos luet tätä vielä, kaipaisin vertaistukea siitä miten teillä menee nyt.