[QUOTE="vieras";26979759]Olet siis eri linjoilla kuin evankelisluterilainen kirkko. Kuulutko kuitenkin kyseiseen organisaatioon? En ole koko ketjua lukenut, joten anteeksi, jos se on jo tullut esille. Eikös sinne saarnaspönttöön ole sitten jääneet vain ne "vääräoppiset" eli naispapit ja sellaiset miespapit, jotka naispappeuden hyväksyvät? Mitä mieltä siitä olet?
Hyvää yötä ja kenties huomenna jatketaan
[/QUOTE]
Niin, vaikka olen luterilaisen kirkon jäsen ja jonkinlainen vapaaehtoisaktiivikin siellä, niin olen aika monessa asiassa eri mieltä kuin luterilainen kirkko, pidän esimerkiksi lapsikastetta täysin turhana. Rukoilinkin vuosikausia että olisiko joku vapaiden suuntien seurakunta mulle se Jumalan tarkoittama, mutta mut ohjattiin aika selkeästi pysymään luterilaisessa, ja siellä se uudestisyntyneiden uskovien porukka on mun juttu; heidän toimintansa on usein hyvin lähellä vapaita suuntia. Kun taas, jollekin toiselle uskovalle ne vapaat suunnat on koti.
Uudestisyntyminen (uskoontulo) ja usko on kaiken perusta: jos jossain seurakunnassa ei pysty seurakunnan opin perusteella uudestisyntymään niin semmoisia kartan. Luterilainen, hellarit, vapaakirkko, babtistit (?) ym. ovat sellaisia, että niissä pelastutaan uskomalla Jeesukseen ja se on se niitä yhdistävä tekijä. Vaikka esim. luterilainen korostaa mun mielestä turhaan lapsikastetta (joka mun mielestä ei koskaan ole vaikuttanut keneenkään vauvaan yhtään mitenkään), niin silti jostain syystä he älyävät onneksi kutsua nuoria ja aikuisia uskontielle: SE toiminta muistuttaa raamatullista evankeliointia (siinä puhutaan perusasioista kuten uskomisesta), ja se on se asia, missä ne tekevät oikein, koska jotkut oikeasti pelastuvatkin niiden työmuotojen (rippikoulu, aikuistyö) kautta. Eli vaikka he vauvojen kohdalla kämmäävät, niin onneksi nuorten ja aikuisten kohdalla älyävät tehdä oikein.
Monessa kristillisessä seurakunnassa on ihmisen keksimiä epäolennaisia juttuja: jossain paljon, jossain vähemmän. Mutta silti niissä voi olla sen kaiken kaava/liturgia/muotomeno -touhun seassa aitoa, Jumalan lahjoittamaa pelastususkoa, joka löytyy myös seurakunnan opista. Tietysti toivoisi että seurakunnat toitottaisivat enemmän sitä ydinsanomaa, koska on seurakuntalaisia jotka takertuvat virheellisesti ulkonaisiin välineisiin kuten virsiin, ikoneihin, gregoriaaniseen lauluun jne. ja tuntuvat aina missaavan sen että millä oikeasti pelastutaan.
Mutta olen itsekin miettinyt että vaikka luterilaisessa on sitä pelastususkoa, niin kuinka pitkälle papit ym. voivat mennä niissä turhissa muotomenoissa (pappien kaavut, koristeelliset kirkkorakennukset, liturgiat, sakramenttien väärä korostus, itse keksityt virat) sekä Raamatun liberaalissa/omalaatuisessa tulkinnassa (naispappeus, lapsikaste), että siellä kannattaa pysyä jäsenenä. Eli missä vaiheessa se ylimääräinen ja liberaali touhu on niin suurta että se pelastususko-oppi ei riitä sitä peittoamaan. No, tää on mun rajanvetoa, mutta siinä vaiheessa kun homoja aletaan siunaaman avioliittoon, niin minä lähden kirkosta, samoin lähtee hyvin paljon muitakin aktiiveja.
Tämä koskee myös niitä kirkkoon jääviä pappeja: mitä enemmän he antavat periksi ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksille (jos ne vaatimukset ovat Raamatun kans ristiriidassa), niin sitä suolattomampia ja laimeampia he ovat. No,ovat semmoisia leppoisia, ystävällisiä sosiaalityöntekijöitä...
Mutta sitten vielä naispappeuteen liittyen, tää on ihan mun mutu-tuntumaa: enhän minä voi sanoa, että onko Jumala oikeasti kutsunut jonkun naisen papiksi. Jos joku naispappi sanoo saaneensa kutsun Jumalalta, niin en voi sanoa siihen mitään. On ehkä Jumalasta, ehkä ei.
Kyse voi olla Jumalan sallimista poikkeuksista, koska Jumalalle on aina tärkeintä se ydin, ei kuori; ei se, kuka hommat hoitaa vaan se, että ne ylipäätään joku hoitaa. Perusteluna se, että Deborakin valittiin tuomariksi, vaikka muutoin siihen hommaan valittiin miehiä. Olikohan niin, että Jumala ei löytänyt siihen aikaan ketään järkevää miestä tuomariksi? Ja sitten mua puhuttelee nämä Jeesuksen sanat:
Luuk.19:39-40.
Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
Tämä saattoi olla vain Jeesuksen naurahdus ja vitsailua, kun Hänen opetuslapsiaan moitittiin liiasta innokkuudesta. Mutta jos tuon ottaa kirjaimellisesti, niin: jos he ovat hiljaa joille saarnaaminen on tarkoitettu (miehet), niin Jumala pistää semmoiset saarnaamaan joille sitä hommaa ei ole ihan ekana tarkoitettu (naiset).
- Eli onko teologisen seurakunnan hakijoissa pulaa kunnon miehistä kun naisia valitaan papeiksi??? En tiedä.
No, tää oli mun omaa teologiaa, en tiedä että kelpaako tuo raamatunkohta tähän asiayhteyteen edes...
Vielä piti eilen kirjoittaa miesten ja naisten tehtävistä: naisiltahan kielletään UT:ssa raamatunopetus. Ja itse asiassa miehiäkin toppuutellaan, koska se on hyvin vastuullinen tehtävä:
Jaak. 3:1
Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Tarkoitan nyt raamatunopettamisella semmoista uuden tutkimustiedon luomista, uusien löytöjen julkistamista, jonka uskon tarkoitetun vain miehille. Siinä uuden tiedon kokoamisessa ja johtopäätösten tekemisessä korostuu eniten se vastuu. Naiset voivat sitten sitä miesten kehittelemää valmista tietoa jakaa eteenpäin ja laittaa käytäntöön.
Käsi pystyyn uskovat, kuinka monta naispuolista raamatunopettajaa (ei pyhäkouluope, ussanope, lastenohjaaja tai diakoni jotka hyödyntävät vanhaa, muiden laatimaa tietoa) tunnette, siis semmoista joka pitää esim. raamattuluentoja? Minä en tunne ainuttakaan - voihan heitä tosin olla. -Ai juu, yhden naisen tiedän yhdestä raamatunkäännöskomiteasta!
Tämä naisopettajien vähäisyys on jännä juttu, koska en ole kuullut että kovin moni nainen olisi siihen hommaan ollut tunkemassakaan. Koska naisia ei kiinnosta Raamatun pilkuntarkka tulkitseminen, se ei ole meidän vahvuutemme. Raamatunopettajat on tasan tarkkaan rillipäisiä, vähän ujonpuoleisia nörtinnäköisiä miehiä (nyt on myöhä joten mun jutut on senmukaiset...) jotka jaksavat käännellä jokaisen sanan kielitieteellisen merkitykset ja eri raamatunkäännökset läpi suurennuslasin avulla. Jonkunhan sekin homma on tehtävä.
Olisikohan Jumala antanut miehelle raamatuntutkimiseen soveltuvat aivot ja kiinnostuksen, en tiedä.
Missä naiset sitten ovat vahvimmillaan? Lyhyesti ja ytimekkäästi: kirkkokahveilla. Siellä niitä empaattisia tätejä vilisee permanentit tanassa halailemassa, kyselemässä kuulumisia, kutsumassa rukouspiireihin ja kuuntelemassa ihmisten murheita. He ovat siinä ERITTÄIN tärkeää tehtävää suorittamassa, ja se homma sujuu heiltä kuin leikiten.
Laittaisin sähköpostiosoitteeni mutta siinä osoitteessa paljastuu ainakin etunimeni...no, ehkä olen liian varovainen tai tarkka paljastumisen suhteen, vaikka siinä nyt ei mitään pelättävää olekaan, ainakaan omalla kohdallani.
