[QUOTE="vieras";26977032]Kiva, jos ehdit myöhemmin vastailla. Jään odottelemaan
Olisi mukavaa myös kuulla muidenkin uskovien ajatuksia tästä aiheesta, koska tosiaan tämä on aihe, josta löytyy ainakin kahdella tavalla uskovia.
Palailen lukemaan illalla myöhemmin.[/QUOTE]
Jep...eli tämä on semmoinen aihe joka onneksi ei ole mikään pelastuskysymys eli ihan kamalaa vahinkoa ei joku naispappi tee työtänsä tehdessään. Ja nyt korostan sitä että tämä on aivan mun oma mielipide, joku muu uskova saa ihan vapaasti kommentoida eriäviäkin juttuja. Ja tästä naispappiasiasta ei uskovaiset tunnu pääsevän yksimielisyyteen, tätä pähkäilin viimeksi nyt kesällä yhden tutun hellari-vanhemmistoveljen kanssa yhdessä (itse olen luterilainen) ja hänkään ei osannut sanoa asiaan varmuutta. Tässä tarvitsisi olla lauma teologeja joilla on tutkimustietoa siitä, mikä osa Raamatusta on kulttuurisidonnaista ja mikä Jumalan käsky aina ja joka aikakaudella. Mutta yritän tuoda joitakin näkökulmia nyt tässä!
Korostan sitten sitä, että tämä ei ole ihmisarvokysymys, vaan se että miehellä ja naisella on eri tehtävät seurakunnassa. Syy? Ehkä se, että miehellä ja naisella on erilaiset aivot ja erilaiset vahvuudet. Ja korostan, että esim. avioliitossa miehen tehtävä on rakastaa ja vaalia vaimojaan, vaikka olisikin perheen pää.
UT sanoo...
1Tim.2:11:14
Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
1Kor14:33:37
...sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.
No niin, eikös ollut mukavan kuuloista tekstiä meitä nykynaisia ajatellen?
Kaiken lisäksi Paavali perustelee noita ns. vahvoilla ja iättömillä perusteluilla. Eli ei sanonut "minun mielestäni" tai "tämä sattuu olemaan tällä hetkellä tapa seurakunnissa" kuten joissakin muissa asioissa, vaan ekassa kohdassa perustelu viedään Raamatun alkulehdille Vanhaan Testamenttiin, Aatamiin ja Eevaan ja Eevan heikkouteen. Ja vaikka tuo eka olisikin vain omaa tulkintaa Paavalilta Eevaan liittyen, niin tuo tokassa kohdassa ei perustelu voisi olla vahvempi kuin "...se on Herran käsky". No, se on sitten Herran käsky. Eikä esim. Paavalin omaa sovinismia.
Tuota tokaa kohtaa on yritetty selittää sillä, että alkuseurakunnan aikana oli kokouksissa naisia/vaimoja, jotka kalkattivat niin kovaan ääneen ja päällepäsmäröivät, että sen takia heitä tarvitsi toppuutella. Siinä mielessä tuo on varteenotettava selitys, koska koko tuo 14. luku käsittelee nimenomaan seurakunnan kokousta ja rauhaa sekä järjestystä siellä, ja juuri ennen naisasiaan tuloaan Paavali sanoo tuon ..."sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala." Ja jos ylipäätään kukaan on kuunnellut esim. italialaisten naisten selostusta ja kauhean älämölön tekemistä pikkujutuista, niin tuon ymmärtää vähän paremmin.
No sitten Raamatun poikkeuksia, eli kun Raamattua tulkitaan kokonaisvaltaisesti niin tulee ottaa vastakkaiset kohdat huomioon. Sieltä löytyy esim. naisprofeetta Debora, joka toimi tuomarina (Tuom.4-5). Tuomarithan olivat kansan johtajia, ja _mun käsittääkseni_ jonkinlaisia hengellisiäkin johtajia, ennen kuin Israelissa alettiin valitsemaan kuninkaita johtajiksi. No, Debora profetoi, sitten tuli joku Israelille mikälie voitto, ja sitten Debora ja joku Baarak virittivät voittolaulun. No, yksi lause siitä laulusta kuvaa aika hyvin Deboran asemaa, tai ainakin sitä silloista hypetystä: "Israel oli johtoa vailla, peräti vailla, kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti."
Muutoin ei hengellisiä naisjohtajia Raamatusta sitten löydykään. Yhtään naispappia (luterilaista/katolista pappia vastaava?) tai naispuolista paimenta (eli nykymuodossa naispastori esim. vapaissa suunnissa?) ei löydy. Sen sijaan rajataan paimenvirka eli seurakunnan johtajan virka miehiin:
1. Tim. 3:2
Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies...
Muita tehtäviä sitten on, ja niissä naisen on annettu puhua muille, ja myös seurakunnalle. On esim. naisprofeettoja, ja profeetanhan on todella vaikea toteuttaa tuota Paavalin ohjetta "olkoot naiset hiljaa srk:ssa", jos meinaa ylipäätään Jumalan antaman profetian tuoda julki. Esim. naisprofeetta Hanna puhui Jeesus-vauvan nähtyään kaikille ympärillä olijoille siellä temppelissä. Puhumattakaan Jeesuksen haudalla käyneistä naisista, jotka kertoivat ylösnousemuksesta...miehille. Naisevankelistoja en muista Raamatussa olleen, jos ei sitten oteta lukuun esim. samarialaista naista kaivolla, joka lähti kylille puhumaan Jeesuksesta. Mutta uskon että nainen saa olla evankelista, koska sitä hommaa ei naisilta erikseen kielletä.
Eli, jos nainen hokasee jotain, tai saa Jumalalta viestin, niin hän saa siitä puhua seurakunnassa.
Sitten käytännön juttuja: jos ei miehiä löydy paimenen virkaan, niin silloin Jumala voi käyttää naisia. Tätä on tapahtunut esim. lähetystyössä: joku sinkkunainen on joutunut perustamaan pioneerina vaikkapa seurakunnan tai lähetysaseman ja ainakin alkuvaiheessa on joutunut vastaamaan myös puhe- ja opetuspuolesta, kunnes paimeneksi on löytynyt joku mieskristitty jolloin tämä nainen on siirtynyt vähän taaemmas. Sitä en tiedä onko paimeneksi otettu kuka tahansa kypsempi miesuskova, vai onko siltä mieheltä vaadittu paimenen kutsumusta.
Samoin, jos on sellainen pariskunta josta vaimo on uskossa mutta mies ei, niin ei voi olettaa että naisen täytyy pitää suunsa kiinni jos mies alkaa kysellä häneltä uskonasioista. Eli jos nainen tietää joistain uskonelämään liittyvistä asioista enemmän kuin joku mies, niin siinä se tietävämpi osapuoli neuvoo tietämättömämpää (Heh, tällä puolustelen uskis-ketjuihin kirjoittamista
)
Sitten mun oma mielipide.
Jos näin luterilaisena mietin omaa seurakuntaamme, niin ne hyödyt mitä naispapit ovat pappeuden kautta saavuttaneet, olisi voitu saavuttaa silloinkin kun he olisivat toimineet diakonin tai evankelistojen ominaisuudessa. Esim. naispappimme on hienosti koonnut isohkon nuorten aikuisten raamattupiirin ja virittää keskustelua ei-uskovien kanssa keskellä kaupunkia. No, tätä voi tehdä kuka tahansa diakoni tai evankelista tai jopa riviuskova.
Tietenkään minä en voi sanoa, että onko joku kirkonpenkissä ollut kovastikin Jumalan puhuttelussa jonkun naispapin saarnan takia. Mutta nyt tiedän sanovani pahasti, mutta olen ainakin rehellinen: MINÄ en ole koskaan kyllä kokenut naispappien puheita kovinkaan kummoisiksi. Esim. radiojumalanpalveluksissa tai radiohartauksissa ne naispappien puheet on - no joo, on kiva kun aurinko paistaa ja kukat kukkii ja Taivaan Isän kädellä on kiva olla ja on ihanaa kun saa siunata muita ja auttaa kaikkia. Tärkeitä asioita? Toki, rakkaudellista puhetta ei ole koskaan liikaa.
Sitten kun miespappi on äänessä, niin -vaikka miespuolisia leipäpappeja on jonkin verran- niin siinä on enemmän sitä mitä Jeesuskin julisti. Suolaa. Siis miehilläkin puhetta on kukista, auringosta, rakkaudesta jne, samoin anteeksiannosta juu, mutta : miehet uskaltavat julistaa myös vakavista asioista kuten synnistä ja parannuksenteosta.
On mielenkiintoista, että tuota sanoman laimeutta ei ole naisevankelistoilla, tiedän montakin todella mahtavaa naisevankelistaa jotka antavat tulla vahvaa, monipuolista tekstiä.
Ja meidän miespuolinen kirkkoherramme...ah. Naistyöntekijät kalkattavat ympärillä vaikka kuinka ja vetävät hernettä nenäänsä ties mistä pienistä asioista, mutta tämä kirkkoherramme on tyyni, rauhallinen, harkitseva, lempeä. PAIMEN.
No niin, odotan vastalauseita.
opcorn:
