Millaisia asioita elämääni tuli? En ole koskaan kokeillut LSD:tä, mutta lukemani perusteella voisin kuvitella uskoon tuloni olleen jonkinlainen psykologinen vastine kemialliselle LSD:lle. Aloin nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa asiat selvemmin ja voimakkaammin kuin aiemmin. Vaikka olenkin hurahtanut, olen silti melko realisti ja luultavasti muutos johtui siitä, että aloin kiinnittämään ympäristööni huomiota eri tavalla kuin ennen. Mun uskoni kuitenkin sai aikaan sen, että aloin kiinnittämään huomiota. Ihan arjen esimerkkeinä sellaisia kuin miksi linnut eivät laula, tuo mänty humisee tänään eri tavalla kuin eilen, kylläpä nuo ruusut ovatkin voimakkaan punaisia, maistuupa tämä mansikka taivaallisen hyvältä jne. Sen sijaan että olisin porhaltanut vanhaan tapaan tukka putkella töistä kotiin, saatoinkin jäädä pitkäksi aikaa ihailemaan lumihiutaleiden kimallusta katulamppujen valossa. Kun myöhästyin junasta, se ei harmittanutkaan vaan istuskelin kaikessa rauhassa asemalla katselemassa, miten pulut käyttäytyivät toisiaan kohtaan. Ja kävipä kerran niinkin, että siinä istuessani missasin seuraavankin junan
Monet asiat, joita aiemmin piti itsestäänselvyyksiä tai joiden olemassaoloon ei kiinnittänyt huomiota, muuttuivatkin ihan älyttömän mielenkiintoisiksi ja myös tärkeiksi.
Uskoisin, että kyky pysähtyä hetkeen ja poistaa tietoisuudestaan ympärillä olevat ihmisten ja teknologian aiheuttamat ärsykkeet, oli suurin syy siihen sisäiseen mielenrauhaan, mitä pystyin tuntemaan. Työasiat päässä raksuttaen, ruuhka-aikaan Pasilan asemalla, kiire kauppaan ja kotiin.....siitä kaikesta pääsin eroon tietoisesti keskittymällä vain siihen, mikä oli oikeasti tärkeää: tuuli, auringon lämpö, lintujen pelleily asemalaiturilla, ratapihan yli vilistävä citykani jne. Mikäs siinä oli ollessa kuin hidastetussa elokuvassa, jossa kaikki juniin, ihmisiin yms asioihin liittyvä oli elokuvasta leikattu pois. Epätodellista, mutta äärettömän rauhoittavaa.
Arjessa toteutan uskoani oikeastaan lähes kaikessa. Tämä on elämäntapa eikä asia, jota harrastetaan vain silloin tällöin. Mun uskossani kaikella elollisella ja elottomallakin on henki ja mä pyrin elämään niitä kunnioittaen. Mulla on omat anteeksipyyntö- ja kiitos -rituaalini tilanteille, joissa käytän omaksi tai läheisteni hyväksi jonkun toisen henkeä. Ruuanlaitto ja syöminen ovat varmasti yleisin, koska niitä tulee tehtyä useamman kerran päivässä. Mä puhun eläimille ja kasveille ääneenkin ja jos meinaan astua vahingossa muurahaisen päälle, pyydän siltä anteeksi. En tapa hyttysiä edes silloin, kun ne imevät musta verta. Vietän vanhoja suomalaisia pakanajuhlia ja mulla liittyy eri vuodenaikoihin erilaisia riittejä, rituaaleja ja loitsuja. Kuu vaikuttaa elämääni kuten vuodenajatkin. Mulla on metsässä nk pyhä paikka, jossa käyn välillä hiljentymässä ja uhraamassa jumalille. Valitettavasti se paikka on menossa asuntoalueen alle, joten mun pitää löytää uusi pyhä paikka. Omaan pieneen pihaani olen jo tällaista paikkaa tekemässäkin, mutta haluaisin löytää myös luonnosta uuden paikan.
Olen eklektinen pakana ja eklektistä pakanuutta on yhtä monta kuin on meitä pakanoitakin. Mä kuulun Lehtoon eli Suomen luonnonuskontojen yhdistykseen, mutta se ei ole yhteisö samassa merkityksessä kuin esim evankelisluterilaisuudessa seurakunta. Lehtoon kuuluu hyvin eri tavoin uskovia ja eri uskoa tunnustavia. Taivaannaula on lähinnä omaa uskoani, mutta olen eklektisempi kuin taivaannaulalaiset yleensä. Näissä yhteisöissä ei kuitenkaan ole uskonnollisia johtajia eikä niissä päätetä uskonnollisista opeista tai siitä, miten jotain asiaa pitäisi tulkita. Näissä yhteisöissä on lähinnä "hengenheimolaisia" eikä niinkään uskonvelijä tai -sisaria.
Mun uskontoni kulmakivi tuolla jo tulikin eli kaikella elollisella ja elottomalla on henki ja uskoni mukaan mun pitää pyrkiä elämään niitä henkiä kunnioittaen. Jumalina mulla on vanhat suomalaiset jumalat. Mitään kokoontumispaikkoja ei ole, koska mun uskoni on henkilökohtaista eikä sen toteuttamiseksi tarvita muita uskovia. Velvollisuudet liityvät tuohon kulmakiveen. Varsinaisia sääntöjä ei ole, koska tätä uskoa ei määritä kukaan ulkopuolinen. On myös mun oma asiani, jos jokin tekemäni asia on ristiriidassa uskoni kulmakiven kanssa. En siis joudu mihinkään kadotukseen, vaikka liiskaisinkin kenkäni alle muurahaisen. Kysymys on enemmän siitä, miltä musta itsestäni tuntuisi liiskata se muurahainen. Ja koska se tuntuisi musta pahalta, jätän muurahaiset liiskaamatta. Pyrin henkiseen hyväänoloon ja vältän tekemästä asioita, joilla siihen hyväänoloon tulee särö. Vahinkoja sattuu, mutta tietoisesti en tee asioita, joista säröjä tulisi.
Tästä tuli jo nyt niin pitkä sepustus, että tuskin kukaan jaksaa lukea
Uskon löytämiseen meni toistakymmentä vuotta ja se on niin pitkä tarina, että en ala sitä tähän enempää kirjoittamaan.
