aito kotiäiti

[Onnea on]

Oli ihanaa olla kotiäiti 4,5 vuotta Ja oli ihana mennä sitten töihin, huomata että oma ammattitaito vielä kelpaa. Molemmat ovat minulle tärkeitä asioita, ja saimme onneksi hoidettua homman niin, että nuorin lapsi oli 3,5 -vuotias mennessäänpäiväkotiin, joten ihan kamalaa morkkista en siitä onnistunut itselleni saamaan.

Kotiäitinä oli ihanaa, kun sai vain olla ja tehdä mitä huvitti. Huonoa oli se, että välillä ei mikään oikein huvittanut ja päivät olivat...no välillä tylsiä. Lapsissa ei vika tietenkään ollut, vaan omassa saamattomuudessani. Nyt on hyvä balanssi kaikessa, saa olla sekä kotona oleva äiti, että työssäkäyvä äiti. En sentään asu työpaikallani Kyllä minulle ajaat 5 vuotta kotiäitiyttä oli riittävästi, tiedän niitäkin jotka eivät siitä saa tarpeekseen.

 

[peuhu]

[quote="onni
Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.
[/quote]


Kyllä mä ainakin ihan aidosti jäin kotiin lasten kanssa sen takia että en halua laittaa hoitoon vaan musta on ihana olla heidän kanssaan kotona. Mua kyllä työpaikka odottaa mutta en pidä mitään kiirettä töihin, tässä perheen hoidossa on tosiaan enemmän imua. Onhan meillä mies töissä ja lapset näkee kyllä että työ voi olla kivaa, ei kai molempien ole pakko olla töissä vaan sen tähden että näytetään lapsille miten töissä käyminen on nastaa. Olisihan noita mummoloita ja muitakin hoitopaikkoja mutta en tunne tarvetta omaan aikaan juuri nyt kun lapset on pieniä, ehtii sitä omia juttuja harrastaa myöhemminkin sitten kun lapset ei enää viihdy mun kanssa vaan hengaillee ennenmin kavereiden kanssa.

 

[hetkinen hei]

Kyllä ihminen voi oikeasti olla hyvin omistautunut ja kunnianhimoinen kotiäiti aivan kuten ihminen voi olla samalla tavalla orientoitunut työelämään. + paljon on niitä, jotka tekevät myös sekä että (ovat kotona ja tekevät keikkaa tai esim. luovaa työtä).
Kyllä lapset oppivat kunnon kansalaisiksi ihan kotihoidettuinakin, ei päiväkoti ole tässä(kään) tapauksessa mitenkään edistyksellinen paikka. Vai luuletteko lapsen oppivan siellä esim. kotitöitä jne? Kolikolla on kovin monta puolta : )

 

[onni]

Kyllä ihminen voi oikeasti olla hyvin omistautunut ja kunnianhimoinen kotiäiti aivan kuten ihminen voi olla samalla tavalla orientoitunut työelämään. + paljon on niitä, jotka tekevät myös sekä että (ovat kotona ja tekevät keikkaa tai esim. luovaa työtä).
Kyllä lapset oppivat kunnon kansalaisiksi ihan kotihoidettuinakin, ei päiväkoti ole tässä(kään) tapauksessa mitenkään edistyksellinen paikka. Vai luuletteko lapsen oppivan siellä esim. kotitöitä jne? Kolikolla on kovin monta puolta : )

Eikö niitä kotitöitä tehdä ikinä iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla? Meillä muksut on (vaikka hoidossa ovatkin) suurimman osan (2/3) valveillaolotunneistaan kotona, joten kyllä ne joskus jopa näkevät kodin normaalia elämää ja harjoittelevat kotitöitä meidän kanssamme Että mustavalkoista niin, sitten luullaan että lapset eivät ole missään muualla kuin hoidossa jos siellä ovat...

 

[onni]

[quote="onni
Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.

Kyllä mä ainakin ihan aidosti jäin kotiin lasten kanssa sen takia että en halua laittaa hoitoon vaan musta on ihana olla heidän kanssaan kotona. Mua kyllä työpaikka odottaa mutta en pidä mitään kiirettä töihin, tässä perheen hoidossa on tosiaan enemmän imua. Onhan meillä mies töissä ja lapset näkee kyllä että työ voi olla kivaa, ei kai molempien ole pakko olla töissä vaan sen tähden että näytetään lapsille miten töissä käyminen on nastaa. Olisihan noita mummoloita ja muitakin hoitopaikkoja mutta en tunne tarvetta omaan aikaan juuri nyt kun lapset on pieniä, ehtii sitä omia juttuja harrastaa myöhemminkin sitten kun lapset ei enää viihdy mun kanssa vaan hengaillee ennenmin kavereiden kanssa.
[/quote]

Mun puolestani joku saa olla kotona jos niin haluaa ja hyvä vielä jos pitää siitä hommasta ihan oikeasti ja valinta ei ole ollut pakon edessä kun muutakaan todellista vaihtoehtoa ei ole ollut eikä välttämättä mieluinen tai sopiva kaikin puolin sekään. Toin vain esiin sen, että usein näillä pahimmilla tuomitsijoilla ja itsensä jalustalle nostajilla takana _voi_ olla muitakin motiiveja kuin vain se kaiken voittava äidinrakkaus - kuten esim taloudelliset näkökulmat ja että työ ei inspaa pätkääkään.

Saa olla kotiäiti ja pitää siitä hommasta. Kunhan jättäisi vähemmälle toisenlaisten valintojen tehneiden haukkumisen eikä vetäisi typeriä alkeellisia johtopäätöksiä, että lapsella ei voisi olla hyvät, ihanat vanhemmat ja hyvä tasapainoinen koti jos äiti ei jää kotiin kotiäidiksi - tai että he eivät pystyisi kasvattamaan ja rakastamaan lapsiaan ihan yhtälailla, vaikkei äiti teekään "uhrausta" jäämällä kotiin vuosikausiksi. Tämä malli voi jopa olla positiivinen monilla tavoin lapsillekin (kuten aiemmin kirjoitin esimerkkejä) ja hoitokin sopivasta iästä eteenpäin voi täydentää hyvin lapsen kasvua ja kehitystä kun kotona kaikki on hyvin. Molemmat vanhemmat voivat joustaa kodin suuntaan työstään ja pystyä näin olemaan enemmän lasten kanssa. Tai voi tehdä esim niin, että mies jää koti-isäksi joksikin aikaa, kuten meilläkin jäi.

Sekin on ihan ok, jos joku sanoisi rehellisesti, että mua ei työt nappaa yhtään. Siksi olen kotona niin pitkään kuin pystyn lasten kanssa. Se mikä ärsyttää on tekopyhyys, että valinta on tehty vain ja ainoastaan lasten takia, ellei asia ole todellisuudessa niin. Ja toinen mikä ärsyttää vielä enemmän, on typerät väitteet siitä, että ikään kuin side lapseen katkeaisi jos se on hoidossa. Tai ettei voisi tarjota perusturvallisuutta, hyvää kotia ja kasvatusta.

 

[hei]

tuomitsijoita molemmissa leireissä ihan tasapuolisesti.

 

[äiti neljälle]

Samoissa mietteissä alkuperäisen kanssa.
Elämä valintoja täynnä ja työtä ehtii tehdä sitten kun lapset isoja, eivätkä niin kovin tarvi läsnäolevia vanhempia.

 

[slörde]

Samoissa mietteissä alkuperäisen kanssa.
Elämä valintoja täynnä ja työtä ehtii tehdä sitten kun lapset isoja, eivätkä niin kovin tarvi läsnäolevia vanhempia.

Samaa mieltä tuosta "elämä on valintoja täynnä"-asiasta. Meidän valinta on jakaa vanhemmuus aidosti (tästä sanasta tykätään tässä ketjussa) tasan miehen kanssa: jaamme vanhempainvapaan, lastenhoidon ja kotityöt puoliksi. Joustamme kumpikin vanhempainvapaan jälkeen töistämme, jotta pystyisimme antamaan lapsillemme aikaa vapaan päätyttyäkin. Tämän olemme kokeneet parhaaksi ratkaisuksi. Kummallakin on aikaa olla lasten kanssa ja kumpikin saa nauttia myös omasta elämästään kodin ulkopuolella. Suosittelen!

 

[äiti neljälle]

Niin, ja jokainen todellakin valitsee itselleen sopivan tavan omien syidensä perusteella.
Jokainen myös joutuu otamaan vastuun omista valinnoistaan ja niiden seurauksista.
Kukaan toinen ei voi puhua kuin omasta kokemuksestaan ja omista valinnoistaan ja niiden seurauksista.
Vielä vähemmän olemme oikeutettuja puhumaan/arvostelemaan toisten valinnoista, koska emme tiedä tarkalleen siihen johtaneita syitä, vaikuttimia....

 

[tollo]

Sä oot varmaan semmoiselle alalle kouluttautunut, jolla ei tarvitse pysyä kärryillä asioiden uusiutuessa? Mulla on semmoinen työ, että jos siitä on yli 2v pois, niin paluuta ei ole. Tai menetät hermosi ennenkuin saat muut kiinni teknisessä osaamisessa.

 

[äiti neljälle]

Olen alalla, johon palatakseni täytyy todellakin olla koulunpenkillä uudelleen ja pitkään, ennen kuin voin vastuullisesti työtäni tehdä. Mutta, elämä valintoja täynnä, olen tietoisesti jäänyt kotiin ja sitten kun palaan työelämään, voi olla et vaihdankin alaa kun kouluun kuitenkin ensin mentävä..

 

[kerro]

Mitä ap ajat takaa tällä ketjulla?

 

[Peuhu68]

[quote="onni

Mun puolestani joku saa olla kotona jos niin haluaa ja hyvä vielä jos pitää siitä hommasta ihan oikeasti ja valinta ei ole ollut pakon edessä kun muutakaan todellista vaihtoehtoa ei ole ollut eikä välttämättä mieluinen tai sopiva kaikin puolin sekään. Toin vain esiin sen, että usein näillä pahimmilla tuomitsijoilla ja itsensä jalustalle nostajilla takana _voi_ olla muitakin motiiveja kuin vain se kaiken voittava äidinrakkaus - kuten esim taloudelliset näkökulmat ja että työ ei inspaa pätkääkään.

Saa olla kotiäiti ja pitää siitä hommasta. Kunhan jättäisi vähemmälle toisenlaisten valintojen tehneiden haukkumisen eikä vetäisi typeriä alkeellisia johtopäätöksiä, että lapsella ei voisi olla hyvät, ihanat vanhemmat ja hyvä tasapainoinen koti jos äiti ei jää kotiin kotiäidiksi - tai että he eivät pystyisi kasvattamaan ja rakastamaan lapsiaan ihan yhtälailla, vaikkei äiti teekään "uhrausta" jäämällä kotiin vuosikausiksi. Tämä malli voi jopa olla positiivinen monilla tavoin lapsillekin (kuten aiemmin kirjoitin esimerkkejä) ja hoitokin sopivasta iästä eteenpäin voi täydentää hyvin lapsen kasvua ja kehitystä kun kotona kaikki on hyvin. Molemmat vanhemmat voivat joustaa kodin suuntaan työstään ja pystyä näin olemaan enemmän lasten kanssa. Tai voi tehdä esim niin, että mies jää koti-isäksi joksikin aikaa, kuten meilläkin jäi.

Sekin on ihan ok, jos joku sanoisi rehellisesti, että mua ei työt nappaa yhtään. Siksi olen kotona niin pitkään kuin pystyn lasten kanssa. Se mikä ärsyttää on tekopyhyys, että valinta on tehty vain ja ainoastaan lasten takia, ellei asia ole todellisuudessa niin. Ja toinen mikä ärsyttää vielä enemmän, on typerät väitteet siitä, että ikään kuin side lapseen katkeaisi jos se on hoidossa. Tai ettei voisi tarjota perusturvallisuutta, hyvää kotia ja kasvatusta.

Joo mä olen ihan samaa mieltä että molemmat valinnat on hyviä, sehän riippuu ihan persoonasta jaksaako/haluaako olla lasten kanssa kotona ja jokaisen pitää tehdä päätös itse. Mulla on monta ystävää jotka sanoo että ovat parempia äitejä kunhan palaavat työelämään , mulla taas on ihan päin vastoin . Musta on kans ihan turha mennä syyllistämään tai haukkumaan kumpaakaan "leiriä".

 

[kahden äiti]

minusta ei yksinkertaisesti olis kotiäitiksi, minulla ei riitä mielikuvitusta, huumoria ym. ym. ja varsinkin nuppia olemaan kotona...joten olen valinnut tieni, näin koko perhe voi kaikista parhaiten.
nostan toki hattua niille, jotka nauttivat ja ovat kotona lasten kanssa, mutta nostan myös hattua niille jotka pyörittää kotia ja siinä sivussa käy töissä.

 

[Evenstar]

Mulle ei riittäis. Enkä oikeen osaa kunnioittaa tuota valintaa tehneitäkään :|

Peesi. :ashamed: :xmas:

 

[niin suomalaista]

Samoissa mietteissä alkuperäisen kanssa.
Elämä valintoja täynnä ja työtä ehtii tehdä sitten kun lapset isoja, eivätkä niin kovin tarvi läsnäolevia vanhempia.

Musta lapset tarvitsevat isompanakin vielä läsnäoloa. Ehkä jopa enemmän! Etenkin murrosiässä. Keskustelua, molempien vanhempien mallia, isän kiinnostusta lasten elämään, yhdessä tekemistä ja olemista.

Monesti Suomessa meneekin näin, että kolmevuotiaaksi ollaan kuin paita ja peppu koska tukia tulee ja sitten viimeistään kouluun mennessä lapsista "päästetään irti" - kyllä koulussa opetetaan. Vanhemmat ottavat käsijarrun pois päältä ja antavat työelämän ja kaiken muunkin viedä sitten senkin edestä mitä sitä on pitänyt aiemmin "jarrutella". Ei ei ei.

Minusta nainenkin voi käydä töissä kun lapset ovat pieniä ja MOlemmat vanhemmat joustavat työstä niin, että ehditään olla lasten kanssa paljon. Mutta kyllä sitä läsnäoloa nimenomaan tarvitaan sitten kun murrosikä lähestyy ja on käsillä. Monet ovat sitten siinä vaiheessa ihan kädettömiä, vaikka olisivat niin olleet "täydellisiä" äitejä silloin kun lapsi oli 0-3v. Koulu- ja murrosiässä ne kasvatustaidot tosissaan punnitaan.

 

[Riipputisurupuska]

...mutta en jumalaade enää koskaan!!

Eri asia jos lottovoiton sais, niin menishän se aika vaikka shoppailessa, mutta jos nyt vaikka työttömäksi joutuis niin voisin vaikka itseäni myydä ettei kotona tarttesi päivätolkulla olla!!

Millään ihmeen hermoilla sitä jaksoikin lähes 10v olla kotona ja penskatkin vielä hengissä...???

Sen kyllä huomaan, että kotona ollessa ehti paljon paremmin kotihommat tekemään ja ylimääräisetkin siinä sivussa ja nyt ei meinaa ehtiä mitään tekemään...ylimääräisestä puhumattakaan...

Well, kaikki ajallaan ja omalla tavallaan...Jokaiselle löytyy se sopiva tilanteesta, rahoista, hermoista ym.johtuen, joten sitä OIKEAA ei ole olemassakaan....turhaa väittelyä....

 

[tähdenlento09]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

Tässä kiteytyy vastaukseni, joten eipä tarvitse itse sitä kirjoittaa tällä kertaa.

Katkeruus ja ruikutus eivät kuulu mun elämään, niillä ei pääse mihinkään. Taidat kirjoittaa siis ihan omista tuntemuksistasi.

 

[vieras]

Samoissa mietteissä alkuperäisen kanssa.
Elämä valintoja täynnä ja työtä ehtii tehdä sitten kun lapset isoja, eivätkä niin kovin tarvi läsnäolevia vanhempia.

Musta lapset tarvitsevat isompanakin vielä läsnäoloa. Ehkä jopa enemmän! Etenkin murrosiässä. Keskustelua, molempien vanhempien mallia, isän kiinnostusta lasten elämään, yhdessä tekemistä ja olemista.

Monesti Suomessa meneekin näin, että kolmevuotiaaksi ollaan kuin paita ja peppu koska tukia tulee ja sitten viimeistään kouluun mennessä lapsista "päästetään irti" - kyllä koulussa opetetaan. Vanhemmat ottavat käsijarrun pois päältä ja antavat työelämän ja kaiken muunkin viedä sitten senkin edestä mitä sitä on pitänyt aiemmin "jarrutella". Ei ei ei.

Minusta nainenkin voi käydä töissä kun lapset ovat pieniä ja MOlemmat vanhemmat joustavat työstä niin, että ehditään olla lasten kanssa paljon. Mutta kyllä sitä läsnäoloa nimenomaan tarvitaan sitten kun murrosikä lähestyy ja on käsillä. Monet ovat sitten siinä vaiheessa ihan kädettömiä, vaikka olisivat niin olleet "täydellisiä" äitejä silloin kun lapsi oli 0-3v. Koulu- ja murrosiässä ne kasvatustaidot tosissaan punnitaan.

Lapset tarvitsevat kunnollista itse tehtyä ruokaa ja apua ja tukea valintoihin ja huolenpitoa 20-30 vuotta. Saatanan kovaa työtä, jota suomessa ei arvosteta pätkääkään.

 

[vieras]

...mutta en jumalaade enää koskaan!!

Eri asia jos lottovoiton sais, niin menishän se aika vaikka shoppailessa, mutta jos nyt vaikka työttömäksi joutuis niin voisin vaikka itseäni myydä ettei kotona tarttesi päivätolkulla olla!!

Millään ihmeen hermoilla sitä jaksoikin lähes 10v olla kotona ja penskatkin vielä hengissä...???

Sen kyllä huomaan, että kotona ollessa ehti paljon paremmin kotihommat tekemään ja ylimääräisetkin siinä sivussa ja nyt ei meinaa ehtiä mitään tekemään...ylimääräisestä puhumattakaan...

Well, kaikki ajallaan ja omalla tavallaan...Jokaiselle löytyy se sopiva tilanteesta, rahoista, hermoista ym.johtuen, joten sitä OIKEAA ei ole olemassakaan....turhaa väittelyä....

täh? tarvitset lottovoiton hoitaaksesi lapsesi kotona mutta opiskella pystyt? Minusta opintoraha on noin 200 ja parin lapsen hoitoon vieminen maksaa 400. (ei ymmärrä)

 

[Peppari]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

Tässä kiteytyy vastaukseni, joten eipä tarvitse itse sitä kirjoittaa tällä kertaa.

Katkeruus ja ruikutus eivät kuulu mun elämään, niillä ei pääse mihinkään. Taidat kirjoittaa siis ihan omista tuntemuksistasi.

Juu minäpä en ole mistään katkera, mutta sinä jäit jankkaamaan eli kyllä sulla on nyt jostain katkera ja paha mieli.

 

[no joo]

mutta siis oikeasti mä ymmärrän, että juurikin ne kotiäidit jolta meinaa taju lähteä päivittäin kun tulee huudettua lapsille ja justiinsakin ne jotka ei keksi lasten kanssa muuta kun kauppakeskuksissa vaeltelun hakeutuu aika pian pois sieltä kotioloista + eivät osaa arvostaa kotivanhempia. Aika luonnollista, eikö totta?

Minä taas olen niin lapsenmielinen, ja pikkuisen kai hullu, että mulla a) ei mene hermo juuri koskaan noihin b) todellakin tykkään puuhata niiden kanssa kaikkea mahdollista c) en edes kaipaa kovasti itse mitään harrasteita. Koska me käymme joka viikko uimassa, kirjastossa, joka viikko on retkipäivä ja pe leikkipuistossa käymme leikkimässä ja grillaamassa nakkeja.

Oikeasti minä nautin kovasti tästä just näin ja lapset.. lapset on onnellisia. Meillä näin on hyvä.

 

[elmeri-meri]

mutta siis oikeasti mä ymmärrän, että juurikin ne kotiäidit jolta meinaa taju lähteä päivittäin kun tulee huudettua lapsille ja justiinsakin ne jotka ei keksi lasten kanssa muuta kun kauppakeskuksissa vaeltelun hakeutuu aika pian pois sieltä kotioloista + eivät osaa arvostaa kotivanhempia. Aika luonnollista, eikö totta?

Minä taas olen niin lapsenmielinen, ja pikkuisen kai hullu, että mulla a) ei mene hermo juuri koskaan noihin b) todellakin tykkään puuhata niiden kanssa kaikkea mahdollista c) en edes kaipaa kovasti itse mitään harrasteita. Koska me käymme joka viikko uimassa, kirjastossa, joka viikko on retkipäivä ja pe leikkipuistossa käymme leikkimässä ja grillaamassa nakkeja.

Oikeasti minä nautin kovasti tästä just näin ja lapset.. lapset on onnellisia. Meillä näin on hyvä.

ainakin kuulostaa tosi mahtavalle elolle... :flower:

 

[Peuhu68]

Samoissa mietteissä alkuperäisen kanssa.
Elämä valintoja täynnä ja työtä ehtii tehdä sitten kun lapset isoja, eivätkä niin kovin tarvi läsnäolevia vanhempia.

Musta lapset tarvitsevat isompanakin vielä läsnäoloa. Ehkä jopa enemmän! Etenkin murrosiässä. Keskustelua, molempien vanhempien mallia, isän kiinnostusta lasten elämään, yhdessä tekemistä ja olemista.

Monesti Suomessa meneekin näin, että kolmevuotiaaksi ollaan kuin paita ja peppu koska tukia tulee ja sitten viimeistään kouluun mennessä lapsista "päästetään irti" - kyllä koulussa opetetaan. Vanhemmat ottavat käsijarrun pois päältä ja antavat työelämän ja kaiken muunkin viedä sitten senkin edestä mitä sitä on pitänyt aiemmin "jarrutella". Ei ei ei.

Minusta nainenkin voi käydä töissä kun lapset ovat pieniä ja MOlemmat vanhemmat joustavat työstä niin, että ehditään olla lasten kanssa paljon. Mutta kyllä sitä läsnäoloa nimenomaan tarvitaan sitten kun murrosikä lähestyy ja on käsillä. Monet ovat sitten siinä vaiheessa ihan kädettömiä, vaikka olisivat niin olleet "täydellisiä" äitejä silloin kun lapsi oli 0-3v. Koulu- ja murrosiässä ne kasvatustaidot tosissaan punnitaan.

Siitä olen samaa mieltä että lapset tarvitsee läsnä oloa vanhempanakin ja erityisesti murrosiässä, mutta tuo että jäädään 3v kotiin ihan sen takia että tuet juoksee... kotihoidontuen (300? -verot) takia ei kyllä kukaan varmaan jää kotiin

 

[Sabira]

Mulle ei riittäis. Enkä oikeen osaa kunnioittaa tuota valintaa tehneitäkään :|

Olipas omituisesti sanottu. Mun mielestä kuuluisi kunnioittaa jokaisen ihmisen elämää, jos vaan elää niinkun haluaa, eikä niinkun kuuluisi muiden mielestä elää.

Mikäs jeesustelija se siinä? Kunnioitatko sinä setääsi joka on tehny valinnan olla juoppo? Tai veljeäsi joka hakkaa vaimoaan joka viikonloppu kännissä.
Ihme lässytystä. Kunnioitus on jotain sellaista joka pitää ansaita.

Ja kotiäiti ei ole kunnioitusta ansainnut..?! Aika ihmeellinen näkökulma!