aito kotiäiti

[vieras]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

 

[kolmen äiti]

Väitätkö tosissaan että kaikille kotiäideille elämä on noin ihanaa?

Miksi se ei saisi olla ihanaa?
Miksi emme kannusta toisia jotta se olisi ihanaa kaikilla?
Miksi tämän ajan nainen on luovuttamassa et ei jaksa lapsiensa kanssa?

Daa. Se SAA olla ihanaa, mutta se ei ole sitä kaikille, ei vaikka kuinka yrittäisi.

Pään hajoamista ja seinien päälle kaatumista itkevää kotiäitiä tuskin lohduttaa se, jos häntä halataan ja hampaat irvessä hymyillen kannustetaan, hoetaan että "kotiäitiys on I-HA-NAA!". Ei, hän kaipaa jotain muuta kuin sitä kotiäitiyttä, sillä kaikki eivät ole kotona viihtyvää tyyppiä. Naisia on, ihan oikeasti, erilaisia. Ja jokaisen pitäisi löytää se itselle sopivin tapa toteuttaa äitiyttä.

Tätä on helppo peesata

 

[nasu1]

Miä olin ainakin juuri se joka rakasti kotiäitinä oloa!! Mutta se sopi minulle. Jokaiselle sopii se, mikä tuntuu mukavalta; kotiäitiys, työssä käynti tai sopivasti sekoitettuna molempia.

 

[heh]

Ja oi kun on ihanaa kun niin monella naisella on niin surkea palkka ettei töihin edes kannattaisi mennä. Ja voi kun sekin on kivaa, että ei monella ole koulutusta tai sitten ainakaan työpaikkaa mihin mennä. Sekin on tosi ihanaa, että on monia joita työelämä ei nappaa pätkääkään ja kotona ollaan aina jos on mahdollista ja niin pitkään kuin mahdollista. Ja se on kyllä kaikista ihaninta, että he aina toitottavat, miten ainoa ja oikea valinta tämä on vain lasten puolesta tehty. Silti melkein jokaisella on tilanne, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua.

Jees, tuollainen löytyy mun tuttavapiiristä , ja telkkä taas sopivasti pöntössä että saa kotihoidontukea jatkossakin, tämänhetkinen kuopus kun on jo pian kolme vee...
Sitä mä vaan ihmettelen, että miksi sen ihana kotiäitiys, joka siis on täysin oma valinta ja lasten parasta ajatellen tehty, on yhtä itkua, kiroilua, stressiä, uupumusta, lastensuojelun ja perhetyöntekijöiden vierailua, rahanpuutetta, yms...? :snotty: Siis missä se ihanuus on?

No mutta kun eihän kotiäitiys tai lasten kanssa vietetty aika kuulukaan olla hauskaa tai ihanaa!!!!

Sehän on uhraus joka tehdään lasten eteen hampaat irvessä. Mitä rankempaa ja ankeampaa on sitä kirkkaamman kruunun saat!

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

Väitätkö tosissaan että kaikille kotiäideille elämä on noin ihanaa?

Miksi se ei saisi olla ihanaa?
Miksi emme kannusta toisia jotta se olisi ihanaa kaikilla?
Miksi tämän ajan nainen on luovuttamassa et ei jaksa lapsiensa kanssa?

olenko sanonut ettei saisi olla? Ikävä kyllä turhan usein kuulee kotiäideiltä sellaista juttua minkä perusteella eivät ole onnellisia tilanteessaan.

Olin itsekin onnellinen kotiäiti reilut 1,5v, ihanaa aikaa. Kuitenkin aloin jo kaivata muutakin ja tilanne meni siihen että olisin jatkossa joko onneton kotiäiti tai onnellinen työäiti vajaalla työajalla ja valitsin jälkimmäisen.

Enkä näe että siinä olisi kysymys luovuttamisesta. Lapsemme ovat lyhyttä hoitoviikkoa päiväkodissa ja saavat sen päälle runsaasti aikaa molemmilta vanhemmilta. Kyllä me jaksetaan yhtä ja toista, usein tuntuu että paljon enemmänkin mitä jaksettaisiin pakko-kotonaololla.

Sairaalta tuntuu tämä jaottelu joko hoidat lapsesi yksin kotona tai sitten olet luovuttanut ja joku toinen hoitaa heidät 100%.

 

[onnellinen]

minä olen siinä samaa mieltä, että varmaankin taloudellisesti monella perheellä olisi varaa tehdä päätös, että toinen jää kotiin. Silti ymmärrän, että joskus tilanne vaatii muun ratkaisun.
Itse vein esikoisen 1v 10kuisena hoitoon ja menin opiskelemaan takana vaikea ero ja masennus ja tukiverkoton yksinhuoltajuus. Oli pakko saada muutakin sisältöä elämään, myös lapselle teki hyvää. opiskelin ja olin töissä ja jäin kotiin kun lapsi meni kouluun (sillä tiellä olen vieläkin, tosin on tähän perheeseen syntynyt pikkuvelikin) nyt esikoinen on 13v ja kuopuskin jo 4v ja kotona olen edelleen.

Taloudellisesti valinta on ollut raskas, mutta äärimmäisen rakas! : )
Ja lapset voi meillä hyvin ja myös vanhemmat, joillekin kotivanhemmuus sopii toisia paremmin, ei siitä kannata kinata. Pääasia, että me voimme tehdä valintoja joiden kanssa on hyvä elää!

 

[äitikkä]

Ja oi kun on ihanaa kun niin monella naisella on niin surkea palkka ettei töihin edes kannattaisi mennä. Ja voi kun sekin on kivaa, että ei monella ole koulutusta tai sitten ainakaan työpaikkaa mihin mennä. Sekin on tosi ihanaa, että on monia joita työelämä ei nappaa pätkääkään ja kotona ollaan aina jos on mahdollista ja niin pitkään kuin mahdollista. Ja se on kyllä kaikista ihaninta, että he aina toitottavat, miten ainoa ja oikea valinta tämä on vain lasten puolesta tehty. Silti melkein jokaisella on tilanne, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua.

Jees, tuollainen löytyy mun tuttavapiiristä , ja telkkä taas sopivasti pöntössä että saa kotihoidontukea jatkossakin, tämänhetkinen kuopus kun on jo pian kolme vee...
Sitä mä vaan ihmettelen, että miksi sen ihana kotiäitiys, joka siis on täysin oma valinta ja lasten parasta ajatellen tehty, on yhtä itkua, kiroilua, stressiä, uupumusta, lastensuojelun ja perhetyöntekijöiden vierailua, rahanpuutetta, yms...? :snotty: Siis missä se ihanuus on?

No mutta kun eihän kotiäitiys tai lasten kanssa vietetty aika kuulukaan olla hauskaa tai ihanaa!!!!

Sehän on uhraus joka tehdään lasten eteen hampaat irvessä. Mitä rankempaa ja ankeampaa on sitä kirkkaamman kruunun saat!

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

Eivät monet kotiäiditkään pärjäisi työelämässä. Stressinsietokyky ja uusien tilanteiden sietokyky on sen verran huono. Ja kyllä niitä mielenterveysongelmia vaan on paljon kotiäideillä ja monet tekevät sen "valinnan" ennemminkin pakon edessä kuin ihan aitona valintana. Ei muakaan kiinnostaisi mennä paskoihin töihin paskalla palkalla ilman minkäänlaista motivaatiota. Sitten sitä hehkutetaan, miten vain ja ainoastaan lasten takia valinta tehdään.

Työ josta pitää rikastuttaa elämää ja edesauttaa ja helpottaa tasa-arvoista vanhemmuutta. En edes haluaisi opettaa lapsilleni, että naisen on jäätävä nyrkin ja hellan väliin vuosikausiksi jos pariskunta mielii yhdessä hankkia lapsia. Kun molemmat tekevät joustoja työstään perheen hyväksi ja tekee työtä joka on palkitsevaa monella tavalla, on se koko perheen voimavara ja hyvä esimerkki lapsille.

Kyllähän oikea kotiäiti on mitä mainioin stressin sietäjä ja asioiden ratkaisija ja organisoija.
Jos on mielenterveysongelmia niin tarvii saada apuja ja varmasti jo läheiset osaa näihin puuttua.
KUKA HALUAA OPETTAA LAPSELLEEN NOIN ETTÄ HELLAN JA NYRKIN VÄLIIN?Kotiäidiksi jääminen tulee olla NAISEN oma valinta.
Miksi ei ole hyvä esimerkki lapsille että äiti hoitaa omia lapsiaan kotona?
Perheessä voidaan olla tasa-arvoisia kun asiat niin sovitaan,olipa mies sitten töissä,työtön,opiskelija tai mitä tahansa.

 

[onni]

Ja oi kun on ihanaa kun niin monella naisella on niin surkea palkka ettei töihin edes kannattaisi mennä. Ja voi kun sekin on kivaa, että ei monella ole koulutusta tai sitten ainakaan työpaikkaa mihin mennä. Sekin on tosi ihanaa, että on monia joita työelämä ei nappaa pätkääkään ja kotona ollaan aina jos on mahdollista ja niin pitkään kuin mahdollista. Ja se on kyllä kaikista ihaninta, että he aina toitottavat, miten ainoa ja oikea valinta tämä on vain lasten puolesta tehty. Silti melkein jokaisella on tilanne, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua.

Jees, tuollainen löytyy mun tuttavapiiristä , ja telkkä taas sopivasti pöntössä että saa kotihoidontukea jatkossakin, tämänhetkinen kuopus kun on jo pian kolme vee...
Sitä mä vaan ihmettelen, että miksi sen ihana kotiäitiys, joka siis on täysin oma valinta ja lasten parasta ajatellen tehty, on yhtä itkua, kiroilua, stressiä, uupumusta, lastensuojelun ja perhetyöntekijöiden vierailua, rahanpuutetta, yms...? :snotty: Siis missä se ihanuus on?

No mutta kun eihän kotiäitiys tai lasten kanssa vietetty aika kuulukaan olla hauskaa tai ihanaa!!!!

Sehän on uhraus joka tehdään lasten eteen hampaat irvessä. Mitä rankempaa ja ankeampaa on sitä kirkkaamman kruunun saat!

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

Väitätkö tosissaan että kaikille kotiäideille elämä on noin ihanaa?

Miksi se ei saisi olla ihanaa?
Miksi emme kannusta toisia jotta se olisi ihanaa kaikilla?
Miksi tämän ajan nainen on luovuttamassa et ei jaksa lapsiensa kanssa?

Ei se ole luovuttamista vaan rehellisyyttä. Usein myös koko perheen kannalta paras vaihtoehto, että nainenkin on täyspäinen iloinen oma itsensä.

Ennen vanhaan sosiaalisesta paineesta ei välttämättä voinut tehdä sitä elämässään, joka tuntuu parhaalta ja joka on koko perheen kannalta paras, vaan olla kotiäiti vaikka hammasta purren, omista unelmistaan ja kehittymisen tarpeistaan luopuen.

Miehen rooli on vahvempi nykyään monissa perheissä myös lasten kanssa. Silloin muutoksia tehdään elämässä tasapuolisesti, eikä niin että vain naisen koko elämä muuttuu yhteisten lasten synnyttyä, miehen ei mitenkään. Näin lapsetkin saavat läheisemmän isän, sen mikä monilta lapsilta on puuttunut ennen vanhaan.

 

[äitikkä]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

 

[vieras]

Kyllähän oikea kotiäiti on mitä mainioin stressin sietäjä ja asioiden ratkaisija ja organisoija.
Jos on mielenterveysongelmia niin tarvii saada apuja ja varmasti jo läheiset osaa näihin puuttua.
KUKA HALUAA OPETTAA LAPSELLEEN NOIN ETTÄ HELLAN JA NYRKIN VÄLIIN?Kotiäidiksi jääminen tulee olla NAISEN oma valinta.
Miksi ei ole hyvä esimerkki lapsille että äiti hoitaa omia lapsiaan kotona?
Perheessä voidaan olla tasa-arvoisia kun asiat niin sovitaan,olipa mies sitten töissä,työtön,opiskelija tai mitä tahansa.

En nyt pysy kärryillä. Painostat ettei kotiäitiys lähde pakosta vaan omasta halusta. Siitä ollaan samaa mieltä.

Mutta ymmärtänet ettei kaikilla se halu ole tuo? Ja vaikka pohjimmiltaan olisi halua niin olosuhteet voivat tehdä sen toteuttamisen vaikeaksi.

Loppupelissä siis on äitejä joiden oma valinta on työ ja heille ja heidän perheilleen se on paras ratkaisu.

 

[onni]

Ja oi kun on ihanaa kun niin monella naisella on niin surkea palkka ettei töihin edes kannattaisi mennä. Ja voi kun sekin on kivaa, että ei monella ole koulutusta tai sitten ainakaan työpaikkaa mihin mennä. Sekin on tosi ihanaa, että on monia joita työelämä ei nappaa pätkääkään ja kotona ollaan aina jos on mahdollista ja niin pitkään kuin mahdollista. Ja se on kyllä kaikista ihaninta, että he aina toitottavat, miten ainoa ja oikea valinta tämä on vain lasten puolesta tehty. Silti melkein jokaisella on tilanne, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua.

Jees, tuollainen löytyy mun tuttavapiiristä , ja telkkä taas sopivasti pöntössä että saa kotihoidontukea jatkossakin, tämänhetkinen kuopus kun on jo pian kolme vee...
Sitä mä vaan ihmettelen, että miksi sen ihana kotiäitiys, joka siis on täysin oma valinta ja lasten parasta ajatellen tehty, on yhtä itkua, kiroilua, stressiä, uupumusta, lastensuojelun ja perhetyöntekijöiden vierailua, rahanpuutetta, yms...? :snotty: Siis missä se ihanuus on?

No mutta kun eihän kotiäitiys tai lasten kanssa vietetty aika kuulukaan olla hauskaa tai ihanaa!!!!

Sehän on uhraus joka tehdään lasten eteen hampaat irvessä. Mitä rankempaa ja ankeampaa on sitä kirkkaamman kruunun saat!

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

Eivät monet kotiäiditkään pärjäisi työelämässä. Stressinsietokyky ja uusien tilanteiden sietokyky on sen verran huono. Ja kyllä niitä mielenterveysongelmia vaan on paljon kotiäideillä ja monet tekevät sen "valinnan" ennemminkin pakon edessä kuin ihan aitona valintana. Ei muakaan kiinnostaisi mennä paskoihin töihin paskalla palkalla ilman minkäänlaista motivaatiota. Sitten sitä hehkutetaan, miten vain ja ainoastaan lasten takia valinta tehdään.

Työ josta pitää rikastuttaa elämää ja edesauttaa ja helpottaa tasa-arvoista vanhemmuutta. En edes haluaisi opettaa lapsilleni, että naisen on jäätävä nyrkin ja hellan väliin vuosikausiksi jos pariskunta mielii yhdessä hankkia lapsia. Kun molemmat tekevät joustoja työstään perheen hyväksi ja tekee työtä joka on palkitsevaa monella tavalla, on se koko perheen voimavara ja hyvä esimerkki lapsille.

Kyllähän oikea kotiäiti on mitä mainioin stressin sietäjä ja asioiden ratkaisija ja organisoija.
Jos on mielenterveysongelmia niin tarvii saada apuja ja varmasti jo läheiset osaa näihin puuttua.
KUKA HALUAA OPETTAA LAPSELLEEN NOIN ETTÄ HELLAN JA NYRKIN VÄLIIN?Kotiäidiksi jääminen tulee olla NAISEN oma valinta.
Miksi ei ole hyvä esimerkki lapsille että äiti hoitaa omia lapsiaan kotona?
Perheessä voidaan olla tasa-arvoisia kun asiat niin sovitaan,olipa mies sitten töissä,työtön,opiskelija tai mitä tahansa.

Me taas edustetaan kai jotain modernimpaa perheajattelua, mutta minusta kotiäitiys ei ole mikään NAISEN valinta, vaan nämä asiat pitää olla perheen YHTEISIÄ asioita. Mikä on kokonaisuuden kannalta paras. Mies voi jäädä koti-isäksi, nainen voi jäädä kotiin, voidaan tehdä osittaista hoitovapaata lyhyemmillä työpäivillä, jakaa kaiken kaikkiaan sitä lapsiarkea miehen ja naisen välillä. Molemmat käyvät töissä, molemmat tekee kotitöitä, molemmat ovat paljon lasten kanssa ja mielellään. Moni mies joutuu sitten paiskimaan pitkään päivää, kun NAINEN päättää olla kotiäiti. Stressaava elättäjän rooli ja vähemmän mahdollisuuksia muodostaa läheinen side lapsiinsa.

 

[vieras]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

No en nyt sanonutkaan, ettei lastenhoito ja kasvatus olisi vaativaa työtä, mutta ei se kyllä mielestäni paljoa ajattelua ja pähkäilemistä vaadi, niinkuin esim tuo minun tekemäni työ. Siis esim. numeroiden pyörittelyä ja tiedonhakua jne.

 

[onni]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

Ymmärtäisit, jos oikeasti tekisit työksesi vaativaa tietointensiivistä ajattelutyötä, joka vaatii hyvää ongelmaratkaisukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista, loogista päättelykykyä, neuvottelutaitoja jne.

Lasten kanssa on kiva olla, mutta ei se minusta mitään kovin pitkälle vietyä älykön ajattelua vaadi. Se on vähän suoraviivaisempaa

 

[kolmen äiti]

[/quote]

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

[/quote]

Mun mielestä kotona oleminen oli yksitoikkoista, vaikka yritin kehitellä erilaista tekemistä. Esikoinen oli eskarissa, piti hoitaa viemiset ja hakemiset, keskimmäinen oli kerhossa ja sitten piti ulkoilla ja keksiä tekemistä kuopukselle. Kauppalistan miettimistä ja ruoan laittoa, pyykkäämistä. Eipä siinä kovin paljoa tarttenut käyttää päätään....

 

[äo yli 140]

itse kasvatan ja hoidan lapsiani kyllä erittäin tietoisesti ja käytän tähän työhöni paljon aivokapasiteettiani (minulla isot lapset jo). Toki sitten harrastan myös asioita joissa aivot saa työtä. On kotivanhempia ja kotivanhempia, kukin satsaa mitä satsaa ja sitä rataa..

 

[hoitaja]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

Ymmärtäisit, jos oikeasti tekisit työksesi vaativaa tietointensiivistä ajattelutyötä, joka vaatii hyvää ongelmaratkaisukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista, loogista päättelykykyä, neuvottelutaitoja jne.

Lasten kanssa on kiva olla, mutta ei se minusta mitään kovin pitkälle vietyä älykön ajattelua vaadi. Se on vähän suoraviivaisempaa

Eikä tarvi olla edes noin vaativaa. Mulle riittää ihan sairaanhoitajan työ missä viihdyn. Koen tekeväni tärkeää työtä ja saan työpäivien ajan keskittyä johonkin muuhun kuin lapsiin ja kodin pyöritykseen. Sitten taas vapaa-ajan jaksaa keskittyä täysillä perheeseen ja nauttia kotona olosta.

 

[onni]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

Ymmärtäisit, jos oikeasti tekisit työksesi vaativaa tietointensiivistä ajattelutyötä, joka vaatii hyvää ongelmaratkaisukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista, loogista päättelykykyä, neuvottelutaitoja jne.

Lasten kanssa on kiva olla, mutta ei se minusta mitään kovin pitkälle vietyä älykön ajattelua vaadi. Se on vähän suoraviivaisempaa

Eikä tarvi olla edes noin vaativaa. Mulle riittää ihan sairaanhoitajan työ missä viihdyn. Koen tekeväni tärkeää työtä ja saan työpäivien ajan keskittyä johonkin muuhun kuin lapsiin ja kodin pyöritykseen. Sitten taas vapaa-ajan jaksaa keskittyä täysillä perheeseen ja nauttia kotona olosta.

Niinpä. Monesti pääasia on, että se on jotain muuta kuin se kotonaolo ja hienoa, että sinullakin on työ jossa viihdyt. Se on rikastuttava asia ja voimavara kun sitten jaksaa taas kotona paremmalla mielellä.

Miehet saavat rehellisesti sanoa, että ei heistä olisi olemaan kotona vuosikausia lasten kanssa. Onneksi ajat ovat muuttumassa, että nainenkin saa sanoa niin kun tuntee itsensä. Ennen sitä ei uskallettu ääneen sanoa. Se tietää onnellisempia perheitä.

Eikä se sitä tarkoita etteikö rakastaisi lapsiaan ja olisi heidän kanssaan mielellään ja paljon. Niin pystyy usein sitten mieskin paremmin tekemään kun vanhemmuutta jaetaan eikä koti ole vain äidin valtakunta.

 

[nasu1]

ÄITIKKÄ!!! Jos haluat, niin laita yv:tä minulle, viihdyin myös kotiäitinä.

 

[vieras]

Tajuatteko immeiset et kyllä kotiäideistä ONNEKSI suurin osa on aivan terveitä ihmisiä.Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita.
Eikä kotona olo ole mitään uhrausta vaan RAKKAUTTA ja aitoa välittämistä.
Ja lasten kanss vietetty aika on hauskaa,ihanaa ja koko elämän kirjo siinä käydään läpi.Eihän se elämä kaadu niihin hankaliin hetkiin,ne kasvattaa ja vahvistaa.

No en kyllä allekirjoita tuota, että "Nämä hermoilijat eivät pärjää missään muuallakaan missä tulee haasteita ja tiukkoja tilanteita." Onhan paljonkin sellaisia äitejä, jotka eivät jaksa sitä yksitoikkoista kotiäitirumbaa, mutta työssä kyllä hoitavat tiukatkin tilanteet helposti ja innolla. Heidän kohdallaan nimenomaan se kotiäitiyden tylsyys ja se, että jokainen päivä on samanlainen, aiheuttaa sen hermoilun ja stressaantumisen.

Itselleni on kotiäitiaikana ollut tervetullut henkireikä, kun olen tehnyt kotoa käsin ihan oikeaa ajattelua ja pientä paineensietokykyäkin vaativaa työtä. Vähän muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa, kuin kauppalista ja huomisen ruokalista ja kerhoaikataulut.

Mä en näe kotiäitiyttä ankeena noin et päivät olisivat samanlaisia,niistähän voi itse rakentaa erilaisia.
En voi ymmärtää että lastenhoito ja kasvatus ei olisi ihan OIKEAA AJATTELUA JA VAATIVAA TYÖTÄ!

Ymmärtäisit, jos oikeasti tekisit työksesi vaativaa tietointensiivistä ajattelutyötä, joka vaatii hyvää ongelmaratkaisukykyä, kokonaisuuksien hahmottamista, loogista päättelykykyä, neuvottelutaitoja jne.

Lasten kanssa on kiva olla, mutta ei se minusta mitään kovin pitkälle vietyä älykön ajattelua vaadi. Se on vähän suoraviivaisempaa

Eikä tarvi olla edes noin vaativaa. Mulle riittää ihan sairaanhoitajan työ missä viihdyn. Koen tekeväni tärkeää työtä ja saan työpäivien ajan keskittyä johonkin muuhun kuin lapsiin ja kodin pyöritykseen. Sitten taas vapaa-ajan jaksaa keskittyä täysillä perheeseen ja nauttia kotona olosta.

Niinpä. Monesti pääasia on, että se on jotain muuta kuin se kotonaolo ja hienoa, että sinullakin on työ jossa viihdyt. Se on rikastuttava asia ja voimavara kun sitten jaksaa taas kotona paremmalla mielellä.

Miehet saavat rehellisesti sanoa, että ei heistä olisi olemaan kotona vuosikausia lasten kanssa. Onneksi ajat ovat muuttumassa, että nainenkin saa sanoa niin kun tuntee itsensä. Ennen sitä ei uskallettu ääneen sanoa. Se tietää onnellisempia perheitä.

Eikä se sitä tarkoita etteikö rakastaisi lapsiaan ja olisi heidän kanssaan mielellään ja paljon. Niin pystyy usein sitten mieskin paremmin tekemään kun vanhemmuutta jaetaan eikä koti ole vain äidin valtakunta.

Hyvä pointti!

Harva mies suomessa on edes muutamaan kuukautta koti-isänä ja silti vaimonsa ovat sitä mieltä ette he ovat mitä parhaita isiä lapsilleen! Rakastavat näitä yli kaiken vaikkeivat koti-isiksi rupeaisi ikinä.

Kumma ettei nainen voi olla hyvä äiti vaikka olisi ollut vhäintään sen 9kk kotona lapsen kanssa.

 

[vieras]

up

 

[nyt harmaana]

Miehen yritys menee nurin, eli tulot loppuu mieheltä. Ole siinä sitten autuas kotiäiti! Menen töihin, mutta lapset hoidetaan kuitenkin kotona. Tuskin se minusta sen huonompaa äitiä tekee kuin aloittajastakaan. Kysymys on valinnoista joo, mutta kaikilla sitä mahdollisuutta jäädä kotiin ei yksinkertaisesti ole. Lapsille on saatava katto pään päälle ja leivän päälle muutakin kuin ylähuuli.

 

[jos jo erottu]

Heips äitikkä. Täällä olisi just samanlainen äiti, joka nauttii kotona olosta ja ihan juuri siitä syystä, että lapset saisivat olla kotona pieninä. Rahallisesti se on kaikkea muuta kuin kannattavaa, mutta uskon vakaasti, että isompina lapsetkin osaavat tätä ratkaisua arvostaa. Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja mukavia hetkiä kotona!

Entäs eläke? Lapsetko sitten elättävät kun ovat niin tyytyväisiä kun saivat olla kotona.

 

[poikia3]

Eipä ole äitikkä kommentoinut mitenkään mun viestiini.

Meillä esim. oli kolmosen kohdalla sellainen tilanne, että kun äippäloma päättyi, mies oli lomautettu, teki vain 2 päivää töitä viikossa. Kun jo mun äippäraha oli pienempi kuin normaalitulot, ja mieskin sai vain 60 prosenttia normaaleista tuloista, siinä tilanteessa, ei ollut mitenkään mahdollista jäädä kotiin 500 euroa miinus verot kotihoidon tuella, kun silloisen asunnon vuokrakiin oli jo 1040 euroa.

Silloin yksinkertaiset ratkaisut olivat ne, että minä menin töihin. Lapset kolme päivää viikossa hoitoon, ja etsittiin halvempi asunto. Asumisoikeusasunnossa vuokra oli 200 euroa pienempi, silti kiristettiin vyötä että pärjättiin.

Täällä pääkaupunkiseudulla halvempi vuokra olisi enää ollut kaksiossa tai yksiössä, johon kolmen lapsen kanssa ei oltaisi mahduttu mitenkään.

Niin, että kerro mulle ihan aikuisten oikeasti miten tuossa tilanteessa olisin voinut jäädä kotiin? Me ei oltais eletty niillä rahoilla millään tavalla, kun kaikesta tingittiin jo vaikka kävin töissäkin. Joo ja sinä kesänä oli rahaa peräti Tukholman risteilylle joka maksoi 120 euroa, ja meillä oli eväät mukana. Kaikki ei todellakaan ole niin yksinkertaista.

 

[onni]

Heips äitikkä. Täällä olisi just samanlainen äiti, joka nauttii kotona olosta ja ihan juuri siitä syystä, että lapset saisivat olla kotona pieninä. Rahallisesti se on kaikkea muuta kuin kannattavaa, mutta uskon vakaasti, että isompina lapsetkin osaavat tätä ratkaisua arvostaa. Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja mukavia hetkiä kotona!

.

Realismia peliin Lapset todennäköisesti arvostavat vanhempiensa valintoja joka tapauksessa (on äiti jäänyt kotiäidiksi tai ei), jos kotiolot ovat olleet hyvät. Tärkeintä on, että kotona on kaikki kunnossa. Ei ole ahdistavaa tunnelmaa, ei väkivaltaa, päihdeongelmia jne. Kun lapset saavat rakkautta ja huomiota molemmilta vanhemmilta, osaavat he varmasti arvostaa vanhempiaan jos heitäkin on kohdeltu kunnioittaen.

Edellyttääkö kotiäiti sitten lapsiltaan jotain erityiskiitosta kun on tehnyt "heidän vuokseen ison uhrauksen ja jäänyt kotiin"? Mikä sekin on harvoin totta (ja lapsetkin tajuavat sen jossain vaiheessa) pelkästään sinällään. Monia ei vain työ yhtään nappaa erinäisistä syistä.

 

[viiden muksun mamma]

Heips äitikkä. Täällä olisi just samanlainen äiti, joka nauttii kotona olosta ja ihan juuri siitä syystä, että lapset saisivat olla kotona pieninä. Rahallisesti se on kaikkea muuta kuin kannattavaa, mutta uskon vakaasti, että isompina lapsetkin osaavat tätä ratkaisua arvostaa. Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja mukavia hetkiä kotona!

Entäs eläke? Lapsetko sitten elättävät kun ovat niin tyytyväisiä kun saivat olla kotona.

Joo eläkeasiaa on jo mietitty. En mä suoraan koulun penkiltä ole kotiäidiksi jäänyt. Töitä on myös tehty ennen lapsia. Nyt kun näitä kotiäitivuosia on jo tullut monia, miehen kanssa tuumattiin että mulle alettiin kerätä oma-eläkettä ja varmuuden vuoksi mies otti myös itselleen henkivakuutuksen, että perhe pärjäisi jos jotain kamalaa hänelle sattuisi. Ei me täällä vain ruusunpunaiset lasit nenillä istuskella. Eikä todellakaan vain kotona istuskella. Mä olen ollut kotiäitinä nyt 14 vuotta ja voin kyllä vilpittömästi sanoa, että 14 vuoteen ei ole tarvinnut miettiä mitä seuraavaksi tekisi. Mä luulen, että saattaisin jopa päästä helpommalla, jos veisin pienet hoitoon ja alakoululaiset viettäisivät iltapäivänsä iltapäiväkerhoissa eli tässä tapauksessa mä olisin töissä. Yhtään väheksymättä töissä käyviä äitejä! Tiedän senkin että on vaativaa yhdistää kotityöt, hoitoasiat ja työasiat (tuttavissa on paljon työssäkäyviä äitejä). Senkin olen tiedostanut, että tämä kotiäidin "uraputki" katkeaa aikanaan eli silloin kun tämä vielä mahassa oleva vauva täyttää sen 3v. Viimeistään silloin on jälleen lähdettävä muualle töihin. Miehen kanssa tehtiin yhdessä päätös, että lapsiluku on sitten täysi. Mä haluan laittaa sitten "pillit rusetille" ja mies on ihan samaa mieltä.

Meillä tämä kotiäitiys on ollut ihan tietoinen valinta, jonka minä sain tehdä kun kaksi vanhinta lasta olivat pieniä. Silloin sanoin itseni irti vakipaikasta (työmatkaa olisi tullut paikkakunnalta muuton vuoksi yli 200km päivässä!). Mies on myös sitä mieltä, ettei haluaisi viedä lapsia ihan pieninä vieraalle hoitoon. Hän on kuitenkin myös sitä mieltä, että jos nämä kotiseinät alkaisivat minua ahdistamaan, voisin hakea muita töitä. Minusta tämä keskustelu on vähän turhaa. Tällä palstalla kun ei mistään näköjään voi keskustella riitelemättä.

 

[Peppari]

Mulle ei riittäis. Enkä oikeen osaa kunnioittaa tuota valintaa tehneitäkään :|

Olipas omituisesti sanottu. Mun mielestä kuuluisi kunnioittaa jokaisen ihmisen elämää, jos vaan elää niinkun haluaa, eikä niinkun kuuluisi muiden mielestä elää.

Mikäs jeesustelija se siinä? Kunnioitatko sinä setääsi joka on tehny valinnan olla juoppo? Tai veljeäsi joka hakkaa vaimoaan joka viikonloppu kännissä.
Ihme lässytystä. Kunnioitus on jotain sellaista joka pitää ansaita.

Ja koko ajan vaan paranee nää kommentit.
Onkos joillain kenties mennyt joulu hieman pyllylleen kun näin kiukkuista ja katkeraa tekstiä täytyy tulla suoltamaan?

Tottakai ihmisen valintoja ja päätöksiä voi kunniottaa ilman mitään sen suurempia ansioita.
Sekä kotiäitiys että työelämässä olevan äitiys voi olla ja onkin kunnioitettavaa, molemmat omilla tavoillaan.

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.