aito kotiäiti

[Vieras]

Tuo olisi mun toiseksi pahin painajainen!

Miten aiot käyttää ajan sitten, kun kaikki lapset on oikeasti isoja (yli 12..15v)?

Miksi mun pitäisi miettiä aikaa jonnekkin hamaan tulevaisuuteen?
Mä elän hetkessä,lapset o nyt pieniä.
Enempi mua huolettaa sun nimimerkki entä mun oma tekemiseni

Parempi, ettet kovin pitkälle mietikään elämääsi, voisi meinaan alkaa sen verran ahdistaa.. Mut onnee sulle ja sun valinnalle. Toivotaan, et sutkin joku vielä vuosien tauon jälkeen huolii töihin tai sitten jatkat oleilua yhteiskunnan elättinä. Bueno!

 

[poikia3]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

 

[Peppari]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

Hei rakkaani, tiedätkö että tämä on netti? Täällä pystyy puhumaan mitä tahansa, ja suurin osa puhuukin. Minä en kunnioita ketään netissä paskaa jauhavaa "äitikkää", "isikkää", "tätikkää" enkä "setäkkää". Suosittelen sitä samaa myös sinulle.

 

[äitikkä]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

Hei rakkaani, tiedätkö että tämä on netti? Täällä pystyy puhumaan mitä tahansa, ja suurin osa puhuukin. Minä en kunnioita ketään netissä paskaa jauhavaa "äitikkää", "isikkää", "tätikkää" enkä "setäkkää". Suosittelen sitä samaa myös sinulle.

Käytit tekstissäsi mun nimimerkkiä niin voin sulle valaista et mä en jauha potaskaa.

 

[äitikkä]

Tuo olisi mun toiseksi pahin painajainen!

Miten aiot käyttää ajan sitten, kun kaikki lapset on oikeasti isoja (yli 12..15v)?

Miksi mun pitäisi miettiä aikaa jonnekkin hamaan tulevaisuuteen?
Mä elän hetkessä,lapset o nyt pieniä.
Enempi mua huolettaa sun nimimerkki entä mun oma tekemiseni

Parempi, ettet kovin pitkälle mietikään elämääsi, voisi meinaan alkaa sen verran ahdistaa.. Mut onnee sulle ja sun valinnalle. Toivotaan, et sutkin joku vielä vuosien tauon jälkeen huolii töihin tai sitten jatkat oleilua yhteiskunnan elättinä. Bueno!

Voe toista,mikäs sul o hätänä.Kui mä olen yhteiskunnan elätti?Mä nautin täysin siemauksin mulle kuuluvista (ja jokaiselle kotiäidille)kuuluvasta edusta.
Ja olenko sanonut et en ois ollu jo kauankin työelämässä ja tiedoksi sulle mul o ihan vaki paikka odottamassa.Älä huoli muidean asioista jottei käy yli ymmärryksen sulla,lupaathan.

 

[älkää]

nyt taas menkö tähän. ap yrittää provottaa ei-kotiäitejä.

 

[äitikkä]

nyt taas menkö tähän. ap yrittää provottaa ei-kotiäitejä.

Älä suotta vääristele asioita.Saanhan toki mielipiteeni sanoa?
En mä ole ketään morkkamassa.

 

[poikia3]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

Hei rakkaani, tiedätkö että tämä on netti? Täällä pystyy puhumaan mitä tahansa, ja suurin osa puhuukin. Minä en kunnioita ketään netissä paskaa jauhavaa "äitikkää", "isikkää", "tätikkää" enkä "setäkkää". Suosittelen sitä samaa myös sinulle.

Kyllä täällä netissä on ihan aitoja ihmisiä, ja myös sellaisia, jotka ovat mun kunnioitukseni ansainneet. Olen viettänyt nettielämää jo 10 vuoden ajan, joten ihan tasan tarkkaan tiedän kuule, minkälaisia ihmisiä netissä liikkuu. Olen saanut netistä muutaman tosi hyvän ystävän ja myös aviomieheni, joten ilmeisesti olen jotain osannut tehdä oikeinkin. Mulla on ihan tarkat rajat siitä, mitä itsestäni kerron ja mitä en, ja aika hyvin rivien välistä tulkitsen mikä on totta ja mikä ei. Minä vaan ihmettelen, mitä sinä täältä netistä haet, jos tämä sinun tulkintasi mukaan on netti, ja kaikki puhuvat mitä tahansa?

 

[vieras]

Mun mielestä kotiäiti ei ole yhtään sen parempi äiti kuin työssäkäyvä. Miksi nostat kotiäidit "jalustalle"? Tiedän sellaisiakin kotiäitejä joille oikeasti töihin lähtö vois tehdä ihan hyvää...

on kyllä kotiäidit parempia!!!Lapset saavat sentään huomiota eikä joudu olemaan 10tuntia päivässä hoidossa laitoksessa

 

[vieras]

itsekästä jättää alle vuotias lapsi hoitoon. On ihan sama mitä tähän sanotte, mutta täysin itsekästä!!!

 

[Peppari]

Hei oikeesti, pää nyt pois pyllystä
Et taida olla ihan selvinpäin sinäkään, vai että kunnioittaa? Heh, kyllä edelleenkin kunnioitus ansaitaan. Vaikka kuinka katkerana siellä jankutat niin sinua ei kunnioiteta ellet ole sitä ansainnut. Lopeta ruikutus.

No tiedätkös, sinä itse menetit tuolla tekstillä minun kunnioitukseni! On eri asia kunnioittaa ihmistä, kuin osata kunnioittaa eri ihmisten valintoja, ja vielä eri asia on ymmärtää niitä. Ja vielä ihan toinen asia on ymmärtää alkoholisteja, ja sitä onko heillä oikeasti ollut mitään valittavaa.

Hei rakkaani, tiedätkö että tämä on netti? Täällä pystyy puhumaan mitä tahansa, ja suurin osa puhuukin. Minä en kunnioita ketään netissä paskaa jauhavaa "äitikkää", "isikkää", "tätikkää" enkä "setäkkää". Suosittelen sitä samaa myös sinulle.

Kyllä täällä netissä on ihan aitoja ihmisiä, ja myös sellaisia, jotka ovat mun kunnioitukseni ansainneet. Olen viettänyt nettielämää jo 10 vuoden ajan, joten ihan tasan tarkkaan tiedän kuule, minkälaisia ihmisiä netissä liikkuu. Olen saanut netistä muutaman tosi hyvän ystävän ja myös aviomieheni, joten ilmeisesti olen jotain osannut tehdä oikeinkin. Mulla on ihan tarkat rajat siitä, mitä itsestäni kerron ja mitä en, ja aika hyvin rivien välistä tulkitsen mikä on totta ja mikä ei. Minä vaan ihmettelen, mitä sinä täältä netistä haet, jos tämä sinun tulkintasi mukaan on netti, ja kaikki puhuvat mitä tahansa?

Miksi täältä pitäisi mitään hakea? Ehkäpä minä vain hengailen täällä kun ei ole parempaa tekemistä..

 

[kolmen äiti]

Mun mielestä kotiäiti ei ole yhtään sen parempi äiti kuin työssäkäyvä. Miksi nostat kotiäidit "jalustalle"? Tiedän sellaisiakin kotiäitejä joille oikeasti töihin lähtö vois tehdä ihan hyvää...

on kyllä kotiäidit parempia!!!Lapset saavat sentään huomiota eikä joudu olemaan 10tuntia päivässä hoidossa laitoksessa

Aha Olen ollut hoitovapaalla 2 kertaa, ekan kerran sen täydet 3 vuotta ja tokan kerran melkein 2,5 v. Koskaan eivät ole olleet 10h hoidossa, vaan yleensä 6h, koska teen osa-aikatyötä. Kaiken lisäksi mulla on vielä arkivapaita. Huomaa kyllä, että olet fanaattinen kotiäiti, ajatuksenjuoksu on sen verran mustavalkoista...

 

[kolmen äiti]

itsekästä jättää alle vuotias lapsi hoitoon. On ihan sama mitä tähän sanotte, mutta täysin itsekästä!!!

Luulisin että nyt puhutaan OIKEISTA kotiäideistä, jotka ovat kotona ilmaan mitään tukia. Hoitovapaalla oleva ei minusta ole kotiäiti. Menee taas puurot ja vellit sekaisin...

 

[Vieras]

On kuvottavaa, että jotkut loisivat kotona lasten isän kustannuksella. Kyllä on helppoa elämä, kun ei tarvitse ottaa vastuuta perheen toimeentulosta, eikä ponnistella töissä, eikä ottaa vastuuta työelämässä, joka nykyään on vaativaa.

Mitähän ajateltaisiin miehestä, joka olisi vain koti-isänä koko loppuelämänsä ja jota vaimonsa joutuisi elättämään?

 

[vieras]

On kuvottavaa, että jotkut loisivat kotona lasten isän kustannuksella. Kyllä on helppoa elämä, kun ei tarvitse ottaa vastuuta perheen toimeentulosta, eikä ponnistella töissä, eikä ottaa vastuuta työelämässä, joka nykyään on vaativaa.

Mitähän ajateltaisiin miehestä, joka olisi vain koti-isänä koko loppuelämänsä ja jota vaimonsa joutuisi elättämään?

Mun eno on pakoillut ikänsä työelämää, elänyt vaimon kustannuksella. tosin heillä ei lapsia. Jollain sairaslomalla oli muka aina (astma hänellä).

Ei kukaan ajatellut mitään. Ennen suvaittiin erilaiset ihmiset. Hän luki sarjakuvia päivät. Ei lapsiperheessä makoilla vaikka lapset pari tuntia koulussa kävisivätkin. Työtä riittää.

Jos olet noin kateellinen, niin ehkä ammatinvaihto olisi hyvä juttu? jos viihtyy töissänn, ei tarvitse kadehtia muita.

 

[onni]

Nämä "aidot" kotiäidit toivat tässäkin ketjussa esiin, että he odottavat lapsiltaan kiitosta "uhrauksestaan" sitten isompana. Ja että lapset osaavat arvostaa hänen valintaansa sitten aikuisena. Minä kuitenkin uskon, että lasten arvostus vanhempiaan (huom molempia vanhempia) kohtaan ei perustu siihen, että jääkö äiti kotiin vuosikausiksi vai ei, vaan kokonaisuuteen - millaiset kotiolot ovat kokonaisuudessaan olleet.

Yhtälailla uskon, että lapset osaavat arvostaa sitä, että jos naisella (äidillä) on älyä, kiinnostusta, aktiivisuutta ja motivaatiota opiskella pitkälle ja löytää hyvä, kiinnostava työ, hän voi käydä lasten saamisen jälkeenkin töissä kuten mieskin. Se hyvä mieli, eteenpäin suuntautuva asenne ja työstä saatava hyvä itsetunto heijastuu lapsiinkin ja toivottavasti tarttuvatkin. Samoin äidin työssäkäynti edesauttaa usein tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutumista. Lasten saaminen vaikuttaa sekä miehen että naisen elämään ja isä osallistuu enemmän kodin touhuihin. Miehenkin asema helpottuu ja stressi vähenee, kun hän ei ole ensisijaisesti vain perheen elättäjän roolissa menettäen samalla aikaa ja mahdollisuuksia olla lastensa kanssa, kuten usein käy kun nainen päättää jäädä kotiäidiksi. Lasten on hyvä nähdä, että vanhemmuus ei ole täynnä mustavalkoisia valintoja, vaan että on mahdollista yhdistää työ ja perhe niin, että ehditään olla paljon yhdessä. Monille lapsille voi päinvastoin olla ahdistavaakin, jos kotona tuputetaan että "naisen paikka on kotona kun tulee lapsia" ja tästä vielä edellytetään jotain erityiskiitollisuuttakin, että nainen uhraa ns kaiken muun elämän kun lapsia tulee.

Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.

 

[vieras]

Nämä "aidot" kotiäidit toivat tässäkin ketjussa esiin, että he odottavat lapsiltaan kiitosta "uhrauksestaan" sitten isompana. Ja että lapset osaavat arvostaa hänen valintaansa sitten aikuisena. Minä kuitenkin uskon, että lasten arvostus vanhempiaan (huom molempia vanhempia) kohtaan ei perustu siihen, että jääkö äiti kotiin vuosikausiksi vai ei, vaan kokonaisuuteen - millaiset kotiolot ovat kokonaisuudessaan olleet.

Yhtälailla uskon, että lapset osaavat arvostaa sitä, että jos naisella (äidillä) on älyä, kiinnostusta, aktiivisuutta ja motivaatiota opiskella pitkälle ja löytää hyvä, kiinnostava työ, hän voi käydä lasten saamisen jälkeenkin töissä kuten mieskin. Se hyvä mieli, eteenpäin suuntautuva asenne ja työstä saatava hyvä itsetunto heijastuu lapsiinkin ja toivottavasti tarttuvatkin. Samoin äidin työssäkäynti edesauttaa usein tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutumista. Lasten saaminen vaikuttaa sekä miehen että naisen elämään ja isä osallistuu enemmän kodin touhuihin. Miehenkin asema helpottuu ja stressi vähenee, kun hän ei ole ensisijaisesti vain perheen elättäjän roolissa menettäen samalla aikaa ja mahdollisuuksia olla lastensa kanssa, kuten usein käy kun nainen päättää jäädä kotiäidiksi. Lasten on hyvä nähdä, että vanhemmuus ei ole täynnä mustavalkoisia valintoja, vaan että on mahdollista yhdistää työ ja perhe niin, että ehditään olla paljon yhdessä. Monille lapsille voi päinvastoin olla ahdistavaakin, jos kotona tuputetaan että "naisen paikka on kotona kun tulee lapsia" ja tästä vielä edellytetään jotain erityiskiitollisuuttakin, että nainen uhraa ns kaiken muun elämän kun lapsia tulee.

Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.

Muuten hyvä, mutta oikeasti suomessa työ määrittää ihmistä, ja se, joka uskaltaa tehdä eri tavalla eli palvoa muuta kuin työelämää, on vähemmistössä. Lapset näkevät työnorjia aivan tarpeeksi muutenkin.

 

[vieras]

Niin, enpä tiedä kuinka paljon lapset arvostavat ja kunnioittavat aikuisena äitiä, joka oman mukavuudenhalun vuoksi jäi kotiin.
Tuskin kovin paljon arvostavat äitiään, joka valitsi vaativan työelämän ja opiskelun sijasta kotona olemisen ja helpomman elämän.
Aika turhaa sitten marttyyrinä nyyhkiä kuinka on "uhrannut elämänsä" lastensa vuoksi.

 

[vieras]

Niin, enpä tiedä kuinka paljon lapset arvostavat ja kunnioittavat aikuisena äitiä, joka oman mukavuudenhalun vuoksi jäi kotiin.
Tuskin kovin paljon arvostavat äitiään, joka valitsi vaativan työelämän ja opiskelun sijasta kotona olemisen ja helpomman elämän.
Aika turhaa sitten marttyyrinä nyyhkiä kuinka on "uhrannut elämänsä" lastensa vuoksi.

Jos omalta kohdaltani mietin, oma äiti oli aina töissä, tai teki kotitöitä. Mitää suhdetta ei ehtinyt luoda lapsiinsa, joita monta. tai ei jaksanut.

Kunnioitin häntä yli kaiken ja kunnioitan vieläkin ja halveksin jollain tapaa suvun kotiäitejä nuorena. Kunnes itse 2 lapsen äitinä olen nähnyt työmäärän, joka lapsissa on. Jokuhan ne työssäkäyvän äidin lapset hoitaa joka tapauksessa. Vielä yhden lapsen äitinä halveksin kotiäitejä, koska alussa äitiys on niin uutta ja ihanaa, mahtavaa, palvoo lastaan, siis muutaman vuoden. Mutta jo kahden passaaminen tekee hommasta ihan duunia.

 

[onni]

Nämä "aidot" kotiäidit toivat tässäkin ketjussa esiin, että he odottavat lapsiltaan kiitosta "uhrauksestaan" sitten isompana. Ja että lapset osaavat arvostaa hänen valintaansa sitten aikuisena. Minä kuitenkin uskon, että lasten arvostus vanhempiaan (huom molempia vanhempia) kohtaan ei perustu siihen, että jääkö äiti kotiin vuosikausiksi vai ei, vaan kokonaisuuteen - millaiset kotiolot ovat kokonaisuudessaan olleet.

Yhtälailla uskon, että lapset osaavat arvostaa sitä, että jos naisella (äidillä) on älyä, kiinnostusta, aktiivisuutta ja motivaatiota opiskella pitkälle ja löytää hyvä, kiinnostava työ, hän voi käydä lasten saamisen jälkeenkin töissä kuten mieskin. Se hyvä mieli, eteenpäin suuntautuva asenne ja työstä saatava hyvä itsetunto heijastuu lapsiinkin ja toivottavasti tarttuvatkin. Samoin äidin työssäkäynti edesauttaa usein tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutumista. Lasten saaminen vaikuttaa sekä miehen että naisen elämään ja isä osallistuu enemmän kodin touhuihin. Miehenkin asema helpottuu ja stressi vähenee, kun hän ei ole ensisijaisesti vain perheen elättäjän roolissa menettäen samalla aikaa ja mahdollisuuksia olla lastensa kanssa, kuten usein käy kun nainen päättää jäädä kotiäidiksi. Lasten on hyvä nähdä, että vanhemmuus ei ole täynnä mustavalkoisia valintoja, vaan että on mahdollista yhdistää työ ja perhe niin, että ehditään olla paljon yhdessä. Monille lapsille voi päinvastoin olla ahdistavaakin, jos kotona tuputetaan että "naisen paikka on kotona kun tulee lapsia" ja tästä vielä edellytetään jotain erityiskiitollisuuttakin, että nainen uhraa ns kaiken muun elämän kun lapsia tulee.

Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.

Muuten hyvä, mutta oikeasti suomessa työ määrittää ihmistä, ja se, joka uskaltaa tehdä eri tavalla eli palvoa muuta kuin työelämää, on vähemmistössä. Lapset näkevät työnorjia aivan tarpeeksi muutenkin.

Pointsi onkin se, että ei tarvitse palvoa työelämää tai antaa sen raastaa liikaa itseään tai vapaa-aikaansa. Mulla on tosi kiinnostava työ, mutta pidetään tiukasti kiinni siitä, että lasten hoitopäivät eivät ikinä veny pitkiksi, työ tai kiireen tuntu eivät tule kotiin ja energiaa pitää jäädä kotona olemiseen.

Mun mielestä voi olla työelämässä "terveellä" asenteella. Siis niin että se kiinnostaa ja tekee työnsä hyvin ilman, että antaa sille työlle kaikkensa/ liikaa perheen kannalta. Se on kuitenkin vain työtä, vaikka sitä tekisikin mielellään.

Enemmän tässä maassa taitaa olla työn vieroksujia (millä verukkeelle milloinkin) kuin sellaisia, joita voi sanoa työnorjiksi. Tai oli miten oli, niin suurin osa lienee jotain siltä väliltä.

 

[vieras]

jaksa edes lukea koko ketjua läpi kun jo alkuunsa huomasin,että tää on taas näitä.Jälleen on yksi täydellinen ihminen tullut kertomaan omasta täydellisestä elämästään ja osoittamaan miten kamalia muut osaavat olla kun eivät haluakaan sitoa itseään kokoaikaisesti lapsiinsa,elää ja hengittää vain heitä varten.Hyvä äitiys ei ole mitattavissa näin ja on suorastaan typerää aikuisen ihmisen tulla omaa kruunuaan kiillottamaan.Hyvä äitiys on mun mielestä myös sitä,että osaa ottaa muutkin huomioon (koska sitähän tullaan lapsillekin opettamaan) ja tämä aloitus ei todellakaan ole sitä vaan omituista piilovittuilua ja haukkumista niille,jotka eivät tosiaan tässä äärimmäisen loistavassa Suomen maassa syystä taikka toisesta (ap:n mukaan omaa laiskuuttaan...?) voi olla kotona lapsiaan hoitamassa.

Jotta hyvät vuodenvaihteet rouva täydellisyydelle..

Ja koska kuitenkin kysyt,mikä mulla on hätänä ni kerron sen jo nyt:ei mikään.Ärsyttää vaan se kun ei voida osata antaa jokaisen tehdä niitä omia ratkaisujaan elämässä ilman,että pitää toisia käydä joka käänteessä kritisoimaan ja nostamaan omaa tiseään toisten yläpuolelle.Toisin sanoen,ärsyttää sunlaiset ihmiset,jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä ja koko yhteiskunnan arvostamia koska ootte epäitsekkäitä vaikka sinäkin juuri olet kaikkea muuta..

 

[vieras]

Nämä "aidot" kotiäidit toivat tässäkin ketjussa esiin, että he odottavat lapsiltaan kiitosta "uhrauksestaan" sitten isompana. Ja että lapset osaavat arvostaa hänen valintaansa sitten aikuisena. Minä kuitenkin uskon, että lasten arvostus vanhempiaan (huom molempia vanhempia) kohtaan ei perustu siihen, että jääkö äiti kotiin vuosikausiksi vai ei, vaan kokonaisuuteen - millaiset kotiolot ovat kokonaisuudessaan olleet.

Yhtälailla uskon, että lapset osaavat arvostaa sitä, että jos naisella (äidillä) on älyä, kiinnostusta, aktiivisuutta ja motivaatiota opiskella pitkälle ja löytää hyvä, kiinnostava työ, hän voi käydä lasten saamisen jälkeenkin töissä kuten mieskin. Se hyvä mieli, eteenpäin suuntautuva asenne ja työstä saatava hyvä itsetunto heijastuu lapsiinkin ja toivottavasti tarttuvatkin. Samoin äidin työssäkäynti edesauttaa usein tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutumista. Lasten saaminen vaikuttaa sekä miehen että naisen elämään ja isä osallistuu enemmän kodin touhuihin. Miehenkin asema helpottuu ja stressi vähenee, kun hän ei ole ensisijaisesti vain perheen elättäjän roolissa menettäen samalla aikaa ja mahdollisuuksia olla lastensa kanssa, kuten usein käy kun nainen päättää jäädä kotiäidiksi. Lasten on hyvä nähdä, että vanhemmuus ei ole täynnä mustavalkoisia valintoja, vaan että on mahdollista yhdistää työ ja perhe niin, että ehditään olla paljon yhdessä. Monille lapsille voi päinvastoin olla ahdistavaakin, jos kotona tuputetaan että "naisen paikka on kotona kun tulee lapsia" ja tästä vielä edellytetään jotain erityiskiitollisuuttakin, että nainen uhraa ns kaiken muun elämän kun lapsia tulee.

Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.

Muuten hyvä, mutta oikeasti suomessa työ määrittää ihmistä, ja se, joka uskaltaa tehdä eri tavalla eli palvoa muuta kuin työelämää, on vähemmistössä. Lapset näkevät työnorjia aivan tarpeeksi muutenkin.

Pointsi onkin se, että ei tarvitse palvoa työelämää tai antaa sen raastaa liikaa itseään tai vapaa-aikaansa. Mulla on tosi kiinnostava työ, mutta pidetään tiukasti kiinni siitä, että lasten hoitopäivät eivät ikinä veny pitkiksi, työ tai kiireen tuntu eivät tule kotiin ja energiaa pitää jäädä kotona olemiseen.

Mun mielestä voi olla työelämässä "terveellä" asenteella. Siis niin että se kiinnostaa ja tekee työnsä hyvin ilman, että antaa sille työlle kaikkensa/ liikaa perheen kannalta. Se on kuitenkin vain työtä, vaikka sitä tekisikin mielellään.

Enemmän tässä maassa taitaa olla työn vieroksujia (millä verukkeelle milloinkin) kuin sellaisia, joita voi sanoa työnorjiksi. Tai oli miten oli, niin suurin osa lienee jotain siltä väliltä.

Tällä hetkellä suomessa esim on korkeasti koulutettuja liikaa. Heidän työ on vaativaa. jos ei tee esim. ilmaisia ylitöitä, on tulossa nuoria töihin pilvin pimein. JOs 2 korkeasti koulutettua käy töissä, jää lapsille todella vähän aikaa ja jaksamista, koska koulutettujen työ on sellaista, että ajatukset pyörivät työasioissa illallakin. ja tukiverkkojen kanssa tuo onnistuisi. Ilman on todella vaikeaa.
Nykyään on vaikea antaa työlle vain se 8 tuntia.

 

[taas]

kuvitellaan että että jos ei ole kotiäiti(arvostan sitä toki) niin lapset on heti piloilla
itse en kitkuta en edes harkitsisi muutamalla satasella kuussa kun töissä saa 2000e/kk

 

[onni]

Nämä "aidot" kotiäidit toivat tässäkin ketjussa esiin, että he odottavat lapsiltaan kiitosta "uhrauksestaan" sitten isompana. Ja että lapset osaavat arvostaa hänen valintaansa sitten aikuisena. Minä kuitenkin uskon, että lasten arvostus vanhempiaan (huom molempia vanhempia) kohtaan ei perustu siihen, että jääkö äiti kotiin vuosikausiksi vai ei, vaan kokonaisuuteen - millaiset kotiolot ovat kokonaisuudessaan olleet.

Yhtälailla uskon, että lapset osaavat arvostaa sitä, että jos naisella (äidillä) on älyä, kiinnostusta, aktiivisuutta ja motivaatiota opiskella pitkälle ja löytää hyvä, kiinnostava työ, hän voi käydä lasten saamisen jälkeenkin töissä kuten mieskin. Se hyvä mieli, eteenpäin suuntautuva asenne ja työstä saatava hyvä itsetunto heijastuu lapsiinkin ja toivottavasti tarttuvatkin. Samoin äidin työssäkäynti edesauttaa usein tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutumista. Lasten saaminen vaikuttaa sekä miehen että naisen elämään ja isä osallistuu enemmän kodin touhuihin. Miehenkin asema helpottuu ja stressi vähenee, kun hän ei ole ensisijaisesti vain perheen elättäjän roolissa menettäen samalla aikaa ja mahdollisuuksia olla lastensa kanssa, kuten usein käy kun nainen päättää jäädä kotiäidiksi. Lasten on hyvä nähdä, että vanhemmuus ei ole täynnä mustavalkoisia valintoja, vaan että on mahdollista yhdistää työ ja perhe niin, että ehditään olla paljon yhdessä. Monille lapsille voi päinvastoin olla ahdistavaakin, jos kotona tuputetaan että "naisen paikka on kotona kun tulee lapsia" ja tästä vielä edellytetään jotain erityiskiitollisuuttakin, että nainen uhraa ns kaiken muun elämän kun lapsia tulee.

Lapset arvostavat aitoutta. Hekin ymmärtävät aikuisena, että äidin motiivi jäädä kotiin ei ole ihan puhtaasti ollut vain lapset, vaan myös se vaikuttaa monilla kovastikin, ettei työelämästä ole minkäänlaista imua. Lasten on hyvä nähdä, että työ voi olla kiinnostavaa ja mieluisaa eikä mitään kamalaa pakkopullaa, josta laistetaan aina ja niin pitkään kuin mahdollista.

Muuten hyvä, mutta oikeasti suomessa työ määrittää ihmistä, ja se, joka uskaltaa tehdä eri tavalla eli palvoa muuta kuin työelämää, on vähemmistössä. Lapset näkevät työnorjia aivan tarpeeksi muutenkin.

Pointsi onkin se, että ei tarvitse palvoa työelämää tai antaa sen raastaa liikaa itseään tai vapaa-aikaansa. Mulla on tosi kiinnostava työ, mutta pidetään tiukasti kiinni siitä, että lasten hoitopäivät eivät ikinä veny pitkiksi, työ tai kiireen tuntu eivät tule kotiin ja energiaa pitää jäädä kotona olemiseen.

Mun mielestä voi olla työelämässä "terveellä" asenteella. Siis niin että se kiinnostaa ja tekee työnsä hyvin ilman, että antaa sille työlle kaikkensa/ liikaa perheen kannalta. Se on kuitenkin vain työtä, vaikka sitä tekisikin mielellään.

Enemmän tässä maassa taitaa olla työn vieroksujia (millä verukkeelle milloinkin) kuin sellaisia, joita voi sanoa työnorjiksi. Tai oli miten oli, niin suurin osa lienee jotain siltä väliltä.

Tällä hetkellä suomessa esim on korkeasti koulutettuja liikaa. Heidän työ on vaativaa. jos ei tee esim. ilmaisia ylitöitä, on tulossa nuoria töihin pilvin pimein. JOs 2 korkeasti koulutettua käy töissä, jää lapsille todella vähän aikaa ja jaksamista, koska koulutettujen työ on sellaista, että ajatukset pyörivät työasioissa illallakin. ja tukiverkkojen kanssa tuo onnistuisi. Ilman on todella vaikeaa.
Nykyään on vaikea antaa työlle vain se 8 tuntia.

On varmaan tuollaisiakin aloja, mutta on myös paljon aloja, joilla ei tuollaista tilannetta ole. Usein on kyse myös siitä, että ei osata sanoa ei, delegoida, jakaa vastuuta myös muille - halutaan pitää ns kaikki langat omissa käsissä jne. Ei kaikilla työpaikoilla ole veristä taistelua ja mennä verenmakua suussa, ettei joku nuorempi ja tehokkaampi vie omaa paikkaa. Monilla työpaikoilla ymmärretään, että sekä miehillä että naisilla, lapsellisilla ja lapsettomilla on myös sitä ns omaa elämää.

 

[vieras]

Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta toivon mukaan ihan pian.
Ymmärrän hyvin näitä, jotka haluavat olla kotiäiteinä pitkään. Tuntuu todella houkuttelevalle, kun voisi jäädä työelämän oravanpyörästä ulos. Olisi helpottavaa olla ilman sinänsä mukavan ja kiinnostavan työn paineita ja vaativuutta. Olisi myös ihanaa olla kaiken aikaa todistamassa lapsen kehitysaskelia ja saada elää heidän kanssaan joka hetki.

Mutta olemme päättäneet, että ensinnäkin jaamme vanhempainvapaan miehen kanssa. Ei olisi reilua viedä häneltä pois hetkiä, kun lapsi on pieni. Hän joutuisi tekemään pitkiä työpäiviä ja jäisi liian paljon lasten elämästä pois.
Kun vanhempainvapaa on ohi, olemme molemmat töissä. Sillä tavalla kummankaan ei tarvitse tehdä pitkää työpäivää, vaan voimme keskittyä normaaliin perhe-elämään yhdessä ja tasavertaisina vanhempina. Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan ja sen olemme päättäneet tuleville lapsillemme antaa.