Äitiyslomalaiset; millaisia arkiaktiviteetteja teillä on?

[esikoisen välillä yksinäinen äiti]

Esikoisvauvan äitinä kiinnostaisi, miten muut vietätte arkipäivänne? Siis sen vauvan perushoidon ja kotihommien lisäksi. Millaisia yhteisiä leikkejä/touhuja teillä on vauvojenne kanssa? Mistä lapsenne erityisesti nauttii? Välillä tuntuu olevan vaikea keksiä vauvalle viihdykettä ja saada hänet tosissaan nauramaan.

Entä käyttekö joissain harrastuksissa, shoppailemassa, kahviloissa tapaamassa muita äitejä vai mitä teette vauvojenne kera? Mistä olette löytäneet toisia äitejä seuraksi ja vertaistueksi?

Ja sitten, millaisia ihan omia juttuja teillä on, mitä teette kotona tai kodin ulkopuolella ilman vauvaa? Kuinka usein ja miten pitkiä aikoja olette poissa vauvojenne luota?

Itse olen liian jämähtänyt kotiin ja pelkkiin vaunukävelyihin.. Vauva on nelikuinen, ja minua tympäisee välillä yksinäinen puuduttava arki. Alueellamme on huonosti muista vauvaperheitä, koen olevani aika yksin. Ja ujona ihmisenä huono tutustumaan, vaikka mieli tekisikin. Kotona nautin lukemisesta, kerran viikossa käyn jumpassa niin että isä on vauvan kanssa kotona. Ideoita kaivattaisiin.

 

[paljon juttuja]

Mulla ei ole ollut koskaan puutetta tekemisestä. Tässä vähän vinkkejä missä vauvan kanssa voisi käydä:

-suurilla paikkakunnilla on vauvakino kerran kuussa (Hesassa 2 kertaa), ihan huippujuttu musta
-perhekahviloissa voi käydä turisemassa muiden äitien kanssa ja pienellä rahalla juoda pullakahvit
-paikkakunnallamme järjestetään vauvatreffit kerran viikossa (äidit ja vauvat tapaaminen), tosi kiva mutta taitaa olla suht harvinainen juttu
-puistossa tapaa paljon muita äitejä (tietty nelikuisen kanssa ei vielä sinne ehkä tule mentyä)
Minulla on ollut jonkin verran kavereita joilla pieniä lapsia, joten niitä ole myös tapaillut säännöillisesti. Tykkään myös käydä kaupungilla ihan lasten kanssa. Niin ja kirpparillakin saa aikaa kulumaan mukavasti.

Urheilen ilman lapsia muutaman kerran viikossa. Käyn myös vauvajumpassa ja jumpassa taaperon kanssa.

 

[kiitos sinulle]

Onko babybio oikeasti kiva juttu, vai lähinnä hankalaa istuksia siellä vauva sylissä? Mitä se tarvikekassi yleensä sisältää? Eli onko tosiaan rahanarvoista juttua.

Kannattaako perhekahvilaan mennä vähän kauemmaksikin? vai onko vain oman alueen porukalle? Meidän alueella sellaista ei ole, kauempana olisi.

 

[Bubu]

Voisin suositella yhtä kirjaa: Leikitä vauvaa

(http://www.suomalainen.com ja kirjoita hakusanaksi 'leikitä vauvaa')

Tuosta on meillä ollut paljon iloa, kivoja ideoita vauvan kanssa touhuamiseen ekalle vuodelle ja miksei kauemmaksikin aikaa.

 

[Bubu]

Vähän off topic mutta noi baby bion elokuvat on ihan järkyttäviä, sellasia akkojen leffoja joita en voi sietää Olis edes kunnon elokuvia mutta aina jotain "römänttistäkömediää" tai muuta nyyhkyä. Nyt oli näköjään joku kotimainen leffa edes.

 

[Estrella M.]

Baby biosta: kävimme pari kertaa ennen kuin vauva oppi kävelemään; minusta oli hauska tapahtuma, leffaa pystyi katsomaan toisella silmällä, mutta lipun hinta oli halpa ja tilaisuus oli näkemisen arvoinen - sali täynnä metelöiviä vauvoja Kannattaa mennä ajoissa ja istua joko eturiville tai reunaan, jotta vauvalla on tilaa lattialla, ja varata joku huopa tms alusta vauvalle. Siellä oli myös mikro ja vaipanvaihtopiste. Tarvikekassissa oli Kaksplus-lehti, joku ruokapurkki, kosteusvoide tms.

Muita meidän puuhia:
- vauvakahvila (perhekahvilaan voi mennä kauemmaksikin, tietty kannattaisi käydä säännöllisesti jotta ihmisiin tutustuu; jos sattuu samanikäisiä vauvoja niin on kyllä ollut tosi kiva saada "vertaistukea" ja juttua riittää vauvoista vieraiden äitien kanssa!)
- muskari
- äiti-vauva-jumppa
- vaunulenkit
- vähän isompana puistossa käynti, vauvakeinu
- kaupassakäynti
- kirjastossa käynti
- joskus kaupungilla käynti
- eläkkeellä olevan mummin luona käynti
- välillä lounas/kahvilatreffejä muutaman äitikaverin kanssa, välillä jonkun kotona tavataan
- joskus käymme kirpparilla, tai jossain museossa
- kotosalla: pianon tai kitaran soitto (vauva saa siis itsekin soittaa), laulut, laulu/runoleikit, äidin tekemät kotityöt ja vauva katselee (tätä on harrastettu paljonkin, äiti samalla leyhyttelee pyykkejä vauvan yllä tms), kaikenlaiset kukkuu-leikit, harson leyhyttely kasvojen päällä, marakassin (tai helistimen) soittaminen, taputtamisen opettelu, saippuakuplat, pesukoneen pesuohjelman katsominen (vauvan suosikki), yhdessä tanssiminen, peilin edessä hulluttelu...

Omia menoja on säännöllinen liikuntaharrastus kerran viikossa ja epäsäännöllinen ystävien tapaaminen / kampaajalla / hierojalla / kaupungilla käyminen silloin tällöin.

 

[jihuu77]

Minulla vauva nyt 7kk ja olen jo takaisin töissä ja isä kotona. Mutta ensimmäiset puoli vuotta vauvan kanssa kotona oltuani kävin paljon vaunulenkeillä ja tapasin kavereita vauva mukana ravintoloissa ja heidän kotonaan tai kutsuin vieraita meille. Ja paljon myös sellaisia, joilla ei ole lasta, jotta tuli juttua muustakin kuin lapsista
Kävimme myös vauvajumpassa, kirjastossa lukemassa lehtiä jne.
Minulla oli mieheni kanssa sellainen tapa, että kun hän tuli illaksi kotiin, minä lähdin sitten vielä jumppaamaan itsekseni tai elokuviin tms, joten menoja oli noin 5-6 krt viikossa ja poissa olin n. 1-2 tunnin kerrallaan.

 

[ei kerrassaan mitään]

Yritin olla aluksi kunnon äiti ja keksiä kaikkea kivaa. Lopulta luovutin ja lopetin leffat, perhekahvilat, perhekerhot yms. Minä tulin niissä vain pahalle päälle. Päätin kestää ajan äitiysloman loppuun ja oltiin vain kotona kahdestaan eikä yritetty keksiä yhtikäs mitään. Kivaa oli, kaipaan aikaa, jolloin ei ollut mitään erikoista ohjelmaa kuin me kaksi vain toisiamme tutustelemassa. Jos vielä saan toisen lapsen joskus, en yritäkään olla äiti perhekahvilassa. Isomman lapsen voin kerhoon viedä, mutta muuten saa olla. En ole yhtään sellainen ihminen, joka jaksaisi keksiä jotain "äiti-rekvisiittaa- ja- ohjelmaa". Siivoan ja laitan ruoat lapsille ja laitan ne pihalle päivällä. Illalla säntään omiin menoihini jos ukko suo.

 

[erakkomamma]

Kiitos "ei kerrassaan mitään". Mukavaa, että on muitakin kaltaisiani äitejä, jotka eivät oikeen kaipaa arkeen mitään erikoista. Olisi varmaan ihan kivaa käydä joskus jossain perhekahvilassa, mutta minä olen aika ujo, enkä ole vielä uskaltautunut mukaan - en edes tiedä, keksisinkö mitään juttua muitten äitien kanssa. Pitäisivät mua varmaan ihan kummajaisena, ja tulisin vaan pahalle päälle. Ehkä siitä syystä en ole vielä mukaan uskaltautunutkaan.

Ihan kivasti tämä aika on kuitenkin mennyt. Meidän vauva nyt 9 kk ja käydään välillä babybiossa, joskus tavataan kavereita (ehkä kerran pari kuussa että ei mitenkään usein), käydään vauvan kanssa kaupungilla.

Olen kyllä vähän sellainen erakko-luonne, että sinänsä en mitään erikoista arkeeni kaipaakaan. Minusta on vaan kiva olla vauvan kanssa kotona ja nauttia tästä rauhallisuudesta. Työelämän kiireessä kerkesin olla monta vuotta ennen äitiyslomalle jääntiä, joten oikeastaan tämä on kiva elämänvaihe ilman mitään keksimällä keksittyjä juttuja. Kuulun varmaan vähemmistöön, sillä veikkaan että monet äidit kaipaavat enemmän aktiviteettia, mutta minulle arki käy tällaisena "tylsänäkin".

 

[paljon juttuja]

Vielä vauvakinosta. Ainakin mulle se on ihan nappijuttu ollut. Olen itse pystynyt katsomaan kaikki leffat tosi hyvin, koska esikoinen oli tosi rauhallinen vauva. Helpointa on pienen vauvan kanssa joka ei siis vielä kävele. Mulla vauva on nukkunut päikkärit leffan aikana kantokopassaan,olen imettänyt siinä samalla tai pitänyt vaan sylissä. Nyt kuopus väänsi mahaansa ja vähän itkeskeli (1 kk vanhana) leffassa elokuussa, mutta silti sain katosttua koko leffan hyvin, kun vaan hyssyttelin ja imetin siinä samalla. Musta ne romanttiset komediat ja draamat sopii hyvin vauvakinoon, koska jos ei ihan koko aikaa pysty seuraamaan, niin pysyy kuitenkin kärryillä juonesta. Niin ja tietty jos on vaikka väsynyt tai masentunut, niin ainakin piristävät. Kerran oli leffana suomalainen Torni (kertoo skitsofreenikosta) ja musta se ei kyllä vauvakinoon kiroiluineen sopinut yhtään.

Mutta vaikka meillä onkin paljon ohjelmaan, niin kyllä nautin myös rauhallisista päivistä jolloin ollaan vaan kotona.

 

[ei-erakko]

mua ahdisti aikoinaan esikoisen kans kotona olo, en todellakaan ollut niitä kotona viihtyviä äitejä. kun iltaisinkin olin vapaalla n. kerran viikossa vauvan täytettyä 6kk, koska imetin siihen saakka aika tiuhaan - eikä mies olis jaksanutkaan joka arki-ilta katsoa vauvaa (joku kun kirjoitti menoista 5-6x vko). Kävimme muskarissa (sinnekään ei nyt aivan pienen kans voinut mennä) ja perhekerhossa, myöhemmin kaupungillakin vauvan kans. Perheellisiä ystäviä mulla ei ennestään ollut, yksi hyvä ystävä onneksi sai sitten vauvan vähän myöhemmin.

 

[Bubu]

Yritin olla aluksi kunnon äiti ja keksiä kaikkea kivaa. Lopulta luovutin ja lopetin leffat, perhekahvilat, perhekerhot yms. Minä tulin niissä vain pahalle päälle. Päätin kestää ajan äitiysloman loppuun ja oltiin vain kotona kahdestaan eikä yritetty keksiä yhtikäs mitään. Kivaa oli, kaipaan aikaa, jolloin ei ollut mitään erikoista ohjelmaa kuin me kaksi vain toisiamme tutustelemassa. Jos vielä saan toisen lapsen joskus, en yritäkään olla äiti perhekahvilassa. Isomman lapsen voin kerhoon viedä, mutta muuten saa olla. En ole yhtään sellainen ihminen, joka jaksaisi keksiä jotain "äiti-rekvisiittaa- ja- ohjelmaa". Siivoan ja laitan ruoat lapsille ja laitan ne pihalle päivällä. Illalla säntään omiin menoihini jos ukko suo.

Sama täällä, suunnittelin aluksi että kun vauva on isompi niin sitten mennään vauvauintiin ja vauvajumppaan ja laulupiiriin ja sinne ja tänne ja tonne... noh, vauva nyt 6kk ja ei olla minkään valtakunnan kerhoissa eikä vauvauinneissa käyty. Suotta sinne mennä varsinkin näin syksyllä kaiken maailman tauteja saalistamaan. Itse olen aina ollut yksin viihtyvä ja nyt tuntuu parhaalta olla vauvan kanssa rauhassa kahden. Ei me tosin sisällä istuta koko päivää, joka päivä ulkoillaan kahdesti säällä kuin säällä ja joskus käydään kirjastossa, joskus lounaalla ulkona tai kyläilemässä. Tuntuu että nuo kyläreissutkin vaan rikkoo hyvän päivärytmin, vaikka näyttäis että minä kärsin siitä enemmän kuin vauva... Mieskin vaan pyörii tiellä kun töistä tulee

 

[Myös "kotihiiri"]

^ Minä komppaan kahta edellistä kirjoittajaa. Kuvittelin kanssa ennen lastensaantia olevani aktiivinen perhekahvila-perhekerho-muskari-äiti. Mutta niin vaan kävi, että yhteenkään kerhoon tai äiti-vauva-rientoon en esikoisen kanssa mennyt. Syy oli lähinnä siinä, että vauva pitkään oli iltakukkuja ja aamunukkuja eli valvoi puolilleöin ja heräilimme sitten 10-11 aikaan, kun kaikki kerhot oli jo alkaneet ja vauvat olivat melkein uudelle kierroksella päiväunia. Lisäksi olen itsekin valtavan huono "käynnistymään" aamulla, joten kello oli helposti yli puolenpäivän, kun vasta pääsimme vauvan kanssa liikkeelle.


Olen luonteeltani sosiaalinen ja en sananmukaisesti miellä itseäni kotihiireksi. Meillä asuu onneksi naapurissa kaksi kivaa lapsiperhettä, joiden äidit olivat yhtä aikaa kanssani äitiyslomalla/hoitovapaalla. Naapureissa siis kyläiltiin puolin ja toisin kahvittelumerkeissä n. 2x/vk, välillä useamminkin. Pois työelämästä olevaa äitiäni tapasimme yleensä myös n. kerran viikossa (asuu 50km päässä).

Muuten päivät menivät kyllä lapsen/kodinhoidon parissa puuhatessa, ulkoillessa, netissä, kirppareilla tykkään minäkin kierrellä, vaikka muuten ns. kaupoissa kiertelyn vauvan kanssa koin jotenkin työlääksi. Vauva ei ollut vaunuissa viihtyvää "citybabe" tyyppiä (tämä ei siis moitteeksi kenenkään vauvalle (; ) Itse ajattelin, että vauva ei siitä kaupoissa kiertelystä nauti ja se olikin sitten sitä "mun omaa aikaa", kun pääsin joskus ilman vauvaa shoppailemaan.

Äitiysloman aikana mun ainoa oma harrastus oli jumppa kerran viikossa em. naapurin rouvien kanssa. Aloitin jumppaillat, kun vauva oli reilun 2kk.

Nyt perheessämme tuhisee uusi vauva ja esikoinen on vajaa 2v. Ihmettelen, kuinka yleensä koin esikoisen vauva-ajan niin aikaa vievänä, etten esim. ehtinyt harrastaa käsitöitä tms. omaa. Nyt tuntuu, että on suorastaan lepolomaa, kun saan välillä olla vauvan kanssa kaksin kotona (; Kahden lapsen kanssa arjen sujuminen onkin sitten vielä opettelua.

Ihania äitiyslomapäiviä kaikille enemmillä tai vähemmillä aktiviteeteilla (=

 

["kotihiiri"]

Piti vielä lisätä, että pienillä paikkakunnilla on kyllä usein hankala tutustua muihin lapsiperheisiin. Harvoissa puistoissa täällä (n. 8000 asukkaan kaupunki) ei ole juuri koskaan ristin sielua. Monet ovat asuneet paikkakunnalla lapsuudesta asti ja heillä on jo omat lapsuudenystävänsä/lapsiperhetuttunsa. Meidän muualta muuttaneiden on vaikeampi mahtua siihen kuvioon mukaan.
Vaikka itse en käynyt kerhoissa/muskareissa (joita täällä sentään on), niin ko. aktiviteeteissa mukana ollut naapurini kertoi itse aistineensa sielläkin vähän "sisäänpäinlämpiävän" ilmapiirin muualta muuttaneet vs. perus-paikkakuntalaiset.