äitini käy hermoille

[ahdistunut]

En tiedä oonko hullu vai mikä. Mutta mulla ärsyttää jo valmiiksi tuo äidin hössötys. On jo tulossa silloin ku olen laitoksella meille järkkään paikkoja ja vauvan sänkyä laittamaan. Ei ees kysy halutaanko, että tulee. Miehelläni varmaan menee hermot. Ja kun äitee on vähän sen luontonen, että jos asiat ei mee kuten hän tahtoo niin sit suututaan. Ois niin ihana vaan tulla kotiin laitokselta, ilman että täällä on vieraita. Enhän toki voi etukäteen tietää, jos se onkin vaan hyvä, että on apuna. Ku kerta tässä ensimmäistä ollaan tekemässä. Mutta nyt on ainaki sellaset fiilarit. Haluan itse laittaa oman kodin "vauvakuntoon" ja opetella itse yhdessä rakkaan mieheni kanssa ensimmäiset päivät. Oon jo miehelleni sanonut, mitä täällä pitää tehdä kun olen laitoksella. Ja nyt jos vielä äiti (ainaki puheiden perusteella) tulee tänne silloin hääsäämään!!!
Apuaa!!!!!!! Mulla ahdistaa!!! Onko muilla samoja tuntemuksia???
Sit se koko ajan on neuvomassa minkälainen pitää olla ja vertaa mitä itse joskus aikoinaan on laittanut. Eikä tajua, että ajat on muuttuneet!!!!!!!!!!!
On tää kyllä aika ahdistavaa...Muilla on äidit tukena, mutta en voi ymmärtää mikä meidän välillä on, kun en pysty sille sanomaan omia mielipiteitä, kun hän on heti toista mieltä ja AINA OIKEASSA!
En vaan tiedä kun nyt pitäisi olla ihanaa aikaa odotella milloin pääsee synnyttämään, mutta miten tässä voi olla mieli rentona kun TIEDÄN että äitini on sekaantumassa joka asiaan!!!!!

 

[anoppimummu]

Voi meitä mummeleita!

Saatan kuvitella miten innoissasi äitisi on uuden perheenjäsenen syntymästä!

MUTTA nyt äidille hienovaraisesti jäitä hattuun;
sinä saat itse laittaa ja päättää mitä vauvallesi haluat ja hankit!

Me mummut ollaan vaan niin innoissamme, että välillä menee överiksi. Anna mummun hössätä omiaan ja sitten laitat asiat mieleiseksesi.... vähän hölmöä mutta helpommalla pääset.

Puhua kannattaa äipän kanssa, kenties hän huomaa että nyt menee turhan lujaa...
ja voihan se olla että mummun siivokset ja leipomukset ovat iso apu ja ilo kotiin tullessanne.

 

[tukea]

Kerro ajoissa että haluat itse laittaa kodin vauvakuntoon ja kokea tämän asian pelkästään miehesi kanssa, ilman ulkopuolisia. Ei kai äidilläsi ole avainta asuntoonne? Avainta ei pidä ikinä antaa, se tarkoittaa yleensä sovun loppua. Ja jos väittää tulevansa vaikka väkisin, et päästä sisään. Ymmärrän että hän varmaan mielestään tarkoittaa parasta mutta jos ei ymmärrä sanomista, täytyy tehdä selväksi muilla keinoin. Muista: teillä on oikeus kokea tämä ihana, ihmeellinen aika ilman ulkopuolisia. Menetät aivan ihanan hetken jos siellä on huseeramassa joku muu. Se hetki kun tulette kotiin vauvan kanssa, pitää pyhittää omalle, uudelle perheelle.

 

[Leija]

Sano että neuvolan terveydenhoitaja suositteli, että olette ensimmäiset päviät mahdollisimman rauhallisesti ja tutustutte toisiinne. imetyskin lähtee paremmin käyntiin ja vauvalle tulee vähemmän bakteereja.

Ehtisikö äitisi tulla autttamaan "vauvasiivouksessa" jo nyt tai voisiko hän antaa ihania lihapulliaan teille pakastimeen? Miehesikin niin pitää anopin korvapuusteista, voisiko niitä saada pakastimeen Mitenkä on, saako äidillesi soittaa mihin kellonaikaan vaan ja pyytää vauvanhoito-ohjeita?

Tunnet äitisi ja tiedät varmaan "mistä narusta kannattaa vetää".

Ennenvanhaan kun miehet eivät osallistuneet kotitöihin (siivous, vedenkanto, ruuanlaitto,lämmitys, pyykinpesu) eikä ollut valmisruokia, tarvittiinkin isoäitiä auttamaan kotiutunutta äitiä ja vauvaa. Nyt on toisin ja enää ei sairaalassakaan maata viikkoa ja sitten saada kapaloitua nyyttiä kainaloon.

 

[mummi]

Onneksi meillä tyttö osaa puhua minulle asioistaan. Pyysivät ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä heille kotiin auttamaan. Olin viikon ja olisivat pitäneet kauemminkin, mutta minulla loppui loma. Kysyinkin välillä haluaisivatko olla ihan oman perheen kesken, mutta halusivat molemmat minun jäävän. Vielä jälkeenkin päin ovat kiittäneet avusta, kun kaikki alkoi sujumaan niin hyvin. Toisen lapsen syntyessä minut kutsuttiin taas auttelemaan, jos vain minulle mitenkään sopisi. Ja tottakai sopi Olenkin niin onnellisessa asemassa, että minulla on tosi hyvät välit niin tyttööni kuin hänen mieheensäkin. Minulla on myös maailman ihanimmat lapsenlapset! :heart:

 

[ammi]

Silloin kun minä sain omat lapseni, oli huusholli siivottuna ja täytekakkukahvit valmiina pöydässä, kun tulimme laitokselta lapsen kanssa kotiin. Kiitos anoppini ja mieheni siskojen! Kotiinpaluu tuntui juhlalta. Tämän saman halusin myös tyttäreni kokevan, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Menin heidän kotiinsa, siivosin ja vaihdoin olohuoneessa järjestyksen niin, että sinne tuli enemmän tilaa ja valoisuutta. Kun perhe sitten saapui kotiin, oli täytekakkukahvit ja tervetulokortti pöydässä. Näin, että he eivät panneet yhtään pahakseen omatoimisuuttani, päinvastoin olivat erittäin tyytyväisiä. Sen jälkeen perhe sai nauttia rauhassa lapsestaan ilman, että heti tarvitsi ajatella siivousta, emmekä tuppautuneet muutamaan päivään heille.

Nyt mummi auttelee tarvittaessa, en mene siivoilemaan, en mangu lasta hoitoon. He kyllä pyytävät kun apu on tarpeen ja mielelläni autan. Meillä on hyvät välit, tyttäreni ja vävyni kanssa. :heart:

 

[taustalla]

\

Silloin kun minä sain omat lapseni, oli huusholli siivottuna ja täytekakkukahvit valmiina pöydässä, kun tulimme laitokselta lapsen kanssa kotiin. Kiitos anoppini ja mieheni siskojen! Kotiinpaluu tuntui juhlalta. Tämän saman halusin myös tyttäreni kokevan, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Menin heidän kotiinsa, siivosin ja vaihdoin olohuoneessa järjestyksen niin, että sinne tuli enemmän tilaa ja valoisuutta. Kun perhe sitten saapui kotiin, oli täytekakkukahvit ja tervetulokortti pöydässä. Näin, että he eivät panneet yhtään pahakseen omatoimisuuttani, päinvastoin olivat erittäin tyytyväisiä. Sen jälkeen perhe sai nauttia rauhassa lapsestaan ilman, että heti tarvitsi ajatella siivousta, emmekä tuppautuneet muutamaan päivään heille.

Nyt mummi auttelee tarvittaessa, en mene siivoilemaan, en mangu lasta hoitoon. He kyllä pyytävät kun apu on tarpeen ja mielelläni autan. Meillä on hyvät välit, tyttäreni ja vävyni kanssa. :heart:

Hyvä, jos tuo teillä toimi. Itse en sietäisi sitä, että joku vaihtelee järjestystä kodissani. Kakkukahveistakaan en olisi välittänyt, mutta mielelläni olisin ottanut äitini (jos olisi elossa) esim. viikoksi meille asumaan sairaalasta kotiuduttuani. Olimme niin läheisiä, että olisin ilomielin jakanut "onneni" hänen kanssaan, mieskin kun meni heti töihin. Äitini ei kyllä mikään hössöttäjätyyppi ollutkaan, vaan empaattinen, huumorintajuinen ihminen. Kiitollinen hänestä olen, vaikka liian aikaisin menetinkin. Anoppiani en olisi sen sijaan pidemmäksi aikaa luoksemme toivonut. Vaikka mukava onkin ja valmis auttamaan, olemme kuitenkin sen verran vieraita, että olisin koko ajan tuntenut, että minun pitäisi passata häntä. Myöskään sitä en jaksa, ettei anoppi yleensä koskaan usko, mitä hänelle sanotaan. Välillä se johtaa kunnon riitoihin mieheni ja äitinsä välillä.
Kiitos kaikille isovanhemmille, jotka lastenlapsistanne välitätte ymmärtäen kuitenkin, missä raja menee!

 

[voih]

\

Silloin kun minä sain omat lapseni, oli huusholli siivottuna ja täytekakkukahvit valmiina pöydässä, kun tulimme laitokselta lapsen kanssa kotiin. Kiitos anoppini ja mieheni siskojen! Kotiinpaluu tuntui juhlalta. Tämän saman halusin myös tyttäreni kokevan, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Menin heidän kotiinsa, siivosin ja vaihdoin olohuoneessa järjestyksen niin, että sinne tuli enemmän tilaa ja valoisuutta. Kun perhe sitten saapui kotiin, oli täytekakkukahvit ja tervetulokortti pöydässä. Näin, että he eivät panneet yhtään pahakseen omatoimisuuttani, päinvastoin olivat erittäin tyytyväisiä. Sen jälkeen perhe sai nauttia rauhassa lapsestaan ilman, että heti tarvitsi ajatella siivousta, emmekä tuppautuneet muutamaan päivään heille.

Nyt mummi auttelee tarvittaessa, en mene siivoilemaan, en mangu lasta hoitoon. He kyllä pyytävät kun apu on tarpeen ja mielelläni autan. Meillä on hyvät välit, tyttäreni ja vävyni kanssa. :heart:

Voi apua, ei sulla ole mitään oikeutta mennä muuttamaan toisten huonejärjestystä. Oikea kauhuanoppi ja -äiti olet.

 

[ammi]

Hyvä, että en olekaan sinun äitisi tai anoppisi! En varmasti olisi uskaltanutkaan teillä mennä muuttelemaan järjestystä, tuskin käydä tohtisin :kieh: Onneksi tunnen lapseni tarpeeksi hyvin...

 

[Tyrannianopeista]

\

Silloin kun minä sain omat lapseni, oli huusholli siivottuna ja täytekakkukahvit valmiina pöydässä, kun tulimme laitokselta lapsen kanssa kotiin. Kiitos anoppini ja mieheni siskojen! Kotiinpaluu tuntui juhlalta. Tämän saman halusin myös tyttäreni kokevan, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Menin heidän kotiinsa, siivosin ja vaihdoin olohuoneessa järjestyksen niin, että sinne tuli enemmän tilaa ja valoisuutta. Kun perhe sitten saapui kotiin, oli täytekakkukahvit ja tervetulokortti pöydässä. Näin, että he eivät panneet yhtään pahakseen omatoimisuuttani, päinvastoin olivat erittäin tyytyväisiä. Sen jälkeen perhe sai nauttia rauhassa lapsestaan ilman, että heti tarvitsi ajatella siivousta, emmekä tuppautuneet muutamaan päivään heille.

Nyt mummi auttelee tarvittaessa, en mene siivoilemaan, en mangu lasta hoitoon. He kyllä pyytävät kun apu on tarpeen ja mielelläni autan. Meillä on hyvät välit, tyttäreni ja vävyni kanssa. :heart:

Törkeää käytöstä anopilta! Mikä oikeus Sinulla on mennä muuttelemaan miniäsi ja poikasi olohuonetta? Sinähän et (toivottavasti....) asu miniäsi huushollissa! Hyväksyisitkö, että miniäsi tulisi kotiisi ja järjestelisi kotiasi ominpäin? Oletko kysynyt suoraan miniältäsi, mitä hän TODELLA ajattelee tempauksistasi?

Ymmärsit (?) pitää oikein muutaman päivän tauon tuppautumisessa.... Bravo! Miksi roikut lapsenlapsessasi ja pojassasi? Eikö sinulla ole oma elämää ollenkaan?

Jos anoppi muuttaisi huushollimme järjestystä minulta lupaa kysymättä..... kyllä lähtisi samasta ovenreiästä mistä on tullutkin! Mistäköhän kumpuavat tarinat kauhuanopeista?

 

[kolmen kopla]

\

Silloin kun minä sain omat lapseni, oli huusholli siivottuna ja täytekakkukahvit valmiina pöydässä, kun tulimme laitokselta lapsen kanssa kotiin. Kiitos anoppini ja mieheni siskojen! Kotiinpaluu tuntui juhlalta. Tämän saman halusin myös tyttäreni kokevan, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Menin heidän kotiinsa, siivosin ja vaihdoin olohuoneessa järjestyksen niin, että sinne tuli enemmän tilaa ja valoisuutta. Kun perhe sitten saapui kotiin, oli täytekakkukahvit ja tervetulokortti pöydässä. Näin, että he eivät panneet yhtään pahakseen omatoimisuuttani, päinvastoin olivat erittäin tyytyväisiä. Sen jälkeen perhe sai nauttia rauhassa lapsestaan ilman, että heti tarvitsi ajatella siivousta, emmekä tuppautuneet muutamaan päivään heille.

Nyt mummi auttelee tarvittaessa, en mene siivoilemaan, en mangu lasta hoitoon. He kyllä pyytävät kun apu on tarpeen ja mielelläni autan. Meillä on hyvät välit, tyttäreni ja vävyni kanssa. :heart:

No minä en taas tässä nää mitään pahaa... Mielestäni tuo siivous ja muutaman päivän "rauhoittumisaika" on olleet vain ihan hyvä ajatus... Ehkä itsekään en kovasti olisi välittänyt hounekalujen uudelleen järjestelystä, mutta jos tosiaan tila parani tuosta järjestelystä niin ei kait se pahastakaan ole ollut..

Itsellä kun oma äitini on sairauden runtelema joten hän ei valitettavasti voi olla avuksi niin kuin hän itse haluaisi olla ja itsekin haluaisin hänen olevan.. Anoppi taas ajattelee ehkä hyvää, mutta tekee toisin... esim kun olimme esikoista saamassa sairaalassa hänen piti (omasta tahdostaan siis) pitää meidän kämppä kunnossa ja hoitaa kaksi kissaamme.. No, hän antoi kyllä kissoille ruuat, mutta kun palasimme sairaalasta oli kämppä ihan sotkuinen ja täynnä kissan karvoja.. Oli siinä sitten kiva alkaa siivota kun oli itse ihan poikki. Anoppi siis itse ehdotti että hän hoitaa ja siivoaa paikkoja kun olemme sairaalassa. Itse jätin kämpän silloin siistiksi kun raskaus meni yli ja aikaa oli niin pesin loppupäivät lattioita ja puunailin paikkoja, odotin tietysti että kun palaamme olisi kämppä edes melkein samassa kunnossa... No ainahan ei kaikki mene niinkuin ajattelee...

Toisellakin kertaa kun olimme synnyttämässä oli anoppi parin päivän vierailulla ja taas piti siivoilla niin hänpä oli täyttänyt kämpän ilmapalloilla ja krääsällä, vaan koska oli vapunaika ja hän halusi ilahduttaa esikoista (joka oli tuolloin 1v10kk). Ihan kiva ajatus taas, mutta ei tuon ikäinen mielestäni tarvi kämpällistä ilmapalloja jo tukehtumisvaaran vuoksi ja eipä taas ollut kiva tulla sairaalasta kotiin vaan keräämään krääsät ja pallot pois... Huoh...

 

[ammi]

\

\

Silloin kun minä sain omat lapseni, oli huusholli siivottuna ja täytekakkukahvit valmiina pöydässä, kun tulimme laitokselta lapsen kanssa kotiin. Kiitos anoppini ja mieheni siskojen! Kotiinpaluu tuntui juhlalta. Tämän saman halusin myös tyttäreni kokevan, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Menin heidän kotiinsa, siivosin ja vaihdoin olohuoneessa järjestyksen niin, että sinne tuli enemmän tilaa ja valoisuutta. Kun perhe sitten saapui kotiin, oli täytekakkukahvit ja tervetulokortti pöydässä. Näin, että he eivät panneet yhtään pahakseen omatoimisuuttani, päinvastoin olivat erittäin tyytyväisiä. Sen jälkeen perhe sai nauttia rauhassa lapsestaan ilman, että heti tarvitsi ajatella siivousta, emmekä tuppautuneet muutamaan päivään heille.

Nyt mummi auttelee tarvittaessa, en mene siivoilemaan, en mangu lasta hoitoon. He kyllä pyytävät kun apu on tarpeen ja mielelläni autan. Meillä on hyvät välit, tyttäreni ja vävyni kanssa. :heart:

Törkeää käytöstä anopilta! Mikä oikeus Sinulla on mennä muuttelemaan miniäsi ja poikasi olohuonetta? Sinähän et (toivottavasti....) asu miniäsi huushollissa! Hyväksyisitkö, että miniäsi tulisi kotiisi ja järjestelisi kotiasi ominpäin? Oletko kysynyt suoraan miniältäsi, mitä hän TODELLA ajattelee tempauksistasi?

Ymmärsit (?) pitää oikein muutaman päivän tauon tuppautumisessa.... Bravo! Miksi roikut lapsenlapsessasi ja pojassasi? Eikö sinulla ole oma elämää ollenkaan?

Jos anoppi muuttaisi huushollimme järjestystä minulta lupaa kysymättä..... kyllä lähtisi samasta ovenreiästä mistä on tullutkin! Mistäköhän kumpuavat tarinat kauhuanopeista?

Hei haloo, tyranniminiä!!!
Tässä sen huomaa, että luetaan ja toimitaan, ennenkuin ajatellaan :headwall: Luehan kuule vielä tuo teksti uudelleen ja päästä sitte tekstiä tulemaan. Sulla on näköjään niin mahdoton anoppiviha, että sokkona vastaat ihan mitä ja kenelle sattuu. MINÄ kirjoitin TYTTÄRENI perheestä, en miniästä! Enkä yhtään panis pahakseni, jos vaikka tuleva miniäni joskus pistäis huushollini järjestyksen uusiksi, saahan sen sitten taas takaisin muutettua, jos haluaa. Paha kyllä vielä puhua miniästä, kun ei ole sellaista tiedossakaan

Miten niin roikun lapsenlapsessani ja ..pojassani..?? Poikani asuu vielä kotona, on vielä niin nuori..ja lapsenlapseni on minulle tärkeä, mutta tässä kai on sinun tyyppisille ihmisille turha mitään kirjoitella, kun asiat luetaan miten ite halutaan! Mistäköhän ne kauhutarinat TODELLAKIN tulee, hirveitten miniöitten suusta vääristeltynä, näköjään