Eivät yhtään ymmärrä, kun olen ollut hieman pidempään poissa tuon 10kk ikäisen näköpiiristä ja palaan takaisin, niin alkaa nuorempi nitistä ja natista. Olen kuulemma itse tuon aiheuttanut ja eivät myöskään ymmärrä miksi aina heti otan lapsen syliin kun paikalle tulen.
Jotenkin ärsyttää kun aina jollain tavalla syyllistävät, että eihän nuo koskaan opi, kun et tee sitä ja et tee tätä.
Äitini on jotenkin vanhakantainen ajatusmaailmaltaan ja asiat tulisi hoitaa kuten hänen aikanaan hoidettiin ja siskoni on lapseton.
Yritän nuo puheet laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta aina välillä ne alkaa ärsyttää.
Imetyksestäkin olen kuullut, että kannattaisiko jo alkaa lopettelemaan, mutta vielä tässä ainakin 2kk imetän ja sitten voikin alkaa antamaan tavallista maitoa, että luulen imetyksen vähenevän ainakin siinä vaiheessa.
Jotenkin ärsyttää kun aina jollain tavalla syyllistävät, että eihän nuo koskaan opi, kun et tee sitä ja et tee tätä.
Äitini on jotenkin vanhakantainen ajatusmaailmaltaan ja asiat tulisi hoitaa kuten hänen aikanaan hoidettiin ja siskoni on lapseton.
Yritän nuo puheet laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta aina välillä ne alkaa ärsyttää.
Imetyksestäkin olen kuullut, että kannattaisiko jo alkaa lopettelemaan, mutta vielä tässä ainakin 2kk imetän ja sitten voikin alkaa antamaan tavallista maitoa, että luulen imetyksen vähenevän ainakin siinä vaiheessa.
Huonosti kasvatettu kuulemma, huoh. Huomauttelivat asiasta monet kerrat, ja sit kuitenkin kun yritin että olisivat nähneet lasta usein (asutaan ihan lähellä ja ovat eläkkeellä), niin ei ehtinyt. Siis kutsuin usein kylään, soitin että voisin tulla lapsen kanssa kylään jne. Ja sitten kun nähtiin parin viikon tauon jälkeen niin taas: mikä sitä vaivaa, kun se itkee kun mä haluan ottaa sen syliin nyt heti kun olette tulleet. Hoh hoijaa. 
