Äitien epäitsekkyys

[muhur]

[QUOTE="vieras";29060228]Tuo on tietysti totta, että itsekäs ihminen ei laittaisi lapsen tarpeita omien tarpeiden edelle. Mutta se itsekkyys ei tosiaan riipu mitenkään siitä onko äiti vai ei, myös jotkut äidit ovat niin itsekkäitä, että eivät laita lapsensa tarpeita omien edelle. Ja epäilen, että lapsi olisi muuttanut ketään itsekästä epäitsekkääksi.[/QUOTE]

Välillä epäitsekkyys vaatii sitä, että on tullut äidiksi. Mä olin paljon itsekkäämpi ennen lapsia. Omat tarpeet oli aina mielessä ensimmäisenä. Pääasia oli, että itsellä on hyvä olo. Söin kun oli nälkä, nukuin kun nukutti. Lasten myötä syön sitten kun ehdin. Lapsille ensin ruoka. Nukun myös, jos pystyn. En voi mennä nukkumaan, jos lapsetkaan ei nuku. Rahaa laitan lasten tarpeisiin ensisijaisesti. Omasta halustahan olen toki lapset tehnyt, mutta väittäisin silti oppineeni epäitsekkyyttä, kun pystyn laittamaan muiden tarpeet omieni edelle. Ei lapsi ole minuuteni jatke vaikka hänet olen tänne omasta itsekkäästä halustani toivonut. Siksi en ajattele niin, että omien lasteni kohdalla en voi olla epäitsekäs.

 

["vieras"]

Tähän voisi tehdä jatkokysymyksen, että kuinka moni teistä joka huolehtii epäitsekkäästi lapsistaan, on epäitsekäs myös muita ihmisiä kohtaan? Ja onko tämä epäitsekkyys alkanut vasta lasten myötä?

 

["vieras"]

Välillä epäitsekkyys vaatii sitä, että on tullut äidiksi. Mä olin paljon itsekkäämpi ennen lapsia. Omat tarpeet oli aina mielessä ensimmäisenä. Pääasia oli, että itsellä on hyvä olo. Söin kun oli nälkä, nukuin kun nukutti. Lasten myötä syön sitten kun ehdin. Lapsille ensin ruoka. Nukun myös, jos pystyn. En voi mennä nukkumaan, jos lapsetkaan ei nuku. Rahaa laitan lasten tarpeisiin ensisijaisesti. Omasta halustahan olen toki lapset tehnyt, mutta väittäisin silti oppineeni epäitsekkyyttä, kun pystyn laittamaan muiden tarpeet omieni edelle. Ei lapsi ole minuuteni jatke vaikka hänet olen tänne omasta itsekkäästä halustani toivonut. Siksi en ajattele niin, että omien lasteni kohdalla en voi olla epäitsekäs.

Miksi epäitsekkyys sinun kohdallasi vaatii sitä, että olet äiti? Oletan ja toivon, että et tarkoittanut, että se vaatii tätä kaikkien kohdalla. Eikö sinua kiinnosta muiden ihmisten hyvinvointi? Sukulaisten, ystävien, tuntemattomien ihmisten? Etkö sinä voisi olla epäitsekäs muita kuin omia lapsiasi kohtaan?

 

[muhur]

[QUOTE="vieras";29060301]Miksi epäitsekkyys sinun kohdallasi vaatii sitä, että olet äiti? Oletan ja toivon, että et tarkoittanut, että se vaatii tätä kaikkien kohdalla. Eikö sinua kiinnosta muiden ihmisten hyvinvointi? Sukulaisten, ystävien, tuntemattomien ihmisten? Etkö sinä voisi olla epäitsekäs muita kuin omia lapsiasi kohtaan?[/QUOTE]

Välillä voisin laittaa omat tarpeet muiden edelle, mutta en yhtä paljon. En raataisi niska limassa, tekisi ruokaa, luuttuaisi ja huolehtisi vähillä unilla jonkun kaverin saatikka tuntemattoman takia. En tekisi näitä kaikkia asioita edes oman mieheni puolesta. Joskus toki, mutta en olisi näin epäitsekäs, kuin lapsilleni.

 

["Vieras"]

Nykyään ajattelen aina asiat ensin lapseni kannalta ja lapsen tarpeet menevät omieni edelle.

 

["äiti88"]

[QUOTE="vieras";29060144]Minkä takia sitten juuri äitiys on se epäitsekkääksi tekevä asia?[/QUOTE]

"lasten myötä hänestä on tullut epäitsekkäämpi "

Ennen lapsia olin itsekkäämpi, nyt en ole enää niin itsekäs.

Epäitsekkäämpi ei myöskään minusta tarkoita että olisi kaikessa epäitsekäs. EpäitsekkäämPI. Eli olen vain epäitsekkäämpi nykyään kuin mitä olin ennen.

 

["momo"]

Kyllä lasten saaminen kasvattaa, se on tosiasia. Kaikki eivät tietenkään pysty kehittymään vaikka tapahtuisi mtä. Mutta yleisesti ottaen, sen monesti kyllä näkee melkein jo päälle päin, että kenellä on lapsia ja kenellä ei. Varsinkin nuoremmista ihmisistä puhuttaessa; lapsettomat ovat kaikista itsekkäimpiä. Sitten toinen itsekkyyden huippu ovat nämä eläkeikää lähestyvät.

 

[kdskldmsfl]

[QUOTE="vieras";29060092] Eikä voi vedota siihen, että itse on ne lapset tehnyt, koska pakkohan jonkun on lapsia tehdä tai kuolee koko laji...[/QUOTE]

Ihmislajin olemassaololla ei ole mitään merkitystä millekään. Olemme lopulta vain kasa lihaa istumassa kivellä täällä ulkoavaruudessa ja lopulta kuolemme pois.

Mikään pakko sinunkaan ei ole ollut niitä lapsia tehdä. Maailmassa on orpolapsia adoptoitavaksi vaikka kuinka paljon. Olisit aina voinut adoptoida. Ihmistenkin määrä lisääntyy aika kuumottavalla vauhdilla joten miksi olla tukemassa sitä ympäristötaakkaa enempää?

 

[yleislääkinnällinen tirehtööri]

Välillä voisin laittaa omat tarpeet muiden edelle, mutta en yhtä paljon. En raataisi niska limassa, tekisi ruokaa, luuttuaisi ja huolehtisi vähillä unilla jonkun kaverin saatikka tuntemattoman takia. En tekisi näitä kaikkia asioita edes oman mieheni puolesta. Joskus toki, mutta en olisi näin epäitsekäs, kuin lapsilleni.

Nämäkin tosin teet itsekkäästi ajatellen haluten tarjota OMILLE lapsillesi hyvän tulevaisuuden?

Ei siitä mihinkään päästä, ihminen ON itsekäs laji. Lopulta frendien kanssakin ollaan koska suhde jollakin tapaa HYÖDYTTÄÄ molempia osapuolia. Ihmissuhteet ovat hyötysuhteita. Lasten hankkiminen on primitiivinen halu joka pohjautuu itsekkäälle motiiville levittää omia geenejä eteenpäin. Seksi on itsekästä halua saada nautintoa jossa toiselle annetaan nautintoa samalla sen tuodessa itselle hyvää mieltä.
Kaikki mitä teemme pohjautuu lopulta tavalla tai toisella itsekkäile motiiveille.

 

[M32]

Marttyyreitä joistakin äideistä ainakin tulee. Epäitsekkyyden lisääntymisestä en osaa sanoa. Ei ole ainakaan minun elämässäni näkynyt.

 

[Madicken04]

Riippuu myös miten itsekkyyden määrittelee. En usko että olen ainoa jolla tämä itsekkyys "minun perheeni/lapseni tulee ensin ja muut vasta sitten" on lisääntynyt. Yleisesti töissä on tuntunut että itsekkäimpiä ovat juuri (pienten) lasten äidit. Siis heidän kuuluu saada vapaansa juuri kuin he sitä tarvivat/haluavat, he haluavat että työvuorot tehdään heidän perheensä tarpeiden mukaan, samoin lomat jne. He ovat huonoinpia joustamaan missään, samalla kuin nämä itsekkäiksi mainostetut perheettömät nuoret tuntuvat parhaiten joustavan ja tulevan vastaan.

Sama juttu muissakin asioissa; ne lapset käyvät syyksi kieltäytyä oikeastaan mistä vaan. Lasten tarpeet menevät aina muiden ihmisten yli ja välillä tuntuu että kaikessa olisi ymmärrettävä kun on niitä lapsia.

Toki sitä omassa arjessaan tekee lasten eteen yhtä ja toista, on näissä kiinni jne mutta tuntuu että usein se lastensaanti lisää itsekkyyttä muita ihmisiä kohtaan.

Itse olen tosissaan tehnyt lapset ihan omista itsekkäistä tarkoitusperistäni ja nyt kun mietin elämääni 10v taaksepäin niin olen läheisieni silmissä varmasti sen sata kertaa itsekkäämpi kuin lapsettomana. Todellakin ennen autoin ja joustin missä pystyin, kuuntelin ja ymmärsin. Nyt kun elämä pyörii omien lasteni ympärillä kaikki tuollainen jää hyvin vähäiseksi. Päinvastoin, olen oppinut pitämään puoliani (/lasteni/perheeni puolia) ja kiinni oikeuksistani.

 

[Madicken04]

Mitä tuohon äitiyden kasvattavaan vaikutukseen tulee niin minulla tämä on kasvattanut juurikin tuota itsekkyyttä ja omista oikeuksista kiinni pitämistä.

 

[enintään 30cm pitkä]

Mitä tuohon äitiyden kasvattavaan vaikutukseen tulee niin minulla tämä on kasvattanut juurikin tuota itsekkyyttä ja omista oikeuksista kiinni pitämistä.

Nyt täytyy oikeasti antaa propsit! Edes yksi äiti tässä ketjussa on myöntänyt lasten hankinnankin olevan itsekästä. Oikeasti, saat kunnioitukseni. Okei, olihan toi vähän provo aloitus, mutta kuitenkin mielestäni ihan asiaa pohdittiin. Tälläkin foorumilla tuntuu vallitsevan hyvinkin fasisitinen "vanhemmuus on maailman paras asia eikä sitä voi kiistää eikä asiaa tarvitse edes perustella mitenkään koska minä sanon näin"-asenne. Lopultahan kyse on vain elämän pohdinnasta ja kysymyksestä; miksi me olemme täällä?