Äiti, vaimo vai nainen?

[aino]

Esikoinen on noin puolivuotias ja elämä on ihan hakusessa.

Lapsi valvottaa yöt, mies käy töissä ja sitten monesti viikossa harrastuksessaan. Mulla ei ole mitään harrastusta, yritän päivisin keksiä aina tekemistä, lapsikin viihtyy, kun nähdään muita ihmisiä.

Mä oon aivan tosi väsynyt, yli puoleen vuoteen en ole nukkunut kuin tunnin parin pätkissä ja yöunien kokonaiskesto on noin 4-5 tuntia. En kuitenkaan halua pyytää miestä lopettamaan harrastustaan, kun tiedän, että se on miehelle todella tärkeä.

Mitähän sitä keksisi, jotta jaksaisi paremmin? Haluaisin kuitenkin olla hyvä äiti ja vaimo, mutta nyt se tuntuu teeskentelyltä eikä olo ole lainkaan onnellinen. Miten sitä jaksaa olla näitä kaikkea onnistuneesti: äiti, vaimo ja nainen

 

[Team Switzerland]

Siihen kun keksis vastauksen niin rikas ois! :hug:

 

[vieras]

Minun kuopukseni on jo pian kolmevuotias, mutta olen kokenut saman kuin sinä. Minun ratkaisuni oli se, että lakkasin olemasta vaimo. En tietenkään eronnut, mutta keskityin itseeni niinä vapaahetkinä, joita äitinä olosta sain. Olin siis 1. äiti 2. nainen 3. vaimo. Nyt pitäisikin opetella olemaan vaimo taas. Se onkin hiukan hankalampi juttu.

Yritä nyt ensisijaisesti saada nukuttua tarpeeksi. Se auttaa jo paljon.

 

[ap]

Se on tämä luterilainen moraali, joka on nakutettuna selkärankaan. En pyydä miestä valvomaan, vaikka sen mielellään tekisi ja muutenkin olen huono pyytämään apua. Haluaisin, että se apu tulisi pyytämättä. Mutta kun mies ei aina oikein hiffaa.

 

[tytteli]

PÄIVÄUNET käyttöön kaikille väsyneille ja siksi aikaa kotityöt pannaan. Rupee seksikin maistumaan aina joskus, kun jaksaa yöllä paremmin olla VAIMO

 

[Team Switzerland]

Ei miehille kannata vihjailla tai odottaa että se tajuaa. Pyydät vain lyhyesti ja ytimekkäästi niin menee viesti parhaiten perille. Sitä paitsi mieheskin on ISÄ eli se ei ole avun pyytämistä vaan vastuun jakamista niille joille se kuuluukin.

 

[suosittelen]

Mitäs jos ottaisit itsellesi miehen vapaapäivänä muutaman tunnin. Ja tekisit tätä joka viikko, sano vaikkapa miehellesi että lähtee siksi aikaa lapsen kanssa kotoa pois. Voisit vaikkapa nukkua tai tehdä mitä vaan haluat.

 

[ei meillä ainaskaan]

Se on tämä luterilainen moraali, joka on nakutettuna selkärankaan. En pyydä miestä valvomaan, vaikka sen mielellään tekisi ja muutenkin olen huono pyytämään apua. Haluaisin, että se apu tulisi pyytämättä. Mutta kun mies ei aina oikein hiffaa.

ei ne tajua jos niille ei väännä rautalangasta.

 

[tytteli]

JA SE keskustelutaito käyttöön nyt HETI, muuten oot työtön vaimo kohta. Kyllä se isäntäkin voi juosta lastansa katsomassa yöllä, että äiti saa nukkua joskus.

 

[Myy-80]

Miten ihmeessä sä et ton enempää nuku? Väsyny mäkin olin pojan ollessa ton ikänen, kun yöt oli tosi pätkittäisiä, mut kyllä mä sen 7-8h kerkesin nukkuun. Mies kävi töissä, tosin ei juurikaan harrastanu kodin ulkopuolella. Suurimman osan kotihommista hoidin minä ja kävin päivisin lapsen kanssa tapaamassa muita äitejä ja lapsia, ostoksilla ja kävelyllä. Ei ihme, että väsyttää, kun noin vähän nukut.

Kyllä mä olen ollu lapsen syntymästä lähtien sekä nainen, äiti että puoliso, mut tietty alkuun se äidin rooli painottu. Miehellä on toki oikeus harrastuksiinsa, mut täytyy autella myös kotitöissä ja lapsen hoidossa. Myös sun täytyy päästä välillä yksin jonnekin. Ootko puhunu miehes kanssa tuosta väsymyksestä?

 

[tyttöjen äiti]

mulla on neljä lasta. annan sulle neuvon. raja tulee vastaan, jos koettaa miellyttää miestään ja hylkää oman hyvinvointinsa. älä anna asoiden liukua niin pitkälle.

 

[tavallinen äiti]

Minä olen ensisijaisesti nainen, vaimo ja äiti tulevat jaetulla kakkossijalla.

 

[af sd]

Esikoinen on noin puolivuotias ja elämä on ihan hakusessa.

Lapsi valvottaa yöt, mies käy töissä ja sitten monesti viikossa harrastuksessaan. Mulla ei ole mitään harrastusta, yritän päivisin keksiä aina tekemistä, lapsikin viihtyy, kun nähdään muita ihmisiä.

Mä oon aivan tosi väsynyt, yli puoleen vuoteen en ole nukkunut kuin tunnin parin pätkissä ja yöunien kokonaiskesto on noin 4-5 tuntia. En kuitenkaan halua pyytää miestä lopettamaan harrastustaan, kun tiedän, että se on miehelle todella tärkeä.

Mitähän sitä keksisi, jotta jaksaisi paremmin? Haluaisin kuitenkin olla hyvä äiti ja vaimo, mutta nyt se tuntuu teeskentelyltä eikä olo ole lainkaan onnellinen. Miten sitä jaksaa olla näitä kaikkea onnistuneesti: äiti, vaimo ja nainen

ole mitä olet

 

[ap]

Vauva nukkuu yöt tosi huonosti, siksi mä nukun niin vähän. Päivällä saattaa joskus nukkua kunnon päikkärit, mutta usein sellaisia pikkupäikkäreitä. En itse meinaa malttaa silloin nukkua. Ja usein käy niin, että menen nukkumaan ja juuri, kun olen nukahtanut, vauva herää ja se syö kyllä rotan lailla.. Sitten kokee negatiivisia tuntemuksia lasta kohtaan ja sitten on huono omatunto ja paska äiti fiilis.

Täytyisi vaan yrittää olla itsekkäämpi. Mies on kuitenkin onneksi tosi fiksu ja ihana, mutta silti jotenkin kokonaisvastuu arjesta ja lapsesta lipsuu tyypillisesti omaan niskaan.

 

[hilla]

Mä luulen, että ton kysymyksen kanssa joutuu jokainen jollain tasolla vastakkain, kun saa lapsen. Muistan noita ajatuksia itsekin.. hienoa, että pohdit niitä noin avoimesti, sillä ei ole harvassa ne, joilla se kääntyy hiljaiseksi katkeruudeksi miestä ja joskus vielä myöhemmin lasta kohtaan. Mun mielestä kaiken ydin on se, että pitää itsestään huolen. Eli ole ensin se nainen, joka olet. Sitten voit olla äiti ja vaimo, niillä ehdoilla, rajoituksillasi ja vahvuuksillasi mitä sinulla juuri sinuna on. Kerroitkin, että tilanne tuntuu nyt teeskentelyltä. Sitä se sitten on. Mielestäni roolien suorittamiseen oman itsen kustannuksella on vaarallista lähteä. Jotkut jaksaa sitä sitkeästi kauankin, mutta elämänhalu hiipuu ja maailmasta tulee kamalan raskas. Eli sinulle, ap, pyri olemaan itsellesi ja omille haluillesi riittävän herkkä ja uskollinen. Voithan sanoa miehellesi, että et halua kieltää harrastusta, koksa tiedät sen olevan tärkeää, mutta silti tilanne on sinun kannaltasi tälläinen. Samoin voit kertoa, että sinä saat liian vähän unta ja sinusta tuntuu, että lisää lepoa on järjestettävä. Jos itse torjut omat tarpeesi, etkä ota niitä vakavasti, samoin opetat toisia niihin suhtautumaan. Mutta niillä on väliä, tietysti suoraan sinulle, mutta myös välillisesti koko perheelle. Ole rohkea ja rehellinen, nin saat vielä paljon. Ainakin sain sellaisen käsityksen, että olet todella motivoitunut olemaan hyvä äiti, vaimo ja nainen. Mikään ei sinua siinä estä ja onnistut aivan varmasti.
Kaikkea hyvää sinulle!

 

[ap]

Kiitoksia paljon vastauksistanne! Täytyy vaan jatkaa oman roolin etsimistä ja hankkia vaikka jokin harrastus