Äiti sai aivoinfarktin (kysymyksiä, purkamista jne...)

en lapsille ole tarvinnut puhua mutta viisikymppinen ystäväni on kokenut tuon puoli vuotta sitten. Nyt alkaa vähän tulla vähitellen omatoimisuutta joihinkin asioihin ja kuukauden on ollut kotona. Lääkäri sanoi että kahden vuoden kuluttua infarktista voidaan sanoa mitään siitä mihin asti voi toipua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja VesiMelonit:
Kiitos kaikille!

Nyt on pojalle kerrottu, että mummi nukkui pois ja meni pilven päälle.
Poika totes, ettei voi vilkuttaa, kun mummi on niin korkealla. Sit käytii yhdessä parvekkeella kurkkimassa pilviä, kunnes valaistu nosturi vei pojan huomion =)

Mä en ole vieläkään kai oikein sisäistäny, ihmiset soittelee ja tulee paljon tekstareita. Veljen kans puhuttiin vähän käytännön asioita...

Ja äidin avomies soitti kännissä ja pitkän riidan haastamisen jälkeen ilmoitti, että mua kiinnostaa vain raha. :/

Ensiksi haluan ilmaista osanottoni! Haluan kuitenkin sen sanoa, että lapselle ei kannata kuolemasta sanoa sanoin "nukkui pois".. Olen itse hoitoalalla lasten parissa ja työssäni huomannut sen, että jos lapsille tuolla lailla kerrotaan, saattavat he usein alkaa pelätä nukkumaan menoa (koska silloin voi nukkua pois..).. En sano tätä pahalla, vaan ihan sen vuoksi, että osaat varautua tähän, jos lpsesi alkaa kyselemään tästä pois nukkumisesta.. Voimia sinulle ja perheellesi!
 
"On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin
Miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin.

Joku yksinäinen eksynyt joka vilua vaikeroi
jok' on kaislikossa kierrellyt eik' emoaan löytää voi.

Sun harmajata aaltoas olen katsonut kyynelein,
ens surunsa itkenyt rannallas on oma nuoruutein.

On syvään sun kuvasi painunut ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut mä siellä monin öin."

Osanottoni suureen suruun
 
Voi että... :hug: sulle!
Mulla on sen verran kokemusta, mieheni sairastui ensim. kerran yli 4v. sitten, se uusi par kertaa.
Nyt on yli vuoden ollut kotona, muttei paljon puhu, pyörätuolilla liikkuu.
Aivoinf. seurauksena siis oikean puoleinen halvaus.
 
Otan osaa... oma äitini kuoli 6kk sitten ja itse kerroin myös lapsille että mummo on nyt lentänyt pilviin enkeliksi. Poika 5v tuumasi että hänpä voi sitten vilkutella mummulle ja niin tekikin. Huuteli mummun nimeä taivaalle ja vilkutti..

Raskasta aikaa, itsellä nyt tuo kovan ikävän "kausi", tuntuu välillä niin tyhjältä...

Mutta oikein paljon voimia teidän koko perheelle!
 
Osanottoni.

Oma isäni sai aivoinfarktin 2,5v sitten, jonka seurauksena vasen puoli halvaantui osittain ja puhe meni huonoksi. Kuntoutuksella on toipunut ja on omatoiminen ihminen. Epilepsia tuli halvauksen jälkeen ja melkein 2v meni että oikean lääkityksen siihen löysivät. Muistan ne epävarmat päivät heti infarktin jälkeen sekä ensimmäisen rajun epilepsiakohtauksen jälkeen, ei oikein lääkäritkään osanneet sanoa miten isän käy.
 
Nyt alkaa olee se aika et siitä on vuos kun viimeks puhuin äitin kanssa...
Tuntuu et aika on kuitenki menny nopeesti, ehkä vaan sen takia, et tää ikävä ja kipu tuntuu vielä tuoreelta...

Ei taas pysy silmät päässä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kipeät Kurotut Melonit:
Nyt alkaa olee se aika et siitä on vuos kun viimeks puhuin äitin kanssa...
Tuntuu et aika on kuitenki menny nopeesti, ehkä vaan sen takia, et tää ikävä ja kipu tuntuu vielä tuoreelta...

Ei taas pysy silmät päässä...

Halauksia tosi paljon sinulle! En osaa kuvitella miltä tuo tuntuu kun en vielä ole joutunut kokemaan lähiomaisen kuolemaa. Oman äitini elämä on sillä hilkulla tai siis on odotettavissa jossei ihmeitä tapahdu. Mutta hällä se et juo itsensä hautaan:S
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kipeät Kurotut Melonit:
Nyt alkaa olee se aika et siitä on vuos kun viimeks puhuin äitin kanssa...
Tuntuu et aika on kuitenki menny nopeesti, ehkä vaan sen takia, et tää ikävä ja kipu tuntuu vielä tuoreelta...

Ei taas pysy silmät päässä...

Anteeksi jos olin tökerö:S
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kipeät Kurotut Melonit:
Nyt alkaa olee se aika et siitä on vuos kun viimeks puhuin äitin kanssa...
Tuntuu et aika on kuitenki menny nopeesti, ehkä vaan sen takia, et tää ikävä ja kipu tuntuu vielä tuoreelta...

Ei taas pysy silmät päässä...

Anteeksi jos olin tökerö:S

En mä ainakaan huomannu.
:hug: Sinnekkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kipeät Kurotut Melonit:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kipeät Kurotut Melonit:
Nyt alkaa olee se aika et siitä on vuos kun viimeks puhuin äitin kanssa...
Tuntuu et aika on kuitenki menny nopeesti, ehkä vaan sen takia, et tää ikävä ja kipu tuntuu vielä tuoreelta...

Ei taas pysy silmät päässä...

Anteeksi jos olin tökerö:S

En mä ainakaan huomannu.
:hug: Sinnekkin!

Kiitos ja koita saada nukuttua? Minkäikäisiä sun lapset on nyt?
 

Yhteistyössä