Äiti lasketaan lauantaina haudan lepoon

[vieras]

Minun pitää siellä pitää pieni muistopuhe ja sen päätteeksi ajattelin pyytää sisarukset äidin kuvan viereen ja laskemme kaikki yhden ruusun pöydälle kuvan eteen ja näin äitimme saa vielä viimeiset äitienpäiväruusut meiltä lapsilta. Samalla kun hiljennymme siihen niin ajattelin että joku lastenlapsista voisi lukea runon, äiti luki runoja tosi paljon, piti myös laulusta mutta sitä on hautajaisissa muutenkin paljon ja ajattelin että myös tämä äidin rakkaus runoihin tulisi esille siellä. Löytyisko joltain jotain sieviä äitienpäivä runoja jotka sopisi tähän tilanteeseen?

 

[Äiditön minäkin]

Ei ruusujen tarvitse viimeiset olla. Itse vien nyt tulevana sunnuntaina toiset ruusut äidin haudalle. Hautasimme uurnan äitienpäivänä 2007. Voimia lauantaille, tarvitset niitä.

 

[vieras]

Ei ruusujen tarvitse viimeiset olla. Itse vien nyt tulevana sunnuntaina toiset ruusut äidin haudalle. Hautasimme uurnan äitienpäivänä 2007. Voimia lauantaille, tarvitset niitä.

Kiitos! Äiti haudataan isän viereen ja matkaa meillä lapsilla on 400 km haudalle joten joka vuosi ei pääse. Äidin toive oli päästä isän viereen ja hänet myös sinne haudataan. Seurakunta hoitaa isänkin haudan joten jatkossa äidin myös

 

[Äiditön minäkin]

No siinä tapauksessa on tietysti hieman hankalaa. Kaunis on kyllä ajatus kukkien laskusta kuvan eteen. Oliko teidän äidillä jotain lempirunoa? Tää on myös kaunis äiti-aiheinen runo Lauri Viidalta:

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,

jo joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja, koiria, tuttua väkeä,

viittoen, luikaten parhaansa mukaan,

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa -

ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää --.

-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa !

 

[Äiditön minäkin]

Noita paikkanimiä voi tietysti muutella omiin tarpeisiin sopivaksi.

 

[M Y R K K Y]

Se "Äidin sydän" laulu on aivan ihana.
Kuulostaa tosi kauniilta tuo tilaisuus.

Voimia kovasti äitisi viime matkalle.

 

[vieras]

Osanottoni,ja voimia kovasti.Itse olin samassa tilanteessa ihan vasta.

 

[vieras]

kiitos. Tuo runo oli hieno. Ja itse mietin tuota Äidin sydän-laulua tai sitten Levolle laske Luojani. Äiti sen meille pienenä opetti

 

[Äiditön minäkin]

Juu minä tykkään tuosta myös. Äitini pikkuserkku luki sen äitini hautajaisissa, kun itse pidin puheen. Meillä oli myös paljon musiikkia. Kappelissa kanttori lauloi ja soitti Ota hänet vastaan. Sukulaislapset lauloi jumalan kämmenellä. Muistotilaisuudessa laulettiin äidin lempivirret ja kanttori esitti laulun niin kaunis on maa.

 

[Meritähti]

:hug:

Minusta tuo äidin sydän laulu on kyllä todella kaunis. Samoin kuin Levolle laske luojani.

 

[....]

Meidän äidin hautajaisissa ei kukaan jaksanut eikä pyustynyt mitään kauniita koukeroita vetämään, kaikki olivat niin surun murtamia ja järkyttyneitä. Olin itse teini, äiti oli alle 40 ja meni yllättäen.

 

[Äiditön minäkin]

Mie olin 24, kun äiti (64 v.) nukku pois. Toisaalt oli helpotus, et loppu tuli kunn äki miten vaikeeta elämä alko olla. Mun äidillä oli keuhkoahtauma ja pitkittynyt flunssa sit anto viimisen niitin. Diagnoosista meni joku viitisen vuotta kuolemaan. Eli aika nopeesti, kun ei viitsinyt lopettaa röökin polttoa. Oli äiti millanen hyvänsä, se on kuitenkin aina äiti. Loppu tuli sitten isän viereen nukkuessa eikä auttanut apu ihmisten ja niin valkeni hänelle ikuinen sunnuntai. Ikävä on tosin melkein päivittäin, mutta suru on jo muuttanut muotoaan.